Viikon 40 sää vuonna 2013: Aluksi hyvin kylmää pilvipoudassa; puolivälin yöpakkasten kautta vähitellen epävakaistuvaa ja heti normaalia leudompaa

Blogikirjoittamiseni ja siten tämä sää- ja luontoraportoimisenikin on ollut melko pysähdyksissä viime päivinä, koska ajankohtaan on sattunut mm. poikkeuksellisen upean ja yhtäkkisen ruskan taltioimista intensiivisesti valokuvaamalla ja muitakin kiireitä. Siksi olen rakentanut taas vasta nyt edellisen viikon säästä kertovan raporttiosan. Lisäksi ovat mietityttäneet aikaisemmin mainitsemani valokuvabloggaamisen ongelmat... 

Olisipa yhteiskunnallispoliittistakin kirjoittamisen aihetta taas paljon mm. Heidi Hautala -gaten ja Yhdysvaltain vakavan kriisin muodoissa, joista etenkin jälkimmäisestä valtamedia ei juurikaan uskalla / osaa kertoa oleellisia asioita...

Joka tapauksessa tämän viikkosääraportin myötä yritän lähiaikoina alkaa taas rukkaamaan blogijulkaisua jonkinlaiseen muottiin ja siinä tulee takautuvasti ainakin Viikon kasvi -osiakin, mistä tulee perinteinen linkkilisäys myös tähän raporttiin. 

Tässä raportissa olen kasvattanut "Luontohavaintoja viikolta xx" -osiossa ruskaan liittyvää kuvailua entistä perinpohjaisemmaksi ennakoiden tämän syksyn upeaa ja erikoista Etelä-Suomen ruskahuipennusta, joka on ollut viime päivinä menossa, muttei kuitenkaan ollut vielä ko. viikolla 40.

Yleiskuvaus viikon 40 - 2013 säästä Etelä-Suomeen: Jakson sää oli kaksijakoinen >> Edellisviikon puolelta jatkui vielä ma - ke välisen ajan tavanomaista paljon kylmempi sää, jossa pilvisyys vaihteli runsaasta ala- ja keskipilvikannesta ti-ke yön länsiosissa vallinneeseen selkeään säähän. Tällöin kylmyys huipentui tuona yönä länsiosien sisämaan jopa n. -5 asteen yöpakkasiin: Yöpakkaset lokakuun 1. ja 2. päivien öinä-aamuina vuonna 2013: Kylmyysaallon huipennus. Kylmän vaiheen aikana päivälämpötilat jäivät kauttaaltaan alle +10 asteen. Ke lämmin rintama toi runsaampaa pilvisyyttä lännestä ja sen jälkeen alkoi koko loppuviikon jatkunut leuto vaihe vähitellen voimistuneessa länsivirtauksessa, joka eteni aluksi korkeapaineen pohjoisreunalla vähäpilvisenä ja to jopa selkeän aurinkoisena. Viikonloppuna lännestä saapui säärintamia, joiden yhteydessä saatiin heikkoja - kohtalaisia vesisateita; yhtäältä la illalla ja seuranneena yönä sekä uudestaan su illalla. Tämän leudon vaiheen lämpötilat ilmenivät aluksi lähinnä korkeina päivälämpötiloina saavuttaen lähes +15 asteen lukemia etenkin lounaassa. Viikonloppuna voimistuneet länsi-lounaistuulet sekä runsastunut pilvisyys nostivat myös yölämpötilat niin, että lämpötila alkoi olla ympäri vuorokauden lähes sama; +10 asteen vähän molemmin puolin, jolloin leudointa yhä lännessä - lounaassa ja päivälämpötilat ylimmillään lähes +15 astetta.

Euroopan mittakaavassa Fennoskandian kylmyys ulottui aluksi laajasti myös Itä-Eurooppaan, Balkanille ja koko Länsi-Venäjälle niin, että lähes kaikkialla ko. alueella mitattiin hallaa ja yöpakkasia jopa Mustanmeren lähes rannikoita myöten. Uralilla oli jopa talvista lumisateineen. Sen sijaan Länsi-Euroopassa ja Britteinsaarilla oli yhä paljon leudompaa, mutta myös epävakaista läntisen matalapaineen takia. Matalapainetta ulottui lännestä myös Välimerelle heikkona vähentäen helteet sieltä yhä enemmän pois ja tuoden hyvin kolean matalapaineen Mustallemerelle ti - pe ajaksi. Muutosta alkoi tapahtumaan, kun Skandinaviassa ollut korkeapaineen selänne muodostui korkeapaineeksi Itä-Eurooppaan ja aivan viikon lopussa Mustallemerelle. Sen myötä matalapainetoiminta alkoi muodostua Britteinsaarten länsipuolelta pohjoiselle reitille noin Islannin suunnasta Norjanmerelle ja siitä Lapin yli itään; tällöin leuto länsi-lounaisvirtaus valtasi siis ensin Fennoskandian ke - to Lappia myöten ja se ulottui lopulta Uralille saakka. Toisaalta idän kylmä ilmamassa osoitti itsepäistä pysyvyyttä viikonloppuun saakka yöpakkasineen etenkin Mustanmeren pohjoispuolella. Viikonloppuna manner-Eurooppaan lännestä tulleen uuden korkeapaineen mukana alkoi kuitenkin lämmetä vähitellen idemmäksi, mutta samalla pohjoinen matalapainetoiminta toi epävakaista säätä rintamineen Fennoskandiaan ja siinä yhteydessä Lappi - Uralin alue alkoi kylmetä uudestaan.

Ruskan kokonaan päättymisen raja siirtyi viikon mittaan arvioilta Lapin tasalla vähitellen etelämmäksi. Venäjän puolella Uralin seutu ja Jäämeren läheiset alueet Vienanmerelle olivat jo edellisviikolla ruskattomia ja ko. viikolla jo monin paikoin Etelä-Suomen tasaa myöten. Ruskahuipentuma alkoi edetä Fennoskandiassa leudontuneen sään myötä nopeammin etelämmäksi saavuttaen su mennessä jo monin paikoin Etelä-Suomen tasaa. Länsi-Venäjällä ruskahuipentuma kattoi alueita laajasti Etelä-Suomen tasalta Moskovan seuduille ja siitä viikon mittaan etelämmäksikin, mutta yhtäältä jatkuvat yöpakkaset ja toisaalta hyvin kolean sään ruskaa hidastanut vaikutus laimensi todennäköisesti ruskavärejä siellä monin paikoin. Manner-Euroopassa eteni vasta laikuttainen ruskan alkuvaihe, mutta nyt entistä laajemmin myös Länsi-Euroopassa ja Britteisaarilla sekä sitä vahvemmin itäosissa Balkania ja Mustanmeren rannikoitakin myöten. Vuoristoissa ruska oli tietenkin paljon ympäröiviä alueita edellä; kuten Alpeilla, jossa ruskahuipennus eteni osin Fennoskandian tapaan ja Skandinavian vuoristossa ruskan päättyminen eteni etelämpänä kuin esim. Suomessa.

Euroopan mittakaavassa em. tilanteet ilmenivät tarkemmin näin: Wetter3 -arkisto A ja Wetter3 -arkisto B (Esim. valinnat "Niederschlagstaerke und -form" ja "2 m Temperatur" tuovat tuttuja sääkarttatyyppejä).

Maanantai 30.9.2013: Korkeapaine ulottui yhä selänteenä Jäämereltä Skandinaviaan ja laaja matalapaine pysyi keskukseltaan Uralin eteläosissa; tämä systeemi kierrätti edelleen koillisesta hyvin kylmää ilmaa etenkin Suomeen ja laajasti Itä-Eurooppaan sekä läntiselle Venäjälle. Britannian länsipuolella velloi voimakas matalapaine ja siitä ulottui rintamasysteemeineen vähäistä matalapainetta Italiaan ja Balkanille. Tarkastelualueella pilvisyys pysyi koko päivän laajasti runsaana, kun koillisvirtauksen mukana tuli jatkuvasti keski- ja alapilvilauttailua; lähinnä hahtuva- ja kumpukerrospilveä ajoittain rakoillen ja toisaalta tiiviin verhopilvimäiseksi välillä tihentyneenä. Sateita ei tullut. Koillistuuli oli koko päivän enimmäkseen kohtalaista. Yölämpötila oli enimmäkseen 0 ja +4 asteen välillä; paikoin hallaa ja sisämaassa joillakin vähäpilvisillä paikoilla lievää yöpakkasta. Päivälämpötila oli +5 ja +9 asteen välillä; leudointa lounaiskolkassa.

Tiistai 1.10.2013: Korkeapaine alkoi vahvistua Skandinaviassa enemmän sen eteläosiin ja Pohjois-Itämerelle alkaen ulottaa illalla selännettä Etelä-Suomeen. Uralin eteläosien talvinen matalapaine alkoi heiketä; koillisvirtaus heikkeni Suomessa ja Jäämeren vähäinen matalapaine alkoi tuoda lännestä leudompaa ilmaa jo Lappiin. Laaja ja voimakas matalapaine jatkoi Britteinsaarten länsipuolella ja Välimerellä vallitsi jonona vähäistä matalapainetta Mustallemerelle, missä osakeskus alkoi voimistua; tämän systeemin pohjoispuolella Itä-Euroopassa jatkui hyvin kolea sää. Tarkastelualueella runsas verhopilvimäinen keskipilvikansi alkoi rakoilla aamuksi monin paikoin; eniten länsirannikon tuntumassa ja lounaissaristossa. Iltapäiväksi koillisesta tuli kuitenkin vielä uusi annos hahtuva- ja kumpukerrospilveä laajana lauttana, mutta illalla sää selkeni laajemmin lännestä alkaen itäosia lukuun ottamatta. Koillistuuli oli aluksi heikkoa - kohtalaista, mutta illalla tuulet tyyntyivät etenkin lännessä. Yölämpötila oli enimmäkseen 0 ja +4 asteen välillä, mutta etenkin em. länsikolkan vähäpilvisellä alueella oli yöpakkasta -1 ja -4 asteen välillä. Päivälämpötila oli +5 ja +9 asteen välillä; leudointa lounaassa. Illalla kylmeni edellisyötä laajemmin jo vähän pakkaselle länsiosissa.

Keskiviikko 2.10.2013: Korkeapaine pysyi yöllä - aamulla Etelä-Skandinavian - Itämeren yllä ulottaen selännettä Etelä-Suomeen. Loppupäivän aikana se siirtyi enemmän Suomen eteläpuolelle päästäen lännestä leudomman länsivirtauksen alkamaan ja siinä lämmin rintama alkoi ylittää Suomea itään. Uralilla oli yhä talvinen matalapaine ja toinen laaja matalapaine pysyi yhä Britteinsaarten länsipuolella nostaen etelästä Länsi-Eurooppaan lisää leutoa ja epävakaista säätä. Kolmas matalapaine jäi vellomaan Mustallemerelle vetäen hyvin kylmää ilmaa Venäjältä länsipuolellensa Balkanille. Tarkastelualueella yöllä - aamulla länsiosissa oli laajasti selkeää - lähes selkeää, mutta itäosissa pysyi ala- ja keskipilvilauttaa. Aamupäivällä tilanteeksi korvautui kaikkialla lännestä saapuneen lämpimän rintaman aluksi yläpilviharsot raitamaisina vyöhykkeinä ja iltapäivällä yhä enemmän myös hahtuva- ja verhopilvivyöhykkeet vaihtelevina ja kauniin aaltomaisina lauttoina. Illalla tämä pilvilauttailu paksuni ajoittain tasaisen tiiviiksi ja luoteesta tuli itäkolkkaan ajoittaista heikkoa sadetta. Yöllä - aamulla oli enimmäkseen tyyntä, mutta sen jälkeen länsituuli virisi heikkona. Yöpakkasta oli lännessä sisämaassa monin paikoin jopa n. -5 astetta ja etelärannikollakin paikoin asteen parin verran. Idän runsaspilvisellä alueella yölämpötila säilyi enimmäkseen -1 ja +4 asteen välillä. Päivälämpötila kohosi lännessä +10 asteen vaiheille, mutta jäi idässä vielä enimmäkseen +5 ja +9 asteen välillä.

Torstai 3.10.2013: Korkeapaine pysyi lähes paikoillaan noin Puola - Itämeri - Baltia -alueella ja Britteinsaarten länsipuolinen matalapaine alkoi heikkenevänä venyä rintamasysteemeineen kohti Norjanmerta; tämän myötä hyvin leutoa ilmaa kiertyi korkeapaineen länsipuolelta länsivirtauksena koko Fennoskandiaan. Korkeapaineen keskuksen alueella ja sen itäpuolella vallitsi laajasti yhä hyvin kylmä ilmamassa Venäjältä Itä-Eurooppaan, Balkanille ja Mustallemerelle saakka. Tarkastelualueella yöllä - aamulla oli vielä itään ylittäneen lämpimän rintaman takaosan keskipilvilauttailua kauniin profiilikkaina hahtuva- ja verhopilvinä, mutta lännestä selkeni aamupäivän aikana ja koko loppupäivän oli enimmäkseen pilvetöntä. Aamulla oli paikoin utua ja usvaa. Länsituulet olivat heikkoja - iltapäivästä alkaen ajoittain kohtalaisia. Yölämpötila oli etelärannikolla ja lännessä +5 asteen vaiheilla ja sisämaassa muutoin 0 ja +4 asteen välillä; kylmintä vähäpilvisillä paikoilla hallan kera. Päivälämpötila kohosi laajasti +11 ja +15 asteen välille, mutta jäi itäkolkassa +10 asteen vaiheille.

Perjantai 4.10.2013: Matalapaineen painopiste siirtyi yhä enemmän Britteinsaarilta ja sen länsipuolelta Norjanmerelle, missä siihen kuulunut etelä-pohjoissuuntainen rintamasysteemi asettui noin linjalle Länsi-Eurooppa Skandinavian länsiosat. Korkeapaine pysyi yhä Itä-Euroopassa ja ulotti selännettä Moskovan seudun yli itäkoilliseen; sen pohjoispuolella leutoa ilmaa pääsi Fennoskandiasta länsivirtauksessa jo Uralille saakka. Mustanmeren matalapaine heikkeni, mutta hyvin kylmä ilmamassa kattoi vielä alueen laajasti Itä-Euroopasta Länsi-Venäjän eteläosiin. Tarkastelualueella yöllä - aamupäivällä oli enimmäkseen selkeää vähäisiä untuva- ja kumpukerrospilvilauttoja lukuun ottamatta; yöllä - aamulla oli myös usvaa ja utua. Iltapäivästä alkaen kumpukerrospilvisyys lisääntyi vähitellen lauttoina ja jonomuodostelmina; illalla oli jo ajoittain täysipilvistä ja ilmamassan utu lisääntyi. Länsi-lounaistuulet olivat aluksi enimmäkseen heikkoja - kohtalaisia, mutta iltapäivästä alkaen ne voimistuivat ajoittain navakoiksi. Yölämpötila oli etelärannikolla ja lännessä +4 ja +7 asteen välillä ja sisämaassa +1 ja +4 asteen välillä; kylmintä idässä paikoin hallan kera. Päivälämpötila oli +10 ja +14 asteen välillä; viileintä itäkolkassa.

Lauantai 5.10.2013: Matalapaine pysyi lähes sijoillaan Norjamerellä, mutta sen rintamasysteemi ylitti hitaasti Skandinaviaa itään kaksivaiheisena ja se saapui illalla myös Suomeen. Korkeapaine alkoi siirtyi Itä-Euroopassa vähän enemmän Mustanmeren ja sen pohjoispuolen ylle; ilmamassan leudontuminen alkoi vain hitaana sillä alueella. Leutoa ilmavirtausta ulottui yhä Fennoskandiasta Uralille. Korkeapainetta alkoi vahvistua lounaasta kohti Ranskaa ja samalla voimakas uusi matalapaine työntyi sen pohjoispuolella Islannin eteläreunalle tuoden uuden leudon annoksen lounaasta Britteinsaarille - Länsi-Eurooppaan. Tarkastelualueella kumpukerrospilvisyys vallitsi jo alkupäivästä lähes yhtenäisen runsaana; ajoittain oli vähäistä rakoilua. Iltapäivästä iltaan lännestä tulleen rintaman sadealue valtasi alaa aluksi heikkona kuuronauhana ja myöhemmin vähän runsaampana sateena. Ilmamassa oli utuinen ja illalla utu lisääntyi entisestään. Etelä-lounaistuulet olivat kohtalaisia - ajoittain navakoita lähes koko päivän; illalla rintamasysteemin ylityksessä tuulet heikkenivät ja kääntyivät länteen. Lämpötilan vuorokausivaihtelu kaventui lähes olemattomaksi; yölämpötila oli enimmäkseen +6 ja +9 asteen välillä; leudointa lounaiskolkassa. Päivälämpötila oli +10 ja +13 asteen välillä.

Sunnuntai 6.10.2013: Matalapaine pysyi yhä Norjanmerellä ja siitä irtosi osakeskus ylittämään Lappia itään; tämän mukana edellispäivänä Suomeen lännestä tullut rintamasysteemi siirtyi yön - aamun aikana heikkenevänä Venäjälle. Uralilla kylmeni uudestaan. Länsilounaasta Islannin eteläreunalle venynyt matalapaine alkoi sulautua osaksi Norjanmeren matalapainetta ja tässä rintamasysteemeitä siirtyi sarjana lännestä Fennoskandiaan leudossa länsivirtauksessa; illalla taas Suomeenkin. Idän korkeapaine asettui noin Mustanmeren alueelle ja lännestä manner-Eurooppaan pitkulaisena siirtynyt korkeapaine alkoi sulautua siihen alkaen lämmittää säätä laajasti lännestä alkaen; Länsi-Venäjän eteläosissa oli vielä koleaa yöpakkasineen. Tarkastelualueella yöllä - aamulla em. rintaman sateet kastelivat heikkoina - kohtalaisina; rintaman jälkipuolella oli vielä hetken kumpukerrospilvisyyttä, mutta ilmamassan utu hälveni kokonaan. Iltapäivästä alkaen kumpukerrospilvisyys poistui ja jäljelle jäi vaihtelevasti untuva- ja harsopilvilauttoja seassaan paikoin voimakkaita lentokonejuovia. Illalla pilvisyys runsastui näyttävästi profiilikkaiden hahtuvapilvilauttojen kautta ja uuden rintaman heikkoja kuurosateita alkoi esiintyä monin paikoin. Tuulet kääntyivät yöllisen rintaman jälkeen aamuksi luoteeseen ja olivat kohtalaisia. Iltapäivällä ja illalla tuulet kääntyivät vähitellen läntisemmiksi ollen hetken heikkoja, mutta pian taas kohtalaisia - ajoittain navakoita. Lämpötilan vuorokausivaihtelu oli pientä; lämpötila oli yöllä +10 asteen vaiheilla - idässä vähän alle ja päivälämpötila oli +11 ja +14 asteen välillä; leudointa lounaiskolkassa.

Alkaneen viikon 41 sääennuste Etelä-Suomeen (Päivitystä ei tule): Jakson säästä on taas tapahtunut jo ma - la välinen aika; siinä tarkastelualueella jatkui to saakka edelleen hyvin leuto sää, missä ilmamassan kosteus lisääntyi aiheuttaen utujen lisäksi jo ajoittain sumujakin. Lännestä saapuneet säärintamat tuottivat ajoittain vesisateita lähes päivittäin, mutta aurinkoakin pilkahteli välillä. Lämpötilat olivat ko. aikana yötä-päivää lähes samat eli pääasiassa +10 asteen tienoilta ajoittain jopa lähes +15 asteeseen iltapäivisin.

Euroopan mittakaavassa manner-Eurooppaa hallitsi aluksi korkeapaine, joka alkoi kuitenkin keskittyä myöhemmin vain Mustallemerelle. Tilanteessa kehittyi aluksi Fennoskandiaan matalapaine siten, että siinä velloi aluksi kolme osakeskusta noin Islanti - Skotlanti - Skandinavia -alueella. Sitten matalapaine koostui kahdeksi toisistaan erkaneviksi osakeskuksiksi ke - to; toinen siirtyi to-pe aikana Keski-Skandinaviasta Lapin yli Jäämerelle ja toinen Skotlannin ja Norjan välistä Tanskan yli manner-Eurooppaan. Samalla korkeapaine muodostui Britannian länsipuolelle valmiina kiepsahtamaan pohjoiskautta kohti Fennoskandiaa. Tämän koko systeemikehityksen itäpuolella hyvin leutoa säätä virtasi Itä-Eurooppaan ja Länsi-Venäjän eteläosiin lähes takakesäisesti. Sen sijaan systeemin länsipuolella pääsi Britannian kautta pohjoisesta syyskoleaa ilmaa Länsi-Eurooppaan. Fennoskandiassa länsiosat kylmenivät vähän jo ke-to, mutta Etelä-Suomeen siis riitti vielä etelästä leutoa to aikana (Tarkemmat havaintoselitykset alkuviikon säästä viikon 41 sääraportissa ensi viikolla...).

Eilen pe matalapaine asettui Jäämerelle voimakkaana ja lännestä työntyi korkeapaine kiilamaisesti Etelä-Skandinaviaan - Baltiaan. Samalla manner-Euroopan matalapaine heikkeni useaksi pieneksi osakeskukseksi. Tämä asetelma on ollut pysymässä pe - la ajan; tällöin tarkastelualueella on vallinnut kuiva ja leudohko länsi-luoteisvirtaus Kölivuoriston yli, missä sää on ollut vaihtelevapilvisen poutaista ja päivisin osittain aurinkoista. Tilanteessa yölämpötilat ovat olleet 0 ja +5 asteen välillä; leudointa etelärannikolla. Päivälämpötilat ovat olleet kuitenkin melko mukavasti +10 asteen vaiheilla ja etelärannikolla - lounaassa selvästi ylikin; tänään la paikoin jopa +14 asteen vaiheilla.

Huomenna sunnuntaina asetelmassa näyttää tapahtuvan sellainen muutos, että Jäämeren matalapaine työntyy voimakkaana Uralia kohti aiheuttaen myrskytuulisen ja talvisen kylmän purkauksen Lappiin ja eniten Vienanmeren ja Uralin välille. Tarkastelualueella jatkuu vielä lauantaiseen tapaan leppeän pilvipoutainen sää, mutta kylmän rintaman pilvivyöhyke ylittää alueen iltaan mennessä etelään.

Ensi viikolla 42 maanantaina läntinen korkeapaine siirtyy Etelä-Suomen kautta Baltiaan ja keskeyttää tilapäisesti kylmän purkauksen pohjoisesta, kun samalla Lappiin tulee Jäämereltä uusi matalapaineen osakeskus tuoden aluksi lännestä Suomeen uudestaan vähän leudompaa ilmaa. Tarkastelualueella yöllä on vähäpilvistä, tyyntä ja etenkin sisämaassa heikkoa yöpakkasta, mutta yleisesti joka tapauksessa hallaa. Päivällä pilvisyys runsastuu lännestä alkaen ajoittain ja päivälämpötila kohoaa +10 asteen vaiheille lännessä ja jää idässä reiluun +5 asteeseen. 

Tiistaina matalapaine alkaa siirtyä Lapista kaakkoon, mutta vielä aluksi tarkastelualueella jatkuu leudohko länsi-luoteistuuli runsaahkossa pilvisyydessä lämpötilan ollessa yöllä +2 ja +6 asteen välillä ja päivällä +7 ja +11 asteen välillä; leudointa lännessä.

Keskiviikkona näyttää tapahtuvan toinen entistäkin laajempi kylmän purkaus pohjoisesta, kun matalapaine siirtyy Lapista Venäjälle; myös tarkastelualueella pohjoistuuli voimistuu ja vaihtelevassa pilvisyydessä yölämpötila on aluksi +1 ja +5 asteen välillä, mutta kylmän purkauksessa päivälämpötila jää samoille lukemille ja illalla sisämaassa kylmenee jo pakkaselle. Muutoin on poutaa, mutta ke iltapäivällä heikot lumi-räntäkuurot ovat mahdollisia paikoin.

Torstaista eteen päin ennustettavuus on heikkoa, mutta näillä näkymin skenariona on se, että ke-to yönä - aamuna lännestä tulevassa korkeapaineen selänteessä on tarkastelualueella taas vähäpilvistä, tyyntä ja yöpakkasta sillä kertaa jo yleisesti; sisämaassa paikoin -5 asteen paikkeille saakka. Sitten loppuviikoksi näyttäisi tulevan lännestä Fennoskandian päälle matalapaine, joka ei jaksa leudontaa säätä kunnolla, vaan kylmyys jatkuu ja Lapissa alkanut talvi vahvistuu; jopa tarkastelualueelle voi ainakin sisämaahan eksyä ensimmäisiä lumipeitteitä tekeviä lumisateita!... Joka tapauksessa loppuviikko näyttää tuuliselta, epävakaiselta ja kolealta; vaikka yöt leudontuvat, niin lämpötilat alkavat olla yötä-päivää vain +1 ja +5 asteen välillä. Leudointa on etelärannikolla.

Ennusteosion lopuksi vielä syksyn ja talven etenemisestä Euroopan mittakaavassa >> Kuluneella viikolla 41 talven alkaminen on siis vielä pysynyt kurissa, mutta ensi viikolla 42 Lappi ja Länsi-Venäjän pohjoisosat alkavat olla talvisia jo melko pysyvästi ja lumipeitteitä alkaa muodostumaan siellä matalapainesäässä; pakkanen voi kiristyä Lapissa jo -10 asteen kylmemmälle puolelle ja Uralilla -20 asteen kylmemmälle puolelle. Länsi-Euroopassa pitkään jatkunut hyvin leuto sää kääntyi siis tämän kuluvan viikon aikana koleudeksi pohjoisesta alkaen, mutta Atlantilla muhiva matalapainetoiminta leudontaa siellä säätä vähän uudestaan lähipäivinä. Idempänä manner-Euroopassa ja Länsi-Venäjällä on vielä jatkumassa kuluneella viikolla alkanut leuto sää, mutta tuo Fennoskandian ja Länsi-Venäjän pohjoisosan kylmä sää alkaa vaikuttaa ensi viikolla 42 vähitellen kylmentävästi myös sillä alueella...

Sääennusteisiin lähteenä on mm.: Weatheronline, Expert Charts.

Luontohavaintoja viikolta 40 - 2013: Etelä-Suomen kasvukauden värikkäin vaihe alkoi olla jo paikoin käsillä ko. jaksolla, kun ruskassa alkoi monimuotoinen ja yhtäkkinen eteneminen kohti huipennusta. Merkittävää lisävaikutusta siinä aiheutti paikoin ti-ke yönä esiintyneet yöpakkaset tarkastelualueen länsiosissa, mikä tuotti esiintymisensä erojen takia alueellisia vaihteluita ruskan kehittymiseen. 

Ruska oli vielä keskimäärin myöhässä tavanomaisesta aikataulusta, mutta viikon kaksijakoisen sään takia alkoi loppuviikolla ilmetä ruskan etenemisen huomattavaa nopeutumista kohti huipentumaa; pitkä yhtäkkinen kylmä jakso viikolta 39 alkaen ja heti sen perään viikon 40 lopulta alkanut leuto säävaihe oli juuri sopiva kombinaatio sitä varten. Ruskan huipentuma oli kuitenkin tuleva vasta seuraavalla viikolla 41, mutta tässä seuraavassa koostan yhteen tämän viikon 40 aikaisia ruskatapahtumia. Ensin kuvaan varsinaisten ruskavärien etenemistä ja lopuksi em. yöpakkasten vaikutuksia >>

Ainoana puulajina kaikilta viimeisiltäkin yksilöiltään varistui kokonaan alastomaksi jo punasaarni (Fraxinus pennsylvanica); tämä oli muihin lehtipuu- ja pensaslajeihin verrattuna erikoisen eri- ja etuaikaista, johon oli osaltaan syyllinen kasvukauden kehitykseen kesän aikana muodostunut erittäin suuri etuaikaisuus ja tämä puulaji reagoi siihen eniten ruskaherkkyyttään etuaikaistaen. Lehtosaarnella (Fraxinus excelsior) puolestaan oli menossa sekä vielä ruskahuipennusvaihe että lehtien varistuminen lähes tyhjäksi.

Muista varhaisimmista ruskaantujista voidaan todeta seuraavaa. Tuomen (Prunus padus) jotkut yksilöt tulivat viimein kokonaan varistuneiksi, mutta suurimmalla osalla oli vielä lehtiä puissa; niistä osalla vielä lähes kaikkikin ja ne puut olivat lajilla jo viikonloppuna ruskahuipennuksessa, mikä oli lajin toinen sellainen. Muissa yksilöissä lehdet ruskaantuivat loppuun jo ilman ruskahuipennusta. Metsävaahteran (Acer platanoides) ensimmäisen ruskavaiheen yksilöt tulivat viikon mittaan jo kokonaan - lähes kokonaan varistuneiksi kauttaaltaan.

Mantsurianonnenpensas (Forsythia mandshurica), kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes), pieni osa amurinkorkkipuista (Phellodendron amurense), ussurinpäärynöistä (Pyrus ussuriensis) ja pilvikirsikoista (Prunus pennylvanica) sekä kaikki viitapihlaja-angervot (Sorbaria sorbifolia) ja osa isotuomipihlajista (Amelanchier spicata) etenivät ruskahuipennuksestaan suurimmaksi osaksi varistuneiksi.

Kaikki muut tuomipihlajat alkoivat saavuttaa ruskahuipentumistaan ja siinä etenkin rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii) oli normaaliin nähden selvästi etuajassa; tätä tuomipihlajaruskan yhtaikaistumista edesauttoi osaltaan päättyneen kesän aikana pitkään vaivanneet härmäsienet etenkin juuri rusotuomipihlajan lehdissä ja samasta syystä etenkin sen lajin ruskavärit ilmenivät normaalia enemmän punaisen sijasta keltaiseen suuntaan haalenneina. Tuomipihlajat olivat päättyneenä kesänä jostain syystä toista vuotta peräkkäin hyvin härmäalttiita.

Seuraavat lajit olivat etenemässä keskimäärin pisimmällä kohti ruskahuipennusta samassa tahdissa kuin mitä Etelä-Suomen luonnonruska keskimäärin tekee; nämä olivat siten suurimmalta osaltaan jo lähes ruskahuipennuksessa ja viikon loppuun mennessä jotkut niiden yksilöistä jo saavuttivatkin sen ja alkoivat sitten nopeasti varistua >> Virpiangervot (Spiraea chamaedryfolia), osa kotipihlajista (Sorbus aucuparia), katsura (Cercidiphyllum japonicum), amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense), ruosteviini (Vitis coignetiae), pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica), ussurinpäärynä (Pyrus ussuriensis) sekä metsävaahteran toisen eli laajimman ruskavaiheen puunsa. Noilla kotipihlajalla ja metsävaahteralla alkoi viimein esiintyä myös paljon kirkkaita värejä; varhaisimmin ruskaantuneet jotkut kotipihlajat olivat jo lähes alastomia. Köynnöksistä villiviinit (Parthenocissus sp.) olivat myös tässä vaiheessa, mutta piippuköynnös (Aristolochia macrophylla) oli yhä kokonaan - lähes kokonaan kesäasussa.

Seuraavat lajit olivat etenemässä vähän hitaammin kohti ruskahuipennusta, mutta ovat myös osallisina Etelä-Suomen luonnonruskan keskimääräiseen kokonaishuipennukseen; näiden lajien yksilöt olivat siten etenemässä pääosin puoliruskan ja ruskahuipennuksen välimailla >> Mongolianvaahtera (Acer tataricum ssp. ginnala) monivaiheisena sekä monet muut ulkomaiset vaahteralajit, suurin osa kotipihlajista sekä monet muut ulkomaiset pihlajalajit, rusokirsikka (Prunus sargentii), mustamarjaorapihlaja (Crataegus douglasii), monet omenapuut (Malus sp.), humalapyökki (Ostrya virginiana), vuorijalava (Ulmus glabra), kynäjalava (Ulmus laevis), koivuangervo (Spiraea betulifolia), seppelvarpu (Stephanandra incisa), monet aronialajit (Aronia sp.), monet tuhkapensaslajit (Cotoneaster sp.), korallikanukka (Cornus alba "Sibirica"), amerikantaikapähkinä (Hamamelis virginiana) sekä pikkuherukka (Ribes glandulosum), jonka ruskassa alkoi olla pitkittyvää luonnetta yllättävän paljon.

Luonnon puitteissa haapa (Populus tremula) saavutti viikon mittaan suurimmalta osaltaan ruskahuipennuksen; monet haavikot leiskuivat viikon loppuun mennessä kirkkaasti keltaisina. Jotkut varhaisimmin ruskaantuneet haavat varistuivat jo kokonaan alastomiksi ja toisaalta pieni osa lajin kasvustoista oli vielä lähes kesäasussa viikon lopussakin. Kesäasussa olivat yhä pääosin myös pylväshaavat (Populus tremula "Erecta").

Koivujen (Betula sp.) ruska eteni haavoista keskimäärin vähän jäljessä; raudus- ja hieskoivut tässä suvussa edustavat Etelä-Suomen ruskahuipennuksen peruspuulajia runsaudellaan ja yleisyydellään. Viikon loppuun mennessä niiden varsinaiset ruskavärit olivat etenemässä puoliruskan ja ruskahuipentuman välimailla; pieni osa oli jo ruskahuipennuksessakin. Ruostesieni-invaasiosta eniten kärsineissä koivikoissa etenkin maaseudulla osa puista oli toisaalta jo suurimmaksi osaksi varistuneita etenkin viikon loppuun mennessä.

Lepillä (Alnus sp.) lehtien ruskaton variseminen eteni siten, että viikon loppuun mennessä monissa puissa oli vielä suurimmaksi osaksi lehdet. Osa oli n. puoliksi varistuneita ja loppukesällä ruostesienistä eniten kärsineet puut olivat jo koko viikon täysin alastomia. Eniten lehtevänä säilyi tervaleppä (Alnus glutinosa). Monet pajut ja niistä etenkin raita (Salix caprea) oli vielä suurimmaksi osaksi kesäasussa; vain jotkut ruostesienistä aikaisemmin kärsineet yksilöt olivat jo selvästi ruskaisia. Puistoissa ja puutarhoissa hopeasalava (Salix alba "Sibirica") varisti osittain lehtiään ennenaikaisesti ruostesienien takia, mutta suurin osa puista oli vielä lähes kesäasussa.

Myöhään kesäasussa säilyneistä lajeista osittaista ruskaantumista alkoi ilmenemään mm. metsätammella (Quercus robur); tällä lajilla ruskaantuminen ilmeni kaksijakoisena, missä osa puista kellastui ja ruskeentui nopeasti viikon lopulla, mutta monet jäivät vielä jopa täysinkin kesäasuun. Samaan tyyliin ruskan alkuun etenivät myös harvinaiset amerikanpyökki (Fagus grandifolia) ja euroopanvalkopyökki (Carpinus betulus). Euroopanpyökki (Fagus sylvatica) ja monet pohjoisamerikkalaiset tammilajit pysyivät yhä kesäasussa. Pähkinäpensas (Corylus avellana) eteni ruskassa kaksijakoisesti; osa oli yhä kesäasussa ja joidenkin ruska oli jo osittaista viikon loppuun mennessä.

Poppeleiden (Populus sp.) suvussa ilmeni paljon samaa sekä eri lajien että vähemmässä määrin saman lajin eri yksilöiden kesken; ruskaantumisessaan pisimmälle osittaisena ehtivät mm. koreanpoppeli (Populus koreana) ja balsamipoppeli (Populus balsamifera), mutta täysin kesäasussa pysyivät vielä esim. kanadanpoppeli (Populus X canadensis "Regenerata") ja wilsoninpoppeli (Populus  wilsonii). Ruostesienistä pahiten kärsineet jotkut ko. suvun puut sen sijaan olivat jo koko viikon lähes - kokonaan varistuneita.

Puistolehmuksien (Tilia X vulgaris) ruskaantuminen käynnistyi myös viikon lopussa nopeaan tahtiin, mutta värittyminen jäi vielä osittaiseksi ja monet puunsa olivat vielä lähes kesäasussa. Ruostesienistä kärsineet jotkut puunsa alkoivat varistua jo lähes tyhjiksikin. Balkaninhevoskastanjaa (Aesculus hippocastanum) koski varsin paljon sama, muttei niin paljon ruostesienien suhteen; osa sen puista jatkoi vielä täysin kesäasussakin.

Yleisistä lajeista lähes - kokonaan kesäasussa sinnittelivät myös mm. monet kuusamat (Lonicera sp.), jasmikkeet (Philadelphus sp.) sekä jotkut atsaleat (Rhododendron sp.). Sen sijaan ruskaantumisen alkuun pääsivät ainakin osittain / häilyvästi mm. toiset atsaleat, norjanangervo (Spiraea "Grefsheim") ja monet myöhään kesäasussa pysyneet tarhaomenapuulajikkeet (Malus cv.). Hapankirsikka (Prunus cerasus) ja osa imeläkirsikoista (Prunus avium) pysyivät vielä kesäasussa. Metsävaahteran viimeisen eli kolmannen ruskavaiheen puut pysyivät nekin vielä pääosin kesäasussa.

Myös magnoliat (Magnolia sp.) pysyivät vielä pääosin kesäasussa / vain osaksi ruskan alussa. Pihasyreeneillä (Syringa vulgaris) on kuitenkin taipumusta kaksijakoiseen ruskaan ja tänäkin syksynä tässä vaiheessa osa oli jo ruskaantunut pitkälle, mutta toinen osa oli yhä kesäasussa. Muut syreenilajit olivat tasaisemmin ja pidemmällä ruskassa.

Jalopähkinöillä (Juglans sp.) ruska eteni erivaiheisesti; osa puista saavutti ruskahuipentumansa ja varistui jo lähes kokonaan alastomaksi viikon loppuun mennessä. Toiset olivat vaihtelevasti vielä täysin kesäasussa tai etenemässä osittain ruskassa. Suunnilleen sama koski siipipähkinöiden (Pterocarya sp.) sukua.

Ulkomaisista harvinaisuuksista häilyvässä - osittaisessa ruskan alussa etenivät mm. sinisade (Wisteria sinensis), jumaltenpuu (Ailanthus altissima), maakkia (Maackia amurensis), nenäliinapuu (Davidia involucrata), tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera) ja samettisumakki (Rhus hirta). Eniten osittaisessa - yli puoliruskassa etenivät lakkipuu (Cladrastis kentukea) sekä keltatrumpettipuu (Catalpa ovata), mutta sukulaisensa eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides) oli vielä käytännössä kesäasussa.

Myös kokonaan kesäasussa sinnittelivät vielä ulkomaisista harvinaisuuksista mm. aitoviikuna (Ficus carica), jalokastanja (Castanea sativa), neidonhiuspuu (Ginkgo biloba) ja kentuckynpapupuu (Gymnogladus dioica). Valeakaasia (Robinia pseudoacacia) ja kolmioka (Gleditsia triacanthos) pysyivät myös vielä pääosin kesäasussa, mutta niiden nuorten taimien voimakkaimpien pääversojen pituuskasvu oli viimein päättymässä ja ne versot olivat jo paljon yli puoliksi puutuneita. Harvinaisista pensaista vasta osittain häilyvässä ruska-alussa olivat höyhenpensas (Fothergilla major), neillia (Neillia sinensis) ja kerria (Kerria japonica). Kellokuusama (Kolkwitzia amabilis) oli kokonaan kesäasussa.

Monet lehtikuusilajit (Larix sp.) pysyivät muutoin yhä kesäasussa, mutta siperianlehtikuusi (Larix sibirica) niistä ensimmäisenä ruskaantuvana lajina alkoi viikon mittaan värittyä jo selvästi. Yllättävän varhaisessa alkoi ruskaantumaan myös Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa suosypressi tai nykyään nimeltään floridansuosypressi (Taxodium distichum), jonka syynä ollee hyvin paljon etuaikaistuneen kasvukauden sille normaalia enemmän aiheuttama ruskavirittyminen hyvän versokehittymisen ansiosta.

Ko. viikon tuo yöpakkastilanne aiheutti kaikkeen yllä mainittuun nähden lisäksi seuraavanlaista poikkeamaa >> Kaisaniemen kasvitieteellisen tarkkailupaikalla em. ulkomaisiin harvinaisuuksiin tuli lehtien noin - yli puolittaista paleltumista ainoastaan aitoviikunalle. Sen lisäksi vain lievää - kohtalaista pakkasvioitusta ehti ilmetä lehdissään sinisateelle, molemmille trumpettipuille ja jumaltenpuulle sekä vielä vähemmän valeakaasialle ja kolmiokalle. Muissa aroissa lajeissa ei ollut nähtävissä vioituksia mm. sopivan suojaisten kasvupaikkojen ansiosta. Siksi myös viiniköynnökset (Vitis sp.) säilyivät pääosin vaurioitta. Meilahden arboretumissa joillekin magnolioille aiheutui lehtien osittaista pakkasruskeentumista ja hieman myös japaninsiipipähkinälle (Pterocarya rhoifolia).

Yleisten - melko yleisten lajien parissa ankarimman yöpakkasen alueella kävi todennäköisesti mm. seuraavaa: Puistolehmusten lehdet paleltuivat ruskeiksi ja ne ovat sen jälkeen alkaneet varista nopeutetussa tahdissa. Jalopähkinöiden, siipipähkinöiden, katsuroiden, amurinkorkkipuun, lehtosaarnen ja villiviinien arat lehdet paleltuivat todennäköisesti kokonaan kovimmissa pakkasissa ja noiden puiden tapauksissa lehdet varistuivatkin saman tien pois. Myös pitkälle ruskaantuneita lehtiä varisi paljon pois kaikilta muilta kestäviltäkin lajeilta heti yöpakkasen myötä; kuten joidenkin metsävaahteroiden tapauksissa niiden puiden alle varisi värikäs lehtimatto "kaulurimaisesti" rungon ympärille ko. aamuna. Balkaninhevoskastanjalla pakkasvaurioituneet lehdet muuttuivat syvän tummaan kahvinruskeaan sävyyn.

Tuo kokoelma pahimpia paleltumailmiöitä koski kuitenkin vain osaa sisämaasta ja muualla pakkasalueella nuo vauriot olivat vain osittaisia ja heikkoja; esim. lehmuksella ilmeni niillä paikoilla lehtien sellaista osittaista pakkasvaurioruskistumista, minkä sekaan jälkeen päin on alkanut tulla varsinainen keltainen ruskaväri. Samoin noiden muiden puiden lehtien pakkasvaristuminen oli monin paikoin muualla vain osittaista. Yöpakkasettomilla paikoilla ei tietenkään tullut ollenkaan vaurioita, vaan varsinainen ruska on päässyt etenemään sinällään.

Eniten pakkastuhot koskivat kuitenkin maassa olleita kesäkukkia, joista monella paikalla kaikki arat lajit kohtasivat viimein tiensä pään ke aamuun mennessä; pahimmilla pakkasalueilla edes mm. ylispuuston suoja ei todennäköisesti auttanut, mutta monilla heikomman pakkasen paikoilla kylläkin. Joillakin alueilla kesäkukkia ja arkoja perennoja säilyi edelleen vaurioitta laajemminkin. 

Tämä koski myös syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") vaaleanpunaisina aikaisemmin ilostuttaneita kukintoterttuja; joillakin suojaisilla paikoilla pakkasalueellakin tertut säilyivät edelleen näyttävässä vaiheessa ruskeentumatta ja lisäksi pensaan lehdet alkoivat nopeasti ruskaantumaan keltaisiksi viikon lopussa.

Nurmikoiden kasvu oli aluksi lähes pysähdyksissä kylmän sään takia, mutta viikon lopulla kasvu elpyi yleisesti nopeammaksi sään lämmettyä; edelleen tehtiin paikoin viimeisiä nurmikonleikkuita. Pahimmilla pakkasalueilla sienien valtakausi alkoi päättyä selvimmin, mutta muualla se jatkui vielä hyvin. 

Maaperän kosteus oli suurinta edelleen lounaiskolkassa parin viikon takaisten erittäin runsaiden sateiden takia, kun haihdunta on tähän aikaan jo niin vähäistä. Muualla oli silti vielä monin paikoin tavanomaista kuivempaa sateiden jäätyä vielä aluksi vähiin, mutta viikon lopussa sateet kastelivat maita märemmäksi. Jokien virtaamat pysyivät normaaleina - vähän normaalia vähäisempinä.

Vesistöissä pintavesien lämpötilat saavuttivat alkuviikolla kylmän sään huipentumassa sellaisen asteen, että loppuviikon leudompi sää alkoi pitää lämpötiloja melko tasaisesti siinä paikkeilla; järvissä lämpötilat pysyivät täten koko loppuviikon enimmäkseen +6 ja +10 asteen välillä ja Suomenlahdella sekä sisälahdissa että ulapalla +10 ja +14 asteen välillä. Tällä meneillään olleella viikolla 41 on jatkunut sama.

Valkoposkihanhien (Branta leucopsis) syysmuutto oli alkamassa ja siitä olivat merkkinä lajin erittäin isoiksi kasvaneet parvet mm. pääkaupunkiseudulla; Espoon Tapiolassa niitä oli nurmikentillä useiden satojen yksilöiden kokosina massaparvina ennen näkemättömästi, joka kertoi lajin runsastumisesta.

Luontohavaintoihin lähteinä ovat mm.: Siitepölytiedote, Itämeriportaalin meriveden pintalämpötilaennuste ja Ympäristö.fi:n pintavesien lämpötilat.