Täydessä kukassa ollutta sarjatähdikkiä (Ornithogalum angustifolium) kuvattuna lauantaina 14.6.2014 Helsingin Meilahden arboretumissa.
Tämän monivuotisen sipulikasvin myötä palaan eurooppalaisten lajien pariin; ko. sarjatähdikki (Ornithogalum angustifolium syn. Ornithogalum umbellatum) kasvaa luonnonvaraisena laajalla alueella Etelä- ja Keski-Euroopassa ulottuen idässä Mustallemerelle sekä paikoin Lähi-itään ja Kaukasukselle. Pohjoisessa lajia kasvaa Britteinsaarilla ja Etelä-Skandinaviassa saakka, mutta täällä Suomessa laji on lähinnä vain koristekasvi, jota on levinnyt eteläisimmissä osissa paikoin luontoon. Yhdysvalloissa lajia on itäosissa laajasti koristeistutuksista luontoon levinneenä. Lajia on myös luonnonvaraisella alueellaan monin paikoin koristekasvina.
Sarjatähdikki jatkaa kevään sipulikasvikukintaa kesään - Kukinta-aika tällä lajilla on Etelä-Suomen normaalioloissa toukokuun lopulta noin Juhannuksen tietämille; tällä kertaa kasvukauden etuaikaisuuden takia kukintaa ei riittäne enää kovin hyvin Juhannukseen saakka. Lajin kukat koostuvat kuudesta säteittäisestä terälehdestä ja kukin terälehti on sisäpinnaltaan puhtaan valkoinen ja ulkopinnaltaan kapeammin vihreä. Terälehtien sisäpinnalla tosin havaitaan läheltä katsottuna vaaleanvihreää pitkittäistä suonitusta. Kukkien avautuessa pitkulainen nuppu on juuri ennen avautumistaan erikoisen koristeellisesti pitkittäin valkovihreän raidallinen em. terälehtien eri puolten erilaisuuden takia.
Kukat ovat huiskiloissa, missä yksi huiskilo voi tuottaa kukkia jopa 6 - 20 kpl. Huiskilo on särmikkään - litteän vanan päässä ja yhteensä varret huiskiloineen ovat 15 - 30 cm pitkiä. Kukat ovat 30–40 mm leveitä ja avautuvat hieman eri tahtiin, mutta yllä olevan kuvan tapaan on myös vaihe, missä kaikki kukat ovat yhtä aikaa avoinna. Sadesäällä kukat ovat kiinni. Kukintojen runsauden takia lajin kukinta muodostaa helposti mattomaista ja kirkasta tekstuuria valkovuokkojen tapaan, vaikka yksittäisen kasvin kasvutapa on mätästävä. Lajin hedelmä on melko huomaamaton 6-särmäinen kota, joka muodostuu ja kypsyy pian kukinnan jälkeen kesällä.
Lajin lehdet tulevat ruusukkeena suoraan sipulista jo varhain keväällä huhti-toukokuun vaihteesta alkaen ja kasvavat täyteen kokoon kukinnan alkuun mennessä - Lehdet muistuttavat ulkonäöllisesti ruohosipulia; ne ovat n. 5 mm leveitä ja pituudeltaan 30 cm saakka. Kukin sipuli tuottaa 6 - 10 kpl. lehtiä. Lehdet alkavat lakastumaan pian kukinnan jälkeen keltaisiksi ja ruskeiksi, ja elokuulle mennessä ne ovat jo käytännössä kuivuneet.
Kasvupaikkaolosuhteissa sarjatähdikillä on oltava riittävän kostea kasvualusta, joten ulkonäöstään huolimatta laji ei ole kuivan tai kivikkoisen paikan kasvi. Kesällä laji voi tosin sietää vähän kuivuuttakin. Luonnossa lajin kasvupaikkoja ovat mm. ojanvarret, tienvarret, metsänlaiteet - lehtimetsät sekä niitytkin. Puisto- ja puutarhaviljelyssä ns. normaali puutarha- / multamaa on hyvä. Seisovaa vettä ja savista maata on vältettävä.
Koristeviljelyssä puistoissa ja puutarhoissa sarjatähdikki sopii erinomaisesti mm. pensaiden, puiden ja jopa pensasaitojen alle ns. kenttäkerroskasviksi ja myös suoraan nurmikoille, missä se saa leikkuu-uhatta kasvaa alkukesän ajan. Myös kukkapenkeissä se sopii monenlaisten perennojen ja kesäkukkien kanssa pariksi, jos vain muut lajit ovat siinä suunnilleen samaa kokoluokkaa tai eivät ole kokoeroltaan liian kontrastisia eli isoja vieden sarjatähdikiltä edustavuutta pois. Luonnonmukaisilla pihoilla lajia voidaan myös kasvattaa ja silloin laajoinakin massaryhminä.
Esteettinen tarkastelu paljastaa lajin kukinnasta sen, että se valkoisena sopii minkä tahansa muun värisen perennan / kausikasvin (kesäkukan) kukinnan kanssa hyvin yhteen ryhmäsommitelmissa. Omillaan se on oivallinen katseenvangitsija, jos muuta kilpailevaa voimakasväristä kukintaa ei ole lähellä. Tummalehtisten pensaiden / tummien havupensaiden seurassa lajin valkoinen kukinta kontrastoituu tietenkin voimakkaasti esille. Myös vihreästä poikkeavien lehtivärien kanssa valkoinen kukintansa sointuu hienosti.
Lajin kukinta on siis mattomaista luonteeltaan ja tätä ominaisuutta kannattaa lajia istutettaessa korostaa eli siis käyttää lajista useiden yksilöiden muodostamaa massaryhmää, missä sipulit ovat istutettuna sen verran lähekkäin, että kukinta-aikainen yhtenäinen mattotekstuuri on vahvaa. Tällaista mattotekstuuria voidaan puolestaan muotoilla ryhmänä mm. geometrisesti tai vapaamuotoisesti tilanteesta riippuen. Myös rajaamiseen ja erilaisten reunojen yhteyteen sarjatähdikistä saa oivallisen massaryhmän.
Sarjatähdikin estetiikasta on kuitenkin muistettava se, että se on upea ja vetreä vain keväällä ja varsinkin alkukesän kukintansa aikana, mutta sitten se pian kuihtuu pois - Siksi omillaan kasvatettuna laji jättää loppukesäksi estetiikkavajauksen. Jos se tuntuu haittaavalta, niin lajia on silloin toki parempi kasvattaa sellaisten muiden ruohovartisten lajien kanssa, jotka ovat vielä / myös loppukesällä esteettisesti vetreitä - näyttäviä.
Sarjatähdikki ja muut tähdikit eivät ole Suomessa nykyään kovin tunnettuja etenkään julkisilla viheralueilla, missä hyvin harvoin olen niitä itse nähnyt - Tämä Meilahden kasvupaikka taitaa ollakin lähes ainoa sellainen, jossa olen sarjatähdikkiä tavannut. Niinpä etenkin julkisilla viheralueilla toivon lajin runsaampaa käyttöä.
Lajin menestymisestä ei ole sen harvinaisuuden takia tarkkoja tietoja, mutta ilmeisesti varsin suuressa osassa Suomea sitä voidaan kasvattaa aivan hyvin ja Lapissakin sitä voidaan ainakin kokeilla - Lajillahan kasvukauden pituusvaatimus ei ole kovin iso, kun se jo Etelä-Suomessakin kuihtuu heinäkuussa. Niinpä yleiseen käyttöön sopiva koristekasvi on kyseessä.
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.
No comments:
Post a Comment