Täyteen kukkaan ehtinyttä höyhenpensasta (Fothergilla major) kuvattuna torstaina 31.5.2012 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Tämä ko. viikko oli tavanomaista selvästi viileämpi etenkin loppuosaltaan, jolloin Etelä-Suomen kasvukauden etenemisen asteessa ollut etumatka tavanomaiseen kutistui pois viikon loppuun mennessä. Niinpä tämä kuvan pensaslaji on ollut nyt kukassa suunnilleen tavanomaiseen aikaan. Samaan aikaan sen kanssa sattuu mm. omenapuiden (Malus sp.) täysi kukinta sekä siitä vielä pidemmälle kukintaansa jatkavien kukkanäytökset; balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum), pihasyreeni (Syringa vulgaris) ja kotipihlaja (Sorbus aucuparia). Atsaleoista mm. kelta-atsalea (Rhododendron luteum) aloittaa kukintansa höyhenpensaan kukkimisen aikana.
Höyhenpensas kasvaa luonnonvaraisena Yhdysvalloissa Allegheny-vuoristossa ja täällä se on luokiteltu melko araksi Etelä-Suomessakin, mutta siitä voi kasvaa hyvällä paikalla kuitenkin helposti n. 2 m korkea pensas, jolloin se onkin kukinta-aikana (Touko-kesäkuu 2 - 4 viikon ajan) erikoisen näyttävä.
Kukintoaiheet kehittyvät jo edelliskesänä lehtisilmuista erillisinä ruusukkeina oksien kärkiin ja ne alkavat kasvaa heti lehtien puhkeamisen kanssa huhti-toukokuun vaihteesta lähtien; lehdet puhkeavat vaaleanvihreinä. Kukinnot erottuvat kuitenkin vaaleammin vihreänkellertävinä rykelminä jo paljon ennen noiden kuvan kermanvalkeiden "höyhenmäisten" hedetupsujen esiin kasvamista. Ennen sitä kukinnot ovat tähkämäisiä. Kukkiessaan niistä lähtee hyvin mairean imelä tuoksu. Leppämäiset ja nahkamaiset lehdet tulevat täyteen kokoon kukinnan lopulla - pian sen jälkeen ja ne ovat kiiltäviä sekä vihreydeltään lopulta hyvin tummia. Lehtien alapinta on ruskehtavan vaalea.
Kukintoaiheet kehittyvät jo edelliskesänä lehtisilmuista erillisinä ruusukkeina oksien kärkiin ja ne alkavat kasvaa heti lehtien puhkeamisen kanssa huhti-toukokuun vaihteesta lähtien; lehdet puhkeavat vaaleanvihreinä. Kukinnot erottuvat kuitenkin vaaleammin vihreänkellertävinä rykelminä jo paljon ennen noiden kuvan kermanvalkeiden "höyhenmäisten" hedetupsujen esiin kasvamista. Ennen sitä kukinnot ovat tähkämäisiä. Kukkiessaan niistä lähtee hyvin mairean imelä tuoksu. Leppämäiset ja nahkamaiset lehdet tulevat täyteen kokoon kukinnan lopulla - pian sen jälkeen ja ne ovat kiiltäviä sekä vihreydeltään lopulta hyvin tummia. Lehtien alapinta on ruskehtavan vaalea.
Hedelmänä on noista kukinnoista kehittyvä pysty parisenttinen tähkä, jossa on tiivinä rykelmänä kotia. Nämä jäävät pensaaseen pitkälle talveen saakka. Suomessa olen tosin nähnyt hyvin harvoin kehittyvän kunnollisia hedelmätähkiä tälle lajille. Usean yksilön ryhmässä kuitenkin voi olla odotettavissa jonkin verran kunnollista siemensatoa kukkapölytyksen ollessa silloin parempaa.
Syksyn ruska saapuu pensaalle hyvin myöhään; se alkaa vasta lokakuun lopulla ja huipentuu leutoina syksyinä vasta osittain marraskuun puolella. Väreinä ovat vaihtelevasti keltaiset, oranssit ja punaiset sävyt; varjoisalla paikalla alkuruska voi jäädä lähinnä vain keltaiseksi. Sittemmin värit muuttuvat vaihtelevasti ruskeisiin sävyihin etenkin yöpakkasten auttamana. Höyhenpensaalla on myös tapana viivyttää lehtiensä varisemista Suomen oloissa niin, että pieni osa niistä saattaa jäädä jopa talveen saakka kiinni kuiviksi ruskeentuneina.
Syksyn ruska saapuu pensaalle hyvin myöhään; se alkaa vasta lokakuun lopulla ja huipentuu leutoina syksyinä vasta osittain marraskuun puolella. Väreinä ovat vaihtelevasti keltaiset, oranssit ja punaiset sävyt; varjoisalla paikalla alkuruska voi jäädä lähinnä vain keltaiseksi. Sittemmin värit muuttuvat vaihtelevasti ruskeisiin sävyihin etenkin yöpakkasten auttamana. Höyhenpensaalla on myös tapana viivyttää lehtiensä varisemista Suomen oloissa niin, että pieni osa niistä saattaa jäädä jopa talveen saakka kiinni kuiviksi ruskeentuneina.
Tämä pensaslaji on hyvin suositeltava viljeltäväksi ainakin Etelä-Suomessa (Etenkin vyöhykkeet I ja II) monenlaisiin istutuksiin niin yksityisissä kuin julkisissa pihoissa - puistoissa; siitä saa hienoja sekä yksittäis- että ryhmäsommitelmia ja leikkaamattomana aidanteenakin se on oivallinen. Lajin etuihin kuuluu kukinnan lisäksi myös sen upea ja myöhäinen ruska. Se jaksaa kukkia runsaasti myös melko varjoisellakin paikalla, mutta paras viihtyvyys saavutetaan aurinkoisella paikalla ja siellä sen ruskakin on näyttävin sisältäen eniten punaista - oranssia. Tosin Suomen oloissa saattaa olla niin, että joka tapauksessa punaiset - oranssit sävyt eivät kykene muodostumaan kovin hyvin...
Joka tapauksessa lajin pitkään säilyvä kesävihreys on hieno kontrasti varhaisille ja kirkkaille syysväreille. Kukintansa kanssa kilpailee toki moni muukin touko-kesäkuun kukkija, mutta moiset "pulloharjatupsut" käyvät niillekin pariksi ja toki yksittäisistutuksina höyhenpensaan kukinnasta saadaan irti hienoa paraati- ja edustuspaikkojen estetiikkaa.
Laji ei ole vielä yleistynyt kovin paljoa (Kuten sen olisi jo pitänyt), mutta muistan mm. jo 1990 -luvulta sen, kuinka sitä istutettiin silloin suurena massaistutuksena Helsingin Malmin hautausmaalle; en tiedä sitä, ovatko pensaat vielä jäljellä siellä nykyäänkin ja missä kunnossa...
Joka tapauksessa lajin pitkään säilyvä kesävihreys on hieno kontrasti varhaisille ja kirkkaille syysväreille. Kukintansa kanssa kilpailee toki moni muukin touko-kesäkuun kukkija, mutta moiset "pulloharjatupsut" käyvät niillekin pariksi ja toki yksittäisistutuksina höyhenpensaan kukinnasta saadaan irti hienoa paraati- ja edustuspaikkojen estetiikkaa.
Laji ei ole vielä yleistynyt kovin paljoa (Kuten sen olisi jo pitänyt), mutta muistan mm. jo 1990 -luvulta sen, kuinka sitä istutettiin silloin suurena massaistutuksena Helsingin Malmin hautausmaalle; en tiedä sitä, ovatko pensaat vielä jäljellä siellä nykyäänkin ja missä kunnossa...
No comments:
Post a Comment