Tänä viikonloppuna projektinani on ollut kameran vaihto uuteen. Edellinen kamera tuli tiensä päähän lähes kuuden vuoden erittäin runsaan käytön jälkeen; kuvia kuukausittain vähintään muutamia satoja ja parhaimmillaan yli 1000. Vanhan kameran ikäloppuus alkoikin näkymään jo mm. kuvakennolle tulleina pölyhaittoina ja muutenkin kameran liikkuvat osat alkoivat prakailemaan, kuten akku- ja muistikorttiaukon kansi oli jo pitkään vain teipillä ja sormin (kuvatessa peukalolla) hankalasti kiinnipidettävä.
Uuden kameran ostamisessa oli kuitenkin myös tällä kertaa rajoittavia tekijöitä, joiden takia kompromisseja oli tehtävä valinnassa. Ensinnäkin taloudellisen tilanteeni takia kalliit kamerat olivat nytkin poissa laskuista. Se jo osaltaan rajasi pois järjestelmäkameroita ja malleja, joissa on paljon ns. ammattimaista / edistynyttä tekniikkaa.
Toisena merkittävänä seikkana valinnassa oli valokuvaamistottumukseni ja -tapani, joiden takia jouduin rajaamaan isokokoiset järjestelmäkamerat pois jo lähtökohtaisesti. Tapanani on ollut pitää kameraa matkassani mukana aina ulkona ollessani, jolloin sen on oltava hyvin taskuihin yms. sopivasti sujahtava kaikissa vaatetus- ja ulkonaliikkumistilanteissa. Järjestelmäkameran tapauksessa se olisi turhan hankalaa, joten päädyin kompaktikameroihin.
Paljon valokuvaamista harrastavalta tuttavaltani saamieni tietojen mukaan päädyin tarkastelemaan erityisesti Nikon -merkkiä, koska se on kuulemma parhaimmasta päästä digikameroita. Samaa kehumista tapasinkin myös netistä asiaa tutkiessani ja siltä saralta uusi kamerani on nyt Nikon Coolpix S3300. Se on sopivan huokeahintainen ja sopii tarkoituksiini aivan riittävän hyvin. Edelliseen kameraani verrattuna se on kuitenkin paljon parempi mm. pikselimäärän ja zoomin suhteen; tässä on 16 megapikseliä ja 6 X zoomi.
Tällaisessa kompaktikameratyypissä on minulle hyväksi myös objektiivin linssin pieni koko, koska valokuvaamistottumukseni kattavat myös ns. huonoja säätilanteita, jolloin on oltava tarkkana linssin pysymisestä suht puhtaana vesipisaroista. Järjestelmäkameroiden isot linssit ovat siinä tavallaan hanakammin vesipisaroita kerääviä. Huonon sään valokuvaamista olen tehnyt jopa rankkasadesäällä sateenvarjon kanssa, jos vain ei ole ollut silloin liian tuulista. Hyvin onnistuu silti sekin.
Kuten te blogini säännölliset lukijat jo tiedättekin, niin pääasialliset kuvauskohteeni ovat kaikenlainen kasvillisuus ja säätilanteet mm. pilvien suhteen sekä luonto- ja ympäristökuvaamisessa ylipäätään kohteet vaihdellen suht yksityiskohtaisista lähikuvista laajempiin maisemanäkymiin. Tuossa puitteissa ainoa vähän niin ja näin -asteelle jäävä valokuvauskohde tälläkin kameralla ovat ukkospilvien salamat. Se ei kuitenkaan ole ainoa asia, mikä minua niissä pilvissä kiinnostaa kuvauskohteena. Toki salamoita yritän tulevanakin kesänä pyydystää kuvaan mahdollisuuksien mukaan...
Seuraavaksi lähdenkin parhaillaan vallitsevaan kauniiseen auringonpaisteeseen ulos kokeilemaan uutta kameraani ensimmäistä kertaa. Vertailua edellisellä kameralla otettuihin kuviin on helppoa tehdä, kun samalla muistikortilla on nyt sopivasti ko. vanhallakin otettuja kuvia.
Päivitys sunnuntaina 10.3.2013 klo. 18:05: Nyt on tehty uuden kameran kanssa "neitsytmatka" ja kuvaamiskokemus oli vallan erinomainen. Oikeastaan kaikki vaikutti olevan paremmin kuin tuon entisen HP -kameran kanssa; mm. tarkentaminen kuvaa kohdistettaessa oli varsin helppoa yhdeksän tarkennuspisteen ansiosta, mikä on hyvä sommittelun kannaltakin. Myös otettujen kuvien toistossa kameran LCD -näytöllä zoomi-tarkastelut olivat toimivia, joskin aika hitaita.
Valöörit ja värit tulivat myös hyvällä tavalla oikein mm. sopivalla kohdistamiskikkailulla laukaisimen tarkentamispainalluksen yhteydessä, jota menetelmää toki jo opin erinomaisesti edellisen kameran käytön yhteydessä. Tässäkin kamerassa värien suhteen on kuvattaessa tarkkailtava mm. sitä, että kuvista ei tule liian sinisiä tai keltaisia, mikä on etenkin maisema- ja kasvivalokuvissa hyvin oleellista.
Ainoa miinuspuoli ilmeni näin kylmällä säällä sormikkaat kädessä kuvaamisessa; kameran hallintanapit - koskettimet ovat niin pieniä, että sormissa täytyy olla oikein hyvä hienomotoriikka sormikkaat kädessä toimintaa varten. No, onneksi minulla on sekin hyvin kehittynyttä :)
Tästä sitten jatketaan kokeilua ja harjottelua eteen päin eri sää- ja vuodenaikatilanteisiin ja vielä on mm. tutkimatta tällä kameralla otettujen kuvien laadut tietokoneen näyttöruudulla ja vertailut edelliskameralla otettujen kuvien kanssa.
Päivitys maanantaina 11.3.2013 klo. 10:40: Haluan päivittää tähän vielä kokemukseni eilisillalta hämärä- ja pimeäkuvaamiseen liittyen ilman salamatoimintoa. Eli Facebook -kommenttini eiliseltä >> Jee, uuden kamerani (Nikon Coolpix S3300) avulla hämärä- ja pimeäkuvaaminenkin on nyt yhtä juhlaa! :) Nyt illalla se tuli todettua kokeiluissa, kun ilman tripodiakin saa tärähtämättömiä kuvia paljon helpommin kuin edellisellä HP -kameralla; ns. taustavalaistu kuvakennotoiminto on siinä apuna. Vakaata kättä ja mieluummin tukevaa alustaakin silti tarvitaan edelleen.
HP -kameran heikkoudet ovat täten tulleet jo nyt varsin hyvin esille eikä ole ihme, miksi HP lopetti kameroiden valmistamisen tykkänään. Tosin tulihan silläkin otettua erittäin paljon onnistuneita valokuvia sen optimimahdollisuuksien äärirajat löydettyäni.
Päivitys maanantaina 11.3.2013 klo. 19:15: Äsken kokeilin taas hämärävalokuvaamista ja vielä kommenttini siitä >> Voih, nyt on uudessa kamerassani ilmennyt yksi huono puoli, jota ei ollutkaan edellisessä Hewlett-Packardin kamerassani; nimittäin auringonlaskun jälkeisessä iltahämärässä selkeän sinisen taivaan kuvat tulevat herkästi liian kohinallisiksi ja valöörin saaminen kohdilleen näyttää olevan myös ongelmaisempi kuin HP -kamerassa. Tämä taitaa tietää huolestuttavia hankaluuksia säätilannekuvaamiseeni, koska hämärätilanteet ovat monesti parhaimmasta päästä tunnelmia... No, vielä on tutkimatta hämärä erilaisissa pilvitilanteissa. Pettynyt fiilis on kuitenkin nyt :/.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment