Kukintansa juuri lopettaneita jaloangervoja (Astilbe Arendsii -ryhmä) kuvattuna sunnuntaina 26.8.2012 Hämeenlinnassa.
Viime päivinä yhteiskunnallispoliittiset tutkimukseni ym. kiireet ovat vieneet aikaani sen verran intensiivisesti, että palaan lisäämään tämän kasvivalokuvasarjani viikottaisen osan paikallensa sunnuntain 26.8.2012 kohdalle vasta näin torstaina muutaman päivän myöhässä. Pahoittelut viivästyksestä!
Joka tapauksessa nyt on vuorossa hieman poikkeava valokuva tämän vuoden kasvivalokuvaesittelyssäni, sillä ensinnäkin valitsemani laji on varsin tuttu ja yleinen koristekasvi muutoin lähinnä erikoisuuksia aikaisemmin esitelleessä sarjassani. Lisäksi kuvauspaikkana on ensimmäistä kertaa tässä kavalkadissa muu kuin pääkaupunkiseutu; tarkemmin sanottuna Hämeenlinnan ns. Ystävyydenpuisto on kyseessä.
Kyseessä on Suomen julkisten viheralueitten kenties yleisin perennalaji- ja lajikeryhmä: jaloangervot (Astilbe Arendsii -ryhmä). Niiden kukinta-aika on siis jo ohi pääosaltaan joitakin hyvin yksittäisiä myöhäisiä lajikkeita lukuun ottamatta ja etenkin lajikeryhmässä (A. chinensis cv.) on näin. Jaloangervojen pääosa kukkii täten heinäkuun lopulta vähän elokuun puolivälin ylitse.
Tähän kukinnan jälkeisen tilanteen esilleottooni tämän lajikeryhmän kohdalla on tarkka ja tähdellinen syy, jota olen toistellut perennojen parissa usein --> Perennat tarjoavat myös kukinnan jälkeen hedelmineen ja kuihtuneine kukintoineen oleellisen upeaa ja rikasta kasviestetiikkaa, jota tulee vaalia ja suosia eli ei siis kannata leikellä kukkineita osia pois! Monet perennahedelmystöt ja -varret ovat myös oivallista talviestetiikkaa ns. talventörröttäjinä. Jaloangervot ovat yksi parhaista perennaryhmistä siinä mielessä.
Yllä olevassa kuvassa näemme kahta eri lajiketta, joista vasemmanpuoleinen on todennäköisesti "Hyazinth" (Kukintasävy on vaaleanpunainen) ja oikeanpuoleinen on todennäköisesti "Etna" (Kukintasävy on tumman roosanpunainen); näin ilman nimilappuja arvioituna :) Kuten havaitaan, niin hyvin kiinnostavasti myös kukinnan jälkeiset ruskeat sävyt ovat lajikkeen mukaisesti vaihtelevia ja omalaatuisen kauniita huiskumaisissa tertuissa, joiden kanssa voidaan myös harjoittaa esteettistä sommittelua syksyä - talvea varten.
Jaloangervoilla nämä vanhat kukintovarret säilyvät erinomaisesti pitkälle talveen, joten ne ovat talventörröttäjien aatelia ainakin vähälumisessa tilanteessa (Jaloangervojen korkeus vaihtelee pääasiassa 50 ja 90 cm välillä lajikkeen mukaan vaihdellen); varret kannattaa leikata siten siis vasta keväällä. Ruskeat sävyt tosin tasaantuvat tertuissa vähitellen samanlaisemmiksi eri lajikkeitten kesken jo myöhäissyksystä alkaen. On myös huomattava sekin, että hyvin pienet hedelmäkodat tuovat syksyn mittaan ruskeisiin terttusävyihin kehittymisensä eri vaiheissa omaa sävylisäänsä; monet lajikkeet tosin muodostavat heikosti hedelmäkotia.
Muita jaloangervojen upeita piirteitä ovat tietenkin niiden lehdet, jotka ovat hienostuneen koristeellisesti liuskaiset ja lehdyköiksi jakaantuneet. Kesällä ne ovat lajikkeiden mukaan vaihtelevan vihreitä vaaleahkoista sävyistä hyvin tummiin sävyihin ja useimmiten kiiltäviä. Lehtien pikantein ominaisuus on kuitenkin niiden kevätväritys, joka lajikkeen mukaan myös vaihdellen on punaruskea - punertava - violetinpunertava - kellertävän ruskea; tummanvihreälehtiset ja punakukkaiset lajikkeet tekevät havaintoni mukaan kaikkein voimakkaimmin punertavaa lehtien kevätväriä. Kukinnan lisäksi tämä on jaloangervojen hienoin sommitteluelementti.
Lehtien kevätvärit ovat parhaimmillaan toukokuun lopulla - kesäkuun alussa pian maasta puhkeamisen jälkeen parin - kolmen viikon ajan. Ne häipyvät vihreän tieltä pois kesäkuun mittaan. Syksyllä jaloangervoilla ei kuitenkaan ole kunnollista ruskaa, vaan lehdet säilyvät pitkään vihreinä (Monesti jopa marraskuulle, jos yöpakkasia ei juuri ole ja on leutoa) ja lähinnä vain lievästi kellertävää - oranssia - ruskehtavaa sävyä esiintyy. Yöpakkaset tappavat lehdet ruskeiksi nopeasti.
Jaloangervot ovat siis hyvin kauniita, ne viihtyvät laajasti lähes koko Suomessa ja ne ovat varsin helppohoitoisia, joten niiden yleisyys ei ole siksikään ihme. Niitä ei siksi enää tarvitsisi suositella enempää, mutta nämä kuihtuneiden kukintojen estetiikka ja talventörröttäjäominaisuus ovat tärkeitä mainostettavia seikkoja.
Tässä on lopuksi vielä listauksia eri jaloangervolajikkeista: Perennapuutarha Pöntisen listaus, Puutarha Tahvoset -listaus ja ulkomainen Folia -sivuston listaus, jossa on hyvin kattava määrä lajikkeita, muttei kuitenkaan paljoa kuvia. Myös Dave's Garden -sivusto tarjoaa paljon jaloangervolajikkeita listauksena.
No comments:
Post a Comment