Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2014

Viimeinkin sain aikaiseksi tämän vuoden 2014 osalta "Viikon kasvivalokuva" -koosteen. Se on muodostettu aivan samalla tavalla kuin kahden aikaisemmankin vuoden koosteet, missä olen siis listannut jokaisen viikon kasviesittelyt kronologisesti allekkain uusimman osan ollessa ylinnä. Listauksessa olen kertonut tuttuun tyyliin jokaisen osan kohdalla ko. kuvanottohetken jälkeen kunkin kasvin sittemmin ilmenneitä "kuulumisia".

Tällä vuoden 2014 kasvukaudellahan sääolosuhteet olivat Etelä-Suomen tarkastelualueellani taas varsin erikoisia, jotka vaikuttivat näiden esiteltyjenkin kasvien kehitysvaiheisiin: Lyhyesti kerrattuna >> Kevät alkoi erittäin varhaisena, kun edeltänyt talvi oli jo valmiiksi äärimmäisen vähäluminen ja leuto; maaliskuu oli jo lähes koko ajan lumeton. Kevätlämpö huipentui kesäiseksi ja yleiseksi vihreäksi kasvuksi jo huhtikuun lopulla, mutta toukokuun alussa iski ankara takapakkikylmyys lumikuuroineen ja yöpakkasineen. Pian toukokuu äityi kuitenkin helteiseksi jopa ennätysmäisesti. Sitten touko-kesäkuun vaihteen tienoilla helteet ja koleus vuorottelivat erikoisen jyrkästi. Kesäkuun alussa oli vielä hellettä, mutta varsinkin kesäkuun koko loppupuoli oli hyvin kolea. Heinä- ja elokuu olivat kuumia ja hellettä oli paljon normaalia enemmän; sisämaassa saatiin monin paikoin kovia ukkosia, mutta etelärannikko alkoi kärsiä ankarasta kuivuudesta. Elokuun mittaan ukkossateet korjasivat asian. Syys- ja lokakuussa oli aluksi enimmäkseen normaalia lämpimämpää, mutta viikoilla 39 - 41 oli kolme lyhyttä ruskaa nopeuttanutta kylmää hetkeä. Leutous oli toki lokakuussakin pääosassa, mutta syksyä sävytti lokakuun lopulta marraskuulle yhä erikoisempi poukkoilu kylmän ja leudon välillä; viikolla 42 tulivat ensimmäiset kunnon yöpakkaset etelärannikollekin. Marraskuun mittaan tavanomaista leudommat säät alkoivat silti ottaa taas valtaa enemmän ja tasaisemmin. Talventulo onkin taas ollut myöhässä tässä joulukuussa leudon sään jatkuttua lähes keskeytyksettä ja ilman vielä ensimmäistäkään kunnon pakkasjaksoa.


Viikon kasvivalokuvat -listaus vuodelta 2014 -->

Viikon 45 kasvivalokuva: Sulohelmipihlaja (Sorbus prattii): Tämän pensaan marjat ovat jatkaneet mätänemistään hieman normaalia nopeammin, koska säät ovat pysyneet enimmäkseen selvästi tavanomaista leudompina sisältäen vain heikkoja hetkittäisiä pakkasia tähän pitkälle joulukuulle saakka. Valkoista marjaestetiikkaa säilynee silti ensi vuoden puolelle jossain määrin.

Viikon 44 kasvivalokuva: Honshunvaahtera (Acer micranthum): Nämä pensaat olivat varistuneet alastomaksi jo seuranneen viikon 45 aikana, kun sää oli vaihtelevaa leudon ja kylmän välillä ajoittain voimakkaiden tuulten kera.

Viikon 43 kasvivalokuva: Kanadanpoppeli (Populus X canadensis "Regenerata"): Puun suureksi osaksi paleltuneet lehdet varisivat vähitellen seuranneiden viikkojen 44 - 45 aikana enää vain lievästi varsinaista ruskaa saaden; puun ruska oli siis tällä kertaa tavanomaista himmeämpi, mutta toisaalta kirjavampi.

Viikon 42 kasvivalokuva: Valkomulperi (Morus alba): Kuvanotosta toisena seuranneena yönä yöpakkasen myötä laji varisti lehtensä seuraavana päivänä kokonaan kerralla; kuitenkin normaalia leudompi lokakuu mahdollisti ruskan kehittymisen jopa huippuunsa ennen sitä.

Viikon 41 kasvivalokuva: Freemaninvaahtera (Acer X freemanii "Autumn Blaze"): Puun ruska eteni vielä yhä kirkkaammaksi seuranneella viikolla 42 ja em. valkomulperin tyhjäksi varistanut yöpakkasvaihe vaikutti vain yllättävän vähän tämän puun lehvästöön; lievää ruskeaa lisäsävyä ja hieman varisemista. Niinpä puu tuli lehdistään alastomaksi vain vähitellen viikkojen 42 - 44 aikana.

Viikon 40 kasvivalokuva: Idänsaarni (Fraxinus rhynchophylla var. densata): Pian parissa-kolmessa päivässä kuvan ottamisen jälkeen laji varistui jo alastomaksi lehdistään, joten loppusyksyn ajan puun estetiikka pysyi jo talviasuisen samana.

Viikon 39 kasvivalokuva: Metsävaahtera (Acer platanoides): Ruskassaan erittäin monivaiheinen ja monipuolinen laji, jolla pääruska sattui lähes normaaliin aikaan syys-lokakuun vaihteen tienoille - osittain lokakuun alkupuolelle. Viimeisenä lehdessä pysyneet yksilöt kohtasivat tuolloin viikolta 42 alkaen yöpakkaset niin yhtäkkiä, että niiden ruskaantumattomat lehdet paleltuivat monin paikoin kuiviksi ja viimeiset ruskavaiheet keskeytyivät. 

Mainitsen tässä myös sen, kuinka tuo toukokuun alun yöpakkasvaihe vaikutti silloin jo kukkimassa olleisiin puihin >> Hallanarimpien alueiden piirissä olleet vaahterakukat paleltuivat niin, ettei hedelmäsatoa syntynyt; esim. Espoon Tapiolassa aukeiden alueiden reunoilla olevat puut. Sen sijaan esim. rinteillä ja muiden puiden suojassa olleet metsävaahterat onnistuivat tuottamaan hedelmää.

Viikon 38 kasvivalokuva: Syyshohdekukka (Helenium Autumnale -ryhmä "Moerheim Beauty"): Normaalia pääasiassa lämpimämpi / leudompi syys-lokakuu tästä eteen päin viikon 42 yöpakkasvaiheeseen saakka mahdollisti perennan vetreän ja kukkivan luonteen vielä muutaman viikon ajan.

Viikon 37 kasvivalokuva: Ussurinpäärynä (Pyrus ussuriensis): Lajin ruska jakaantui korostuneesti kahteen osaan normaalia lämpimämmän syys-lokakuun takia; kuvassa nähtävä punainen vaihe eteni normaaliaikataulussa, mutta keltaisempi vaihe pitkittyi lokakuussa selvästi joissakin yksilöissä. Ko. Meilahden puissa päärynäsato jäi olemattomaksi; syy sama kuin alla oratuomen kohdalla mainitsemani >>

Viikon 36 kasvivalokuva: Kotipihlaja (Sorbus aucuparia): Suurimmalla osalla lajin yksilöistä koettiin ensinnäkin ennätyksellisen himmeä / huono ruska, koska ruostesieni-invaasio teki lajin lehdistä ruskeita ja nopeasti varisevia syyskuun lopulla. Vain yksittäistä kunnollista ruskaa tavattiin. Lajin ennätysrunsas marjasato oli alkanut jo varhain mätänemään hyvin etuaikaisen kasvukauden takia; tähän alkutalveen mennessä mätäneminen on edennyt niin, että lähes kaikki sato on jo enemmän tai vähemmän ruskeaa / osittain varissutta. Silmiin pistävästi havaitsin syksyn mittaan, kuinka tämä erikoisylikypsä sato kelpasi vain harvoille linnuille.

Viikon 35 kasvivalokuva: Idänkermesmarja (Phytolacca acinosa): Kasvupaikallaan ei esiintynyt kunnolla edes hallaa tuonne viikon 42 yöpakkasvaiheeseen saakka, joten normaalia lämpimämpi / leudompi syksy tästä eteen päin muutaman viikon ajan takasi poikkeuksellisesti jopa koko marjasatonsa täyden kypsymisen ennen tuota ensimmäisen yöpakkasen aiheuttamaa kokopaleltumista.

Viikon 34 kasvivalokuva: Käärmekuusi (Picea abies f. virgata): Enää ei tapahtunut silminnähtäviä kehitysvaiheita lajikkeella, kun uusien oksiensa kasvu ja puutuminen oli jo kuvanottotilanteessa kehittynyt loppuun saakka.

Viikon 33 kasvivalokuva: Wilsoninpoppeli (Populus wilsonii): Uudet oksansa olivat jo loppuun saakka puutuneita kuvanottotilanteessa, joten seuraava merkittävä kehitysvaihe oli enää lajin ruska. Se alkoi haaleana n. lokakuun puolivälistä ja ehti osahuipentumaan ennen viikon 42 yöpakkasvaihetta, joka sitten lähes kerralla varisti puun alastomaksi.

Viikon 32 kasvivalokuva: Pallohortensia (Hydrangea arborescens "Grandiflora"): Etuaikainen kasvukausi ja normaalia lämpimämpi sää kuvanottohetkestä eteen päin vielä pitkään takasi poikkeuksellisen pitkäaikaisen vanhojen kukkaterttujensa liidunvihreän sävyn pitkälle syksyyn ennen pakkaspaleltumista, joka sattui siis vasta viikolla 42. Lajin keltainen ruska ehti edetä lähes loppuun ennen ko. yöpakkasvaihetta.

Viikon 31 kasvivalokuva: Purppurapunalatva (Eupatorium purpureum): Etuaikainen kasvukausi ja normaalia lämpimämpi sää kuvanottohetkestä eteen päin vielä pitkään aiheutti sen, että lajin kukinta oli jo ohi pian elokuun puolivälin jälkeen. Samalla kuivuusongelmat alkoivat onneksi helpottaa, kun ko. kasvupaikalla saatiin elokuun mittaan viimeinkin monia ukkossateita. Siemenvillavaihe oli erittäin etuaikaisesti jo elo-syyskuun vaiheessa - syyskuun puolivälissä. Lajin keltainen ruska ehti ilmaantua ennen viikon 42 yöpakkasvaihetta, mutta oli aikaisempien kuivuusongelmien takia normaalia paljon vaisumpi.

Viikon 30 kasvivalokuva: Mustajalopähkinä (Juglans nigra): Puun uudet oksat jatkoivat vielä muutaman viikon ajan loppuun valmistumista ja erittäin etuaikainen kasvukausi mahdollisti lopputuloksen hyvin. Erittäin etuaikaiset kehitysvaiheet ja yhä normaalia leudompana ja hallattomana jatkunut syksy takasi lajin keltaisen ruskan ilmaantumisen lokakuussa erittäin näyttävästi. Se ehti huipentua ennen viikon 42 yöpakkasvaihetta, johonka mennessä puu oli jo osaksi varistunut ja ko. pakkasen jälkeen oksilleen jäi enää vain hetkeksi joitakin pääruoteja.

Viikon 29 kasvivalokuva: Seittitakiainen (Arctium tomentosum): Kesän jatkuminen kuumana ja kasvukauden voimakas etuaikaisuus aiheuttivat sen, että laji saavutti hedelmävaiheensa nopeaan tahtiin elokuussa. Niinpä jo selvästi ennen syyskuuta lajin hedelmävarret olivat muuttuneet ruskeiksi. Syksyn mittaan muuta normaalista poikennutta ei ilmennyt.

Viikon 28 kasvivalokuva: Kesädamaskonruusu (Rosa Damascena -ryhmä "Celsiana"): Kesän jatkuminen kuumana ja kasvukauden voimakas etuaikaisuus aiheuttivat sen, että lajikkeen kukinta kohtasi loppunsa normaalia aikaisemmin jo reilussa viikossa kuvan oton jälkeen. Sittemmin kuivuusongelmat aiheuttivat elokuussa jo hieman ennen aikaista lehtien varisemista, mutta varsinainen ruska-aika tapahtui tyypillisen pitkittyneesti syksyn mittaan ja päättyi vasta marraskuussa.

Viikon 27 kasvivalokuva: Amurinjasmike (Philadelphus tenuifolius): Kesän jatkuminen kuumana ja kasvukauden voimakas etuaikaisuus aiheuttivat sen, että noin reilussa viikossa kuvan oton jälkeen lajin kukinta oli jo ohitse. Sitten syksyllä lajin ruska eteni varsin normaaliin tapaan lokakuussa, kunnes viikon 42 yöpakkasvaihe aloitti lehtensä pois varisemisen melko nopeasti.

Viikon 26 kasvivalokuva: Tarhaharisoninruusu (Rosa Harisonii -ryhmä "Aurora"): Kuvanottohetken jo hiipunut kukinta päättyikin vauhdikkaasti erittäin helteisen heinäkuun alettua. Sittemmin mm. kuivuusongelmat aiheuttivat hieman lehtien ennen aikaista varisemista heinäkuun lopulta elokuulle, mutta kiulukkasato ei kuitenkaan mennyt kokonaan pilalle. Syksyllä ruska oli tyypillisen pitkittynyttä marraskuulle saakka.

Viikon 25 kasvivalokuva: Kellokuusama (Kolkwitzia amabilis): Viileän sään jatkuminen vielä kesäkuun loppuun saakka takasi lajin näyttävää kukintaa vielä reilun viikon ajan kuvan oton jälkeen. Sittemmin syksyllä lajin haalea ruska eteni tyypillisen myöhäisenä, kunnes tuo viikon 42 yöpakkasvaihe palellutti osaksi jäljellä olleet lehdet ja vähitellen sen jälkeen pensas tuli alastomaksi.

Viikon 24 kasvivalokuva: Sarjatähdikki (Ornithogalum angustifolium): Kesäkuun jatkuminen koleana takasi tämän ruohovartisen lajin kukkimista vielä 1 - 2 viikon ajaksi kuvan oton jälkeen. Sittemmin sen hedelmävaihe ja loppukuihtuminen oli kuitenkin hyvin nopea helteisen heinäkuun aikana.

Viikon 23 kasvivalokuva: Kiinanpensaspioni (Paeonia suffruticosa subsp. rockii "Bai He Liang Chi"): Ainoa avoinna ollut kukka jaksoi vielä muutaman päivän, jonka jälkeen syksyyn saakka pensas oli "vain" lehtiestetiikkainen. Syys-lokakuussa ruska jäi lajilla vaisuksi ilmeisesti normaalia lämpimämpien säiden pitkitettyä "kesää" liikaa ilman lajin vaatimaa selvää vuodenajan vaihtumista.

Viikon 22 kasvivalokuva: Kiinansinisade (Wisteria sinensis): Köynnös kukki vielä kesäkuun puolelle saakka ja kukinta selvisi kuun vaihteen tienoon erikoisen jyrkistä lämpötilan vaihteluista ongelmitta. Sittemmin koko kesän köynnös toteutti tyypillisen rehevää kasvutapaansa. Syksyllä lehvästö sai tyypillisen myöhään ruskaa ja säilyi runsaslehtisenä tuon viikon 42 yöpakkasvaiheeseen saakka; ko. pakkanen palellutti lehtensä ja varisti ne pian pois.

Viikon 21 kasvivalokuva: Kiinanmagnolialajike (Magnolia denudata "Yellow River"): Laji tuotti isoja kukkiaan vielä kesäkuun alkupuolelle saakka ja tässäkään tapauksessa kuun vaihteen tienoon poikkeuksellisen jyrkät lämpötilan vaihtelut eivät aiheuttaneet mitään ongelmia. Täysilehtisyyden kehitys oli hieman hidasta kesäkuun loppupuolen koleuden takia, mutta kuuma loppukesä tuotti mm. seuraavan kevään kukkasilmut hyvin valmiiksi syyskuuhun mennessä. Lajin ruska pääsi lähes huipentumaan lokakuussa, kunnes tuo viikon 42 yöpakkasvaihe aloitti lehtiensä pakkasvauriot ja sitten pensas tuli vähitellen alastomaksi.

Viikon 20 kasvivalokuva: Oratuomi (Prunus spinosa): Toukokuun jatkuminen jopa helteisenä merkitsi sitä, että pensaan kukinta oli ohi 2 - 3 päivässä kuvan oton jälkeen. Ilmeisesti kukinta oli niin nopeaa ja juuri kehittyneet raakileet osaltaan touko-kesäkuun vaihteen poikkeuksellisten lämpötilavaihtelujen vaivaamia, että marjasato jäi tänä vuonna kokonaan muodostumatta. Lisäsyy tähän oli myös toukokuun alun yöpakkasvaihe, vaikka kukkasilmut olivat silloin vasta vähän turvonneet. Syksyllä lajin lehvästö pysyi tyypillisesti pitkälle lokakuuhun kesäasussa ja tuo viikon 42 yöpakkasvaihe palellutti osan lehdistä ja sittemmin pensas tuli vähitellen alastomaksi.

Viikon 19 kasvivalokuva: Kääpiöonnenpensas (Forsythia X intermedia "Minigold"): Erittäin lämpimät / helteiset säät nopeuttivat lajikkeen kukinnan loppumista, joten korkeintaan reilun viikon ajan oli enää keltaista näytöstä. Kesä sujui "normaalinäköisesti" kesäkuun koleudesta ja kovista hellejaksoista huolimatta. Syksyllä lajikkeen ruska-aika oli tyypillisen myöhäinen ja pitkäkestoinen. Se alkoi päättyä lehtipaleltumien kautta viikon 42 yöpakkasvaiheesta alkaen.

Viikon 18 kasvivalokuva: Keltajapaninangervo (Spiraea japonica "Goldmound"): Lajikkeen kirkas nuoruuslehtivaihe ei kärsinyt toukokuun alun yöpakkasista, mutta nuoruusväriä jatkui vain pari jatkoviikkoa, koska pian toukokuu äityi jopa helteiseksi ja lehtiensä kasvu täysikokoon räjähti siksi nopeasti. Kesäkuun koleus hidasti tämän angervoryhmän kukintavaiheiden alkamista, mutta helteinen heinäkuu puserrutti niitä nopeasti hyvin yhtäkkisen runsaiksi ja näyttäviksi 2 - 3 viikoksi. Syksyllä ruska-aika eteni melko normaalisti ja päätyi osittaisiin lehtipaleltumiin viikon 42 yöpakkasvaiheesta alkaen; pensaissa pysyi lehtiä marraskuulle.

Viikon 17 kasvivalokuva: Jalopioni (Paeonia Lactiflora -ryhmä "Victoire de la Marne"): Näidenkin perennojen kasvu koki erikoisnopeaa kasvuspurttia toukokuun helteissä ja ennen sitä tämäkin suku osoitti toukokuun alun yöpakkasissa, kuinka monet ruohovartiset lajit ovat nuorilta versoiltaan hyvin pakkaskestäviä; lievää lehtien epämuotoisuutta tosin ilmeni näiden kevätpakkasten takia myöhemmin kesällä. Muutoin tämäkin lajike noudatti melko normaalia kasvua lukuun ottamatta etuaikaista kukintaa kesä-heinäkuun vaihteen tienoilla.

Viikon 16 kasvivalokuva: Tarhakylmänkukka (Pulsatilla vulgaris): Normaalia aikaisempi kasvuunlähtö keväällä maalis- ja huhtikuun aikana varhaisimpien lajien parissa mahdollisti mm. tämän kukkakaunokaisen kukinnan sattumisen pääosin jo Vappua edeltäneeseen aikaan; paljoa estetiikkaa ei jäänyt enää toukokuulle kukkien suhteen, mutta muutoin loppukauden lehti- ja siemenvaiheet eivät poikenneet kovin merkittävästi normaalista.

Viikon 15 kasvivalokuva: Peikonpähkinä (Corylus avellana "Contorta"): Huhtikuu eteni normaalia lämpimämpänä, jolloin hyvissä ajoin ennen Vappua lajikkeen kukinta oli jo ohi ja lehtien puhkeaminen oli alkanut. Toukokuun alun kylmyys keskeytti kasvua vähäksi aikaa ja kesäkuun koleus hidasti, mutta muutoin kasvukausihan eteni paljon normaalia etuaikaisemmin huippulämmöissä. Syksyllä viikon 42 yöpakkasvaihe päätti lajikkeen lehtevän vaiheen pakkasvaurioihin. Ensi kevääksi lajike ei ole tehnyt paljoa uusia hedenorkkoaiheita, mutta normaalityypin pensaissa niitä on monin paikoin hyvin runsaasti!

Viikon 14 kasvivalokuva: Virvalilja (Bulbocodium vernum): Ennätyksellisen lumeton ja leuto maaliskuu turvasi tämän lajin kaltaisia varhaiskukkijoita loistoon jo huhtikuun aluksi ja myöhemmin huhtikuun äityminen ajoittain hyvin lämpimäksi nopeutti tämän kukinnan päättymisen hyvissä ajoin ennen Vappua. Toukokuussa oli enää lehti- ja hedelmävaihe ennen lajin katoamista kesäkuussa maan päältä ennen ensi kevättä.


Lopuksi kahden aikaisemman vuoden samanlaiset koosteet >> 

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.