Kukinnan alussa ollutta japaninruttojuurta (Petasites japonicus) kuvattuna lauantaina 18.4.2015 Varikonniemellä Hämeenlinnassa.
Kevään kasvukausi oli alkanut poikkeuksellisen aikaisin huhtikuun alussa, mutta tällä ko. viikolla se alkoi normaalikoleiden säiden tultua hidastelemaan; yleisten puulajien joukossa oli alkanut jo raidan (Salix caprea) kukinta, mutta lehtien yleinen puhkeaminen oli vasta edessä päin - Maan pinnalla sen sijaan tapahtui yhä enemmän kasvua ja kukintaa ruohovartisten kasvien parissa, mistä poimin esittelyyn tämän japaninruttojuuren (Petasites japonicus).
Nimensä mukaisesti tämä iso- ja reheväkasvuinen peittokasvi on kotoisin Japanista, missä sitä on perinteisesti käytetty vihanneksena (Ei suositella nykyään syötäväksi!). Lajia kasvaa luonnonvaraisena myös osassa Kiinaa ja Koreassa. Muutoin se on tunnettu länsimaissa lähinnä koristekasvina, mutta on vain harvinaisesti viljelty. Täällä Suomessa laji on selvästi harvinaisempi kuin tutumpi koristekasvi etelänruttojuuri (Petasites hybridus), mutta tämäkin on hyvin kestävä lähes koko maassa.
Molemmilla ruttojuurilajeilla kasvu alkaa varhain keväällä ensin kuvassa nähtävien monikukkaisten kukintovarsien esiintyöntymisenä; tällä lajilla kukintojen väri on kirkas vaalean / kellertävän vihreä, mutta tuolla tutummalla ruttojuurilajilla vaaleanpunainen / purppura. Etelä-Suomen normaalioloissa tämä kukintavaihe sijoittuisi enemmän toukokuun alkupuolelle, mutta nyt siis jo selvemmin huhtikuulle.
Näyttävin osa kukinnoissa tällä lajilla on itse asiassa kukintovarsia kauttaaltaan ympäröivät pitkulaiset suojuslehdet. Itse kukinto-osa on varren latvassa oleva pallomainen rykelmä asterikasvien (Asteraceae) heimolle tyypillisiä kukkamykeröitä. Kukintovarsi kasvaa pituutta kukinnan loppuun saakka ollen lopulta jopa n. 40 cm; samalla tuo kukkamykeröpallo väljenee. Tuossa kuvassa varret olivat vasta muutaman sentin mittaisia, mutta paljaassa maassa toki jo kirkkaina erottuvia.
Lajin lehdet alkavat työntyä maasta esiin erikseen ruusukkeina kukinnan loppuvaiheissa ollen aluksi rullalle tuppimaisesti kiertyneitä - Normaalioloissa siis huhti-toukokuun vaihteen tienoilta alkaen. Lehdet saavuttavat pian täysikoon kesäkuun alkupuolelle mennessä, vaikka ne ovat hyvin suuria. Täysikokoiset lehdet ovat n. metrin mittaisen paksun varren päässä ja pyöreät - poimulaitaiset lehtilavat voivat olla läpimitaltaan myös n. metrin verran. Ruttojuurille tyypilliseen tapaan kasvusto on laaja ja voimakkaasti leviävä, joten täysilehtinen vaihe on todella trooppisen rehevä luonteeltaan - Toisin sanoen reilusti raparperimainen.
Japaninruttojuuri on kaksikotinen eli eri kasvustot ovat joko emi- tai hedekasvustoja - Täällä Suomessa on viljelyssä tiettävästi vain hedekasveja, joten touko-kesäkuussa ilmenevää valkovillaista siemenvaihetta ei nähdä.
Lajin lehdet pysyvät kesällä vetreän tummanvihreinä ainakin heinäkuulle, mutta jo loppukesällä ne tuppaavat muodostumaan hieman nuhjuisiksi / vioittuneiksi - Syynä voi olla mm. kuivuus, hyönteisten toukat tai liian voimakas tuuli, joka voi jopa repeillyttää näin suuria lehtiä. Syksyllä lehtien lakastuminen ruskeiksi ja lakoontuviksi tapahtuu ilman mainittavaa syysväritystä (lievää keltaista voi olla) vähitellen syys- ja lokakuun mittaan. Osa lehdistä voi säilyä vihreinä vielä marraskuussakin, jos on hyvin leutoa, mutta ensimmäiset kunnon yöpakkaset toisaalta nopeuttavat lakastumista.
Japaninruttojuuren koristearvoista parhaat ovat eri syistä pikantteja - Kukintavaihe keväällä on vielä varsin vähän kasvuun lähteneessä maisemassa hyvin erottuva katseenvangitsija, mikä voi toimia omillaan, parina tuon toisen ruttojuurilajin kanssa tai kirkaskukkaisten samaan aikaan kukkivien sipulikasvien kanssa sekasommitelmana. Kesän erittäin iso- ja reheväkasvuinen lehdistönsä on puolestaan mm. hyvin suojaava aidanne, massiivinen rajauselementti tai pelkällä rehevyydellään erityisen korostuksellinen elementti missä tahansa ympäristössä.
Muiden perennakasvien kanssa lajia kasvatettaessa on kuitenkin paljon haasteita juuri tuon isosti rehevän ja leviävän kesäkasvutapansa takia, jolloin muut perennat jäävät helposti sen armoille ja varjoon. Niinpä lajia voikin kasvattaa lähinnä joko vain omillaan tai sitten ns. jättiperennojen kanssa, jotka kasvavat vähintään yli metrin korkuisiksi; silloin toki lajin jättilehdille hienoja kontrasteja voivat parina tuottaa keski- ja loppukesällä näyttävästi kukkivat perennalajit.
Kasvupaikkaolosuhteiden katsannossa japaninruttojuuri tykkää mieluiten syvämultaisesta, kosteasta - märästä ja ravinteikkaasta paikasta, mutta tulee hyvin toimeen myös savimaassakin. Laji on voimakasjuurisena ja leviävänä haaste, jos halutaan pitää kiinni kasvupaikan rajauksesta - Lajia on vaikea hävittää ja leviämisensä takia sille on osattava varata riittävästi tilaa tai kasvupaikka on valittava liikaleviämistä silmällä pitäen.
Tyypillisiä lajin viljelypaikkoja voivat olla mm. muille lajeille sopimattomat liikamärät alueet, notkot ja montut sekä rehevät lehtometsiköt, joissa laji saa ottaa alispensaikon roolia. Normaalissa puutarha- ja puistomaassa lajia voidaan kasvattaa aivan hyvin, mutta avoimille nurmikentille lajia ei kannata sijoittaa tuon tuulivaurioitumisriskin takia; suojaisa paikka esim. juuri puuston alla onkin suositeltavampaa. Urbaanissa ympäristössä lajia voidaan kasvattaa mm. koristevesialtaiden / ojakanavien äärellä. Kevään kukintaansa ajatellen on hyvä ottaa huomioon lajin silloinen hyvä sijoittuminen katselijoille.
Suosittelen tutustumaan lajiin samaan tapaan etelänruttojuuren ohella, jotta kevään varhainen kasvuunlähtö maisemissa sekä maaseudulla että taajamissa saisi kukintansa kautta lisää raikasta väriä. Trooppisesta rehevyydestä tykkääville tämä laji on lisäksi parhaasta päästä, missä viidakkotunnelman luominen sillä on helppoa.
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2014
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.
No comments:
Post a Comment