Erikoisia kasvutapahtumia syyskeväisesti kasveilla joulukuun 2013 - tammikuun 2014 poikkeuksellisessa leutoudessa

Viime vuoden 2013 puolelta alkaen marras- ja joulukuun tavanomaista paljon leudompi sää on ollut hyvin huomattavaa Etelä-Suomessa ja varsinkin parhaillaan yhä jatkuva ja joulukuun puolivälin paikkeilta alkanut erityisen leuto ja kokonaan talveton sääjakso on hämmästyttänyt. Se leutous on jatkumassa alkavalle viikolle 2 / 2014 vielä parin päivän ajan.

Tämän leutouden poikkeuksellisuus on aiheuttanut Etelä-Suomessa muutamia erikoistilanteita keväiseen kasvuun ja heräämiseen sekä toisaalta syksyilmiöiden pitkittymiseen kasvimaailmassa sekä luonnonvaraisten että viljeltyjen puisto- ja puutarhalajien suhteen. Tässä valokuvallisessa tutkielmassa havainnollistan tätä erikoista tavallaan myöhäissyksyn ja kevään sekoitusta tässä vuodenvaihteen 2013 / 2014 tienoilla.

Alle olen valinnut viimeisen noin viikon ajalta sopivasti molemmin puolin vuodenvaihdetta 21 ottamaani valokuvaa, joissa yhtäältä syksyinen kevät ja toisaalta leutoudesta huolimatta myös normaali talvilepo käyvät ilmi. Osaltaan siis myös syksyisten ilmiöiden pitkittyminen kuuluu tilanteeseen.

Keväistä kasvua / heräämistä ilmentävät tilanteet ovat tulleet kuitenkin niin omituiseen vuodenaikaan, että niillä on vielä vaara tuhoutua varsin todennäköisesti tulevissa talvipakkasissa. Tämä omituinen vuodenaika käy hyvin ilmi myös ottamieni valokuvien iltapäivähämärien sinertävyydestä tyypillisen runsaspilvisissä säätilanteissa, mitä myös haalin havainnollistamaan kontrastina kasvien poikkeuksellisille kasvutapahtumille.

Itse asiassa suuressa osassa Etelä-Suomea ja varsinkin etelärannikon tuntumassa varsinainen talvi ei ole edes vielä alkanut eli ns. terminen syksy jatkuu edelleen! Pakkasjaksot ovat täten jääneet erittäin vähiin ja ne ovat kestäneet kerrallaan vain 2 - 5 päivää. Kylmimmillään (Talven 2013 - 2014 kylmin yö - Osa 1) lämpötilat ovat tähän mennessä laskeneet alla mainituilla pääkaupunkiseudun paikoilla -10 asteen vaiheille ja Hämeenlinnan paikoilla n. -14 asteeseen. Erittäin helpolla ovat siksi myös ainavihannat ja talvenarat lajit vielä päässeet. Seuraavaksi kuvallinen analyysi-havainnollistus.


Kasvien tilanteita viikkojen 50 / 2013 - 1 / 2014 poikkeuksellisessa talvettomassa leutoudessa >>

Runsaasti kukkasilmuja kantavaa japaninmagnoliaa (Magnolia kobus) kuvattuna lauantaina 4.1.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa; tällä talvenaralla lajilla kuuluu normaalisti olla isot ja karvaiset kukkasilmut talven yli eli tässä ei ole mitään poikkeuksellista. Kukkasilmujen talvilepokaan ei ole todennäköisesti häiriintynyt normaalista, kun luontaisella kasvualueellaan talven keskellä on normaalistikin leutoa.

Syksyn mittaan kuihtuneita parsan (Asparagus officinalis) varsia kuvattuna lauantaina 4.1.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa; perennojen talventörröttäjien aatelia esteettisessä katsannossa on tämä ruokasvinakin tunnettu huntuinen pehko, joka ilmensi syksyistä ruskeaa kuihtumista hyvin, kuten normaalisti kuuluukin.

Lehdiltään - varsiltaan lähes kuihtuneita syrikän eli syyssyreenin (Buddleia davidii) varsia kuvattuna lauantaina 4.1.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa; talventörröttäjien aatelia on myös tämä varsiltaan yleensä talvella paleltuva ja siten ns. perennoiva pensaslaji. Nyt varsissa oli säilynyt yhä jopa vihreitä lehtiä.

Puolittain kesäasuista köynnösruusulajiketta (Rosa "New Dawn") kuvattuna lauantaina 4.1.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa; monet ulkomaiset ruusulajikkeet tässä köynnösruusuryhmässä sinnittelevät lehtiään vehreinä kunnon pakkasiin saakka. Kuten käy ilmi, niin pakkaset eivät ole olleet vielä kunnollisia.

Hyvin runsaita peikonpähkinän (Corylus avellana "Contorta") talvehtivia hedenorkkoaiheita kuvattuna lauantaina 4.1.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa; viime vuoden kasvukausi suosi koivukasvien (Betulaceae) heimoon kuuluvilla lajeilla hyvin runsasta norkkomuodostusta ensi kevääksi. Tässä esimerkissä käy ilmi noiden norkkojen vihertävinä säilyminen ilman kunnon pakkasia, mutta kukintaan puhkeamista ei ollut tapahtunut.

Runsaita harmaalepän (Alnus incana) talvehtivia hede- ja eminorkkoaiheita kuvattuna sunnuntaina 31.12.2013 Espoon Tapiolassa; ylempään kuvaan verrattuna tässä on samaan heimoon lukeutuvan yleisen puulajin tilannetta. Ruskea väri ja kukintaan puhkeamattomuus olivat merkkinä normaalitilanteesta, mutta toisaalta näillä molemmilla lajeilla talvilevon syvyys saattaa silti olla vähän häiriintynyt. Siten etenkin ylemmän kuvan aremmat norkkoaiheet voivat olla altistuneet pakkasvaurioille normaalia enemmän...

Puhjenneita raidan (Salix caprea) hedenorkkojen esiasteita kuvattuna sunnuntaina 5.1.2014 Espoon Tapiolassa; monilla ennen lehtien puhkeamista huhti-toukokuun vaihteen tienoilla kukkivilla pajuilla norkkojensa esiasteet eli pajunkissat aloittivat esillepuhkeamisensa jo marraskuun alkupuolen leutoudessa ja ovat jatkaneet sitä hyvin hitaana tämän vuoden puolelle saakka. Samaa ilmenee myös haavoilla (Populus tremula), mutta kyseessä ei siis ole vielä kukkiminen.

Pullistuneita kukkanuppuja ja syksyn mittaan mädäntyneitä hedelmiä japaninruusukvittenissä (Chaenomeles japonica) kuvattuna lauantaina 4.1.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa; näiden kukkasilmujen turpoaminen näin huomattavasti kertoo myös niiden altistumisesta pakkasvaurioille normaalia enemmän...

Pikkuherukan (Ribes glandulosum) punertavia talvisilmuja kuvattuna sunnuntaina 29.12.2013 Espoon Tapiolassa; kevään varhaisimpiin vihertyjiin kuuluvana tämän pensaan talvisilmut ovat normaalia punaisemmat tässä vaiheessa, kun talvipakkasten kuuluisi pitää niitä ruskeampina. Samaan tapaan normaalia värikkäämpiä ovat nyt terttuseljan (Sambucus racemosa) yhtä varhain keväällä puhkeavat silmut. Molemmilla voi olla lievää talvilevon heikkoutta.

Japanintaikapähkinän (Hamamelis japonica) lievästi pullistuneita kukkanuppuja kuvattuna lauantaina 4.1.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa; varhaisimpiin kevään kukkijoihin lukeutuen tämän pensaan kukkasilmut ovat olleet yllättävän vähän heränneitä esim. alempaan kuvaan verrattuna. Tämän lajin kukintakin sietää pakkasta silti yllättävän paljon, joten merkittävää vaaraa ei ole vielä tullut sen eteen tässäkään.

Jo kahden kuukauden ajan osittain kukkinutta näsiää (Daphne mezereum) kuvattuna lauantaina 4.1.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa; jo marraskuun alusta saakka nämä pensaat tällä paikalla ovat hämmästyttäneet avautuneilla kukillaan. Osa yksittäisistä kukista on sananmukaisesti ollut auki jo yli kuukauden, mutta avautumattomiakin silmuja on vielä jäljellä. Riski kukinnan suureksi osaksi paleltumiseen on jatkossa suuri ja varsinainen kevätkukinta voi jäädä lähes tulematta... Luonnossa kasvavien näsiöiden suhteen on epäselvää tällainen syys-talvikukintailmiö.

Viriilin vihreänä säilynyttä tulimarjaa (Pyracantha coccinea) kuvattuna lauantaina 4.1.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa; ainavihannista pensaslajeista tämä on arimmasta päästä ja tähän mennessä vallinneet erittäin pakkasettomat säät ja siis oikeastaan syksyn yhä jatkuminen ovat pelastaneet nämä lehdet vaurioilta. Pensaan hienon kirkkaat marjat ovat kuitenkin jo paljon joko varisseet tai pistetty parempiin suihin.

Normaalitilaista lamoalppiruusua (Rhododendron Repens -ryhmä "Elviira") kuvattuna lauantaina 4.1.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa; tässä ainavihantien pensaiden ryhmässä ei näytä visuaalisesti tapahtuneen mitään normaalista poikkeavaa, kun lajikkeiden paksut kukkasilmut vaativat niin paljon kevätlämpöä edes aloittaakseen puhkeamisen mukaan lukien tämä varhaisimpiin alppiruusukukkijoihin kuuluva matala pensas. Talvilevon syvyyden aste on kuitenkin nyt kysymysmerkki...

Kukkanupuiltaan turvonnutta mahoniaa (Mahonia aquifolium) kuvattuna lauantaina 4.1.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa; ainavihannista pensaslajeista tällä lehdet ovat käyttäytyneet normaalisti eli ne ovat osittain haaleasti ruskaantuneetkin, mutta tämä osittain alkamaisillaan oleva kukinta on tosi jymypaukku ja se voi paleltua jatkossa helposti kokonaan talvipakkasten myötä...

Viriilin vihreänä säilynyttä hapsijukkaa (Yucca filamentosa) kuvattuna lauantaina 4.1.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa; normaalisti lumihangen alla jo tässä vaiheessa piilottelevat ainavihannat perennalajit ovat päässeet hienosti oikeuksiinsa ja varsinkin tämä talvenarka laji, kun sen lehdet ovat säilyneet normaalia virkeämpinä ilman kunnon pakkasia.

Kahta lajia jouluruusua (Helleborus sp.) kuvattuna lauantaina 4.1.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa; muualta Suomesta on kantautunut tietoja jopa kukkimaan alkaneesta jouluruususta, kuten tässä jutussa. Tällä paikalla varsinkin tuolla vasemmalla (H. orientalis "Albin Otto") -lajikkeella oli sen sijaan käynnissä vielä lähinnä syksyisen kuihtumisen pitkittyminen. Tosin vaaleajouluruusu (H. niger) on se herkin talvikukkija eivätkä nämä.

Lievästi kasvuun lähtenyttä tarhakurjenpolvea (Iris Germanica -ryhmä) kuvattuna tiistaina 31.12.2013 Hämeenlinnan Ystävyydenpuistossa; jopa sisämaassa Etelä-Suomessa joidenkin keväällä normaalistikin hyvin varhain kasvuun lähtevien perennojen joukossa oli alkanut tapahtumaan erikoista vuodenvaihteen kasvuun lähtöä. Tämä lajikeryhmä on niistä tyypillinen.

Selvästi kasvuun lähtenyttä tarhapäivänliljaa (Hemerocallis Hybrida -ryhmä "Pink Damask") kuvattuna lauantaina 4.1.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa; tämänkin suvun kaikki lajit ja lajikkeet ovat tunnettuja keväällä hyvin varhaisesta kasvuun lähdöstä ja tässä sitä oli jo vähän tyrkyllä syyskeväisesti.

Kasvuun lähtenyttä valkoapilaa (Trifolium repens) kuvattuna lauantaina 28.12.2013 Espoon Tapiolassa; Etelä-Suomen luonnossa on myös muutamia lajeja ruohovartisissa kasveissa, joiden kasvuun lähtö on hyvin varhaista keväällä ja voi tähän tapaan ilmetä jo missä tahansa vaiheessa "talvea", jos on ollut monta viikkoa putkeen erityisen leutoa. Kuvassa on myös leutouden takia normaalia enemmän maatuneita pitkittyneen syksyn rauduskoivun (Betula pendula) lehtiä.

Suureksi osaksi vihreänä säilynyttä pitkäkortista nurmea kuvattuna tiistaina 31.12.2013 Hämeenlinnassa; nurmikotkin ovat siis pysyneet normaalia vehreämpinä vähäisten pakkastenkin turvin. Tässä nurmea ei ole leikattu ilmeisesti jostain viime elo-syyskuusta alkaen. Kun luntakaan ei ole kerennyt olemaan edes näin sisämaassa muutamaa senttiä enempää, niin nuo korret ovat säilyneet myös hyvin liiskaantumatta maata myöten.

Vehreitä sammalia kuvattuna sunnuntaina 29.12.2013 Espoon Tapiolassa; kaikilla sammalilla on olleet marraskuusta lähtien suorastaan juhla-ajat, kun kosteus ja leutous ovat suosineet. Niinpä tässäkin ilmeni erittäin pikanttia niiden vihreyttä. Tuon taaimmaisen kuusen (Picea abies) viime kesän vuosikasvaimia on varissut tuohon maahan ilmeisesti oravien toimesta. Sammalien syksyinen vehreys on myös saanut seurakseen metsissä pitkittynyttä sienten syyskautta; esim. kanttarelleja on ilmestynyt monin paikoin - Iltalehden juttu.