Täydellinen auringonpimennys koettiin Pohjois-Atlantilta Pohjoisnavalle ulottuvalla vyöhykkeellä, millä reitillä olivat Färsaaret ja Huippuvuoret. Hyvin erikoisen tästä pimennyksestä teki se, kun se sattui lähes tismalleen kevätpäiväntasauksen kohdalle. Lisäksi Kuu oli samalla myös ns. superkuu.
Molemmat tapahtumat olivat innokkaasti seuraamiani ja otin niistä valokuvia. Tein niistä tähän neljän kuvan verran seurantaesittelyä, missä alimmaksi valitsin yhden onnistuneimman revontulikuvan ja kolme ylintä ovat auringonpimennyksestä kattaen yhtenä samana maisemanäkymänä ennen ja jälkeen kuvat sekä niissä keskimmäisenä pimennyksen suurimman vaiheen kuvan. Kaikki kuvat ovat omalta parvekkeeltani otettuja.
Tuon auringonpimennyksen vaiheissa Espoon taivaalla oli Baltiassa itään siirtyneen sadealueen pohjoisreunan verhopilvikantta, joka kuuluu ns. keskipilviin. Aurinko kuulsi sen läpi selvästi koko pimennysepisodin ajan, joten halukkaat pääsivät katselemaan myös itse Aurinkoa pimennysvarjoineen. Itselleni se ei ollut suurimman mielenkiinnon kohde, vaan nimen omaan halusin seurata maisemien valoisuusasteiden vaihteluita ja muita ilmiöitä tässä episodissa.
Muistan, kuinka Etelä-Suomessa heinäkuun 20. päivänä vuonna 1990 olleessa täydellisessä auringonpimennyksessä minulla oli jo myös sama kokonaisvaltainen kiinnostus ilmiötä kohtaan >>
Kun Suomi hullaantui auringonpimennyksestä - katso hulvattomat kuvat 25 vuoden takaa >> Muistan tuon kuin eilisen päivän - Olin silloin seuraamassa ko. tapahtumaa Mäntsälässä vanhempieni omakotitalon katolla; ei sieltä itse aurinkoa näkynytkään, koska ensinnäkin se oli noussut melko sankan metsikön takana koillisessa ja sillä taivaan suunnalla oli pilviäkin. Muutoin oli lähes selkeää ja oli todella sykähdyttävää seurata maiseman pimentymisvaiheita sekä ilmiöitä sen parissa.
Aluksi oli juuri nousseen auringon valaisema kirkas kesäaamu, mutta sitten täydellisen pimennysvaiheen lähestyttyä pimeni jo lähes yhtä paljon kuin oli ollut sinä yönä normaalisti pimeimmillään. Sää oli normaalihkon viileää eikä kunnon hellettä ollut sinä kesänä muutenkaan lähes ollenkaan.
Täydellisen pimennysvaiheen näki ilmaantuvan taivaan kannen läpi vaeltavana pimeän rajana, joka tuli etelälounaasta silmin nähden nopeasti. Pimeimmillään täydellisessä vaiheessa kaikki taivaanrannat olivat punaisia ja muutoin taivas tuli niin pimeäksi, että tähdet tulivat kirkkaana esille.
Pimennyksen täydellisen vaiheen päättymisen havaitsi siitä, kun etelä-lounaistaivaanrannassa alkoi kirkastua vaaleamman oranssiksi ja sieltä alkoi vuorostaan silmissä etenevä valoisuuden raja lähestymään, ja lopulta se humahti nopeasti seurantatienoolle sammuttaen tähdet valaisemasta yhtäkkiä.
Sen vuodenajan normaalissa yöpimeydessä ei niin pimeää edes ollut tuohon täydelliseen pimennysvaiheeseen nähden eli yö tuli tavallaan sinä päivänä kaksi kertaa peräperää ja toinen kerta oli pimeimpänä kuin syysyö.
Tässä eilisessäkin pimennyksessä oli havaittavissa ihmisten korostunutta fiksaatiota vain tuon itse auringonkiekon seuraamiseen ja tuijottamiseen; joissakin uutisissa mainittiin, kuinka jotkut pimennysturistit Färsaarilla täydellisen pimennyksen reitillä olivat erittäin tuohtuneita siellä silloin vallinneesta pilvisestä säästä - He vaativat kuulemma ihan rahojaan muka pieleen menneeltä reissultaan takaisin pettymysangstissaan.
Kuinka tuollainen onkaan typerää, kun itse maisemienkin pimentymistarkkailu olisi ollut aivan riittävän lumoavaa ja kiinnostavaa sekin, vaikka itse auringonkiekkoa ei ollut näkyvissä.
Filosofisesti pohtien voidaankin sanoa seuraavaa >> Minusta tuollainen turha protestoiminen tässä tapauksessa heijastelee juuri sitä, kuinka länsimainen ihminen tarkastelee maailmaa korostuneesti vain sirpaleisiin ja yksityiskohtiin tuijottamalla sekä omaa siinä egoonsa kohdistuvat kokemiskiinnikkeet yli-individuaalisti.
Eli länsimainen ihminen ei nykyään yleensä kykene kokemaan maailmaa koherenttina olemuksena kokonaisuuden pohjalta ja yksityiskohtia sen dynaamisena ja syvällisenä palapelinä - Kartesiolaisen paradigman eskaloituminen yli-individuaaliin sokeuteen on siis aiheuttanut mm. tällaistakin tarkkailevan subjektin ja objektivoituneen maailman kokemisakselissa kapeutuneeseen / ohentuneeseen vuohon supistumista > Objektipalvonta > "Aurinkofiksaatio"....
Tästä ajatushistorian supistumis- / ohentumisprosessista aiheeseen liittyen kertoo sekin, kuinka lännen valtamediassa ja itse asiassa melkein kaikkialla muuallakin auringonpimennyksestä kuvina kertominen ja havainnollistaminen sisältää lähes yksinomaan vain fiksaatiota pelkän auringonkiekon tarkkailuun ja esittämiseen - Lehdissä ja uutisissa kuvat ja videot sisältävät vain osittain ja kokonaan varjostuneita aurinkokuvia eikä maisema-ympäristötilanteista ole havainnollistuksia ja kertomuksia juuri ollenkaan kokonaishavainnollistuksina.
Tässä mielessä halusinkin tarjota tästä eilisestä pimennystilanteesta juuri maiseman-ympäristön olosuhteita esittävää aineistoa - Sanottakoon siitä seuraavaa: Tämä pimennys sijoittui kestoltaan noin klo. 11:00 ja 13:00 välille, missä suurin varjovaihe oli n. 12:10 tällä Espoon tarkkailupaikallani.
Itse aloin silmin havaita maiseman hämärtyneen n. klo. 11:30 paikkeilla. Sitten, kun suurin pimennysvaihe oli meneillään, niin hämärtyneestä valosta oli havaittavissa normaaliin iltahämärään verrattuna se poikkeus, ettei tässä keskipäivän tilanteessa ollut yhtälailla punaista väriä. Hämärä oli siis varsin keltaharmaata eikä niinkään iltaruskoisen punaoranssia; alla olevissa kuvissani tämä havainnollistuukin hyvin.
Tämä oli myös merkittävä ero tuohon vuoden 1990 täydelliseen pimennykseen, missä aurinko vielä valmiiksi oli sen verran matalalla täydellisessä pimennysvaiheessa, että nuo edellä kertomani silloiset "punaiset taivaanrannat" mahdollistuivat ilmeisesti tavanomaista selvästi enemmän verrattuna siihen, kuin jos täydellinen pimennys olisi silloin ollut keskipäivällä - Näin vaikuttaa auringonvalon tulokulma ilmakehän läpi; iltojen ja aamujen valo tulee paksummin ilmakehän läpi ja valosta siroaa siinä parhaiten punaisia ja oransseja värejä luovia komponentteja.
Lisäksi tässä eilisessä pimennyksessä hauskana havaintona oli se, kuinka Suomessa lämpötilat laskivat suurimpaan pimennystilanteeseen tullessa monella paikkakunnalla jopa 1 - 2 astetta vähentyneen auringonpaisteen myötä - Tämä oli havaittavissa esim. Ilmatieteen laitoksen paikallissääsivuston eri paikkakuntien lämpötilakuvaajista, joissa juuri ko. keskipäivän kohdilla oli jokaisessa lämpötilakäyrässä selvä lovi alaspäin.
Lintujen tai muiden eläinten en kuitenkaan havainnut käyttäytyvän huomiota herättävällä tavalla poikkeavasti tuona aikana.
Lopuksi ennen linkkejä ja valokuviani kerron tuosta ti-ke yön revontulinäytöksestä, että seurasin sitä n. tunnin ajan heti puolen yön jälkeen ja sinä aikana pääasiallinen väri niissä oli vihreä. Samaan aikaan ilmamassassa oli kosteuden ja katupölyjen aiheuttamaa utua, jota kapungin keinovalaistus värjäsi taivaanrannoilla oranssiksi; tämä ei siis kuulunut itse revontuliin, ja alinna olevassa valokuvassani tuo havaitaankin selvästi.
Muutama linkki eilisen auringonpimennyksen parhaimpiin esittelyihin maailmalta >>
Solar eclipse of March 20, 2015
WOW! Amazing Time-Lapse Of Solar Eclipse In Faroe Islands & Black Sun Norway
MUST WATCH: Spectacular solar eclipse timelapse.
Valokuviani perjantain 20.3.2015 auringonpimennyksestä sekä revontulista alkuyöllä keskiviikkona 18.3.2015 >>
Osittainen auringonpimennys Espoossa perjantaina 20.3.2015 klo. 13:07 - Tilanne pimennyksen päätyttyä.
Osittainen auringonpimennys Espoossa perjantaina 20.3.2015 klo. 12:11 - Tilanne suurimmassa pimennysvaiheessa.
Osittainen auringonpimennys Espoossa perjantaina 20.3.2015 klo. 11:05 - Tilanne juuri ennen pimennyksen alkua.
Vihreitä revontulia Espoossa keskiviikkona 18.3.2015 klo. 01:10.
No comments:
Post a Comment