Freemaninvaahteran (Acer X freemanii "Autumn Blaze") lähes ruskahuipennusta kuvattuna lauantaina 11.10.2014 Helsingin Meilahden arboretumissa.
Nyt otan esille erittäin uuden puututtavuuden, jota on vasta viime vuosina tuotu kokeiluun täällä Suomessa ja tämä Meilahden arboretum on tällä erää ainoa tietämäni ko. lajikkeen kokeilupaikka - Kyse on jopa niin uudesta puulajista meikäläisissä oloissa, ettei sille ole annettu vielä ollenkaan virallista suomalaista nimeä. Itse kutsuisin tätä puuta tieteellisen (Acer X freemanii "Autumn Blaze") ja englanninkielisen (Freeman's Maple) nimensä mukaisesti freemaninvaahteraksi; tätä nimeä käytän tässä yhteydessä. Vaihtoehtoinen suomalainen nimi voisi olla erityisen kirkkaan ja punaisen ruskansa takia myös "loistovaahtera".
Freemaninvaahtera on alkuperältään Pohjois-Amerikasta, missä se on syntynyt sikäläisten punavaahteran (Acer rubrum) ja hopeavaahteran (Acer saccharinum) välisenä risteymänä. Siitä on jalostettu muutamia viljelylajikkeita, joista tämä "Autumn Blaze" on yksi. Lajikkeet ovat Pohjois-Amerikassakin vielä varsin uusia, mutta siellä niitä on jo otettu runsaasti ja yleisesti viljelyyn. Esim. tämä ko. lajike on osoittautunut erinomaiseksi katu- ja puistopuuksi, jonka takia sitä voidaan ajatella myös Eurooppaan ja tänne Suomeenkin erittäin hyvin yleiseen viljelyyn sopivaksi.
Vielä hyvin vähäisen kokeilukokemuksen perusteella lajikkeelle ei ole olemassa täällä menestymisvyöhyketietoja, mutta itse olen havainnut tämän Meilahden yksilön menestyneen erinomaisesti sen n. kolme vuotta, mitä se on paikallaan ollut. Niinpä ainakin vyöhykkeillä I - III sitä voidaan ottaa kokeiluun runsaasti ja hyvin toiveikkaana - Voidaan myös arvioida, että lajikkeen menestyminen voisi noudattaa suunnilleen risteymävanhempiensa eli sekä punavaahteran (Acer rubrum) että hopeavaahteran (Acer saccharinum) menestymisominaisuuksia.
Freemaninvaahteran tällä lajikkeella yhdistyy risteymävanhemmiltaan hyvinä ominaisuuksina punavaahteran kestäväoksaisuus ja hopeavaahteran nopeakasvuisuus. Lisäksi latvuksensa muodostuu säännöllisen pallomaiseksi / soikeaksi ja oksakulmat ovat rakenteellisesti hyviä - Kaikki nämä ovat katupuille hyviä seikkoja. Täällä Suomessa on vielä arvoitus lajikkeen lopullisen kasvukorkeuden mitta, mutta oletettavasti siitä tulee hyvin menestyessään risteymävanhempiensa tapaan suuri puu. Jopa n. 20 m korkeat pituusmitat voivat olla mahdollisia, ehkä enemmänkin...
Freemaninvaahtera tulee lehteen keskimyöhäisesti Etelä-Suomen normaalioloissa eli se noudattaa esim. tammien (Quercus sp.) lehteentuloaikataulua / on lievästi varhaisempi; hiirenkorvalla lajike on siten toukokuun puolivälin paikkeilla - pian sen jälkeen ja lehtien puhkeamisväri on silloin punaruskea. Se haalenee vaaleamman oranssin ja kellertävän kautta vihreäksi touko-kesäkuun vaihteeseen mennessä ja kesäkuun alkupuolella lehdet tulevat täysikokoon. Lopullinen kesävihreys on keskivihreä ja lehtilapojensa alapinnoille on periytynyt hopeavaahteralta hopeanharmaa sävy. Lavat ovat hyvin koristeellisia muodoiltaan ollen viisiliuskaisia ja liuskat ovat hampaisia. Kooltaan ne ovat hieman metsävaahteran lehtiä pienempiä.
Syksyn ruska on siis freemaninvaahteran ja tämän lajikkeen kaikkein paras koristeominaisuus - Ruskavärit ovat sillä erittäin vahvasti punaisia vaihdellen purppurasta puhtaaseen punaiseen ja punaoranssiin. Aluksi sävyt ovat häilyvinä tummia / vaaleita, mutta parhaassa vaiheessa erittäin kirkkaita ja yleensä koko latvus voi olla yhdellä kertaa lähes kauttaaltaan kirkkaasti värittynyt. Etelä-Suomen normaalioloissa ruska alkaa kehittymään lajikkeelle vähitellen syyskuun mittaan, mutta paras vaihe on vasta selvästi lokakuussa ja voi venyä lokakuun loppupuolellekin saakka. Täten esim. metsävaahteran kolmeen eri ruskavaiheeseen suhteutettuna freemaninvaahteran ruskahuipentuma on metsävaahteran toisen ja kolmannen ruskavaiheen välimailla.
Tässä on vertailun vuoksi äskettäinen kasviesittelyni juuri metsävaahterasta >> Viikon 39 kasvivalokuva: Metsävaahtera (Acer platanoides).
Freemaninvaahteran ruskasta on huomattava selvänä erona esim. metsävaahteraan sekin, että sen ruskavärit kunkin lajikkeen sisällä muodostuvat hyvin tasalaatuisesti jokaisessa yksilössä - Toisin sanoen eri yksilöiden välistä ruskakirjavuutta on vain vähän ja täten esim. tämän "Autumn Blaze" -lajikkeen avulla ruskasta muodostuu sen puuryhmäistutuksissa kauttaaltaan hyvin samannäköistä ja samanaikaista. Samat geeniperimät lajikkeen kasvullisen lisäämisen ansiosta jokaisessa jälkeläisessä tekevät tämän mahdolliseksi; eroja voi tosin syntyä erilaisten kasvupaikkojen välillä myös ruskaansa.
Talviestetiikan suhteen lajikkeen pitkään ikään säilyvä sileä ja harmaa kaarna rungoillaan on muista puista poikkeavaa ja se kontrastoi myös hienosti oman ruskansa kanssa.
Tällä lajikkeella on huonot kukinta- ja hedelmienteko-ominaisuudet; siksi niillä ei ole mm. koristemerkitystä juurikaan - Kukinta olisi pienissä punertavissa tertuissa suunnilleen risteymävanhempiensa tapaan juuri ennen lehtien puhkeamista ja täällä Etelä-Suomessa normaaliaikataulun mukaan siten toukokuun alussa.
Viljelyolosuhteista on syytä korostaa sitä, että freemaninvaahtera ei siedä pitkään kuivuutta eli kasvupaikan on oltava mieluummin rehevä, ravinteikas ja kostea. Lyhytaikaista kuivuutta tai hetkellistä tulvaa se sietää ja se tulee hyvin toimeen myös katu-tiesuolauksen piirissä. Siksikin se on hyvä katupuuksi. Lajike suosii aurinkoisia kasvupaikkoja ja niillä sen ruska onkin parhaimmillaan, mutta hyvää punaista ruskaa tulee myös puolivarjoisissa oloissa. Lajike sietää myös jonkin verran savea, mikä on Etelä-Suomen oloja ajatellen hyvä asia; läpäisevä maa on kuitenkin paras.
Esteettisessä tarkastelussa keväällä lehtiensä puhkeamisvaihe soveltuu hienosti kontrastoitavaksi varhain lehteen puhkeavien ja lehtipuhkeamisväreiltään vihreiden puulajien kanssa, jolloin syntyy kasvuunlähdön ominaisuuksien välisiä erilaisia harmonioita. Silloin eli noin toukokuun loppupuolen aikana näyttävästi kukkivien puiden kanssa lajikkeen punaruskea-oranssinen nuoruuslehtiväri toimii räväkän dynaamisesti. Kesällä lajikkeen lehtien koristeellisuutta lisää alapintojensa hopeinen sävy, mikä saa sen latvuksen normaalia välkehtivämmäksi tuulisella säällä. Muutoin se on kesällä tiheä ja hyvä varjostus- ja vihermassaelementti.
Syksyn ruskansa on tietenkin erityisen merkittävä koristeominaisuus, mitä kannattaa istutuksissa miettiä hyvin esille ja hyvin kontrastoimaan muiden puiden kanssa puuryhmissä ja suhteessa rakennuksiin - Syyskuussa lajikkeen häilyvä ja osittainen ruskan alkuvaihe on hieno pari kaikkein varhaisimmin kirkasta ruskahuipennusta tekevien lajien kanssa, jolloin voi syntyä hienoja värivahvuuskontrasteja. Freemaninvaahteran oma keskimyöhäinen ruskahuipennus on puolestaan erinomainen kontrastipari monella tavalla; yhtäältä se iskee voimakkaasti esille tummien havupuiden tai kaikkein pisimpään kesäasussa säilyvien lehtipuiden kanssa. Toisaalta silloin jo alastomaksi varistuneet muut puut korostavat myös sen kirkasta ruskaa esille. Samaan aikaan ruskahuipennusta tekevistä lajeista esim. tammen (Quercus robur) ruskeat värit luovat sen kanssa hienoa päävärin ja murretun värin harmoniaa. Tällaiset hyvin kirkkaat ruskasävyt ovat toki lähes missä vain aina edukseen, mutta urbaanissa ympäristössä ko. lajikkeen ruska on erityisen näyttävä varsin tasalaatuisena värimassana, kuten juuri katupuukujanteena.
Freemaninvaahteran käyttömuodot voivat olla aivan samoja täällä Suomessa kuin muillakin yleisillä puisto-, katu- ja puutarhapuilla; suuri- ja nopeakasvuisuutensa kuitenkin rajoittaa sen viljelyä pois kaikkein pienimmiltä pihoilta ja liian ahtaista tiloista. Yksittäispuuna se on tietenkin erittäin komea avoimelle paikalle laitettuna. Usean yksilön ryhminä se voi toimia esim. maaseudulla pihapiirien ja luonnon välimailla räväkkänä ruskametsikkönä; luonnon lähelle / äärellekin sitä voidaan huoletta istuttaa, koska risteymänä se ei tuota kunnollisesti itävää siementä ja siksi se ei voi tulla haitalliseksi viljelykarkulaiseksi.
Suosittelen haalimaan lajiketta runsaaseen kokeiluun ja sitä kautta pian myyntiinkin, jotta se pääsee täällä viljelyyn muiden yleisten koristepuiden kanssa mm. erityisen merkittävän ruskansa takia - Kirkas ja voimakas punainen ruska puilla on Suomessa vieläkin melko harvinainen ominaisuus myös rakennettujen alueitten puistoissa ja puutarhoissa, joten tästä lajikkeesta saataisiin siihen todella hienoa punaruskalisäystä.
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.
No comments:
Post a Comment