Täydessä kukassa olevaa revontuliatsalealajiketta (Rhododendron "Rosy Lights") kuvattuna perjantaina 15.6.2012 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Alppiruusujen ja atsaleojen kukinta on ollut huipussaan edellisviikolta lähtien, missä pääosa tämän suvun lajikkeista on ollut täydessä kukassa. Tällä viikolla ns. revontuliatsaleat ovat olleet näyttävimmillään kukinnaltaan, joista poimin esille tämän "Rosy Lights" -lajikkeen (Kirjoitusasuna on käytetty myös; "Rosey Lights"). Tämä ryhmä atsaleoja on alkuperältään USA:n Minnesotan yliopiston jalostuksista, mistä johtuen jokaisella ryhmän lajikkeella onkin tieteellisessä nimessä lajikenimenä "valoihin" viittaava englanninkielinen sana kukinnan lajikevärien mukaan. Suomalainen "revontuliatsalea" juontaa nimensä lajikeryhmän englanninkielisestä Northern Lights Azalea -nimestä.
Tässä on listattuna ko. ryhmän muita lajikkeita: Viherlandian lista. Tässä on puolestaan tietoja näistä lajikkeista ko. Minnesotan yliopiston sivuilta: Azaleas and Rhododendrons for Minnesota. Lisäksi google-linkkeinä tarjoan lajikenimilistana: "White Lights", "Mandarin Lights", "Golden Lights", "Lemon Lights", "Pink Lights", "Northern Hi-lights", "Spicy Lights" ja "Orchid Lights".
Tämän atsalealajikeryhmän kukinta-ajat ovat melkein tismalleen samaan aikaan jokaisen lajikkeen kesken, mutta esim. kukinnan alkamisajoissa on pientä vaihtelua. Kukintahuippu osuu samoihin aikoihin mm. pihasyreenin (Syringa vulgaris) kukinnan ja sen hiipumisen kanssa sekä vähän ennen unkarinsyreenin (Syringa josikaea) ja kultasateen (Laburnum alpinum) kukintojen huippua / osittain niiden huipun kanssa. Toisin sanoen revontuliatsaleojen kukinta on yleensä kesäkuun 1 - 3 viikon välisenä aikana, kuten tällä kertaa varsin normaalisti sattuukin kasvukauden kehitysasteen poikettua hyvin vähän tavanomaisesta aikataulusta.
Kesäkuussa kukkivien atsaleojen lehteenpuhkeamisessa on sitkeästi ylläpidetty myyttiä, että näiden pensaiden kukinta olisi "ennen lehtien puhkeamista". Tämä ei pidä paikkaansa, vaan esim. tässäkin lajikeryhmässä lehdet tulevat hiirenkorvalle vaaleanvihreinä - lievästi punertavanruskeina jo hyvissä ajoin ennen kukkasilmujen avautumista toukokuun mittaan. Täydessä kukassa ollessaan jokaisella tämän ryhmän lajikkeella lehdet ovat jo vähintään puolikokoisia - lähes täysikokoisia, kuten tuosta kuvastakin voidaan havaita.
Kukat ja lehdet tulevat atsaleoilla erillisistä talvisilmuista; kukkasilmut ovat oksien päissä isoina ja pulleina ja lehtisilmut alempana edelliskesän oksissa pieninä ja kapeina sekä kukkasilmujen tyvillä ringissä. Molempien kasvu alkaa jo toukokuun alusta. Lehdet ovat täysikokoisia pian kukinnan loputtua ja niiden vihreydessä on havaittavissa pieniä lajikekohtaisia eroja myös tässä Lights -ryhmässä.
Syksyllä atsaleojen ruska syntyy hyvin myöhään; se alkaa häilyvästi vähitellen lokakuun mittaan ja on usein huipussaan vasta loka-marraskuussa ja leutoina syksyinä selvemmin vasta marraskuun puolella. Sävyinä ovat vaihtelevasti punaruskean, oranssin, keltaoranssin ja keltaisen sävyt, joita yöpakkaset muuttavat helpohkosti ruskeisiin suuntiin. Lajikekohtaisia eroja on jonkin verran sekä ruskan sävyissä että aikatauluissa. Punakukkaiset lajikkeet eivät silti välttämättä sisällä eniten punertavia ruskasävyjä.
Suomessa atsaleat ovat viime vuosina nousseet suosiossa lähes alppiruusujen tasolle ja paikoin onkin havaittavissa jopa jonkinmoista atsalea-villitystä. Tämä Lights -lajikeryhmä on erittäin oivallinen jatkamaan atsaleojen suosiota, sillä ne ovat erittäin talvenkestäviä. Minnesotan olosuhteisiin jalostettuina tämä onkin niiden kohdalla selvää, sillä sikäläiset talvet voivat olla erittäinkin ankaria. Olen lukenut väitteitä siitä, että jotkut tämän ryhmän lajikkeet voisivat kestää jopa reilun -40 asteen pakkasta!
Niinpä nämä 1 - 2 m korkeat pensaat menestyvät ainakin vyöhykkeillä I - III / IV ja suojaisilla paikoilla / lumen suojaamina voisi olla mahdollisuuksia viljelyyn jopa Etelä-Lapin tienoille saakka. Alppiruusuihin verrattuna etuna on myös se, että atsaleat eivät ole alttiita keväiselle auringonpaahteen kuivattamiselle; vielä routaisen maatilanteen ns. ahavalle.
Esim. tämän Lights -ryhmän lajikkeita toivon näkeväni paljon enemmän myös julkisissa istutuksissa, sillä niistä saa mm. tosi upeita värisommitelmia kukinnan mukaan 2 - 3 lajikkeen ryhminä; pensaita kannattaa istuttaa usean yksilön ryhmänä joka tapauksessa, koska yksi pensas ei kasva kovin isoksi. Kunkin Lights -ryhmän lajikkeen kukinta soveltuu pariksi myös tummanvihreiden lehti- ja neulassävyjen kanssa, jolloin syntyvä kontrasti häikäisee hienosti. Tavallaan tämän lajikeryhmän pensailla sommittelu on siis kuin leikkisi revontulilla :)
No comments:
Post a Comment