Viime vuonna edellisen ankaran talven jälkeen tein tutkielman silloin aiheutuneista arkojen puu- ja pensaslajien pakkasvaurioista perustuen etenkin Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan lajiston antiin; toki myös muualla Etelä-Suomessa tehdyt havaintoni olivat mukana arvioissa ainakin yleisten lajien suhteen. Kasvukauden edettyä jo riittävän pitkälle teen nyt sille jatko-osan, missä tarkastelen vertailuna edelliseen osaan viime talven takia aiheutuneita pakkasvaurioita. Tämä paljastaa paljon mielenkiintoisia seikkoja viljellyn aran kasvillisuuden menestymisestä Etelä-Suomen olosuhteissa.
Viime talvi oli siis Etelä-Suomessakin taas kerran hyvin ankara jo kolmantena talvena peräkkäin ja sen takia aralle viljellylle kasvillisuudelle aiheutui taas ongelmia ja pakkasvaurioita. Edellisiin kahteen ankaraan talveen verrattuna viime talvessa oli kuitenkin kaksi poikkeavan erikoista piirrettä; ensinnäkin sitä edeltänyt kasvukausi oli ennätyslämmin tuottaen mm. ennätyssuuren kasvukauden ns. tehoisan lämpösumman eli kasveilla oli tunnetun historian parhaimmat edellytykset valmistua talvea varten hyvin.
Toisekseen viime talvi oli erikoisen kahtiajakautunut, missä alkutalvi marraskuusta aina tammikuun alkuun oli poikkeuksellisen leuto, mutta tammikuun lopun talventulovaiheen jälkeen helmikuusta muodostui erityisen kylmä erittäin ankaran pakkasjakson kera, jolloin muuallekin Eurooppaan levisi hyvin laajasti jopa ennätyspakkasaalto. Toisaalta jo kolmantena talvena peräkkäin juuri helmikuuhun mennessä lumipeitteestä muodostui taas hyvin paksu; laajasti yli 50 cm.
Kummankin talven ankarimpien pakkasten tapauksissa muodostui tässä tarkastelussa keskeisen kohteen eli Helsingin Kaisaniemen osalta tilanteeksi se, että edellistalvena ankarin pakkaslukema oli -24 astetta ja viime talvena -26 astetta. Hyvin samanveroiset pakkaset siis olivat ko. talvien välillä. On kuitenkin mainittava, että edellistalvena -20 astetta kylmempiä lukemia oli enemmän kuin viime talvena. Joka tapauksessa puiden ja pensaiden talvenkeston vertailemiseksi pakkaslukemien kuritus muodostui kiinnostavasti suunnilleen samanveroiseksi tällä tarkastelukohteella. Etelä-Suomen sisämaassa edellistalvena sen sijaan oli ankarimpina pakkasina vähän enemmän -30 astetta kylmempiä lukemia lännen sisämaassa ja -35 asteen tienoon lukemia idän sisämaassa kuin viime talvena.
Muodostan tämän uuden tarkastelun samalla tavalla edelliseen tutkielmaosaan nähden, jotta vertaaminen on helppoa. Vertailussa eroja aiheuttaviksi keskeisiksi seikoiksi nousevat juuri nuo poikkeavat erikoisuudet; viime kasvukauden ennätyslämpö, jolla oli vaihtelevasti talvenkestoa parantavaa vaikutusta ja toisaalta viime talven kahtiajakoisuus, jolla puolestaan oli yksittäisissä tapauksissa talvenkestoa heikentävää vaikutusta. Kummankin talven suunnilleen yhtä ankarien pakkasten myötä tämänlainen vertaaminen tulikin hyvin kiinnostavaksi ja tähdellisesti menestymiserojen selittäjiksi muodostuivat nuo muut piirteet pakkasten ankaruuksien sijaan.
Tässä on ko. viime vuonna tekemäni pakkasvauriotutkielma: Talven 2010 - 2011 ankarien pakkasten aiheuttamia pakkastuhoja aroille kasveille: Kuvaraportti Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta.
Ja tässä seuraavaksi alla on sille vertailuun tämän vuoden pakkasvauriotutkielma (Huomio; tässä osassa ei ole valokuvia) --->
Matalat ainavihannat pensaat, kuten mahonia (Mahonia aquifolium), reunushappomarja (Berberis buxifolia) ja suikerotuhkapensas (Cotoneaster dammeri var. radicans) selvisivät edellistalven tapaan viime talven pakkasista melko hyvin paksun lumipeitteen ansiosta, joka saapui juuri sopivasti ennen helmikuun ankaraa pakkasjaksoa. Sen sijaan noita muita arempi tulimarja (Pyracantha coccinea) ruskistutti lehtiään kuolleiksi edellistalven jälkeistä tilannetta paljon enemmän, johon arvioin vaikuttaneen tämän viime talven jyrkän kahtiajakoisuuden; tulimarja ei osannut vaipua riittävästi talvilepoon erikoisen leudon alkutalven jälkeen helmikuun pakkasjaksoa varten, joten se oli melko altis vaurioille. Nyttemmin sillä on vesomassa uutta kasvua kuitenkin erittäin hyvin myös lehdiltään varsin vaurioituneista oksista.
Matalista alppiruusuista (Rhododendron sp.) ei ole löytynyt tälläkään kertaa mainittavia talvivaurioita, kuten ei myöskään saman suvun atsaleoista, mitkä kaikki selvisivät oikein hyvin mm. tämän hetken kukintaansa. Isokasvuiset alppiruusut näyttävät selvinneen varsin hyvin eli edellistalvea paremmin viime talvesta, joka kielii viime kasvukauden ennätyssuuren lämpösumman olleen niille etu. Myös kiinalainen setsuaninalppiruusu (Rhododendron sutchuenense var. giraldii) näyttää selvinneen samasta syystä hyvin niiltä terveinä nippa nappa säilyneiltä oksiltaan, jotka pääsivät elävinä eteen päin kahden edellistalven isoista pakkasvaurioista.
Suomen ns. jaloista lehtipuista; metsävaahtera (Acer platanoides), vuorijalava (Ulmus glabra), lehtosaarni (Fraxinus excelsior), tammi (Quercus robur) ja metsälehmus (Tilia cordata) ovat selvinneet tällä kertaa laajasti täysin ilman oksa- ja kasvuvaurioita. Tämän joukon arimmissakaan eli saarnissa ja tammissa ei ole tällä kertaa havaittavissa edellistalven jälkeistä uuden kasvun heikkoutta; edelliskasvukauden ennätyslämmöllä oli siis tässäkin etunsa talvenkeston parantumiseen.
Sen sijaan yllättävän erikoisesti metsävaahteralla oli tänä keväänä paikoin havaittavissa kukinnan osittaista tuhoutumista, joka muutoin oli laajasti hyvin runsas. Huomiota on herättänyt nyttemmin myös se, kuinka runsaasta kukinnasta huolimatta metsävaahteran hedelmämuodostus on jäämässä melko vaisuksi. Liekö tähän vaikuttanut juuri viime talven jyrkkä kaksijakoisuus, missä alkutalven huippuleutous pääsi vaimentamaan lepotiloja ja siten arkuuttamaan kukintoaiheita joillakin yksilöillä helmikuun kovalle pakkaselle.
Pähkinäpensaiden (Corylus avellana) hedenorkot selvisivät sen sijaan edellistalven jälkeiseen tilanteeseen nähden paljon paremmin. Tänä keväänä ainakin etelärannikon yksilöt saivat hedenorkkonsa kukkimaan jopa lähes kokonaan ilman vaurioita; tässä ilmeisesti edellistalven suurempi ankarien pakkasten määrä oli merkitsevämpää, vaikka kylmin lukema ei merkittävästi poikennut ko. talvien välillä.
Nämä hieman / kohtalaisesti arkoina pidetyt lajit selvisivät jopa kokonaan ilman talvivaurioita: Lakkipuu (Cladrastis kentukea), katsura (Cercidiphyllum japonicum), mantsurianjalopähkinä (Juglans mandshurica), poimuetelänpyökki (Nothofagus antarctica), amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense), euroopanpyökki (Fagus sylvatica), kaljukultasade (Laburnum alpinum), höyhenpensas (Fothergilla major) ja japaninsiipipähkinä (Pterocarya rhoifolia). Eroa ei juurikaan ollut edellistalven aiheuttamaan tilanteeseen nähden, mutta tällä kertaa ilmeistä hyötyä varmasti oli viime kasvukauden ennätyslämmöstä talvenkeston parantumiseen.
Pohjoisamerikkalaiset; keltatammi (Quercus muehlenbergii), mustatammi (Quercus velutina), otatammi (Quercus palustris) ja pohjoisenpiikkitammi (Quercus ellipsoidalis) selvisivät viime talvesta myös ilman mitään vaurioita ja vaikka ero edellistalven aiheuttamaan tilanteeseen nähden oli olematon, niin näillekin oli varmasti selvänä etuna viime kasvukauden ennätyslämpö talvenkeston vahvistamisessa.
Kukkasilmuvaurioista: Komeaonnenpensas (Forsythia X intermedia) ja muutama muu suvun laji kärsivät tälläkin kertaa talvivaurioista siten, että lumihangen yläpuolelle pakkasille alttiiksi jääneet kukkasilmut tuhoutuivat varsin paljon, kuten pahiten ensin mainitulla ja kiinalaisella riippaonnenpensaalla (Forsythia suspensa). Parhaiten lähes vaurioitta kesti taaskin koreanonnenpensas (Forsythia ovata). Näille pensaille ei täten ole kukkasilmujen talvehtimisen osalta paljoa merkitystä edelliskasvukauden lämpösumman kertymisen määrällä. Magnolioilla kukkasilmut selvisivät tälläkin kertaa erittäin hyvin, kuten japaninmagnolialla (Magnolia kobus). Tosin sillä oli havaittavissa viime kuussa avautuneiden kukkiensa terälehdissä hyvin pieniä ruskeita vauriolaikkuja. Japanintaikapähkinä (Hamamelis japonica) on selvinnyt muutoin ilman vaurioita, mutta minulta jäi tälläkin kertaa näkemättä alkukevään mahdollisen kukinnan kohtalo. Rusokirsikalla (Prunus sargentii) ei ollut tänäkään keväänä mitään vaikeuksia tuottaa runsas kukintansa ilman mitään vaurioita.
Hedelmäpuista voidaan sanoa oikeastaan samaa kuin viimeksikin: "Omenapuista (Malus sp.) vain sisämaassa olen havainnut paikoin vähän vaurioitunutta uutta kasvua / kukintaa. Myös monet muut hedelmäpuut (Luumut, kirsikat ja päärynät), ovat ainakin pääkaupunkiseudulla selvinneet hyvin.". Tosin vauriot olivat viime talven jälkeen sisämaassakin hieman vähäisemmät edelliskertaan nähden, mikä salli äskettäin omenapuiden hyvin runsaan kukinnan laajasti.
Pakkasvaurioitta taaskin selvinneistä puu- ja pensaslajeista mainittakoon mm.: kerria (Kerria japonica), myrkkysumakki (Toxicodendron radicans), kellokuusama (Kolkwitzia amabilis), neillia (Neillia sinensis), japaninhevoskastanja (Aesculus turbinata) ja puiston erikoisuus risteymäsyntyinen hevoskastanjalaji (Aesculus X hybrida), joista kaksi ensin mainittua olivat tosin matalina pensaina suureksi osaksi paksun lumihangen suojassa lähes koko talven ja kerrialla muutamia oksan kärkiä paleltui tällä kertaa hieman. Mainittakoon samalla, että balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) ei kärsinyt kumpanakaan talvena vaurioita. Kaukoidän metsäpuista esim. japaninvalkopyökki (Carpinus japonica) selvisi erinomaisesti, mutta koreanvalkopyökki (Carpinus koreana) tuhoutui oksistoltaan taaskin hieman huolimatta ko. matalan yksilön lumisuojasta. Japanilainen japaninstooraksi (Styrax japonica) selvisi edelliskertaan nähden paljon paremmin säästymällä jopa lähes kokonaan pakkasvaurioilta; tähän saattoi vaikuttaa myös paksu lumipeite, joka suojasi hyvin ko. taimia.
Köynnöksistä suurimmassa vaarassa olleet; sinisade (Wisteria sinensis) köynnösruusut (Rosa sp.) ja viiniköynnökset (Vitis sp.) kohtasivat jonkin verran pakkastuhoja, mutta vähemmän kuin edelliskerralla ja viiniköynnökset selvisivät lähes vaurioitta; kaikilla on ollut tyypillistä ainakin osittaiset oksakuolemat ja jotkut arimmat köynnösruusulajikkeet ovat kuolleet osittain lumihangen pintaa myöten vesoakseen kuitenkin jälleen hyvin. Parhaiten on selvinnyt taaskin tuttuun tyyliin suomalainen köynnösruusulajike (Rosa "Pohjantähti"). Näilläkin lajeilla viime kasvukauden ennätyslämpö näyttää siis vahvistaneen talvenkestoa. Tutuilla villiviineillä (Parthenocissus sp.) ei ollut tälläkään kertaa mainittavia talvivaurioita.
Havupuista arat; kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides) ja suosypressi (Taxodium distichum) kärsivät oksistoltaan edelliskertaa selvästi vähemmän, mutta vaurioiden aste muodostui kuitenkin n. 5 - 15% veroiseksi viime kesän vuosikasvuissa. Näille lajeille viime kasvukauden ennätyslämmöstä oli täten myös selvää etua talvenkestoon. Varjostinkuuset (Sciadopitys verticillata) ovat selvinneet taaskin lähes ilman vaurioita tämän kertaisesta talvikoettelemuksesta! Samoin jonkin verran arkoina pidetyt saksanpihta (Abies alba) ja jättipihta (Abies grandis) selvisivät taas täysin vaurioitta. Euroopanmarjakuusella (Taxus baccata) ei ollut tällä kertaa mainittavia vaurioita havaittavissa, joten viime kasvukauden lämpö lienee ollut tässäkin talvenkeston vahvistaja.
Lehtipuista arimmat käsittelin viime kerrallakin erikseen tällaisena omana listauksenaan, mutta sijoitan ne tässä tarkasteluun kirjoituksen loppuun:
Jumaltenpuu (Ailanthus altissima): Oksiston viime vuoden versoista on säilynyt täysin 100% kunnossa pakkasten kourista. Uusi kasvu on myös täysin normaalilta vaikuttavaa. Viime kasvukauden ennätyslämmöllä on siten havaittavissa kohtalaista etuvaikutusta talvenkestoon.
Samettisumakki (Rhus hirta): Oksiston viime vuoden versoista on säilynyt täysin 100% kunnossa pakkasten kourista. Uusi kasvu on myös täysin normaalilta vaikuttavaa. Viime kasvukauden ennätyslämmöllä on siten havaittavissa kohtalaista etuvaikutusta talvenkestoon.
Neidonhiuspuu (Ginkgo biloba): Oksiston viime vuoden versoista on säilynyt viimekertaiseen tapaan täysin 100% kunnossa pakkasten kourista. Uusi kasvu on myös täysin normaalilta vaikuttavaa.
Keltatrumpettipuu (Catalpa ovata): Oksiston viime vuoden versoista on säilynyt täysin 100% kunnossa pakkasten kourista. Uusi kasvu on myös täysin normaalilta vaikuttavaa. Viime kasvukauden ennätyslämmöllä on siten havaittavissa kohtalaista etuvaikutusta talvenkestoon.
Eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides): Oksiston viime vuoden versoista on säilynyt lähes 100% kunnossa pakkasten kourista. Uusi kasvu on myös täysin normaalilta vaikuttavaa. Niinpä talvenkesto on ollut tällä kertaa erittäin paljon parempaa edelliskertaan verrattuna ja näin ollen viime kasvukauden ennätyslämmöllä oli tälle lajille ylivoimaisesti kaikkein suurin hyöty kaikkiin näihin muihin lajeihin verrattuna.
Jalokastanja (Castanea sativa): Oksiston viime vuoden versoista on säilynyt täysin 100% kunnossa pakkasten kourista. Uusi kasvu on myös täysin normaalilta vaikuttavaa. Viime kasvukauden ennätyslämmöllä on siten havaittavissa varsin hyvää etuvaikutusta talvenkestoon.
Valeakaasia (Robinia pseudoacacia): Oksiston viime vuoden versoista noin 5 - 10 % on tuhoutunut latvoista käsin pakkasissa. Terveiden osien uusi kasvu on kuitenkin hyvää. Niinpä talvenkesto on hieman parantunut viime kasvukauden ennätyslämmön ansiosta, mutta tällä lajilla on nuorena aina niin voimakaskasvuiset pääversot, että ne jäävät latvaosiltaan aina keskenkasvuisina talven kouriin kuolemaan.
Kolmioka (Gleditsia triacanthos): Oksiston viime vuoden versoista noin 20 - 40 % on tuhoutunut latvoista käsin pakkasissa. Terveiden osien uusi kasvu on kuitenkin hyvää. Niinpä talvenkesto on hieman parantunut viime kasvukauden ennätyslämmön ansiosta, mutta tälläkin lajilla on nuorena aina niin voimakaskasvuiset pääversot, että ne jäävät latvaosiltaan aina keskenkasvuisina talven kouriin kuolemaan.
Kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica): Oksiston viime vuoden versoista on säilynyt täysin 100% kunnossa pakkasten kourista. Niinpä viime kasvukauden ennätyslämmöllä oli tälle lajille toiseksi paras talvenkestoa parantava vaikutus kaikkiin näihin muihin lajeihin verrattuna.
Etelänkultasade (Laburnum anagyroides): Laji tosiaan kuoli edellistalven pakkasten takia kokonaan eikä se siksi vesonut enää viime kesänä uudestaan, joten sitä ei ole ollut enää olemassa ko. puistossa.
Peruukkipensas (Cotinus coggygria): Lajin uudet taimet näyttävät säilyneen hyvin kunnossa paksun lumipeitteen ansiosta.
Tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera): Oksiston viime vuoden versoista on säilynyt taaskin täysin 100% kunnossa pakkasten kourista. Uusi kasvu on myös täysin normaalilta vaikuttavaa.
Nenäliinapuu (Davidia involucrata): Oksiston viime vuoden versoista on säilynyt täysin 100% kunnossa pakkasten kourista. Uusi kasvu on myös täysin normaalilta vaikuttavaa. Niinpä lajin talvenkesto parantui selvästi edellistalveen verrattuna viime kasvukauden ennätyslämmön ansiosta.
Magnoliat, kuten japaninmagnolia (Magnolia kobus): Tälläkään kertaa näille suvun lajeille ei tullut mainittavia talvivaurioita, kuten yllä jo todettiin.
Lisäksi tälläkin kertaa vilkasliikenteisimpien tieliikennealueiden laidoilla muutoin kestäville lajeille (Mm. koivut, kuuset, haavat jne.) syntyi vaurioita liikenteen tuottamien saasteiden ja tiesuolauksen takia pakkasten kanssa yhteisvaikutuksessa. Vauriot ovat jääneet kuitenkin edelliskertaa vähäisemmiksi, joka kielii yhtäältä viime kasvukauden ennätyslämmön talvenkestoa parantavasta vaikutuksesta ja toisaalta viime talven kaksijakoisuuden tiesuolausta vähentäneestä piirteestä; yhtäältä ennätysleutoudessa ja toisaalta kovassa pakkasessa tiesuolausta ei tarvita niin paljon kuin nollan molemmin puolin vaihtelevassa säässä.
Lähteinä olen käyttänyt molemmissa tutkielmissa lähinnä omaa ympäristön tarkkailemiseni tapaa ja vuosien mittaan kirjallisuudesta ja internetistä haalimaani kasvitietoutta sekä Ilmatieteen laitoksen paikallissääsivustoilta keräämiäni pakkastietoja, joita olen tehnyt tähän blogiin seurantoina kyseisinä ankarien pakkasten aikoina; tunnisteet --> talven 2010-2011 kylmin yö ja talven 2011-2012 kylmin yö.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment