Tälle säävalokuvaesittelyn kerralle päätin kuitenkin poimia sään luonteesta esille visuaalisesti erikoisen näyttävää aineistoa, jonkalainen on myös melko harvinaista. Ko. viikolle sattui nimittäin täysikuu, jonka kera esiintyi öisin hyvin näyttäviä pilvi- ja sumutilanteita. Toisekseen aivan viikon lopussa eli sunnuntaina sopiva iltapäiväkuurojen sävyttämä vaihtelevapilvinen säätilanne mahdollisti mm. auringonlaskun tienoilla monin paikoin näyttäviä sateenkaaria.
Ensin mainitut kuutamoyöt herkullisten pilvi- ja sumutilanteiden kera mahdollistuivat hyvin leudossa ja kosteassa kaakkoisvirtauksessa, missä epävakaa ja runsaitakin kuurosateita kohdallaan ylläpitänyt kaakko-luodesuuntainen säärintama pysyi ti - pe lähes sijoillaan Mustaltamereltä Suomen lounaiskolkkaa viistäen Skandinavian pohjoisosiin. Täten sekä to-pe että pe-la öinä Espoon Tapiolassa mahdollistui hyvin herkulliset säävalokuvaamisolosuhteet pilvipeitteen rakoiltua sopivasti molempina öinä.
Sunnuntain sateenkaaritilanne mahdollistui em. säärintaman viimein siirryttyä tarkastelualueen yli itään Norjanmereltä Keski-Suomen yli kaakkoon liikkuneen matalapaineen edesauttamana, jolloin viileämpi, kuivempi ja epävakaan sadekuuroinen luoteisvirtaus pääsi vallitsemaan aukottaen pilvikantta sopivasti sateenkaaria varten.
Näinä ankeina yhteiskunnallisina aikoina onkin hyvä, että puristan tämän myötä teille tälläkin tavalla estetiikkahelmiä intensiivisen säävalokuvaamiseni sadosta. Alla on kuvien yhteydessä vielä tarkempaa selitystä ko. hetkien sää- ja luontotilanteista >>
Yökuutamoa etelätaivaalla kuvattuna perjantaina 20.9.2013 klo. 01:27 Espoon Tapiolassa >> Tässä tilanteessa kaakkoistuuli oli kohtalaista - ajoittain navakkaa, mikä piti yösumut ja -usvat poissa huolimatta lämpimän kosteasta ilmamassasta.
Länsipuolisen säärintaman pilvisyys oli tilapäisesti vähäisempää, mutta alapilvikantena oli kumpukerrospilvilauttoja nopeasti tuulen mukana siirtyneinä ja muotoutuneina rullamaisina ja jonomaisina lauttoina. Tämä poikkeuksellinen pilvien muotoutuminen kertoi tuuliväänteestä, missä ko. pilvikannen yläpuolella oli erisuuntaista ja eri voimakkuudella puhaltavaa tuulta pilvien alapuolisen ns. rajakerroksen tuulitilanteeseen verrattuna.
Tässä tilanteessa täysikuu oli merkittynä edellispäivälle, mutta edelleen hyvin kirkas kuutamovalo kontrastoi erinomaisesti näihin mataliin kumpukerrospilviin heijastuneen kaupunkivalaistuksen kanssa. Ilmamassan sumuvapaa puhtaus korosti samalla kuutamovalon sinistä sävyä värikontrastissa.
Tuuli ja pilvisyys pitivät lämpimässä ilmamassassa yölämpötilaa tällä alueella läpi yön jopa +15 asteen vaiheilla, mikä on ajankohtaan nähden hyvin korkea lukema. Ajankohtaan nähden lämminvetinen Suomenlahti oli myös osasyy yön lämpimyydelle.
Yökuutamoa etelätaivaalla kuvattuna lauantaina 21.9.2013 klo. 03:03 Espoon Tapiolassa >> Ylempään kuvaan verrattuna samassa kuvatilassa havaitaan tällä kertaa sumua ja usvaa läpikuultavana harsona, jolloin jo hieman vähentynyt kuutamo pääsi silti loistamaan hyvin läpi valoaan.
Tässä vaiheessa tuulet olivat lähes kokonaan tyyntyneet, kun em. läntinen säärintama oli siirtymässä lännestä hitaasti Etelä-Suomen päälle tyynituulisen matalapaineen solan kera; tämä edesauttoi ko. sumuja ja näin kuutamon valossa mahdollistui tekstuuriltaan tasaiset väri- ja valokontrastit.
Oranssinen kaupunkivalaistusheijastuma oli selvin maanpinnan läheisessä sumupatjassa ja kuutamovalaistus ilmeni eniten ko. rintamapilvisyytenä olleen harsopilvikannen läpikuultamisena. Kuutamovalon sinisyys oli tällä kertaa edellisyötä paljon heikompaa, koska ilmamassan sumuinen sameus sirotti sitä väriä pois valokuvaajalle tulevasta valosta.
Yölämpötila oli tässä vaiheessa jo aikaisempia öitä alempi ollen reilussa +10 asteessa, koska tyyntynyt tuuli ja aukkoillut pilvipeite mahdollistivat voimakkaampaa lämmön ulossäteilyä sumuharsosta huolimatta.
Kuurosadepilveä kaksoissateenkaaren kera itätaivaalla kuvattuna sunnuntaina 22.9.2013 klo. 18:38 Hämeenlinnassa Vanajaveden rannalla >> Oikealla etummaisen metsikön puustossa nähtävät varjot olivat peräisin kuvaajan selän takana olevan Hämeenlinnan keskustan itäreunan rakennuksista ja tuo kuvan rakennus on Sokos Hotel Vaakuna vastapäätä Arvi Kariston katua.
Alkusyksyt ovat otollista aikaa sateenkaarille, koska yhtäältä auringonkaari on päiväsaikaankin jo sopivan matala ja toisekseen syys-lokakuun säille on vielä tyypillistä aukkoilevapilviset kuurosadetilanteet, mikä on sateenkaarien näkymisen edellytys. Loppusyksyllä puolestaan aukkoilemattomat sumu- ja kumpukerrospilvisyydet alkavat olla pääosassa poistaen näkymisedellytykset sateenkaarilta; marras-joulukuu ja välillä vielä tammikuukin on näet Etelä-Suomessa tasaisten alapilvikansien kulta-aikaa.
Tässä kuvassa nähdään sateenkaaren kanssa hieno yhdistelmä alkanutta ruskaa laskevan auringonvalon korostamana; ruskan tässä vaiheessa nuo metsikön koivut (Betula sp.) olivat vielä pääosaltaan ruostesieni-invaasion aiheuttaman valeruskan värjäämiä, mutta toki seassa alkoi olla jo vähän varsinaistakin syysruskaa. Hyvin lämmin syyskuun alku on kuitenkin keskimäärin myöhästyttänyt monien puu- ja pensaslajien ruskan alkamista - etenemistä normaaliin nähden.
Tämä sateenkaarinen vaihe korosti oikeastaan hienosti termisen kesän loppumista, koska tämän jälkeen alkavalla viikolla 39 on tapahtumassa koillistuulilla koko viikon ajan vaikuttavan hyvin kolean ilmamassan myötä termisen syksyn alkaminen; jo osassa Etelä-Suomen sisämaata termisen kesän päättyminen tapahtui ko. päivänä ja muutoin se on tapahtumassa maanantaina 23.9.2013 koko alueella, kun alkupäiväksi lasketaan ensimmäinen alle +10 asteen keskilämpötilaa osoittava vuorokausi. Sisämaassa syksy on alkamassa täten vähän normaalia myöhemmin, mutta etelärannikolla noin normaaliin aikaan: Ilmatieteen laitoksen syksytilastot.
No comments:
Post a Comment