Uusilta versoiltaan jo täyteen mittaan kasvanutta sinilaakakatajaa (Juniperus horizontalis "Blue Chip") kuvattuna perjantaina 30.8.2013 Helsingin Meilahden arboretumissa.
Havukasvien esittelyä olen harrastanut hyvin vähän tässä blogissani, mutta nyt korjataan asia erinomaisen maanpeitehavun kera. Kyseessä on laakakatajan (J. horizontalis) sinertäväneulasinen viljelylajike sinilaakakataja (Juniperus horizontalis "Blue Chip"), joka menestyy Suomessa menestymisvyöhykkeillä I - III. Vähän pohjoisempanakin lajike voi menestyä lumipeitesuojan ansiosta talvien yli, mutta toisaalta kesien ja kasvukauden lyhyys voi tulla esteeksi. Luonnonmuoto kasvaa suurimmassa osassa eteläistä Kanadaa karuilla kasvupaikoilla mm. vuoristoissa. Siitä on olemassa jopa yli 100 eri viljelylajiketta, joista tämä "Blue Chip" on yksi.
Ajankohtaisen tällaisesta näyttäväneulasisesta havupensaasta tekee se, että sen kanssa sointuu räiskyvästi yhteen monet kirkasta ruskaa tekevät lehtipensaat; niiden ruska-aikahan on aivan käsillä.
Sinilaakakataja on hyvin matala, mutta leveäkasvuinen maanpeitekasvi, jonka korkeus jää noin 20 cm mittaiseksi. Yksittäinen yksilö voi kasvaa leveydeltään kuitenkin jopa reilut 2 m, joten usean yksilön ryhmässä kasvustosta tulee hyvin tiivis. Näin matalilla maanpeitepensailla on kuitenkin talvisin se "ongelma" visuaalisessa mielessä, että ne peittyvät helposti kokonaan lumen alle piiloon.
Lajikkeen neulaset ovat pieniä ja suomumaisia peittäen pienet oksat tiiviisti. Oksia on runsaina ja monihaaraisina kimppuina, jolloin neulasten väritys ilmenee hyvin pikantisti patjamaisessa kasvustossa; sen seasta pistää esille joitakin piikkimäisiä vetreimpiä versoja niiden täysimitan täytyttyä ja sikin sokin ollessaan ne luovatkin pikantin rouheaa tekstuuria kasvustopatjassa.
Tämän lajikkeen neulasväri on erityisen teräksensinertävää; alkukesällä uusien oksien kanssa sävyt ovat aluksi hieman enemmän vihreitä, mutta loppukesällä sinertävyys alkaa korostumaan huippuunsa ja se säilyy talven ylikin, mutta siis voi jäädä etenkin runsaslumisina talvina piiloon.
Tämän lajikkeen kukinta ja katajille tyypillisten marjamaisten käpyjen muodostuminen on lähes olematonta, joten niillä ei ole esteettistä merkitystä.
Sinilaakakataja on karujen alueiden kasvi, joten se on sijoitettava riittävän läpäisevälle ja hiekkaperäiselle kasvualustalle; niinpä se sopii mm. kivikkokasviryhmien äärelle tai kuivahkossa viihtyvien perennojen ja pensaiden seuraan. Toisaalta sitä voi kokeilla kasvattaa rehevämpienkin lajien seurassa, mikäli pidetään huolta siitä, ettei vesi ala seisomaan kasvustossa esim. rankkasateiden tai keväällä lumisulamisen yhteydessä. Lisäksi kasvupaikan on oltava aurinkoinen.
Estetiikan katsannossa tällainen sinertäväneulasisuus sointuu siis hyvin yhteen monenlaisten kirkkaiden ruskavärien kanssa; esim. keltaisten sävyjen kanssa syntyy hienon viileää harmoniaa ja toisaalta punaisten - oranssien ruskavärien kanssa syntyy noin vastavärisesti iskevää kontrastia. Perennojen osalta puolestaan keväällä ja kesällä kukkivat matalat ja karujen paikkojen lajit ovat hienoja yhdistelmiä sinilaakakatajan kanssa; mm. monet maksaruohot tulevat kyseeseen. Varhain keväällä myös ensimmäisenä kukkivat sipulikasvit sopivat tämänlaisen maanpeitehavun lähelle / viereen. Toki myös monet muut maanpeitehavut tai havupensaat luovat mahdollisuuden väreiltään, tekstuureiltaan ja kasvutavoiltaan monenlaisiin sommitelmiin tämän lajikkeen kanssa.
Itse lajikkeen kasvuston seassa ei niinkään voi kasvattaa mitään, koska versoston tiheys on tukahduttavaa, mikä on toisaalta rikkaruohojen suhteen hyvä ominaisuus.
Sinilaakakatajaa voidaan kasvattaa yksittäisryhmänä tai osana muita lajeja ryhmäsommitelmina. Sitä kannattaa istuttaa aina useamman yksilön ryhmänä, jotta maanpeitepatjasta saadaan tiheä ja näyttävä kokonaisuus. Lajikkeella voidaan sommitella esim. reunuspatjoja kulkuväylien viereen (Ei suolatuille liikennealueille) tai sitä voidaan kasvattaa erilaisten rakenteiden osana; muurien, rappusten, seinustojen ja luiskien vieret. Säännöllisen patjamainen kasvutapa mahdollistaa sinilaakakatajaryhmien muotoilemisen hyvin tarkasti geometrisiin tai vapaisiin muotoihin, mikä on hyvä esim. muotopuutarhoissa tai modernisti suunnitelluissa korkean tason pihoissa. Puutarhataidetta korostavassa vihersuunnittelussa tämä lajike onkin oikein hyvä valinta monen muun vastaavan havupensaslajin / -lajikkeen ohella.
Vuoden 2012 viikon 35 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 35 kasvivalokuva: Soihtunauhus (Ligularia X hessei).
No comments:
Post a Comment