Kukkivaa ranskanruusulajiketta (Rosa Gallica -ryhmä "Auli") kuvattuna perjantaina 20.7.2012 Helsingin Meilahden arboretumissa.
Esittelen tällä kertaa ns. pensasruusuihin luettavan ranskanruusun kotimaisen lajikkeen "Auli". Lajike on hyvin uusi ollen peräisin vasta vuodelta 2004. Muutoin tämä ranskanruusujen lajikeryhmä on hyvin vanha ja nimensä mukaisesti kotoisin alunperin Ranskasta. Lajikkeita ryhmässä on vähintään satoja ja niitä on arvioitu olleen maailmalla parhaimmillaan jopa n. 2000! Ranskanruusuille on olemassa jopa oma yhdistyksensä.
Kuva on siis otettu Meilahden arboretumissa, jossa on muutaman vuoden ajan ollut Suomen parhaimpiin kuuluva ruusutarha hyvin kattavan lajikevalikoimansa puolesta. Tässä on ko. tarhan lajikelistaus Helsingin kaupungin sivuilta: Meilahden arboretumin ruusulajikkeet 2011.
Tämä ranskanruusulajike on melko iso pensas saavuttaen hyvällä paikalla jopa n. 2m korkeuden. Oksat ovat vankahkoja ja tyypillisen piikkisiä, kuten ruusuilla kuuluukin. Lehdet ovat ruusuksi varsin isoja, tyypillisen parilehdykkäisiä ja raikkaanvihreitä, joita vasten ko. lajikkeen kerrannaiskukkainen, voimakkaan vaaleanpunainen ja isokukkainen kukinta onkin hyvin näyttävää. Kukat ovat avautuessaan tummemman punaisia ja haalistuvat loppuaan kohden. Kukkien tuoksu on niiden visuaalisesta näyttävyydestä huolimatta hyvin mitätöntä. Hedelmä on tyypillisesti kiulukka, joka kypsyy vasta syys - lokakuussa.
Pensasruusujen kukinta alkaa varhaisimpien lajien ja lajikkeiden osalta yleensä vähän ennen Juhannusta (Mm. tunnetuimman juhannusruusun myötä) ja kukintahuipentuma on yleensä heinäkuun alkupuolella. Ranskanruusut sijoittuvat vähän myöhäisempään aikatauluun ja esim. tämä "Auli" -lajike on kukintahuipussaan vasta enemmänkin heinäkuun loppupuolella ja jatkaa selvästi elokuunkin puolelle runsaskukkaisena; kuten kuvan monista kukkanupuista voidaan päätellä. Moni muu ko. arboretumin ruusulajike olikin jo lopettanut - lopettamassa kukintaansa. Tänä vuonna kasvukauden etenemisen aste on ollut tässäkin varsin normaali.
Pensasruusujen lehdet puhkeavat keväällä varsin varhain; monesti jo huhtikuun lopulta alkaen voidaan nähdä hiirenkorvavaihetta, mutta tämä "Auli" -lajike on tässäkin aavistuksen myöhemmässä. Syksyllä puolestaan pensasruusujen lehdet säilyvät erittäin myöhään pensaissa, vaikka niiden ruskaa alkaa ilmaantumaan vähitellen jo syyskuun puolella. Tämäkin lajike käyttäytyy tällä tavalla jopa korostetummin. Leutoina syksyinä pensasruusut saattavat pitää lehtiään varsin paljon vielä pitkälle marraskuuhunkin saakka, joka on esteettinen etu. Kylminä voimakkaiden yöpakkasten syksyinä ruska voi puolestaan jäädä kesken lehtien paleltuessa kuiviksi; näin varsinkin ranskanruusuilla. Pensasruusuilla ruskan sävyt ovat yleensä vaihtelevia keltaisten, oranssien ja ruskeiden sävyissä; tämän lajikkeen ruskakäyttäytymiseen en ole vielä tutustunut riittävästi sanoakseni siitä tarkemmin.
Tämä kotimainen lajike on lajikeryhmässään varsin talvenkestävä ja sitä voidaankin suositella kasvatettavaksi menestymisvyöhykkeelle IV saakka. Suosittelenkin "Auli"- lajiketta ruusuryhmiin sekä muidenkin pensaiden ja pensashavujen kanssa runsaasti viljeltäväksi niin yksityispihoissa kuin julkisissakin istutuksissa. Lajike on ryhmäistutuksien lisäksi näyttävä myös yksittäispensaana kokonsa ja isokukkaisen runsaan kukintansa ansiosta; hyvä pensas siis myös paraatipaikoille ns. katseenvangitsijaksi. Muiden ruusujen kanssa istutettuna lajikkeen kukinta jatkaa hienosti pensasruusujen kukintakautta loppukesälle saakka.
No comments:
Post a Comment