Uusilta versoiltaan täysin valmistunutta käärmekuusta (Picea abies f. virgata) kuvattuna lauantaina 23.8.2014 Helsingin Meilahden arboretumissa.
Havupuita tai ylipäätään havukasveja ei ole vielä ollut tänä kasvukautena esittelyssäni, mutta korjaan nyt tilanteen tämän käärmekuusen (Picea abies f. virgata) myötä. Kyseessä on metsissämme yleisesti kasvavan metsäkuusen (Picea abies) erikoismuoto, jota on löydetty luonnostamme paikoitellen ja sitä on muutaman viime vuosikymmenen aikana otettu koeviljelyyn koristekasviksi. Viljelyyn tästä erikoismuodosta on tuotettu toisistaan hieman eroavia lajikkeita, joita on nimetty seuraavasti: "Kampa", "Liero", "Pörrö" ja "Virgata". Netissä niistä ei kuitenkaan ole saatavilla varsinkaan kuvallista tietoa.
Toistaiseksi käärmekuusi on kuitenkin pysynyt hyvin harvinaisena ja viljeltynä sitä tapaa lähinnä vain tällaisissa arboretumeissa ja kasvitieteellisissä puutarhoissa. Hyvällä syyllä tätä puuta onkin esiteltävä tunnetummaksi ja yleisemmäksi tekemistä varten >> Yleiseen koristekasvikäyttöön tämä puu sopii erinomaisesti, sillä se menestyy Lappia myöten oikein hyvin maassamme; käytännössä siis lähes jokaisella menestymisvyöhykkeellä ehkä Pohjois-Lapin karuimpia osia lukuun ottamatta.
Käärmekuusen erikoisuus on sen kasvutapa, missä se tuottaa hyvin vähän haaroittuvia pitkiä versoja; se ikään kuin kasvattaa normaalien kuusten latvoista tuttuja pääversoja pelkästään, jolloin latvuksensa habitus muodostuu hyvin leveäksi ja epäsäännöllisen harvaoksaiseksi. Oksat alkavat myöhemmällä iällä myös riippumaan alempana latvuksessa käärmemäisesti. Latvuksen tekstuuri näyttää myös rotevan rujolta ollen kuin peikkomainen tai jättiläisrisumainen olento.
Viljelyssä käärmekuusi on ollut vasta sen verran vähän aikaa, ettei sen viljellystä kasvukoosta ole lopullista tietoa - Joidenkin arvioiden mukaan siitä voi lopulta kasvaa vanhana jopa normaalin metsäkuusen kokoinen iso puu eli jopa yli 20 m korkea hyvillä paikoilla. Tällöin käärmekuusesta voidaan odottaa todella näyttävää ilmestystä!
Muita eroja normaaliin metsäkuuseen verrattuna ovat sen neulaset, joita kasvaa oksillaan normaalityyppiä tiheämmin, oksaa ympäröivämmin ja isompina. Neulaset ovat myös osittain kaareutuvia. Neulasten ja uusien oksien puhkeaminen ns. kerkille on kuitenkin Etelä-Suomen normaaliolosuhteissa samanlaista ja samanaikaista normaalityypin kanssa toukokuun lopussa. Uusien oksien kasvu etenee kesäkuussa nopeasti saavuttaen heinäkuun alkupuolella lopullisen pituuden ja elokuuhun mennessä neulaset saavuttavat vihreyden täyden tummuuden.
Käärmekuusen kukinta ja käpyjen tuotto on kasvutavastaan johtuen hyvin vähäistä, joten oksiaan ei juurikaan korista kävyt ilmeisesti vanhoissakaan puissa; itse olen nähnyt vain siellä täällä yksittäisiä käpyjä esim. tämän kuvan kasvuston yksilöissä. Tästä käpyjen vähäisyydestäkin johtuen käärmekuusta voidaan lisätä vain kasvullisesti; se on sen viljelyssä ainoa hankalampi haaste.
Istutettaessa huomioitavia seikkoja ovat mm. käärmekuusen tilaa vaativa kasvutapa; pienille ja ahtaille pihoille se ei sovi, koska siitä voi vuosikymmenten kuluessa tulla yllättäväkin iso ja varsinkin leveä puu. Niinpä sitä kannattaa kasvattaa mieluummin vain isoilla pihoilla ja tilavissa julkisissa puistoissa sekä maaseudun pihapiireissä, missä se saa kasvattaa erikoista latvustaan vapaasti riittävän avoimella kasvupaikalla. Maaperävaatimukset ovat kuitenkin samanlaiset kuin normaalilla metsäkuusella, joten se sopii mm. kosteille kasvupaikoille sekä reheville kangasmetsäpohjille sekä tietenkin aivan normaalille puutarhamaalle. Liika kuivuus / karuus on haitaksi.
Lajike sopii kasvatettavaksi sekä yksittäispuuna että useamman yksilön ryhmänä tuossa kuvassa olevaan tapaan - Yksittäispuuna kasvatettaessa sen latvuksen harvaoksaisuus on korostunutta, mutta monen yksilön tiheässä ryhmässä oksiston massa saadaan kasvamaan tiheämmäksi. Omana erillisenä kasvustonaan käärmekuusi on erinomainen korostus- ja katseenvangitsijaelementti kaikenlaisille tilaville paraati- ja edustuspaikoille niin urbaanissa kuin maaseudun ympäristössä. Osana muita puita siitä saadaan ylevöittävä kasvuston osa.
Esteettisessä tarkastelussa voidaankin muiden puiden kanssa kasvatettaessa todeta, että käärmekuusi on erityisen voimakkaasti dynaaminen kontrasti monenlaisille muille puulatvustyypeille, koska oksistonsa on niin radikaalisti muista eroava >> Näyttäviä pareja / kolmikoita saadaan aikaan mm. laittamalla sen kanssa ryhmään siro-oksaisia puita, kuten katsuraa (Cercidiphyllum japonicum), koivuja (Betula sp.) tai salavia (Salix sp.). Kaikki muut havupuiden ja -pensaiden kasvutavaltaan erikoiset muodot ja lajikkeet sopivat sen kanssa yhteen, jolloin valittavana on kontrastiksi mm. tiheäoksaista, pylväsmäistä, kellertäväneulasista, säännöllisen muotoista kasvutapaa jne. Lehtipuiden ja -pensaiden vihreästä poikkeavia lehtivärejä (Kuten eri tavoin punaiset tai hopeiset) tuottavat lajikkeet ovat myös voimakas kontrasti samassa ryhmässä sen kanssa. Keväällä ja syksyllä tätä värien kontrastia voidaan erityisesti korostaa, kun keväällä on valittavana ryhmään erilaisia lehtienpuhkeamisvärejä sekä syksyllä tietenkin kaikenlaisia kirkkaita ruskavärejä. Isoja lehtiä kasvattavat lehtipuut ovat tekstuuriltaan tavallaan lähiharmoniaa luovia seuralaisia käärmekuuselle, kuten esim. viime viikon esittelylaji (Viikon 33 kasvivalokuva: Wilsoninpoppeli (Populus wilsonii) ).
Talvella käärmekuusi tietenkin erottuu jopa kaikkein parhaitenkin edukseen, kun lehtipuusto on silloin alaston. Toisaalta lehtipuissa korostuu silloin hyvin graafisesti niiden latvustyypit, jolloin käärmekuusen omalla tavallaan jännittävän graafinen latvus kontrastoituu muista vuodenajoista hyvin poikkeavalla ja hyvällä tavalla monien lehtipuiden kanssa. Talvella käärmekuusella on kuitenkin yksi merkittävä poikkeus muihin havupuihin verrattuna >> Sen oksien harvan kasvutavan takia edes suojalumikaan ei kunnolla jää sen oksille lumikuorrutteeksi; näyttäviä tykkylumitilanteita sen latvuksessa ei siis kunnolla kehity.
Suosittelen rohkeasti ottamaan käärmekuusen yleiseen koristekasviviljelyyn kaikkialla Suomessa, jotta se voisi toimia esim. maamme omana erikoispiirteenä muihin maihin verrattuna - Se olisi Suomen yksi puutarha- ja puistokulttuurin omaleimainen käyntikortti. Tämä on mahdollista, koska kyseessä on ikioma puulajikkeemme, jonka hyvän menestymisen ansiosta sitä voidaan helposti kasvattaa.
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.
No comments:
Post a Comment