Tähän säävalokuvabloggaukseen syntyi kuitenkin syy siksi, koska viime ja tällä viikolla näitä sumuja oli poikkeukselliseksi sumaksi asti melkein jokaisen päivän öinä ja aamuina sekä lisäksi lähes joka kerta hyvin sakeasti. Niinpä näinä viikkoina 36 ja 37 etenkin sisämaassa oli sumua enimmillään jopa 10 - 12 päivänä! Etelärannikolla selvästi vähemmän ja enimmäkseen usvapatjamuodossa aukeilla paikoilla. Länsiosat olivat sumuisempia itäosiin verrattuna.
Sisämaan sumuherkkyys Etelä-Suomessa johtuu syksyllä pääasiassa kahdesta seikasta. Ensinnäkin ilmamassat ovat keskimäärin kosteimmillaan syksyllä, jolloin syntyy jo lähtökohtaista potentiaalia erilaisille sumutyypeille, jotka laukaisee esille sitten tietyt säätilanteet. Sumutilanteita juuri sisämaassa tärkeästi laukaiseva tekijä on etelärannikkoa voimakkaampi ulossäteilyviileneminen öisin ja aamuisin.
Tämän alkuperä johtuu fysikaalisesti vesistömassojen hitaammasta viilenemisestä verrattuna maaperään, jonka takia kesän jäljiltä mereen (Suomenlahden pintavesiin) jää etelärannikkoa leudontavaa lämpöä ja sisämaasta tämä lisälämmitys puuttuu. Meren suhteellinen lämpimyys siis kumoaa etelärannikolla öisin - aamuisin lämmön ulossäteilyn vaikutusta.
Sumutilanteita on erilaisia eri syistä. Nämä viime ja tämän viikon sumut olivat ns. säteilysumuja. Ne johtuvat nimensä mukaan juuri siitä, kun ilman lämpötila laskee öiden ja aamujen lämmön ulossäteilytilanteissa vesihöyryn tiivistymispisteen alle, jolloin ilmamassan sisältämä vesihöyry on pakotettu tiivistymään sumupisaroiksi lämpötilan edelleen laskiessa. Fysikaalinen sääntöhän on, että lämmin ilma pystyy sisältämään enemmän vesihöyryä kuin kylmä tiivistymättä sumupisaroiksi.
Sisämaassa lämmön ulossäteily siis viilentää öitä meren lämmittävän vaikutuksen ulkopuolella ja mahdollistaa etelärannikkoa kylmemmät yöt - aamut etenkin heikkotuulisissa ja vähäpilvisissä säätilanteissa; pilvinen sää ehkäisee lämmön ulossäteilyä. Jos ilmamassan kosteus on samalla riittävän suuri, niin herkästihän sitten syntyy sumuja.
Näiden kahden viikon aikana näitä sumuherkkiä säätilanteita olikin sitten poikkeuksellisen paljon yhdessä sumpussa. Se johtui itsepäisen sitkeästä korkeapaineesta ja sen asettumisesta koko ajan Suomen lähelle ja ylle juuri sopivasti niin, että sumuja edesauttavien ainesten sattuminen yhteen mahdollistui lähes kaikkina ko. viikkojen päivinä >>
>> Ensinnäkin oli heikkotuulista ja tyyntä voimistamaan lämmön ulossäteilyn vaikutuksia juuri sisämaassa.
>> Toisekseen pilvisyys oli öisin - aamuisin sen verran vähäistä, että lämmön ulossäteily ylipäätään mahdollistui.
>> Kolmanneksi alueelle virtasi lähes jatkuvasti sellaista ajankohtaan nähden hyvin lämmintä ilmamassaa, joka sisälsi paljon kosteutta ja oli siten öiden - aamujen lämmön ulossäteilyviilenemisten piirissä erittäin herkästi sumuistuvaa. Ko. ilmamassojen alkuperät olivat pääasiassa Välimeren ja Mustanmeren seuduilta.
Tässä alla havainnollistan näistä ko. viikkojen sumutilanteista viimeisen kunnon sumuyön ja -aamun sumua Hämeenlinnasta, joka oli yksi eniten sumua saaneita paikkoja näinä viikkoina. Kuvauspäivä oli lauantai 14.9.2013 ja valitsin sumututkielman tyyliksi Claude Monet -tapaisen kuvaparihavainnollistuksen.
Siinä valitsin Hämeenlinnan keskustan ympärillä olevan Vanajaveden rannalta 5 erilaista maisemanäkymää. Kustakin näkymästä valokuvasin kaksi tilannekuvaa kuvaverrannoiksi, missä yksi tilanne edustaa aamulla ollutta sakeaa sumutilannetta ja toinen havainnollistaa samoja näkymiä saman päivän keski- / iltapäivällä sumujen hälvettyä. Kuvapareissa kukin verrantonäkymä on tarkasti valokuvattu täsmälleen samaan suuntaan ja samoin rajauksin / sommitteluin täsmälleen samasta valokuvauskohdasta.
Tämän sumututkielmapäivän sää olikin hyvin edustava kuvaamaan koko tämän kahden viikon jakson sääolosuhteita sisämaan osalta; aamuisin oli näitä sumuja ja iltapäivisin sumujen hälvettyä taivaalle kohosi kumpupilviä vielä hyvin kesäisen oloisesti pulleina hyvin lämpimän ja kostean ilmamassan ansiosta. Ainoat selvemmät erot tähän säätyyppiin näinä kahtena viikkona olivat vain viikon 36 alussa ma - ti epävakaisuus ja viikon 37 alussa ma - to sade- ja ukkoskuurottelu. Sumuttomia / lähes sumuttomia öitä-aamuja oli ainoastaan viikolla 36 ti ja viikolla 37 osittain ma - ti ja su.
Enempiä pohjustamatta alla ovat ko. 5 eri kuvaparia lyhyine selityksineen >>
Kuvapari A:
Näkymää itään Paasikiventien eteläreunalla kuvattuna lauantaina 14.9.2013 klo. 08:57.
Näkymää itään Paasikiventien eteläreunalla kuvattuna lauantaina 14.9.2013 klo. 13:07.
Tässä kuvaparissa A havainnollistuu hienosti sumutilanteen korostama tunneliefekti, kun etäisyys puistolehmuskujanteen (Tilia X vulgaris) loppupäähän on noin 100 m. Alemmassa kuvassa havaitsin varjojen pidentyneen jo selvästi kesäpäivänseisauksen aikaisesta tilanteesta; noiden puiden latvusvarjojen siirtymä vasemmalle siitä ajasta oli edennyt tämän kellonlyömän verrannossa tuossa kuvassa parisen metriä. Kuvaparin puistolehmukset puolestaan osoittavat vielä täysivihreinä niiden ruskan olevan melko myöhään syntyvä.
Kuvapari B:
Näkymää itään Vanajaveden kapeimmalla kohdalla Viipurintien eteläpuolella kuvattuna lauantaina 14.9.2013 klo. 09:04.
Näkymää itään Vanajaveden kapeimmalla kohdalla Viipurintien eteläpuolella kuvattuna lauantaina 14.9.2013 klo. 13:17.
Tämän kuvaparin B sumutilanne-erikoisuus oli sumuverhon ns. savuavuus, joka ilmenee tuulen liikuttaessa ilmaa. Tässä tilanteessa ei siis ollut aivan tyyntä, vaan heikkoa etelätuulta. Alemman kuvan puistonäkymässä havaitaan ruskan edistyneen eniten vanhassa vuorijalavassa (Ulmus glabra), mikä on vanhojen ja heikentyvien puiden etuaikainen merkki verrattuna nuorempiin ja vetreämpiin yksilöihin.
Kuvapari C:
Näkymää pohjoiseen Arvi Kariston kadun ja Lukiokadun kulmasta kuvattuna lauantaina 14.9.2013 klo. 09:10.
Näkymää pohjoiseen Arvi Kariston kadun ja Lukiokadun kulmasta kuvattuna lauantaina 14.9.2013 klo. 13:42.
Sumutilanteissa hienoa efektiä valokuvaan luovat tietenkin ainakin kolmella eri (syvyys)etäisyydellä olevat kohteet, mitkä peittyvät siksi eriasteisesti sumuverhoon. Alemmassa kuvassa havaitaan tiheässä rantapuustossa pitkälle edennyttä koivujen (Betula sp.) ruostesienikellastumista vielä pääosassa ennen varsinaista ruskaa. Näiden ko. viikkojen usean päivän heikkotuuliset ja aamusumuiset päivät olivat ilmeisen paljon edesauttaneet ruostesieni-invaasiota taas kerran voimakkaaksi.
Kuvapari D:
Näkymää pohjoisluoteeseen Hämeen linnalle Koulukadun itäpäästä kuvattuna lauantaina 14.9.2013 klo. 09:14.
Näkymää pohjoisluoteeseen Hämeen linnalle Koulukadun itäpäästä kuvattuna lauantaina 14.9.2013 klo. 13:47.
Hämeenlinnan tunnetuin maamerkki on tietenkin sen keskiaikainen linna, joka tässä kuvaparissa havainnollistaa sumun tiheyttä; 200 - 300 metrin etäisyydellä olevat kohteet olivat täysin piilossa vielä silloinkin, kun sumu oli jo hälventynyt tiheimmästä vaiheestaan. Kuvaparissa nähtävät veneet kertovat lisäksi siitä, kuinka tavanomaista selvästi lämpimämpi syyskesän sää edesauttoi kesän veneilykauden aktiivista jatkumista edelleen. Puurivin hopeasalavat (Salix alba "Sibirica") olivat vielä täysin kesäasussa.
Kuvapari E:
Näkymää lounaaseen Paasikiventien eteläpuolelta kohti Helsinki-Tampere -valtatietä kuvattuna lauantaina 14.9.2013 klo. 09:01.
Näkymää lounaaseen Paasikiventien eteläpuolelta kohti Helsinki-Tampere -valtatietä kuvattuna lauantaina 14.9.2013 klo. 13:11.
Laajoissa järvi- ja toisaalta peltonäkymissäkin nämä sumutilanteet piilottivat tietenkin koko maiseman aivan kokonaan näkyvistä etualan kohteita lukuun ottamatta. Tässä havainnollistuu juuri se, kuinka hankalia sumutilanteet voivat olla vesistöissä esim. veneillä liikuttaessa, vaikka etäisyys olisi vain muutamia satoja metrejä vastarannalle. Alemmassa kuvassa lähes aurinkoa vasten havaitaan se, kuinka ilmamassa pysyi vielä keskipäivälläkin sinertävän utuisena kosteuden takia. Ylemmässä kuvassa havaitaan järvivedessä pientä aallokkoa heikon tuulen avulla sentään noin näkymää paljastaen :)
No comments:
Post a Comment