Vanajaveden virtaavan paikan osittaista ja upean kuviollista sulamista kuvattuna lauantaina 6.4.2013 Hämeenlinnassa.
Yhä yhtenäisesti lumipeitteisenä säilynyttä edelliskesän auringonkukkapeltoa kuvattuna perjantaina 5.4.2013 Espoon Tapiolassa.
Maaliskuusta tänne huhtikuun ensimmäiselle viikolle jatkunut ajankohtaan nähden kylmä sää on viivästyttänyt kevään alkamista termisen määritelmän mukaan ja myöhästyttänyt siten mm. lumien ja jäiden pääsulamisen alkamista koko Etelä-Suomessa. Tässä analyysissä katsotaan tämän hetken tilannetta vähän tarkemmin ottamieni valokuvien kera osana tätä poikkeavien / erikoisten säätilanteiden visuaalista sarjaa.
Lumi- ja jääpeitteiden sulamismyöhästymistä ei niinkään huomata urbaaneilla alueilla, koska asfaltoitujen kaupunkitilojen puitteista lumet ovat sulaneet jopa kokonaan pois monin paikoin. Tämä hämää luulemaan, että kevät olisi hyvässä vauhdissa ja lumien pääsulamistulvat jo vältetty.
Tätä hyvää paahdepaikkasulamista on edesauttanut kylmän sään aikana vallinneet erittäin vähäpilviset säät, jolloin auringonpaiste on päässyt hyvin tehokkaasti lämmittämään taajamien tummia auringonsäteilystä hyvin lämpöä imeviä pintoja luoden sulamiselle muita alueita korostuneesti paremmat olosuhteet.
Lumet ovat sulaneet monin paikoin kokonaan pois myös etelään viettävien rinteiden ja luiskien päältä. Myös itään sekä länteen viettäviltä sellaisilta lumien poissulaminen on edistynyt hyvin niin aamu- kuin ilta-auringonpaisteenkin turvin. Rakennusten lounais-etelä-kaakkois -seinustoilla sekä atriumpihoilla hyvin aurinkoiset päivät ovat tehneet selvää jälkeä lumista.
Sen sijaan niihin verrattuna poikkeuksellisen isona kontrastina lumipeitteiden säilyminen vaakasuuntaisilla pinnoilla yhä laajasti yhtenäisenä koko Etelä-Suomen alueella etelärannikkoa myöten kertoo selvästi kieltään viime viikkojen jatkuvasta kylmyydestä; pelloilla ja nurmikoilla hankien paksuus on vasta noin puolittunut (Ollen edelleen pääasiassa 10 - 30 cm) ja metsissä / varjossa hankipaksuus on vähentynyt korkeintaan 1/10 verran.
Tuon alimmaisen kuvan lumipeitteen tapaan hanki on jo muuttunut auringonpaisteen vaikutuksesta hyvin jäiseksi ja metamorfoitunut rakenteeltaan jyvämäiseksi - rakeiseksi viimeaikaisten sulamisvesien pidätyttyä samalla hangessa varsin paljon. Tämänlainen vanha lumipeite on hitaasti sulavaa tyyppiä, joten päivänpaisteen teho on pystynyt sulattamaan vaakahankia tällä viikolla yhä vähemmän huolimatta n. +5 asteen päivälämpötiloista, kun yöpakkastenkin aiheuttama uudelleenjäätymisen hidastava vaikutus lasketaan mukaan.
Varjossa ja tiheissä metsissä lumipeitteiden sulaminen on ollut niin vähäistä, että sellaisilla paikoilla lumipeitteiden rakenne on yhä paljon vähemmän jäistä ja kasaan puristunutta kuin aukeilla pelto- ja nurmialueilla. Hankien paksuus on kuitenkin vähentynyt hieman sielläkin etenkin ns. sublimoitumalla tapahtuneen haihtumisen kautta.
Niinpä maaseudun pelloilla ei ole vieläkään lähes missään nähtävillä peltokynnösten esilletuloa; vain Varsinais-Suomessa - Satakunnassa sitä on tapahtunut talven lumipeitteen oltua siellä jatkuvasti muuta aluetta vähäisempi. Tosin muuallakin maanteiden äärellä sulaminen on myös edistynyt hyvin auringonsäteilyn lämmityksen ansiosta, kuten urbaaneilla asfaltoiduilla alueilla; esim. moottoriteiden nurmikkoiset keskikaistat ovat sulaneet jo lähes kokonaan paljaiksi ja maanteiden molemmin puolin n. 10 m ulospäin on myös jo hyvin sulanutta kaistaa peltojen ja metsien yhtenäisten lumipeitteiden reunoihin saakka.
Vesistöjäiden sulaminen on alkanut näkymään yöpakkasista huolimatta virtaavilla paikoilla, kuten tuosta ylimmästä kuvasta havaitaan. Vielä viime viikolla tämä prosessi ei manifestoitunut lumipeitteisten jäiden päälle noin näkyvästi, mutta nyt jäät ovat jo kulkukelvottomia näillä paikoilla mukaan lukien virtaavimmat joet. Sen sijaan seisovavetisillä järvien ja Suomenlahden sisälahtien kohdilla jäät ovat olleet edelleen hyvin ihmisliikennettä kantavia ja lumipeitteisempinä valkeampiakin, kuten ylimmän kuvan kaukaisesta järvijään osasta nähdään.
Vesistöissä viime aikojen kylmyys on manifestoitunut vielä säilyneen jääkannon lisäksi myös siinä, kun sulamistulvia ei ole vielä päässyt muodostumaan lähes ollenkaan mm. jokiin; virtaamat ovat niissä edelleen suunnilleen talven jääkansien osoittamalla tasalla eikä varsinaista jäiden lähtöä ole tapahtunut. Viimeaikaiset lumihankeen pidättymättömät vähät sulamisvedet ovat täten lähinnä joko haihtuneet varsin pian päivänpaisteessa tai imeytyneet paksulumisina pysyneillä alueilla suoraan vähäroutaiseen maaperään jättäen virtaavat vedet vielä niukiksi.
Näillä näkymin sääennusteiden perusteella olisi odotettavissa, että terminen kevät alkaa viimein ensi viikon keskiviikosta lähtien ja pääsulaminenkin pääsee siitä käyntiin. Sääennusteissa olisi ensi viikon lopulle merkkejä jopa vesisateista ja sen jälkeisestä merkittävästä lämpöaallosta seuraavalle viikolle...
Niinpä pääsulamisen aiheuttama tulvapotentiaali voi ehkä vielä manifestoitua hyvin rajusti huipentuen mahdollisesti juuri viikolla 16 (15. - 21.4.), kun peltojen ja varsinkin metsien vielä sulamattomien lumihankien sisältämä vesiarvo ei ole jo tapahtuneista sulamisista huolimatta vähentynyt merkittävästi.
No comments:
Post a Comment