Virvaliljan (Bulbocodium vernum, syn. Colchicum bulbocodium) kukintahuipennusta kuvattuna perjantaina 4.4.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Kuten viikko sitten lupasin, niin nyt on aika aloittaa vuoden 2014 "Viikon kasvivalokuva" -sarja, kun kevät on edennyt normaalia jopa n. 3 viikkoa etuajassa kasvun ja kukinnan alkuun. Kunnian avata tämä kasviesittelykavalkadi saa eurooppalainen virvalilja (Bulbocodium vernum, syn. Colchicum bulbocodium), joka on varhaisimpiin kevätkukkijoihin kuuluva sipulikasvi. Tänä vuonna lajin kukinta alkoi ko. Kaisaniemen puutarhassa jo kauan sitten maaliskuussa ja jatkaa sitä edelleen!
Virvaliljan luonnonvaraisia kasvupaikkoja löytyy siis Euroopasta Alppien ja Pyreneitten rinteiltä eli kyseessä on vuoristokasvi. Se onkin osoittautunut erittäin kestäväksi koristekasviksi ja on suosittu monin paikoin ympäri maailman lauhkeita alueita. Suomessakin sitä voidaan kasvattaa menestyksellisesti, mutta sen hyvin vähäisen käytön takia tarkkoja menestymistietoja ei ole saatavilla. Todennäköisesti virvalilja menestyy kuitenkin ainakin Etelä- ja Keski-Suomessa sekä osassa Lapin leudoimpia seutuja. Täytyy muistaa, että paksu lumihanki suojaa talvisin näitä sipulikasveja ja parantaa niiden käyttömahdollisuuksia yllättävänkin kylmillä seuduilla.
Lajin harvinaisuus Suomessa onkin syy tähän esittelyyn ja sen käyttöä on tähdennettävä yleisemmäksi, koska kyseessä on varhaiskevään kauneimpia väriläiskiä ja se on näsiän (Daphne mezereum) ohella ainoita niin varhain vaaleanpunaista / vaaleanviolettia kukintaa tekeviä kasveja. Luontomme yleisistä lajeista noin samaan aikaan virvaliljan kanssa kukkivat leskenlehti (Tussilago farfara) ja sinivuokko (Hepatica nobilis).
Virvaliljan kukinta alkaa siis lähes välittömästi lumipeitteen sulettua; normaalisti se tapahtuu Etelä-Suomen olosuhteissa huhtikuun lopulla ja kukintaa jatkuu Vapun ylikin. Toisaalta kyseessä on melko vähän aikaa kukkiva laji varsinkin, jos sen aikana sattuu kesäinen lämpöaalto. Tänä vuonna kukintansa erityinen varhaisuus aiheuttaa sen, että se on jo Vappuun mennessä kokonaan ohi. Tuossa kuvassa jo nähdäänkin kukinnan loppuvaiheen valkoisen suuntaan haalistunutta väriä. Kukat kestävät luonnollisesti useankin asteen yöpakkasia oikein hyvin ja paksujakin takatalvien lumipeitteitä.
Lajin kukinta alkaa punaruskehtavasti tummanvihreän ja paksukuorisen tupen maasta terävästi esiintyöntymisenä. Sitten tuppi avautuu ja esille puskee sukkulan muotoisena vaaleanpunainen / vaaleanvioletti kukkanuppu. Pian sen jälkeen se avautuu yllä olevassa kuvassa nähtäväksi pitkä- ja kapeateriöiseksi kukaksi korkeudeltaan 8 - 10 cm. Kukkia on yleensä muutaman rykelminä; yksi sipuli voi tuottaa n. 1 - 4 kukkaa.
Kukinnan loppuvaiheissa lajin lehdet kasvavat nopeasti esille kukat korvaten; vain 1 - 2 viikossa ne tulevat täysikokoon ja Etelä-Suomen normaaliolosuhteissa ne ovatkin lähes koko toukokuun lajin vihreä ja ruusukemainen kasvusto ilman varsia. Suomen oloissa lajin pallomaisia ja pieniä hedelmäkotia ei kuitenkaan helposti muodostu; kota sijoittuu lehtiruusukkeen keskelle maan pintaan. Lehdet ovat tummanvihreitä, pitkiä, kapeita ja teräväkärkisiä ja niiden muodostamat ruusukekasvustot ovat n. 10 cm korkeita.
Lehtien kuihtuminen keltaruskeiksi alkaa jo touko-kesäkuun vaihteessa ja kesäkuun loppuun mennessä lajista ei ole enää mitään mainittavasti näkyvää jäljellä maan pinnalla ehkä vielä hedelmäkotia lukuun ottamatta. Tänä vuonna tämä kuihtuminenkin saattaa tapahtua normaalia selvästi aikaisemmin...
Virvaliljan koristeviljelystä ja estetiikasta voidaan todeta seuraavaa: Lajia kannattaa istuttaa usean sipulin ryhminä, jolloin saadaan aikaan kunnon visuaalinen efekti - Mieluummin jopa useita kymmeniä sipuleita kuin vain 5 - 10 kpl. etenkin suurilla pihoilla ja laajoissa julkisissa puistoissa.
Kasvupaikkojen suhteen mikä tahansa piha, puisto, kadunvarsi, luiska tai rinne on sopiva, kunhan olosuhteet eivät ole liian märkiä - Kyseessä ei silti ole kaikkein kuivimpien kivikkojen kasvi, vaikka se vuoristosta onkin kotoisin.
Sipulien sommittelemisessa voidaan käyttää mm. epäsäännöllisiä ryhmiä ryppäittäin, säännöllisiä kuvioita jonkin geometrisen tai vapaamuotoisen teeman mukaan, tasaista mattotekstuuria tai erilaisille reunoille vyöhykkeittäin sijoittamista - Vyöhykkeet voivat olla säntillisesti suoria tai luovasti aaltomaisia / vapaamuotoisia. Paras tulos saadaan aikaan kuitenkin siis käyttämällä lajia massaistutuksena.
Lajin kukintaa voidaan sommitella yhteen ryhmään samaan aikaan kukkivien muiden sipuli- ja mukulakasvien kanssa, joita voivat olla mm. talventähti (Eranthis hyemalis) ja kevätkurjenmiekka (Iris reticulata). Tällöin ensimmäisen kanssa saadaan hienoa vastaväriharmoniaa ja jälkimmäisen kanssa lähiväriharmoniaa. Valkoinen kukintaseuralainen saadaan vaikkapa lumikelloista (Galanthus nivalis). Lajin kukinnalle ovat hienoja pareja myös mm. muiden myöhemmin kukkivien sipulikasvien tai varhain kasvunsa aloittavien perennojen nuoret lehdet, kuten syysmyrkkyliljan (Colchicum autumnale) tapauksessa.
Lajin lehtivaihe on myös hauska pari toukokuussa kukkivien muiden sipuli- ja perennalajien kanssa, jotka ovat suunnilleen yhtä pienikasvuisia keskenään siinä vaiheessa; siinä tulevat kyseeseen mm. kevätesikot (Primula veris). Myös monien perennojen nuoret lehdet ja varret vielä matalakasvuisina ollessaan voivat olla hienolla tavalla kontrastisia virvaliljan lehtiruusukkeille.
Virvaliljaa voidaan toki viljellä myös muista sipulikasveista ja perennoista erillään mm. omina yksittäisryhminään tai vaikkapa erilaisten pensaiden alla ja seassa, missä varsinkin myöhään lehteen puhkeavien pensaiden tapauksissa saadaan aikaan kasvukauden varhaistamista. Sama pätee myös puidenkin tapauksissa, missä virvaliljaa voidaan istuttaa vaikkapa runkojen ympärille kaulurimaisesti.
Virvalilja sopii varhaisimmaksi kevään airueeksi etenkin tällaisina erittäin etuaikaisina keväinä, jolloin kasvun / kukinnan alku tapahtuu selvästi jopa jo maaliskuussa, mutta etenee vielä melko hitaasti huhtikuulle pitkittäen kasvutapahtumia; näin ollen nämä ensimmäiset kirkkaat kukinnat pääsevät hyvin oikeuksiinsa maisemien ensimmäisinä pikantteina elävöittäjinä. Suosittelen lämpimästi.
Lopuksi listaan kahden aikaisemman kasvukauden "Viikon kasvivalokuva" -sarjojen koosteet. Jatkan tätä käytäntöä läpi koko tämän kasvukauden kussakin ko. sarjan osassa >>
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.
No comments:
Post a Comment