Täyden kukintavaiheen jatkumista pallohortensialla (Hydrangea arborescens "Grandiflora") kuvattuna lauantaina 9.8.2014 Espoon Pohjois-Tapiolassa.
Kasvivalokuvausreissuni eivät ole viime aikoina suuntautuneet minnekään erityisesti, joten tyydyn taas toista kertaa peräkkäin ottamaan esille kotipaikaltani Espoon Pohjois-Tapiolasta lajin esittelyyn. Nyt loppukesää elettäessä ajankohtaisia kukkijoita ovat olleet hortensiat - Suosituin niistä on Suomessa tietenkin syyshortensia (Hydrangea paniculata "Grandiflora"), joka on jo etuaikaisesti saavuttanut täyden valkoisen kukintavaiheen. Sitä vähän tuntemattomampi ja harvinaisempi on tämä kuvan pallohortensia (Hydrangea arborescens "Grandiflora"); syytä siis ottaa se esittelyyn tunnetummaksi ja yleisemmäksi tekemistä varten.
Pallohortensia kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikan itäosissa, missä sitä esiintyy tuoreissa ja runsasravinteisissa metsissä ja jokirannoilla. Luonnonmuodon kukinnot sisältävät sekä aitoja heteet ja emit sisältäviä pieniä kukkia että neuvottomia isoja kukkia. Puutarhaviljelyyn on kuitenkin kehitetty lajikkeita, joista tunnetuimmalla "Grandiflora" -lajikkeella kaikki kukat ovat isoja ja neuvottomia, jolloin pallomainen kukkaterttunsa on erityisen näyttävä. Samasta syystä lajike ei kuitenkaan tee ollenkaan hedelmää - Sitä joudutaan lisäämään kasvullisesti.
Täällä Suomessa tämä lajike ei ole kovin talvenkestävää sorttia ja sille onkin määritelty menestymistä vain vyöhykkeille I ja II sekä parhaimmille paikoille vyöhykkeellä III. Toki lajiketta voidaan kokeilla hieman pohjoisempanakin, sillä tällä pensaalla on etuna hyvä vesomiskyky tyvestä oksakuolemien jälkeen. Tämä vesominen siis mahdollistaa lajikkeen säilymisen lumihangen alla ankarien talvien yli sisämaassakin. Samasta syystä sillä onkin hoitotapana jopa vuosittainen alas leikkaus keväällä ennen uutta kasvua, jotta sen kukinnot saadaan kasvamaan saman kesän versojen latvoihin erityisen isoiksi.
Lajike tulee toimeen puolivarjossa oikein hyvin, koska sen luonnonmuoto kasvaa metsäisissä ympäristöissä. Aurinkoisella paikalla on huomattava lajikkeen alttius kuivuudelle, koska kasvusto on rehevää ja haihduttaa paljon vettä - Riittävän syvämultainen-humuksinen sekä kostea kasvualusta on sille tärkeää esim. eteläseinustoilla yms. paahdepaikoilla. Tuossa kuvassa kasvupaikka on länsiseinusta, jolloin paahdeongelma on lievempi. Silti tällä alueella useita viikkoja jatkunut vähäsateisuus kovissa helteissä oli jo alkanut nuuduttamaan noita lehtiään hieman lurpalleen.
Lajikkeen kukinta-aika on Etelä-Suomen normaalioloissa heinäkuun lopulta alkaen ja se pitkittyy tyypillisesti monta viikkoa kestäväksi kattaen yleensä lähes koko elokuun valkokukkaisessa vaiheessaan; kukinnan alkamisessa on kuitenkin hieman eroa eri hoitotapojen välillä - Vuosittain alas leikattaessa saman kesän versoissa kukinta alkaa vähän myöhemmin kuin vanhemmissa oksissa joka toinen vuosi tai harvemmin leikattaessa. Tänä kesänä kukinta alkoi joka tapauksessa jo heinäkuun alkupuolella etuaikaisena edenneen kasvukauden ansiosta. Kukinta alkaa aina hieman varhaisemmin kuin syyshortensialla.
Pallomaiset hukkatertut ovat läpimitaltaan 10 - 18 cm, mutta rehevimmillä paikoilla alas leikatun kasvuston uusissa versoissa olen havainnut jopa n. 20 cm läpimittaisia kukintoja! Sadesäällä isoterttuiset oksat voivat tilapäisesti lakoontua vesitaakkaa kukkiin kerätessään, mutta oksat eivät katkea ja tukemista ei tarvita.
Tällä lajikkeella neuvottomien kukkien valkoisuus alkaa haalistua kukinnan lopulla vaaleanvihreään suuntaan hienon liitumaisella sävytyylillä, kun syyshortensialla sama ilmiö on väriltään vaaleanpunainen - Molemmilla se vaihe on tyypillinen syyskuun aikana ja kestää ensimmäisiin yöpakkasiin saakka. Nyt tätäkin vaihetta odotellaan etuaikaisesti jo tässä kuussa. Lajikkeen sekä lehdet että kukinnot paleltuvat ruskeiksi yöpakkasten tultua. Talvella näitä ruskeita kukintoja kannattaa säilyttää talventörröttäjinä kaunistamaan mm. lumi- ja kuuratilanteissa.
Keväällä kasvuun lähtö tapahtuu vähitellen toukokuun alusta alkaen; lehtien hiirenkorvasävy on vaaleanvihreä - lievästi kellertävä ja kesäkuussa täysilehtisyys muodostuu vaiheittain alhaalta lähtien versojen pituuskasvun edetessä; nopeimmin täysilehtisyys tulee leikkuutauolla olevissa vanhoissa oksissa. Lehdet ovat täysikoossa tummanvihreitä, muodoltaan puikeita tai soikeita, suippokärkisiä, tyveltään pyöreitä tai herttatyvisiä ja hammaslaitaisia. Lehtikoko on isoin alas leikkauksen jälkeen vesovissa varsissa. Syksyllä lehdet saavat lähes puhtaan keltaisen ruskan huipentuen loka-marraskuun vaihteeseen mennessä, jos yöpakkasia ei ole lokakuun mittaan.
Pallohortensian korkeus on alas leikattavassa hoitotavassa yleensä reilun metrin verran, mutta parin vuoden leikkuutaukoa pidettäessä kasvusto saattaa tulla toisena kesänä lähes 2 m korkeaksikin rehevällä paikalla; kukinnot ovat silloin pienempiä. Kasvusto on tiivis ja oksat ovat pystyjä / yläviistoja. Niinpä tämä lajike sopii varsin pienilläkin pihoilla kasvatettavaksi. Toisaalta tällä pensaalla voidaan luoda isojakin yhtenäisiä massaistutuksia, missä sitä voidaan käyttää tekemään vahvoja elementtikontrasteja, ohjaamaan tilallisesti näkymiä ja muodostamaan muotopuutarhataiteen rakenteita - ryhmiä. Sitä voidaan käyttää myös pensasaidanteena rajaamaan ja suojaamaan. Yksittäispensaana se on luontevin vain pienillä pihoilla.
.
Esteettisessä tarkastelussa lajikkeen valkoinen kukinta on ylivoimaisesti sen merkittävin piirre; se sopii helposti pariksi kaikille muille kukkaväreille, joita voivat tarjota sen kanssa samaan aikaan kukkivat perennat. Toisaalta tummien joko ainavihantien lehtipensaiden tai havupensaiden seurassa pallohortensian valkoinen kukinta iskee rajun dynaamisesti esille runsaudellaan. Sama pätee tummia rakennuksia / rakenteita vasten. Toisaalta eri tavoilla joko pastellisten tai harmaiden seinäsävyjen tausta luo lajikkeen valkoisille ja sittemmin liitumaisen vihreiksi haalistuville kukinnoilleen hienoa harmoniaa, kuten tuossa kuvassa nähdään yhtenä versiona.
Keväällä varsinkin alas leikattavassa tapauksessa uusi kasvusto ei ole heti näyttävää, joten jollakin muulla silloin kauniisti kukkivalla pensaslajilla / perennalla voidaan ryhmäistuttamistapauksessa korvata sitä estetiikkapuutetta. Kesä-heinäkuussa ennen kukintaa rehevän vihreä kasvustonsa toimii jo erinomaisesti vahvana vihermassana. Syksyllä lajikkeen sekä keltainen ruska että ruskeat pakkasvauriovärit kukintojaan myöten ovat ajankohdan tärkeää estetiikkaa, joita sopii huomioida mm. seinävärien kanssa. Talventörröttäjyys on tälläkin pensaalla kuihtuneine kukintoineen yhtä tärkeää kuin syyshortensialla, joten alas leikkaus tai kukintojen typistäminen suoritetaan vasta keväällä juuri ennen uutta kasvua.
Pallohortensia on tyypillinen urbaanin alueen korostus- ja katseenvangitsijakasvi, jolloin sen sommittelemista sopiville paraatipaikoille ja yleensäkin hyvin esillä oleville kohteille tulee luoda vahvasti. Maaseudullakin lajike on omiaan pihapiirissä luomaan pikanttia kauneutta - Suosittelen ottamaan myös syyshortensian lisäksi kasvatukseen.
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.
No comments:
Post a Comment