Lähes ruskahuipennuksessaan ollutta japaninkesäkameliaa (Stewartia pseudocamellia) kuvattuna lauantaina 13.10.2012 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Ruskan kokonaishuipennus Etelä-Suomen luonnonvaraisten kasvien osalta oli jo viime viikolla ja sekin melko vaisuna sekä hyvin runsassateisten olosuhteiden että ruostesienien laajamittaisen invaasion takia. Sen sijaan viljeltyjen ulkomaisten puiden ja pensaiden parissa on ollut edelleen kirkkaita ruskanäytöksiä, joista parhaimmasta päästä on ollut tämän Japanista ja Koreasta kotoisin olevan japaninkesäkamelian (Stewartia pseudocamellia) värishow.
Japaninkesäkamelian ruska kehittyy ensialkuun vähitellen häilyvänä vihreiden lehtien sekaan syyskuun mittaan, jolloin ensimmäisenä ilmaantuvat kuvioittain laikullisesti punaiset - purppuraiset sävyt. Lokakuun alkupuolella - puolivälissä kehittyy sitten lajin ruskahuipennus, missä punaisten ja oranssien sävyjen mukaan kehittyy ikään kuin pohjaväriksi keltaista.
Tässä kuvan tilanteessa oli vielä hieman vihreitä lehtiäkin jäljellä, joten paras ruska ollee alkavalla viikolla 42. Ruskan loppuvaiheessa ennen kaikkien lehtien varisemista lehdet kuivuvat osittain ruskeiksi, kuten kuvan yläreunassa jo vähän havaitaan. Lajin lehdet ovat sen verran pakkasenarkoja, että varhaiset yöpakkaset saattavat pilata ruskaa palelluttamalla lehdet ruskeiksi. Joka tapauksessa laji tekee näyttävimpiin kuuluvaa ruskaa.
Lajin toinen näyttävä tapahtuma on sen kukinta, kuten nimestäkin voi jo aavistaa. Laji kukkii usean viikon ajan kesäkuun lopusta elokuuhun, jolloin erivaiheisia kukkia avautuu jatkuvasti runsain määrin; yksittäiset kukat eivät ole silti pitkäikäisiä eikä niitä ole ylenmäärin samaan aikaan auki. Kukat ovat isoja (Jopa 8 cm leveitä) ja teriöltään valkoisia, missä keltainen hetiö erottuu vahvasti keskellä. Kukkamuoto on kuppimaisen lättänä. Kukista kehittyy pian sormenpään kokoisia kartiomaisen muotoisia ja kulmikkaita kotia väreiltään vihreitä - punertavan ruskeita ja lopulta kokoruskeita. Ne säilyvät oksilla usein seuraavaan kevääseen saakka.
Syvän - himmeän vihreät lehdet puhkeavat tällä pensaalla / puulla vähitellen toukokuun alkupuolelta lähtien alkaen pitkänsuikeina tuppiloina, jolloin puhkeamissävy on vaaleanvihreä vähäisten punertavanruskeiden vivahteiden kera. Lehdet saavuttavat täysikoon kesäkuun alkupuolella; lehtikoko vaihtelee ja isoimmat lehdet voivat olla reilut 10 cm pitkiä ja n. 5 cm leveitä. Lehtisuonitus on selvästi erottuvaa ja lehtien yläpinta on hieman kiiltävä, mikä luo myös ruskaan lisäarvoa.
Japaninkesäkamelialla on myös kolmaskin hyvin näyttävä ominaisuus, mutta se ilmenee vasta vanhemmiten. Nimittäin lajin rungot ja isot oksat ovat koristeellisia; niiden kaarna on ohutta ja hilseilee paperimaisen / levymäisen vaihtelevasti kuvioina väreinään monet punaruskean, harmaan ja vihertävän sävyt kuin maastopuvussa. Siten tämä kaarna muistuttaa paljon vastaavaa puistoplataanien (Platanus X hybrida) kaarnaa.
Kooltaan ja kasvumuodoltaan japaninkesäkamelia on luontaisella kasvualueellaan pieni - keskikokoinen puu ulottuen selvästi yli 10 m korkeaksi. Täällä Suomen oloissa koko jää pienemmäksi ja lajia voidaankin käsitellä enimmäkseen isona pensaana - pienenä puuna. Hyvällä kasvupaikalla on kuitenkin varauduttava tilavaatimuksena siihen, että täälläkin siitä voi tulla n. omenapuun kokoinen ja selvästi puumainen. Yleensä aina laji on myös monirunkoinen, joten varsin leveäkin siitä voi tulla.
Suomessa tämä laji on vielä melko tuntematon, mutta siitä voi odottaa varsin hyvin menestyvää ainakin menestymisvyöhykkeillä I ja II. Suojaisa ja lämmin, mutta riittävän kosteana pysyvä istutuspaikka on oleellista. Laji tarvitsee myös valoa ja maaperänä on hyväksi hapan samaan tapaan kuin alppiruusuillekin on vaatimuksena; ei siis kalkita istutuksen yhteydessä. Eteläiseksi lajiksi yllättävän hyvä talvenkestävyys on kuitenkin ilmennyt esim. tällä kuvan kasvupaikalla, kun en ole itse havainnut tällä yksilöllä ollenkaan talvivaurioita viime vuosien varsin ankarien talvienkaan jälkeen ja viime vuosina kukintakin on onnistunut aina täydellisesti.
Runsas ja rohkea kokeileminen Etelä-Suomessa onkin lajilla suositeltavaa sekä julkisissa puistoissa että yksityisissä pihoissa, missä lajin erikoisen pitkää kukinta-aikaa ja huippuräiskyvää ruskaa kannattaa hyödyntää näkyvillä / paraatipaikoilla esim. yksittäisistutuksin ns. katseenvangitsijoina.
Lajia voidaan kasvattaa toki myös ryhmänä itsekseen tai muiden puiden - pensaiden kanssa, jolloin esim. ruskan suhteen huomioidaan samaan aikaan sattuvia muiden lajien värejä lähiväriharmonioina tai kontrastoidaan sommitelmassa hyvin pitkään vihreinä säilyvien kanssa, jolloin lajin kirkas ruska varsinkin iskee esiin. Tummat rakennusten seinät ovat ko. ruskalle myös oivallisia taustoja. Em. syystä alppiruusut yms. ainavihannat (havupuut ja -pensaat) lajit ovat myös hyviä visuaalisia pareja japaninkesäkamelialle.
Kukinta pääsee parhaiten oikeuksiinsa omillaan, koska kukkien isosta koosta huolimatta lajin kukkamäärä ei ole niin yltäkylläisen runsas kerrallaan, että se pärjäisi esim. samoihin aikoihin kukintansa kanssa kukkanäytöksiään tekeville jasmikkeille (Philadelphus sp.).
No comments:
Post a Comment