Kiinanpensaspionin (Paeonia suffruticosa subsp. rockii "Bai He Liang Chi") kukinnan loppuvaihetta viimeisen avoimen kukan kera kuvattuna lauantaina 7.6.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Nyt olen edelleen jumissa Kaukoidän ja tarkemmin Kiinan kasveihin, vaikka esim. juuri tällä valokuvauskeikalla ylivoimaisesti upeinta kukintaa esittelivät monet atsaleat ja alppiruusut (Rhododendron sp.) parhaimmillaan juuri tässä kuvan kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuon yllä olevan kuvan päätin kuitenkin valita siksikin, koska siinä kontrastoituu hienosti tuon taustan rujosti rapautuva betoniseinä tuon ylimaallisen upean yhden kukan kanssa. Täten kauneus suorastaan imee kuvan keskeltä mukaansa.
Tämä kauneuden huippu on siis kiinanpensaspioni (Paeonia suffruticosa subsp. rockii "Bai He Liang Chi") ja nimensä mukaisesti se on siis kotoisin Kiinasta, jossa laji ja lajikkeensa ovat olleet sikäläisessä kulttuurihistoriassa hyvin tärkeitä vuosisatojen ajan mm. symbolisesti sekä esiintyneet tärkeinä elementteinä niin maan kirjallisuudessa kuin kuvataiteessakin. Aika ajoin kiinanpensaspioni on ollut myös Kiinan kansalliskukkana.
Itse asiassa tämä pensaspioneiden ryhmä on monimuotoinen myös taksonomisesti, kun liikkeellä on eri tietoja kiinanpensaspionin tieteellisestä luokittelusta; yhtäältä laji kuvataan tieteellisellä nimellä (Paeonia suffruticosa), mutta toisaalta nimellä (Paeonia rockii) on myös kiinanpensaspioneja ja sitten jopa alalajiksi merkittynä (Paeonia suffruticosa subsp. rockii), kuten tuo Kaisaniemen yksilö on nimetty. Sitten on olemassa eri puutarhalajikkeita tästä koko kiinanpensaspioniryhmästä; niitä on olemassa jopa yli 1000 erilaista! Suuri osa lajikkeista on kiinalaisia, mutta sekä eurooppalaisia että pohjoisamerikkalaisia lajikeryhmiäkin on myös nimellä kiinanpensaspioni. Japanissa on jalostettu kiinanpensaspioneista omaa lajikeryhmää jo kauan ja sitä kutsutaan nimellä japaninpensaspionit.
Tuo kuvan lajike on valkokukkaisista kiinanpensaspioneista upeimpia, koska sen kukkateriön keskustassa on huomiota herättäviä tumman purppuraisia laikkuja. Kukat ovat lajikkeella myös hyvin isoja; jopa n. 20 - 25 cm läpimitaltaan! Eri kiinanpensaspionilajikkeilla kukkavärejä on vaikka kuinka montaa erilaista ja niiden kukinta-ajat voivat hieman vaihdella keskenään, mutta siitä minulla ei ole tarkkaa tietoa. Sen sijaan tämän kuvan lajikkeen perusteella voidaan havaita, että sen kukinta noudattaa suunnilleen samaa aikataulua kuin pihasyreenin (Syringa vulgaris), kotipihlajan (Sorbus aucuparia) ja balkaninhevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) kukinnat - Eli Etelä-Suomen normaaliolosuhteissa kukinta tapahtuu kesäkuussa alkupuolipainotteisesti.
Tällä kertaa näiden kukinta-ajat ovat olleet enimmillään n. 2 viikkoa etuajassa normaalista aikataulusta. Kokonaisuutena kiinanpensaspionien kukinta on joka tapauksessa vähän aikaisemmin kuin jalopioni-ryhmän (Paeonia Lactiflora-ryhmä) kukinta-ajat; tavallaan kiinanpensaspionien kukinta onkin välittävä kukintavaihe varhaisimmin kukkivien pionien - Kuten kaukasianpioni (Paeonia mlokosewitschii) - ja noiden jalopionien välillä.
Muiden pionien tapaan myös kiinanpensaspionilla nuoret lehdet ja versot ovat keväällä voimakkaasti punertavia. Tosin punaisuus ei ole yleensä yhtä tummaa tai radikaalia kuin esim. jalopioneilla (Paeonia Lactiflora-ryhmä) - Tässä on muutama viikko sitten esittelemäni jalopionilajike punaisten kevätversojensa kera: Viikon 17 kasvivalokuva: Jalopioni (Paeonia Lactiflora -ryhmä "Victoire de la Marne").
Kiinanpensaspioneilla on siis puuvartiset oksat, joissa on pienet talvisilmut ja niistä lehdet puhkeavat jo varhain huhtikuun lopulta / huhti-toukokuun vaihteen tienoilta alkaen; lehdet saavuttavat pian toukokuun mittaan täysikoon ja punertava kevätväri haalistuu samalla pois himmeän / tumman vihreäksi kesäsävyksi. Lehdet ovat kooltaan suunnilleen esim. jalopionien lehtien luokkaa eli n. 20 - 40 cm lapojen pituudeltaan, ja jotka ovat samaan tapaan yleensä 9-liuskaisia. Erona on kuitenkin se, että kiinanpensaspioneilla lehtilapojen pääliuskojen lisäksi lehdissä on loivaa hammaslaitaa / ryppyistä reunaa, kun jalopioneilla lehtien reuna on ehyt; lajikekohtaisia eroja lehtien muodoissa ja väreissä on. Lehdet saavat muiden pionien tapaan puna-oranssi-kelta -kirjavaa ruskaa jo varhain syyskuun alussa ja ruska huipentuu viimeistään syys-lokakuun vaihteen tienoilla. Pensas on pian alaston lokakuussa ensimmäisten yöpakkasten myötä ja jäljelle jää harvasti ja keppimäisesti sojottava oksisto.
Esiteltävä laji - ja lajikkeensa - on kooltaan pieni tai keskikokoinen pensas; korkeus voi olla Suomenkin oloissa lopulta n. 2 m ja leveys jopa enemmänkin, mutta vuosittainen oksakasvu on melko hidasta. Joka tapauksessa kiinanpensaspionit tulevat vuosien mittaan selvästi isommaksi kuin minkä kokoisiksi esim. jalopionit perennoina yhdessä kesässä aina tulevat. Niinpä kasvupaikan tilan suhteen tämä on otettava huomioon. Kiinanpensaspionit sopivat kuitenkin suhteellisen ahtaisiinkin paikkoihin ja pieniinkin pihoihin.
Kiinanpensaspioneilla kasvupaikkaolosuhteissa tärkein seikka on liikamärkyyden välttäminen; niiden juuristot eivät siedä seisovaa vettä, joten maan on oltava läpäisevää. Erityisesti talvimärkyys voi olla helposti jopa kaikkein kohtalokkain vaara ja tuhon aiheuttaja. Täten saviselle ja alavalle paikalle ei voida laittaa näitä pensaita; paitsi jos kasvualusta tehdään siinä hyvin salaojitettuna kohopenkkiin. Ravinteita ja kosteutta nämäkään pionit eivät erityisesti kaipaa, mutta pitkät sateettomat kaudet voivat olla kuivuushaittana. Aurinkoinen kasvupaikka on paras runsaan kukinnan kannalta, mutta puolivarjokin sopii.
Esteettisessä katsannossa kiinanpensaspioneille pätee paljolti sama kuin mitä jo aikaisemmin keväällä kerroin tuon linkitetyn jalopioniartikkelini kohdalla. Eli siitä lainattuna uudestaan >> "... jalo- ja muidenkin pionien nuoret punaiset versot ovat erinomaisen pikantteja pareja monille muille kevään nuorille perennavarsille; kontrasteja voidaan hakea silloin mm. kevätväri- ja varsityyppieroista, missä esim. kaikki vihreät värit ovat vastavärikkäinä voimakasta tunnelmaa luovia."....
"Kesän kukinta on tietenkin pionien pääestetiikkatapahtuma, jota varten on olemassa erittäin paljon lajikkeita; maailmalla niitä on siis jopa tuhansia erilaisia! Niiden avulla erilaisten värisommitelmien teko on huikeaa ja hauskaa, koska kukkavärejä on valkoisista, kermanvaaleiden ja keltaisten kautta, oransseihin, punaisiin, pinkkeihin ja purppuraisiin jne. Sävyjä on hyvin valkoisista hyvin tummiin. Teriöt voivat olla myös kaksivärisiä tai kuviollisia. Joidenkin lajikkeiden kukat tuoksuvat ja toisten eivät, mutta joka tapauksessa kukat ovat aina erittäin isoja ja niitä on runsaasti yhdessä yksilössä kerrallaan.
Näyttävän kukintansa takia jalopionilajikkeet erottuvatkin aina kukinta-aikanaan puutarhan / puiston näyttävimpinä korostuskasveina. Sellaisena ne ovat omiaan myös yksittäiskasveina, mutta monen yksilön ja / tai lajin perennaryhmässäkin niitä voidaan kasvattaa, jolloin esim. muiden lajien kukinta-ajat voivat olla pioneista poikkeavia tai etsitään ryhmään niiden kanssa samaan aikaan kukkivia täysin toisenlaista ja siten jännästi kontrastista perennakukintaa tekeviä lajeja. Oma taiteenlajinsa on juuri sommitella vaikkapa kolmea tai useampaakin erilaista jalopionilajiketta samaksi ryhmäksi, johon löytyy lähes ääretön määrä kukintavärivaihtoehtoja. Turhaan jalopioneita / kiinanpioneita ei sanota kukkien kuningattariksi!".
Myös kiinanpensaspionien hedelmistä voidaan sanoa täysin samaa kuin jalopionien vastaavista, joten myös lainauksena uudestaan: "Pionien hoidossa on ylläpidetty monesti myyttiä, jossa kukintansa jälkeisiä hedelmiä poistetaan uusintakukinnan toivossa; tämä on todellakin vain myytti, sillä varsinkaan jalopionit eivät toteuta joka tapauksessa uusintakukintaa myöhemmin kesällä. Joskus yksittäisiä ja pieniä jälkikukkia voi syntyä sivuhaaroista, mutta hyvin säännönmukaisesti kukinta on silti vain kerran kasvukaudessa ja sillä hyvä!
Niinpä pionien kukinnan jälkeen kannattaa joka tapauksessa säilyttää niiden hedelmät esteettisinä koristeina, koska ne ovat kasvimaailmassa ainutlaatuisen muotoisia sekä kooltaan että rakenteeltaan; hedelmä on suuri (pari-kolme senttiä pitkä) tuulihattumaisen muotoinen - pitkulainen tuppilo, joita on yleensä 2 - 6 kappaleen rykelminä yhdestä kukasta muodostuneena. Tuppiloissa on rykelmien sisäpuolella pituussuunnassa ns. vatsasauma ja niiden kuori on pinnaltaan karhea tai rupinen ja väriltään vihreä.
Syksyllä tuppilot muuttuvat ruskeammiksi ja kasvin syysruskan aikana tai vähän ennen sitä ne avautuvat vatsasaumalta auki paljastaen sisältään ryppäittäin kiiltävän mustia, purppuraisia, ruskeita tai punaisia siemeniä, jotka ovat muodoltaan yleensä pallomaisia - munanmuotoisia. Siementen värit ja tuppiloiden avautumisaikataulut ovat jonkin verran lajikekohtaisia".
Vaikka tässä kyseessä on siis puuvartinen pensas, niin sitä voidaan helposti käsitellä muiden perennojen kanssa tai juurikin muiden perennana kasvavien pionien kanssa monilajista perennapenkkiä sommitellessa. Toki kiinanpensaspioneja voidaan kasvattaa myös pensasryhmissä, missä sopivia pareja sille ovat yhtälailla / muulla tavalla eksoottisen näköiset lajit, kuten alppiruusut ja atsaleat, joiden kukinta-ajatkin sopivat paljolti samaan aikaan ja siksi niiden kanssa voidaan löytää hyvin paljon näyttäviä kukintasommitelmia kiinanpensaspionien kanssa.
Kiinanpensaspionien menestyminen on itse asiassa alkanut kokeiluissa osoittautumaan hyväksi vielä Keski-Suomea myöten, mutta nämä pensaat ovat vielä melkoisen harvinaisia. Menestymisvyöhykekokemuksia on ollut silti myönteisesti jopa VII-vyöhykkeellä saakka. Toisaalta erikoisesti lajin ja lajikkeidensa talvimärkyysongelmat voivat korostua etelärannikon pitkien ja leutojen syksyjen takia, joten yllättäen parasta viljelyseutua kiinanpensaspioneille voivat olla sisämaa-alueet. Nämä pensaat ovat nimittäin kotoisin Kiinassa sen verran mantereisilta seuduilta.
Suosittelen siis ottamaan näitä kasvien kuningattaria runsaaseen ja yleiseen viljelyyn - Kiinanpensaspionista on potentiaalia tulla kaikenlaisille pihoille ja julkisiin puistoihin paraatipaikkojen yhdeksi keskeiseksi koriste-elementiksi.
Tässä on kiinanpensaspioneista lajikelistauksia: Tree Peonies, Kelways Tree Peonies ja The Tree Peony Company.
Tässä on uusintana muutama linkki kattaviin jalopionilajikkeiden listauksiin:
>> Kiinanpionit
>> lactiflora group
>> Paeonia lactiflora cultivars in the Botanical Garden of Moscow State University
>> Paeonia lactiflora cultivars.
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.
No comments:
Post a Comment