Honshunvaahteran (Acer micranthum) edellisviikkojen pakkasista selvinneiden lehtien ruskaa kuvattuna perjantaina 31.10.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Etelä-Suomen ruska päättyi tämän viikon aikana lähes kaikkialla, mutta yksittäisissä viljellyissä lajeissa lehtevyyttä ja ruskaakin oli säilynyt viikkojen 42 ja 43 pakkasista. Lähes kaikilla näillä selviytyjillä varsinaisen ruskan eteneminen ja värisävyt olivat kuitenkin menneet vähintään osaksi piloille pakkasvaurioiden takia, mutta erittäin iloisena yllätyksenä löysin tämän honshunvaahteran (Acer micranthum) kirkkaan punaisen ruskan! - Lajin lehdet siis kestävät ainakin -4 asteen kylmyyttä (Kaisaniemen tähän mennessä kylmin meneillään olevan syksyn lukema) lähes ilman vaurioita!
Näin ollen tämä laji on ruskansa myöhäisyyden ja värikkyytensä ansiosta yksi erinomaisimmista myöhäissyksyn kaunistuttajista, kun lähes kaikki muut lehtipuut ja -pensaat ovat jo alastomia tai vain huonosti ruskaisia. Tässä kuvassa nähdään taustalla myös sokerivaahteran (Acer saccharum) myöhäistä keltaista ruskaa, joka oli myös selvinnyt em. pakkasista; sen lajin ruska on metsävaahteran (Acer platanoides) tapaan vaihteleva-aikaista.
Honshunvaahtera on nimensä mukaisesti kotoisin Japanista, missä se kasvaa etenkin siis Honshun saarella, mutta myös Kyushun ja Shikokun saarilla. Kyseessä on siten hyvin eteläinen temperaattisen / lähes subtrooppisen alueen puu-pensaslaji, joten siksikin on varsinainen erikoisuus, kun tällainen vaahtera näyttää menestyvän ainakin etelärannikolla tämän Kaisaniemen esimerkin mukaan; ko. pensaat ovat kasvaneet paikallaan jo reilut 5 vuotta ja selvinneet vuosien 2009 - 2013 ankarista talvista.
Laji on kuitenkin vielä erittäin tuntematon täällä Suomessa ja se on muuallakin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa vain harvinaisesti viljelty. Niinpä täällä lajille ei ole menestymisvyöhyketietoja, mutta ainakin vyöhykkeillä I ja II sitä voidaan ottaa kokeiluun tarkoituksena luoda siitä laji koristeviljelyyn. Koristepuuna / -pensaana honshunvaahtera olisikin erinomainen lisä ainakin Etelä-Suomen puistoihin ja puutarhoihin.
Huomattavaa koristeellisuutta lajilla on talvellakin, sillä se kuuluu sellaisten vaahteroiden ryhmään, joilla oksat ovat vaalearaidallisia. Tällä lajilla ko. juovaisuus ei ole kovin kummoista, mutta sillä on erottuvan purppuraiset talvisilmut. Lisäksi laji kasvattaa upeasti kaareutuvia ja siroja oksia, mitkä ovat hyvin esillä lajin ollessa monesti pensasmainen ja monirunkoinen. Kasvukorkeutta lajille ei tulekaan edes kotiseudullaan n. 10 metriä enempää, joten laji on enemmänkin metsien alispensaikkoon kuuluva ja viljelyssäkin pensasmainen.
Keväällä koristeellisuus jatkuu, kun Etelä-Suomen normaaliolosuhteissa toukokuun alussa talvisilmut kasvavat ensin punaisina pituutta ja sitten niistä puhkeaa n. toukokuun puolivälin paikkeilla heleän vaaleanvihreitä lehtiä. Myös purppuraista / punertavaa puhkeamissävyä voi esiintyä joillakin yksilöillä. Lehdet ovat melko pian täysikoossa eli kesäkuun alussa se tapahtuu ja sitten niiden vihreä sävy on kesän ajan keskitummaa. Lehtien lavat ovat korkeintaan n. 10 cm läpimitaltaan, mutta erittäin koristeellisen muotoisia; ne ovat sormiliuskaisia liuskojen ollessa vaihtelevasti hampaisia ja liuskojen kärjet ovat hyvin kapeita ja pitkiä - Näin ollen lehtien olemus luo pensaan / puun lehvästöön erottuvasti siron tekstuurin.
Ruskansa lisäksi kesäkaudella ylivoimaisesti näyttävin koristeominaisuutensa on sen hedelmät - Niitä syntyy kuitenkin vain emiyksilöihin, koska laji on kaksikotinen. Nämä Kaisaniemen muutamat yksilöt ovat havaintoni mukaan vain hedeyksilöitä ja ne eivät olekaan kukinnasta huolimatta koskaan tehneet hedelmiä. Kukinta tapahtuu touko-kesäkuun vaihteen tienoilla lajin ollessa jo lähes täysilehdessä, jolloin hedeyksilöissä on harsuissa tertuissa vaalean keltavihreitä pieniä kukkia. Myös emiyksilöissä kukat ovat pieniä ja vihertävän keltaisia, mutta ne sijaitsevat hyvin pitkissä tertuissa, jotka kukinta-aikana ovat eri suuntiin kaarevasti sojottavia / lievästi-osaksi riippuvia.
Kukinnan jälkeen nopeasti alkaakin melkoinen show, koska emitertut pitenevät huomattavasti lisää ja alkavat riippua runsaina rykelminä oksiensa alle tuottaen hedelmät parissa-kolmessa viikossa täysikokoon - Hedelmät ovat siis vaahteroille tyypillisiä kaksisiipisiä lohkohedelmiä, mutta tällä lajilla ne ovat voimakkaan punaisia-vaaleanpunaisia ja siten erittäin erottuvia koriste-elementtejä. Riippuvat tertut ovat näitä kauttaaltaan täynnä, joten efekti on kuin "punasade" oksien alla. Poimin Flickr-sivuilta näistä emikukista ja hedelmistä kuvaesimerkit >> Paco Garinilta kuva 1 ja kuva 2.
Loppusyksyn ruskansa on tietenkin se kaikkein näyttävin koristeominaisuutensa - Suomenkin oloissa se siis vaikuttaa aivan mahdolliselta ainakin etelärannikolla myöhäisyydestään huolimatta; yleensä laji onkin syyskuussa vielä kesäasussa lukuun ottamatta häilyviä tumman purppuraisia ruskan alkusävyjä paikoitellen. Lokakuussa värishow alkaa voimistumaan vähitellen ja se on parhaimmillaan yleensä kuun loppupuolella ja pakkasten pysyessä kurissa loistoa voi säilyä selvästi marraskuunkin puolelle. Ruskavärit ovat vaihtelevasti punaisia ja oransseja, missä sävyt ja niiden kirkkaus vaihtelevat samassa yksilössä ja eri yksilöiden väleillä; suurin osa väreistä on kirkkaan vahvoja, mutta myös hailakkaa vaaleutta on seassa erikoisesti kuin vedellä "liikaa" jatkettuina vesiväreinä.
Hedelmiensä varisemisaikataulusta minulla ei ole tietoa, koska en ole niitä koskaan täällä Suomen oloissa vielä nähnyt; ilmeisesti niitä voisi säilyä riippuvissa tertuissaan ruskan ylikin, ja silloin ruskeiksi muuttuvina ne olisivatkin loppusyksyn / alkutalven merkittävänä koristeena...
Esteettisessä tarkastelussa lajin keskimyöhäinen lehteen puhkeaminen heleän vaaleanvihreänä on tietenkin erinomainen sommitteluelementti silloin vihreästä poikkeavan väristä lehteenpuhkeamissävyä tekevien puiden / pensaiden kanssa. Kukintansa on kuitenkin niin vaatimatonta, ettei se ole kovin oleellinen estettinen ominaisuus. Sen sijaan kesäinen hedelmiensä punasadeshow voi toimia hauskana kontrastina sommitelmassa muiden silloin näyttävästi kukkivien pensaiden / puiden kanssa, kuten esim. juuri kultasateen (Laburnum alpinum) tapauksessa. Tai myöhemmin kesällä niiden kanssa, joilla on toisella tavalla erottuvat hedelmät, kuten seljoilla (Sambucus sp.), pihlajilla (Sorbus sp.) tai heiseillä (Viburnum sp.).
Syksyllä ruska-aikataulussaan voi olla eri yksilöiden välisiä eroja, mutta kokonaisuutena myöhäisyytensä mahdollistaa sommittelupareiksi sille hienoina kontrasteina mm. aikaisin kirkasta ruskaa tekeviä lajeja, jolloin honshunvaahtera on vasta neutraali taustoitus muiden värinäytöksille; esim. toisista pensasmaisista vaahteralajeista voi löytyä näitä. Oman ruskansa huippuvaiheessa on tietenkin enää vaikea löytää muita samaan aikaan kirkasta / näyttävää ruskaa tekeviä lajeja, mutta silloin omillaan ko. lajin ruska on tietenkin loppusyksyn muutoin harmaassa ja hämärässä maisemassa erityisen korostunut ja näyttävä elementti. Toisaalta silloin ainavihantien lajien seurassa ruskansa korostuu myös pikantisti.
Kasvupaikkavaatimuksiltaan laji lienee varsin samanlainen kuin monet muutkin pensasmaiset vaahterat eli normaali puutarha- / puistomaa on riittävää. Talvenarkuutensa voi olla kuitenkin sen verran merkittävässä roolissa, että lajia kannattaa sijoittaa vain riittävän lämpimille ja suojaisille paikoille, kuten esim. ylispuuston suojaan puolivarjoon tai lämpimille rinne- ja seinusta-alueille, jotka eivät kuitenkaan saa olla liian paahteisia ja kuivuudelle alttiita. Tämäkin vaahtera tykkää mieluummin riittävän tasaisesta kosteudesta ja ravinteikkuudesta.
Lajin käyttötapa voi olla aivan samanlainen kuin muillakin pensasmaisilla vaahteroilla, kuten yleisellä mongolianvaahteralla (Acer tataricum ssp. ginnala) - Tätäkin lajia voidaan siksi ottaa niin yksittäiseksi koriste-elementiksi kuin myös massaistutuksiin monen yksilön voimin, missä voi tulla kyseeseen oma ryhmänsä, muiden puu- / pensaslajien joukossa viljely tai vaikkapa vapaasti kasvatettavana aidanteena / suojaistutuksena oleminen. Laji sopii sekä urbaaniin ympäristöön että maaseudun pihapiireihin. Rakennetussa ympäristössä kannattaa laittaa laji sellaisille edustaville paikoille, missä sen hedelmät ja myöhäinen ruska tulevat ihastelluksi.
Suosittelen tarkastelemaan honshunvaahteraa vakavasti otettavana koristekasvina, jolloin sen viljelyä luotaessa on muistettava ottaa huomioon ruskansa lisäksi myös sen emiyksilöiden tuottamat näyttävät hedelmät eli lajista on otettava viljelyyn sekä hede- että emiyksilöitä, jotta em. hedelmäshow tulee mahdolliseksi.
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.
No comments:
Post a Comment