Amurinkorkkipuuta (Phellodendron amurense) sekä täydessä ruskassa vasemmalla että jo varistuneena oikealla kuvattuna lauantaina 12.10.2013 Helsingin Meilahden arboretumissa.
Tällä kertaa otan esittelyyn aikaisempiin lajiesittelyihini verrattuna vähän tunnetumman kasvilajin, joka on Itä-Aasian lauhkealla / temperaattisella vyöhykkeellä eli Pohjois-Kiinassa, Mantsuriassa, Koreassa, Ussurilla, Amurilla ja Japanissa luontaisena kasvava amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense). Puu kasvaa siellä runsasravinteisissa rinnemetsissä ja jokilaaksoissa monien muiden lehtipuiden ja joidenkin havupuiden seurassa. Muualla lauhkealla vyöhykkeellä laji on monin paikoin suosittu koristepuu ja Yhdysvalloissa se on joillakin alueilla todettu runsaasti istutuksista leviäväksi.
Täällä Suomessa lajia on voitu viljellä varsin menestyksellisesti vyöhykkeillä I ja II sekä parhailla paikoilla vyöhykkeellä III. Arboretum Mustilan lajitiedoissa puusta todetaan sen olevan yllättävän talvenkestävä (Selvinnyt mm. 80-luvun vuosisadan pakkasista!), mutta arka taimivaiheessa kevät- ja syyshalloille. Niinpä lajia voidaan oikeastaan kokeilla myös vyöhykkeellä IV, mutta siellä kevät- ja syyshalloilta suojaisan kasvupaikan löytäminen on erityisen tärkeää. Toisaalta amurinkorkkipuu tulee keväällä niin myöhään lehteen, että hiirenkorvavaiheensa on yleensä jo melko turvassa viimeisiltä halloilta. Laji suosii aurinkoisia, runsasravinteisia ja tuoreita kasvupaikkoja; liika kuivuus - karuus voi olla selvästi haitaksi.
Amurinkorkkipuun lehdet ovat sen parasta koristeantia, koska ne ovat isoja ja kauniisti parilehdykkäisiä; lehtilavan kokonaispituus voi olla jopa n. 30 cm, mutta esim. jalopähkinöiden (Juglans sp.) jättiläismäiseen kokoluokkaan niistä ei aivan ole. Joka tapauksessa lehtensä ovat paljon pihlajien (Sorbus sp.) vastaavia isompia.
Puun lehdet puhkeavat Etelä-Suomen olosuhteissa vasta toukokuun loppupuolella ja ennen hiirenkorvavaihetta edeltää lehtiarpien keskellä sijaitsevien erittäin pienien ja nystymäisten talvisilmujen kasvaminen toukokuun alkupuolella monta kertaa isommiksi ja huppumaisiksi "silmupurjeiksi", mitkä ovat väriltään ruskehtavia ja hennosti silkkikarvaisia. Hiirenkorvavaiheesta noin puolikokoon lehtensä voivat olla touko-kesäkuun vaihteessa hyvinkin voimakkaasti kellertäviä, mutta joskus vähän vähemmän ollen enemmän "vain" heleän vaaleanvihreitä; tähän vaikuttaa lehteenpuhkeamisensa aikainen sää - Viileä sää näyttäisi edistävän keltaisuutta. Täysikoossa lehdet ovat pian kesäkuun alkupuolella ja vaaleanvihreän kautta ne tummuvat Juhannukseen mennessä melko tummanvihreiksi.
Syksyllä on puolestaan vuorossa ruska, mikä amurinkorkkipuulla on hyvin tasaisen ja kirkasvärisen keltainen ja usein koko latvus värittyy kerralla; sävy on etenkin alkuun limenkeltainen, mutta voimistuu ruskan edetessä syvemmäksi ja lämpimämmäksi keltaiseksi. Lopussa seassa voi olla vähän vaaleanruskeaakin. Ruskansa huipentuminen on varsin paljon samaan aikaan, kuin Etelä-Suomen pääruskahuipentuma syys-lokakuun vaihteesta lokakuun puoliväliin; toisaalta eri yksilöt voivat olla huomattavan eriaikaisesti ruskassa, kuten yllä oleva kuva osoittaa. Varhaisimmat yksilöt voivat olla parhaassa ruskassa jo selvemmin syyskuun lopulla. Amurinkorkkipuun ruska voi jäädä lyhyeksi, jos sen kanssa yhtäaikaa sattuu ensimmäisiä kunnon yöpakkasia >> Arat lehtensä voivat varista puusta jopa lähes kerralla pois yhden ainoankin yöpakkasen heti perään.
Lajin kukinta on melko vaatimatonta ollen runsaissa pallomaisissa tertuissa vaaleanvihertävää - kellertävää; yksittäiset kukat ovat pieniä ja samassa puussa voi olla joko vain hede- tai emikukkia tai molempia. Kukinta sattuu noin kesä-heinäkuun vaihteen tienoille - heinäkuun alkuun ja pian sen jälkeen muodostuvat pallomaiset luumarjat, jotka pysyvät raa'an vihreinä jopa ruskan tuloon saakka; yleensä vasta ruskan edetessä marjat kypsyvät tipotellen mustiksi. Ne pysyvät puussa jopa kevääseen; yllä olevassa kuvassa niitä näkyy oikeassa puussa.
Amurinkorkkipuu on vanhan kiinalaisen lääketieteen käyttämä yrtti, jonka sekä kukat että marjat ovat aromaattisen tuoksuisia. Lajin lehdetkin ovat murskattuina pihkamaisen hajuisia. Laji ja koko sukunsa kuuluukin ruutakasvien heimoon (Rutaceae), jossa ovat myös kaikki sitruspuut (Citrus sp.); amurinkorkkipuun marjat ovatkin pisamaiselta näyttävän kuorensa ja nahkamaisen tuntunsa takia kuin miniatyyrimäisiä sitrushedelmiä.
Puu kasvaa täällä Suomessakin parhaimmillaan n. 15 metriä korkeaksi keskikokoiseksi puuksi; koko tosin vaihtelee kasvupaikkaeroittain. Lisäksi sen latvus on vanhemmiten leveä ja oksat ovat kauniisti kerroksittain kaareutuvia. Kotialueellaan luonnossa laji voi kasvaa peräti n. 30 m korkeaksi.
Aivan pienimpiin pihoihin amurinkorkkipuuta ei siis kannata istuttaa, mutta isoissa pihoissa ja julkisissa puistoissa lajista saa hyvin näyttävän maisemapuun, jonka varsinkin ruska loistaa monia muita keltaruskaisia lajeja paremmin näkyville. Niinpä puusta on katseenvangitsijan ja korostuskasvin rooliin ja siksi sitä kannattaa istuttaa hyvin näkyville, mutta muistaen samalla tuo hallasuojaisa istutuspaikka taimivaihetta varten. Jo vain yksittäispuuna puu hallitsee tilaansa hyvin, mutta laajoissa maisemissa sitä voidaan istuttaa myös usean yksilön ryhminä.
Esteettisessä tarkastelussa keväällä lajin myöhään alastomana säilyvä oksistonsa on hauska tekstuurillinen kontrasti aikaisin lehteen tuleville tai keväällä kukkiville muille puille. Samasta syystä kevätkesällä lajin vielä heleä hiirenkorvavaihe kontrastoituu vihreän lähiväriharmoniana muiden jo varsin tummaan täysilehteen tulleiden lajien kanssa. Syksyllä lajin puhdas keltainen ruska on selkeällä tavalla hieno kontrasti mm. punaisille ruskaväreille. Toisaalta myöhään kesäasussa säilyville lajeille tai tummien havupuiden kanssa se on myös upea pari. Talvella mustat marjansa toimivat koristeena alastomilla oksilla.
Muihin puihin verrattuna tämän lajin runkokin on erityisen kaunis; vanhemmiten sen kaarna on paksu ja korkkimainen hyvin uurteikkaana ja rosoisena; lehvästölleen se on rujon upea kontrasti. Lajin kaarnaa onkin esim. Venäjällä käytetty joskus varsinaisen korkin - Korkkitammesta (Quercus suber) saatava - korvikkeena.
Amurinkorkkipuuta kannattaa ottaa laajemmin ja yleisemmin käyttöön esim. julkisten puistojen yhdeksi suorastaan peruspuulajiksi rikastuttamaan syksymme ruskaa värikkäämmäksi ja elävöittämään kesämaisemia iso- ja rehevälehtisyydellään.
Vuoden 2012 viikon 41 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 41 kasvivalokuva: Japaninkesäkamelia (Stewartia pseudocamellia).
No comments:
Post a Comment