Kukkivaa purppurapunalatvaa (Eupatorium purpureum) kuvattuna lauantaina 2.8.2014 Espoon Pohjois-Tapiolassa.
Perennat ovat jääneet tällä kasvukaudella tähän saakka sivuosaan näissä kasvivalokuvaesittelyissäni. Yksi merkittävä syy siihen on ollut viimeisten n. kolmen viikon osalta se, että Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan ulkopuutarhaosa on ollut remontin takia lähes kauttaaltaan suljettu ja siksi en ole päässyt harrastamaan kasvivalokuvausta mm. sen perennojen parissa - Itse asiassa siellä koko perennanäytemaata uudistetaan ja kaikki vanhat istutukset on jo poistettu...
Nyt kuitenkin otin tähtäimeeni Espoon Pohjois-Tapiolassa julkisen viheralueen perennaryhmän, jossa loisti täydessä kukassa tämä purppurapunalatva (Eupatorium purpureum). Se on Pohjois-Amerikassa sekä Luoteis-Yhdysvalloissa että mantereen itä- ja keskiosissa kasvava melko isokokoinen ruohovartinen kasvi, jota on käytetty täällä Suomessa jo vanhastaan ns. perinneperennana. Nyttemmin sitä näkee uusissakin istutuksissa paikoitellen, mutta laajempaakin sen käyttö voisi olla. Sen talvenkestoa nimittäin kuvataan erinomaiseksi, joten täällä sille on hyvät kasvatusolosuhteet.
Purppurapunalatva kuuluu perennojen ryhmässä ns. jättiperennoihin, joiden korkeus saavuttaa vähintään 2 m kasvukauden aikana. Tällä lajilla korkeus tulee kukintansa alkuun mennessä n. 1,5 - 2 m mittaiseksi kasvupaikkaolosuhteista riippuen. Kukinta-aika on sillä Etelä-Suomen normaalioloissa vasta selvästi elokuun puolella ja se voi pitkittyä myös syyskuulle; tällä kertaa erittäin helteisen heinäkuun ja jo edeltäneen lämpimän keväänkin ansiosta lajin kukinta on ollut hyvin etuaikaisesti käynnissä jo heinäkuun lopulla ja on itse asiassa alkanut lakkaamaankin jo näillä paikkeilla osaksi.
Ennen kukinta-asteelle tuloaan laji aloittaa kasvunsa maasta toukokuun alkupuolelta lähtien lehtiryppäinä ja muodostaa jo kesäkuun alkuun mennessä muutaman kymmenen sentin korkuista "pensaikkoa" mätäsmäisesti ja tiheästi. Kukintavaiheen alkuun mennessä eli heinäkuun mittaan lajin täysikorkeus saavuttuu ja versojen latvoissa alkaa tulla esille runsaskukkaisia ja -haaraisia huiskiloita, joissa avautuu vähitellen purppuranpunaisia pieniä kukkia. Kukkanuput ovat aluksi syvän purppuraisia ja kukkien ollessa avautuneita ne tuottavat esille tuossa kuvassa nähtävään tapaan ohuita suikalemaisia terälehtiä hetiöineen ja emiöineen, mikä saa huiskilot näyttämään pehmeän tuuheilta vaaleanpunaisilta-purppuraisilta huiskuilta. Kukinnan edetessä purppurainen väri haalistuu vähitellen ja tulee ruskeaksi kukinnan lopussa. Kukat ovat vienon imelästi tuoksuvia.
Pian kukinnan jälkeen kehittyy hedelmävaihe, joka on asterikasvien heimolle (Asteraceae) tyypillinen; aluksi kukkineet mykeröt ovat sulkeutuneita, mutta pari-kolme viikkoa tai n. kuukausi kukinnan jälkeen ne avautuvat ja päästävät ilmoille valkovillaista siementä runsaasti. Etelä-Suomen normaaliolosuhteissa tämä tapahtuu vasta syys-lokakuun vaihteen paikkeilla, mutta nyt erittäin etuaikaisen kasvukauden takia tätä voidaan odotella tapahtuvaksi ehkä jopa jo hitusen ennen syyskuun alkuakin.
Kukinnan ja hedelmävaiheen ulkopuolella lajin lehdistökin on koristeellinen; jo heti kasvun alussa toukokuussa varsissaan on runsaasti pitkänpuikeita ja sahalaitaisia lehtiä ympäri vartta säännöllisen ryhmittäin, joten kasvusto näyttää jo varhain rehevän tiiviiltä. Lehtien maasta tulon nuoruussävy voi olla osaksi purppuraista / punaruskeaa, mutta kesäväritys on tummanvihreä.
Syksyllä puolestaan yleensä kaksi skenaariota voi toteutua lehtiensä suhteen riippuen siitä, kuinka varhain ensimmäiset kunnon yöpakkaset tulevat >> Kunnon yöpakkaset saattavat nimittäin palelluttaa lehdet kesken ruskaantumisen ja silloin paleltumisvauriona ilmenee lehtiensä muuttuminen heti erikoisen mustanruskeiksi ja samalla vaurio päästää ilmaan pikanttia mausteista hajua. Toisaalta jos lokakuun mittaan yöpakkaset pysyvät sopivasti kurissa, niin lajin lehtiin kerkeää syntyä lähes puhtaan keltainen ruska huipentuen marraskuun alkuun mennessä.
Talvella laji noudattaa jonkin verran talventörröttäjän virkaa eli varret pysyvät hyvin pystyssä, jollei satu erikoisen runsaita suojalumipyryjen tilanteita, jotka murskaavat purppurapunalatvan tapaiset tiiviit kasvustot sekaansa muodostuvien tykkylumien takia.
Purppurapunalatva on kosteiden ja jopa vetistenkin kasvupaikkojen asukki, joten sitä ei kannata istuttaa kovin herkästi kuivuudesta kärsiville paahdepaikoille - Tänä kesänä ukkossateita saamattomilla paikoilla tämä on taas havaittu, missä esim. tällä kuvan kasvupaikalla lajille on jo ilmaantunut hieman kuivuusongelmia huolimatta normaalisti suhteellisen kosteasta maaperästä paikallaan. Laji tarvitsee kuitenkin aurinkoisen tai puolivarjoisen paikan. Jäykkävartisena se ei tarvitse tukemista missään vaiheessa.
Estetiikkakatsannossa lajin kukinta-aikainen runsas purppurasävy on oivallinen pari kaikille samaan aikaan kukkiville keltakukkaisille perennoille - Niitä onkin valittavana paljon, koska juuri elokuussa löytyy saman kokoluokan keltakukkaisia perennoja mm. suvuista päivänsilmät (Heliopsis sp.), kompassikukat (Silphium sp.), kultapallot (Rudbeckia sp.) ja tarhapiiskut (Solidago cv.). Kukkavärien lähiväriharmoniaa saadaan puolestaan hienosti aikaiseksi kirkkaanpunaisen värimintun (Monarda didyma) kanssa. Ennen kukintaansa tämä laji soveltuu perennaryhmissä tasapainottavaksi tai taustoittavaksi viherelementiksi. Syksyllä puolestaan lajin keltainen ruska tuo perennaryhmiin pikanttia väriä, koska monet muut perennat eivät tee yhtä kirkasta ja selvää ruskaa. Talvella tämänkin lajin versot voidaan jättää törröttämään talviestetiikan säilyttämiseksi.
Purppurapunalatvan tiheä ja rehevä kasvutapa korkeutensa lisäksi takaa sen, että sitä voidaan käyttää erinomaisesti rajaavana ja suojaavana perennana. Tällöin sitä voidaan istuttaa kuin leikkaamatonta pensasaidannetta. Näin ollen lajia voidaan käyttää myös laajoina massaryhminä monella muullakin tavalla; mm. luomaan vahvoja elementtikontrasteja, ohjaamaan tilallisesti näkymiä ja muodostamaan muotopuutarhataiteen rakenteita. Toki myös pienimittakaavaisesti yksittäisperennana esim. pienillä pihoilla tai ahtaissa paikoissa se tulee hyvin esille. Perennaryhmissä muiden lajien kanssa sitä voidaan sommitella hyvin monella tavalla.
Suosittelen lisäämään lajia kosteille paikoille; laji sopii jopa hetkellisesti tulviville / veden äären paikoillekin (Ei ole kuitenkaan vesikasvi). Kyseessä onkin kaikenlaisille viheralueille sopiva ns. elokuun perennakukintahuipentuman tyypillinen edustaja - Laji sopii sekä urbaaniin että maaseutumiljööseen, missä esim. edustuspihoilla se on näyttävä ja toisaalta luonnon ja piha-alueiden rajamailla sitä voidaan kasvattaa kuin se olisi luonnonkasvi.
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.
PS.: Pahoittelen, kun lisään tämän kasvikuvajulkaisun vasta näin myöhään takautuvasti perjantaina 8.8.2014 klo. 21:20 - Syy on se, koska olen taas ollut yhteiskunnallispoliittisesti hyvin aktiivinen Facebookissa aikamme tilanteen ollessa nyt oleellisesti kriittinen länsi vs. Venäjä -eskalaation takia >> Aikaa on ollut rajallisesti bloggaamiseen, joten toivon ymmärrystä. Nyt kuitenkin blogiinikin tulee tänä viikonloppuna taas asiaa...
No comments:
Post a Comment