Jo runsaasti versoneita keisarinpikarililjoja (Fritillaria imperialis) kuvattuna keskiviikkona 8.4.2015 Helsingin Kampissa Lastenlehdon puistossa.
Kevään normaalia paljon varhaisempi eteneminen normaaliin aikatauluun nähden on aiheuttanut taas viime vuotiseen tapaan sen, että ajankohtaiseksi on tullut jo huhtikuun alkupuolella kasvukauden alkua merkitsevä "Viikon kasvivalokuva" -esittelysarjani aloitus tämän vuoden osalta - Itse asiassa olisin voinut aloittaa ko. julkaisun jo viime kuussa, kun jo silloinkin oli mm. nähtävillä varhaisimpia kukkivia sipulikasveja.
Noudatan taas jatkossa kunkin viikko-osan julkaisussa kaavaa, jossa sijoitan osat kuvanottoviikon sunnuntaille huolimatta siitä, vaikka julkaisun ajankohta venyisi välillä siitä seuraavan viikon puolelle - Eli siis nytkin sijoitan tämän osan viime sunnuntain kohdalle, vaikka julkaisen sen näin seuranneena ma-ti yönä.
Tuossa kuvassa tämän vuoden aloitusvuoron saa monivuotinen sipulikasvi keisarinpikarililja (Fritillaria imperialis), joka kasvaa luonnonvaraisena Kaakkois-Euroopassa ja Lounais-Aasiassa. Wikipedia-artikkeli kertoo mm. näin (Kielioppivirheet ovat lainauksessa minun korjaamiani): "Kasvi kasvaa luonnonvaraisena Turkin kaakkoisosissa, läntisessä Iranissa, Intian luoteisosassa ja Afganistanissa, ja kasvaa siellä kivikkoisilla rinteillä, pensaikoissa ja pellonpientareilla kalkki- ja ravintopitoisilla alueilla. Se tuotiin 1500-luvulla Konstantinopolista Wieniin, josta se levitettiin Hollantiin ja Englantiin. Suomessakin kasvia on viljelty jo hyvin pitkään.".
Kyseessä on siis varsin tuttu kasvi, joka on yleisesti koristeena viljelty ympäri Maapallon, ja siksi se ei tarvitsisi sinällään erityistä esittelyä ainakaan harvinaisuuskatsannossa - Kuitenkin päätin ottaa lajin esittelyyn poikkeuksellisesti nyt muun kuin kukintansa osalta, joka sekin toki olisi näyttävyydessään erityisen herkullista esiteltävää.
Tuttuun erikoistilanne-esilleottamisteni tapaan haluan tällä kertaa havainnollistaa ja tähdentää sitä, kuinka keisarinpikarililja on ennen kukintaansa jopa se kaikkein parhain ensimmäistä rehevää vihreyttä luova laji kasvukauden aivan alussa! - Se alkaa kasvaa maasta esille normaaliaikataulussakin jo huhtikuun alkupuolelta heti lumien sulettua ja saavuttaa rehevän pensaikkovaikutelman jo Vapuksi. Nyt esillekasvua alkoi tapahtumaan jo maaliskuun puolelta alkaen samaan aikaan mm. lumikellojen (Galanthus sp.) kukinnan alkamisen kanssa.
Versomisensa alkaa punaruskeiden tuppien maasta työntymisenä, jotka kasvavat aluksi pitkulaisen sukkulamaisina törröttäjinä ja sitten alkavat suomumaisesti avautua yläosistaan vaaleanvihreille lehdille ja versojen pituuskasvulle; tuossa kuvassa näiden vaiheiden olemusta havaitaankin vielä yhtä aikaa.
Laji kasvaa sittemmin hyvin nopeasti täyteen kokoon toukokuun alussa / puolivälissä alkavaan kukintaansa mennessä, mikä on rehevän pensasmaista useamman sipulin ryhmissä; kasvusto saavuttaa maksimikorkeuksiaan vähän metrin molemmin puolin vaihtelevasti. Versoissa pitkän terävät, kiiltävät ja hieman liljamaiset lehdet ovat ympäri versoja tiiviisti, rehevästi ja alaosapainotteisesti. Kukinto kehittyy latvoihin, missä sen ja alapuolisen lehvästön väliin jää tyhjä ja paksu verso, joka on väriltään vaihtelevasti vihreän punaruskea tai jopa violettiin vivahtava.
Kukinto on erikoinen ja huippunäyttävä! - Se koostuu 3 - 5 ringissä alaspäin nuokkuvasta kellon muotoisesta ja isosta kukasta, joiden yläpuolella on tiivis lehtitupsu kuin "tukkapöheikkönä". Kukat ovat lajikkeesta toiseen vaihtelevan värisiä, mutta aluksi nuppuvaiheessa ne kaikki ovat vaaleanvihreitä - Luonnonmuodolla avautuneet kukat ovat tyypillisimmin oransseja, mutta myös punertavampia ja keltaisia kukkavärejä löytyy eri lajikkeilla. Kukkien terälehdissä on havaittavissa myös selvää suonitusta. Kukkien sisältä riippuu alaspäin isoja heteitä ja pitkä emi, jotka kermanvalkoisina-kellertävinä erottuvat selvästi. Lisäksi kukkien tyvellä on kiinnostavasti kehässä tummia pilkkuja; parhaiten ne ilmenevät kukkien sisällä eli ne havaitakseen on siis katsottava kukkia alhaalta päin.
Kukintaa kestää pitkään eli ainakin 2 - 3 viikkoa sijoittuen lähes koko toukokuun ajaksi loppupuolipainotteisesti ja osittain kesäkuun puolelle saakka Etelä-Suomen normaaliaikataulun mukaan. Nähtäväksi jää voiko tänä vuonna varhainen kasvukausi kehittää lajille kukintaa jo Vapun tienoilta alkaen, jos kasvun etuaikaisuus säilyy... Tässäkin on toki syytä muistaa, että lämpimillä eteläseinustoilla lajin em. ja kuvassa osoitetut kehitysvaiheet ovat paljon aikaisempia - jopa 1 - 2 viikkoa varhemmin kuin avomaalla eli aurinkoisella seinustalla kukintansa voi normaalistikin alkaa jopa huhtikuun puolella.
Kukinnan jälkeen keisarinpikarililja on rehevähkö lehtikasvi, missä lehtensä ovat himmeän vihreitä kesäkuun ajan ennen hedelmävaiheen kypsymistä.
Hedelmät ovat erikoisen muotoisia kotia - Ne ovat täysikoossa kesäkuun loppuun mennessä ja silloin pallomaisen paksuja, monisärmäisesti kulmikkaita ja lajin kukista poiketen ne kääntyvät sojottamaan ylöspäin näyttävästi. Tässä on Anneli Salon ottama kuva ko. lajin hedelmistä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa heinäkuun alussa vuonna 2008.
Hedelmät kypsyvät heinäkuun aikana ja samalla koko kasvusto alkaa vähitellen kuivua ruskeaksi; laji saa siis ruskansa jo keski-loppukesällä, jolloin lehdissään voi olla vaihtelevasti keltaisia ja vaaleanruskeita sävyjä heinä-elokuussa - Viimeistään elokuussa tulee eteen lajin maan päällisen osan kokonaan kuoleminen ja kuivina pystyyn jäävissä varsissa hedelmäkodat avautuvat levittämään kypsät siemenet syksystä alkaen.
Suomessa lajia on nähtävissä monin paikoin julkisissa perenna- ja kukkaistutuksissa ja se menestyykin melkein koko maassa - Tosin tarkat menestymistiedot puuttuvat. Keväällä lajin erittäin varhainen kasvuun lähtö voi aiheuttaa ongelmia myöhään esiintyvien hallojen / yöpakkasten takia; varret ja lehdet eivät pakkasta niinkään "säikähdä", mutta kukkanuput ovat hallanarkoja ja voivat vaurioitua kylminä jaksoina huhti-toukokuun vaihteessa - toukokuun alussa ennen kukinnan alkua. Myös jo avautuneet kukat ovat arkoja. Siksi lajia ei kannata sijoittaa alaville hallanaroille paikoille, kuten avoimelle nurmikolle, laakso- ja notkokohtiin tai savisille alueille. Läpäisevä, syvämultainen, kalkittu ja ravinteinen kasvupaikka on muutoinkin oleellista.
Esteettinen tarkastelu muiden lajien kanssa kertoo siis sen, että keisarinpikarililjan avulla saadaan varhaisinta mahdollista rehevää ja vihreää kasvustoa jo huhtikuusta alkaen ja se voi olla hyvä pari silloin muiden yhtä tai lähes yhtä varhain kasvua tekevien perennojen kanssa; tällöin voidaan tarkastella ensikasvun värejä ja tekstuureita, missä esim. varhaisimpien pionien (Paeonia sp.) punainen kasvuunlähtö on erittäin pikantti kontrastipari. Toisaalta ko. lajin maasta tulon kanssa samaan aikaan kukkivat varhaisimmat muut sipulikasvit luovat hauskoja kukka-lehtikontrasteja.
Oma kukinta-aikansa on omillaankin erittäin upea, mutta sen kanssa samaan aikaan kukkivia narsisseja (Narcissus sp.) ja tulppaaneita (Tulipa sp.) riittää hyvin monenlaisiin värisommitelmiin. Niiden kanssa keisarinpikarililja on aina kuitenkin se korkein kasvusto, joka on huomioitava rakenteellisen sommittelun katsannossa.
Kukintansa jälkeen lajin vihreä lehtivaihe sopii kontrastiksi silloin (kesäkuussa) kukkivien perennojen kanssa eli silloin keisarinpikarililja on neutraloiva tausta- ja tilkekasvi. Lajin aikaisin kuihtuva kasvusto puolestaan merkitsee sitä, että loppukesän - alkusyksyn varalle on sen pariksi hyvä laittaa syksyyn saakka vetreinä pysyviä muita perennoja tai ns. kesäkukkia.
Lajia voidaan kuitenkin myös käyttää omillaan / yksittäisistutuksena siitä huolimatta; silloin korostuu loppukaudesta lajin hedelmäkotaestetiikka, jota on myös suosittava (eli ei katkaista varsia liian pian alas vielä loppukesälläkään), vaikka toisaalta hedelmiä laji on havaintoni mukaan tehnyt varsin kitsaasti ja välillä olemattomastikin Suomen olosuhteissa.
Lajia kannattaa joka tapauksessa istuttaa usean sipulin ryhminä / jopa laajoina massoina, jolloin sen pikantit efektit eli hyvin varhainen kasvu ja näyttävä kukinta tulevat parhaiten esille.
Suosittelen siis lopuksi tarkastelemaan myös keisarinpikarililjaa muutenkin kuin vain kukintansa kautta - Parhaillaan laji on se kaikkein näyttävin vihreä elementti maisemassa, joka on oleellista kasvukauden aloitusestetiikkaa.
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2014
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.
No comments:
Post a Comment