Ruskansa alkuvaiheissa ollutta kiiltoheisiä (Viburnum lentago) kuvattuna perjantaina 13.9.2013 Helsingin Meilahden arboretumissa.
Ajankohtaan nähden hyvin lämpimistä viimeaikojen säistä huolimatta ruskan ensimmäiset vaiheet ovat ilmestyneet kahden viime viikon aikana osittain jopa hieman etuajassa normaaliin verrattuna. Tämä johtuu siitä, kun koko kasvukauden kehitysvaiheet ovat olleet hyvin paljon etuaikaisia normaaliin nähden ja ensimmäisenä ruskaantuvat lajit ovat siksi virittyneet ruskan alkuun korostuneesti. Myöhemmin ruskaantuvilla lajeilla viimeaikainen lämpö voi sen sijaan olla ruskaa myöhästyttävä vaikutin.
Näistä ensimmäisistä ruskaantujista yksi hienoimmista on tämä Pohjois-Amerikan itäosista kotoisin oleva kiiltoheisi (Viburnum lentago), jota näkee viljeltynä täällä Suomessa paikoin melko paljonkin. Otan tämän ison pensaan / parhaimmillaan pienen puun kuitenkin esittelyyn punaisen ruskan tähdentämiseksi yhä yleisempään käyttöön viheraluesommitteluissa, kun se väri on suomalaisen ruskan piirissä puutteellista.
Kiitoheisin ruskassa oleellista eivät ole pelkästään sen hyvin kirkkaat punaiset ja oranssitkin sävyt, vaan myös ruskan hyvin pitkä kesto; häilyviä esiruskasävyjä ilmenee useimmiten jo elokuun mittaan ja kirkkaita värejä alkaa tulla syyskuun alusta alkaen. Värit voivat säilyä jopa n. 3 - 4 viikkoa kirkkaina, ennenkuin värittyneet lehdet varisevat. Ruskahuipennus onkin kiiltoheisillä pitkä ollen syyskuun loppupuolelta pitkälle lokakuuhun. Syysvärit ilmaantuvat lehvästössä laikuttaisesti eikä koko latvus siten ole kerralla värittynyt. Tämä korostuu etenkin ruskan alussa, jolloin osa lehdistä säilyy vielä pitkään vihreinä. Ruskan loppuvaiheissa viimeiset lehdet värittyvät enemmän keltaisen suuntaan kuin punaiseksi. Ruska päättyy lokakuun aikana vähitellen tai toisaalta yöpakkaset voivat keskeyttää ruskan lehtien ruskeaksi paleltumiseen kerralla.
Kiiltoheisin lehdet ovat hyvin koristeellisia myös kesällä; ne ovat isohkoja, soikeita, sahalaitaisia ja nimensä mukaisesti lehtilapa on päältä hyvin kiiltävä, joka tietenkin korostaa ruskaakin. Lehdet puhkeavat toukokuun alusta alkaen erikoisen muotoisista pitkulaisista ja punaruskeista silmuista, jotka ensin kasvavat lisää pituutta ja sitten lehdet purskahtavat esille osittain punaruskeina ja muuttuen pian vaaleanvihreiksi. Täysikokoon lehdet tulevat kesäkuun alkuun mennessä, missä vaiheessa lajilla on myös valkoinen kukinta tiheissä laakean muotoisissa tertuissa. Kukinnan jälkeen lehdet saavat lopullisen tumman kesävärityksen.
Kukinta tapahtuu Etelä-Suomen normaalioloissa siis kesäkuun alussa - puolivälissä, missä yksittäiset valkoteriöiset kukat ovat melko pieniä, mutta niitä on kukkahuiskiloissa hyvin runsaasti ja tiheästi. Niiden tuoksu on miedon imelä. Kukkien keltaiset heteet ovat kukintopinnassa hyvin esillä, mikä taivuttaa kokonaisuutena kukkavalkoisuutta kermankellertävään suuntaan.
Kukista kehittyy noin munanmuotoisia marjoja, jotka pysyvät pitkin kesää kauan aikaa vaaleanvihreästi raakoina. Marjojen kypsyminen tapahtuu erikoisen myöhään syksyllä, kun lajin ruska on jo etenemässä syys-lokakuussa; tuossa kuvassakin ne olivat vielä raakoja huolimatta kasvukauden reilusta etuaikaisuudesta. Kypsyminen ilmenee erivaiheisina värinmuutoksina eriaikaisesti; puolikypsä vaihe on tasaisehkosti oranssi - punertava, mutta sen jälkeen marjat muuttuvat sinertävän mustiksi tipotellen; lopulta kaikki marjat ovat täysikypsiä. Ne säilyvät oksilla ainakin alkutalveen, mutta ne ovat lintujen herkkua eli voivat tulla pian syödyiksi. Tietojeni mukaan marjat sopivat myös ihmisravinnoksi.
Kiiltoheisin korkeus on täällä Suomessa viljeltynä 2 - 5 m, mutta kotiseudullaan reilun 5 m korkuiset pikkupuutkin mahdollistuvat. Pensas on myös pallomaisen leveähkö kasvutavaltaan, jolloin ahtaisiin paikkoihin sitä ei kannata sijoittaa. Kasvupaikkojen suhteen laji on varsin kaikkiruokainen; sitä voi kasvattaa niin aurinkoisella kuin melko varjoisellakin paikalla ja siitä huolimatta ruska on joka tapauksessa punavoittoinen. Kasvualustan täytyy olla kuitenkin ravinteikas ja mieluummin kostea kuin karun kuiva.
Esteettisessä katsannossa kiiltoheisin kirkas ja punainen ruska toimii hienona parina kaikkien tummien havupuiden / -pensaiden seurassa. Sama koskee hyvin myöhään vihreässä kesäasussa säilyviä muita lehtipensaita ja tummien rakennusten vieriä / seinustoja. Valkoinen ja runsas kukintansa sointuu pariksi silloin samaan aikaan kukkivien muiden pensaslajien kanssa, joita ovat esim. monet atsaleat (Rhododendron sp.), monet syreenit (Syringa sp.) ja monet kuusamat (Lonicera sp.). Kotipihlajan (Sorbus aucuparia) kukinta sattuu kuitenkin pääosin vähän sitä ennen. Kesällä tekstuurikatsannossa kiiltoheisin kiiltävä lehvästö on muista jonkin verran erilleen erottuva. Talvella oksien koristeena ovat mahdollisten marjojen lisäksi erikoiset silmut.
Kiiltoheisin viljelyä voidaan tehdä ainakin menestymisvyöhykkeillä I - IV, mutta mahdollisesti vähän pohjoisempanakin. Pensasta voidaan käyttää taajamissa monenlaisina yksittäispensas- ja ryhmäistutuksina ja maaseudullakin sitä voidaan kasvattaa vaikkapa pihapiirien ja metsänreunojen suoja- ja rajapensaikkona. Leikattavaksi pensasaidaksi siitä ei silti ole. Punaisen ruskan korostaminen on tämän lajin keskeisiä koristetarkoituksia, mitä siis suosittelen huomioimaan yleisemmin.
Vuoden 2012 viikon 37 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 37 kasvivalokuva: Katsura (Cercidiphyllum japonicum).
No comments:
Post a Comment