Ruskan huipennukseen tulossa ollutta kuriilienkirsikkaa (Prunus nipponica) kuvattuna perjantaina 4.10.2013 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Etelä-Suomen ruska alkoi kokonaisuudessaan lähestymään huipennustaan tällä viikolla ja jotkin puu- ja pensaslajit saavuttivatkin jo väriloistonsa parhaan vaiheen ainakin joidenkin yksilöidensä ansiosta. Näitä värinäytelmiä jo varsin varhain tarjoavat mm. monet Prunus-suvun lajit, joista tämä Suomessa ja länsimaissa muutenkin melko tuntematon kuriilienkirsikka (Prunus nipponica) on yksi parhaimmista kirkkaan ruskan pikkupuista.
Kuriilienkirsikka on kotoisin Japanin pohjoisosista sekä Kuriilien ja Sahalinin saarilta; lajista on olemassa myös muunnos var. kurilensis, joka on normaalityyppiä pohjoisempi ja siten täällä Suomessa vähän kestävämpi ja kasvussaan hieman varhaisempi. Joka tapauksessa tälle lajille on arvioitu menestymisvyöhykkeiksi täällä I ja II, mutta sitä on vielä varsin vähän kokeiltu. Runsaampi kokeilu vyöhykkeillä III ja jopa IV antaisi osviittaa paremmin lajin menestymisen äärimmäisestä pohjoisrajasta.
Tämä pikkupuu tuottaa suvulleen tyypillisesti jo keväällä ensimmäisen loistokkaan näytöksen, kun sen kukinta-aika on toukokuussa; kukat avautuvat runsaana usein jo vähän ennen kuun puoliväliä ja etenkin tuo muunnos var. kurilensis on vähän aikaisemmin kukassa kuin täällä Suomessa tunnetumpi ja paikoin jo melko yleinenkin rusokirsikka (Prunus sargentii). Kukinta-aika on lajilla kuitenkin melko lyhyt varsinkin, jos sen aikana sattuu kesäinen lämpöaalto. Kukkiensa väri on rusokirsikan voimakkaan vaaleanpunaisiin kukkiin verrattuna hempeämpi ja vaaleampi pinkki; kukinnan edetessä yhä valkoisempi. Lajista on olemassa kukiltaan myös voimakkaammin pinkki lajike "Brillant" (Huom!, Brillant eikä Brilliant).
Lajin lehteentulo sattuu hienosti samoille hetkille kukinnan kanssa ja sen kevätväritys osallistuu kukkien kanssa latvuksensa toukokuiseen värinäytelmään; lehdet puhkeavat hiirenkorvalle juuri ennen kukintaa toukokuun alussa ja niiden väritys on punaruskean oranssi. Rusokirsikan lehdet ovat vastaavasti selvästi viininpunaisempia puhjetessaan. Tämän lajin kevätväritys säilyy lehdissä haaleana vähän kukinnan yli, mutta jo kesäkuun alkuun mennessä lehdet ovat täysikoossa kesävihreitä melko tummina. Lehdet ovat muodoltaan tyypillisen soikeita ja sahalaitaisia.
Ruska on lajin toinen loistokas näytös ja se sattuu siis vähän ennen tai samaan aikaan Etelä-Suomen ruskahuipennuksen kanssa syys-lokakuun vaihteesta lokakuun puoliväliin. Väritys on rusokirsikan räikeän punaiseen verrattuna selvästi oranssimpi, mutta silti hehkuvan kirkas ja koko lehvästö ruskaantuu kerralla lähes samalle värille. Tuossa yllä olevassa kuvassa ruskaantuneet lehtensä ovat erikoisesti kirjavoituneet, mutta en ole varma sen kuulumisesta lajin ominaisuuksiin; se voi olla vain tämän yksilön mutaatio... Muita yksilöitä en ole nähnyt Suomessa.
Kuriilienkirsikka ei ole hyötykasvina tunnettu, mutta sen luumarjat voivat olla myös kaunista katseltavaa; ne kypsyvät jo alkukesällä punaisen kautta punamustiksi. Täällä Suomessa sadon muodostuminen on kuitenkin epävarmaa.
Puu kasvaa täällä korkeintaan n. 5 m korkeaksi ja on kasvutavaltaan pallomainen pikkupuu tai iso pensas. Laji kannattaa sijoittaa aurinkoiselle ja suojaiselle kasvupaikalle ja siinä vaatimuksiinsa kuuluvat myös runsasravinteinen, tuore, multava maa. Pikkupuuna lajia voidaan kasvattaa myös melko pienissä pihoissa. Ahtaammassa tilassa yksittäispuu on paras, mutta laajoissa maisemakokonaisuuksissa myös usean yksilön ryhmiä kannattaa kokeilla.
Esteettisessä katsannossa lajin sijoittaminen hyvin näkyville on tärkeää, jotta sen nuo sekä keväiset että syksyiset värinäytöksensä pääsevät oikeuksiinsa; puu on erinomainen katseenvangitsija ja korostuskasvi. Siten se sopii niin yksityisillä kuin julkisilla viheralueilla paikoille, missä ihmiset tykkäävät viettää paljon aikaansa ja katsella ympärilleen. Myös merkittävien rakennusten seinustoilla / lähellä laji on hieno elementti, kuten muutkin ns. kukka- ja ruskapuut.
Muiden kasvien seurassa lajin keväinen kukinta-aika on sommittelussa hyvä pari vaikkapa juuri rusokirsikan kanssa, jolloin saavutetaan monivaiheista ja eriväristä kirsikkakukintaa puuryhmänä. Kukintansa kontrastoituu hienosti myös kaikkien vaaleanvihreänä lehteen siiheksi puhjenneiden puiden ja pensaiden seurassa. Toisaalta tummat havupensaat / -puut korostavat kuriilienkirsikan hempeää kukintaväriä räikeäksi.
Syksyllä puolestaan lajin tasaisesti oranssi ruska on myös hyvä pari kaikkien tummien havukasvien seurassa. Saman toteuttavat myöhään vihreänä säilyvät lehtipuut ja -pensaat. Toisaalta lajin juuri oranssinen ruska mahdollistaa herkullisia lähiväriharmonioita samaan aikaan punaista ruskaa tekevien puiden ja pensaiden kanssa; aroniat (Aronia sp.), tuhkapensaat (Cotoneaster sp.), monet vaahterat (Acer sp.), monet pihlajat (Sorbus sp.), pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica) ja rusokirsikka.
Lopuksi täytyy tämän lajin myötä tähdentää, että Suomessakin on rusokirsikan lisäksi siis olemassa mahdollisuus kasvattaa muitakin kauniita koristekirsikoita, joita kannattaa monipuolisuuden vuoksi myös valita eikä vain tyytyä yhteen helpoimmin saatavaan lajiin.
Vuoden 2012 viikon 40 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 40 kasvivalokuva: Pallesorvarinpensas (Euonymus alatus).
No comments:
Post a Comment