Lauantaina 23.5.2015 pidettiin jälleen Euroviisujen finaali ja tapahtumapaikkana oli Itävallan Wien. Nyt näiden euroviisujen sisältämät yhteiskunnallispoliittiset ilmiöt olivat jopa edellisvuosia voimakkaampia. Niinpä edellisvuosien viisuanalyysieni jatkoksi tässä tulee entistäkin mielenkiintoisempi analyysi tälle kerralle!
Kuten aikaisemminkin, niin myös tällä kertaa viisujen tärkein sisältö ei ole laulut ja musiikki sinänsä, vaan niiden ja niihin suhtautumisen yhteiskunnallispoliittinen indikaattorirooli - Euroviisut ovat poliittinen messu ja länsimaiden sosiaalisen konstruktion tilan geigermittari eli siis yhteiskunnallispoliittista analyysiä tekeville erinomainen tutkimusalusta.
Viisujen ko. geopoliittisena pohjanahan on ollut viime vuodesta jatkunut Venäjän ja länsimaiden (länsieliitti ja russofobit) välinen juopa, missä mm. maailmankuvalliset ja informaatiosodalliset elementit puolin ja toisin sekä länsihegemonian taholta projektiiviset viha- ja syyllistämismekanismit ovat olleet ihmisten käyttäytymistä ohjaavia trendejä.
Nytkin viime vuotiseen tapaan Venäjän viisuedustaja sai yleisöltä buuauksia osakseen kaikilla esiintymiskerroillaan, vaikka nykyinen tv-teknologia pystyi niitä suodattamaan tv-lähetyksistä pois muka sivistyneesti. Joka tapauksessa russofobit tyypillisesti mustamaalasivat Venäjän kappaleen mm. "tekopyhäksi" niin sosiaalisessa mediassa kuin ihan julkisesti valtamediassakin. Huomasinpa juuri tässä katsannossa, kuinka ko. semifinaalin Suomen lähetyksessä "juontaja" Cristal Snow oikein äänenpainoilla väännellen korosti juuri tuollaista russofobista pakkomiellettään Venäjän kappaleen kohdalla, vaikkei sanoin sitä niinkään tuonut ilmi. Ja sama toistui häneltä sekä juontajapariltaan Aino Tölliseltä myös finaalilähetyksessä, kun Venäjän kappale alkoikin ns. "yllättäen" saamaan paljon parhaita pisteitä ympäri Eurooppaa.
Jo ennen viisufinaalia oli odotettavissa, että tuloksiin oli siis vaikuttava huomattavasti maailman geopoliittinen jako rappioituvaan länteen ja kehittyviin BRICS-maihin - Eli siis ottelu Länsi-Eurooppa ja Fennoskadia vastaan Itä-Eurooppa ja Venäjä oli eskaloituva viisuissa, jolloin tiettyjen kappaleiden pistesaaliissa oli oleva ilmenemään erityisiä jakolinjoja ja symmetrisiä kasautumia...
Tuo ennakko-odotus jäikin yllättäen vähemmän näkyviin tai muutti muotoaan toiseksi aikaisempaan nähden, koska tapahtui mm. noita em. yllättäviäkin käänteitä!: Katsotaanpa tarkemmin.
Ensinnäkin finaalin kärkiviisikoksi tuli tämä: Ruotsi (finaaliperformanssi) voitti, kakkoseksi tuli Venäjä (finaaliperformanssi), kolmoseksi Italia (finaaliperformanssi), neloseksi Belgia (finaaliperformanssi) ja vitoseksi tuli Australia (finaaliperformanssi), joka kutsuttiin viisujen 60-vuotisen historian kunniaksi poikkeuksellisesti ja kertaluonteisesti mukaan; Australiassahan on ollut jo vuosikymmenien ajan runsas ja innokas euroviisuyleisö.
Viisutulos (linkin lopussa ko. tulostaulukot) ilmentääkin vastaliikkeenä länsirappiolle erikoisen vahvaa länsieliitin agendan kyseenalaistamista ainakin kahdella tavalla! - Ruotsin varsin ylivoimainen voitto edustaa valveutumisen ja itsetietoisuuden nousua positiivisella tavalla, kun ko. laululyriikkansa kertovat juuri mm. vastuun ottamisesta sekä oman kasvun ja "heräämisen" oleellisuudesta nykymaailman myllerryksissä > "sankaruus" itsessämme ja yhteisöissämme. Venäjän kakkossijan menestys puolestaan edustaa russofobiaa kyseenalaistavaa vastaliikettä jopa sellaisissa maissa (Antoivat 8, 10 ja 12 pistettä Venäjän kappaleelle), jotka muka ovat venäjävihan tyyssijoja geopolitiikan nykyasetelmassa - Pikantti poikkeus tähän oli Liettua, joka ei antanut Venäjälle ollenkaan pisteitä; Viro sen sijaan antoi jopa 12 pistettä Venäjälle!
Niinpä ko. tuloksen perusteella monet ihmiset ovat jo aika selvästi heräämässä läntisen hegemonian tunkkaisuudesta ja kyllästymässä Venäjää kohtaan nousseisiin viha- ja syyllistämisprojektioihin!
On myös totta, että sekä Ruotsin että Venäjän kappaleet ovat edustamiensa tyylien ehdotonta huippua ja olivat esityksiltään erittäin taitavia > Tämäkin toki oli niillä oleellinen menestyksen tae. Varsinkin Ruotsin kappaleen viisuperformanssi oli innovatiivinen ja sympaattinen eli ihmisten mieliin vahvan miellyttävästi jäänyt. Muutoinkin kärkiviisikossa oli havaittavissa musiikillisten arvojen ja taitavuuden korostumista, kuten Italian laulajakolmikko osoitti. Musiikin laatua ja esitysten edistyksellisyyttä / voimakkuutta edustivat hienosti myös mm. kuudenneksi sijoittunut Latvia (finaaliperformanssi), seitsemänneksi sijoittunut Viro (finaaliperformanssi) sekä 11. sijoittunut Georgia (finaaliperformanssi).
Oikeastaan näissä viisuissa tuo rappioituva länsi vs. "BRICS-maat" -vastakkainasettelu ilmeni muutamalla muullakin pikantilla tavalla - Ensinnäkin jopa länsieurooppalaiset ovat alkaneet antamaan viisuääniä aikaisempaa enemmän ja ennakkoluulottomammin Itä-Euroopan maille ja nimen omaan Venäjälle, mikä on siis osoitus myös russofobian vastaisuudesta jopa ympäri Eurooppaa.
Erityisen huomiota herättäviä seikkoja olivat kuitenkin koko viisumittakaavassa yhtäältä se, kuinka läntinen Eurooppa romahti viisumenestyksessä entisestään ja toisaalta kuinka suurin viisumenestys keskittyi nyt Venäjän lisäksi Baltian maihin ja Skandinaviaan Suomea lukuun ottamatta - Tämä onkin yhteiskunnallispoliittisesti hyvin paljastavaa!
Länsi-Euroopan isot maat eli paradoksaalisesti ja oikeastaan hyvin merkitsevästi viisujen suurimmat rahoittajamaat (Italiaa lukuun ottamatta) jäivät finaalissa kaikki armotta viimeisille sijoille, ja Saksa jopa ilman pisteitä! >> Tämä kielii siitä, kuinka juuri aikaisemmin musiikin suurmaina tunnetut Britannia, Saksa ja Ranskakin ovat taantuneet ainakin viisuissa huomattavan rajusti jälkeen muista - Heidän tämän kertaisissa viisuesityksissä se korostui musiikillisestikin hyvin selkeästi, kun kappaleensa eivät kyenneet tarjoamaan oikeastaan mitään uutta tai virkistävää; vain mm. vanhan haaleaa lämmittelyä (Ranska - viisuperformanssi) ja vanhojen tyylien uudelleen sekoittamista muka hauskasti (Britannia - viisuperformanssi).
Tämä seikka mm. juuri Ruotsin voittoviisuun sekä moniin Itä-Euroopan maiden kappaleisiin ja Venäjän voimaballaadiin nähden kertoo toki kärkevästi siitä, kuinka länsieliitin hegemoniavallassa pahiten oleva Euroopan osa (länsi ja keskinen alue) on rappion kierteessä monella tavalla, ja se vaikuttaa sekä musiikin tekoon että musiikista tykkäämiseen.
Toisaalta tuon rappio-Euroopan osalta havahtumista tapahtuu omaan tilaansa osassa väestöistään juuri sillä tavalla, kun se osa ei enää tykkää niin paljoa edes naapurimaidensa esityksistä eli havaitsee huonoutta keskuudessaan. Niinpä sen sijaan heilläkin on havaittavissa tarttumista tuon Ruotsin viisun kaltaisiin virkistäviin uusiin tuuliin ja Venäjän esityksen kautta ilmenevään sympatia- ja antirussofobiatrendiin > vaihtoehtojen ja uuden alun etsimistä ulkopuoleltaan - Sisäinen uusi alku ei kuitenkaan näytä toteutuvan heillä vielä kunnolla...
Lisäksi BRICS-maiden vaikutuspiirissä tavalla taikka toisella olevien maiden viisutehtailu on osaksi edistyksellisempää / vahvempaa tai ainakin rohkeampaa ja ennakkoluulottomampaa; tuo rappioituva länsiosa on selvästi jumittunut vanhoihin mätäneviin kaavoihinsa euroviisuissakin, mutta itäosa ja Skandinavia sentään yrittää laajentaa / parantaa palettiaan. Tai ainakin heidän viisuesityksensä korostuu edukseen rappioituvaan länteen nähden...
Kuitenkin geopolitiikan nykytilanne paljastuu siis varsin hätkähdyttävästi näinkin musiikkimakujen ja musiikin tekemisen kautta epäsuorasti!
Tuo viisumenestyksen keskittyminen Baltian maihin ja Skandinaviaan kertoo myös siitä, kuinka juuri näiden maiden kohdilla jännitteet Venäjää vastaan ovat olleet keskeisimmillään nykygeopolitiikassa, ja se purkautui näissä viisuissa havaitulla suosion keskittymistavalla puolin ja toisin - nimittäin Skandinaviassa ja Baltian maissa on noussut sen verran voimakasta russofobian vastaisuutta niiden russofobiasetelman ikeessä, että se mm. manifestoitui heiltä annetuiksi ääniksi Venäjälle.
Venäjällä ja sen vaikutuspiirissä olevissa maissa puolestaan ilmeni tavallaan vastaavasti sovittelevampaa asennetta länteen päin, joka ilmeni mm. annettuina ääninä juuri Baltian ja Skandinavian maille eli russofobiasettelun kuumiin pisteisiin; parhaimmat pisteensä (12) Venäjä antoi kuitenkin Italialle eli tavallaan ko. russofobiasettelun ulkopuolelle kuin unohtaakseen sen ahdistavuuden.
Suomen viisuosa tässä kokonaiskuviossa on mielenkiintoinen, mutta traaginen! Se paljastaa, että olemme tietyissä katsannoissa jopa pahiten osa tuota em. eurooppalaista rappiota:
Suomen viisuedustaja PKN (Pertti Kurikan Nimipäivät) oli kehitysvammaisten muodostama punkyhtye, mikä ilmiönä oli ainutlaatuinen ja ns. Lordimaisen erikoinen tapaus (semifinaaliperformanssi) näissä euroviisuissa. Voimakas huomio oli taattua, mutta menestystä ei Wienissä silti tullut. Miksi? - Katsotaanpa:
Heti Suomen omassa viisukarsinnassa ko. voittajan selvittyä havahduin pohtimaan tällaista Facebook-seinälläni 28.2.2015 >> PKN (Pertti Kurikan Nimipäivät):n viisuedustajuudesta taitaakin tulla merkittävä yhteiskunnallispoliittinen ilmiö - Ei itse bändistä sinänsä, vaan siitä kuinka se heijastaa ympäröivän yleisön ajatuksia ja reaktioita, ja kuinka ne suhteutuvat olemassa oleviin instituutioihin (euroviisut, EU, eliitti, valtaviihde) ja arvoasetelmiin mm. konstruktioissa; suvaitsevaisuus - konformismi - liberalismi jne. sekä vaikutuksiin raameissa koostava - tuhoava - puhdistava - likaava jne...
Mitä metafyysistä kaikki nämä kertovat mm. suomalaisesta ja jatkossa Wienin viisujen aikana eurooppalaisesta kulttuurin tilasta?...
Tästä Suomen viisuedustajasta tuli siis heti suuri puheenaihe maailmalla; heitä kannustettiin ja ihailtiinkin, mutta myös vihattiin ja tämä jakoi mm. juuri Suomessakin mielipiteitä bändistä ja kappaleestaan jyrkästi kahtia. Silti itse musiikin ulkopuolella heidät nähtiin pääasiassa hyvässä valossa mm. tähän tapaan myös heti viisujen jälkeen: Finland's disabled punk band didn't win Eurovision. They won more than that.
Onhan tämä PKN:n julkisuus toki suvaitsevaisuuden ja vähempiosaisten / heikompien olojen parantamisen kannalta hienoa, mutta rehellisesti on sanottava, että biisinsä oli sinällään kammottavan huono ja niin ulkona viisukontekstista, että viisumenestymisen odottaminen oli kuitenkin utopistista. Sellaisen toivominen olikin tavallaan myös kuin olisi odottanut Lordi-voiton kaltaisen protesti- / provokaatiovitsin menevän taas toistamiseen läpi - Ei se euroviisuissa mene niin; yksi vitsi samalla tyylillä ilmeisesti riittää.
---> Häntäpäähän osaltaan sen takia PKN jäikin jo semifinaalissaan. Ei siinä mitään "yllättävää" ollut: Yllätyshäviö - PKN oli semifinaaleissa viimeinen. Tilanne on kuitenkin monimutkaisempi >>
Monet ovat väittäneet, että itse viisut teennäisyydessään eivät olleet valmiita PKN:n "aitoudelle" ja "rohkeudelle" sekä siihen toki kuuluneelle suvaitsevaisuudelle. Varmasti PKN tuollaistakin puolta sisälsi, mutta kokonaisuuteen nähden se on aivan liian yksioikoinen ja syvyysmerkityksiä alleen piilottava katsantokanta.
Nimittäin tuon ennakkopohdintani tiimoilta löytyy mielestäni yksi merkittävä kulttuurihistoriallinen syy sille, miksi tämänlainen provokatiivinen esitys oli juuri hyvin monien suomalaisten mielestä ns. "paras keksintö koskaan", vaikka muun maalaiset viisuyleisöt pääsääntöisesti kammoksuivat sitä ja hylkäsivät edustajamme ainakin musiikin ja esityksen mukaan.
---> PKN toimikin erityisesti Suomen historiallisesti sairaan ja alistetun kollektiivisen sielun piilevien ja käsittelemättömien traumojen (Ja niitähän riittää erittäin paljon 1000 vuotisen Ruotsin vallan takia, Venäjän vallan ajalta, talvi- ja jatkosodasta, sisällissodastamme sekä viime- ja nykylamasta!) indikaattorina - Raivokkaan ja rujon musiikin lähettäminen Wienin viisuihin oli suomalaisten tiedostamaton hätähuuto! > Meillä on paha olla emmekä oikein osaa edelleenkään sen syytä-taustaa ja psykologista metodia havaita saati ymmärtää yhteiskuntarakenteessamme.
Siksi PKN oli kaukaa menneisyydestämme aina nykyisyyteemme saakka kasaantuneiden haittahaamujemme alitajuinen ja tiedostamaton projektio kansainvälisen laulukilpailun estradille. Torjuttujen kollektiivisten traumojemme sijaisilmiö ja mieltemme tuskan ilmiasu puettuna pinnalta pseudotoiveikkaasti aitouden, rohkeuden ja suvaitsevaisuuden muotoon.
Juuri tämä paljastaakin ko. tuskan-ahdistuksen syitä peittävän torjunta-projektioroolin > Ilmiöltä haluttiin samaan aikaan instituutioiden ja rajojen rikkomista (euroviisut, EU, eliitti, valtaviihde), mutta samalla sen toivottiin olevan avain menestykseen juuri niiden instituutioiden ja rajojen sisällä ilmiön pintaan liimattujen aitouden, rohkeuden ja suvaitsevaisuuden merkkien kautta; syntyvä skitsofreenisuus toimii torjunnan ja projektion moottorina, missä nuo pintamerkit vahvistavat torjuntaa, mutta sisäinen tuska jää samalla varjoon muhimaan edelleen ilman tietoista ymmärrystä.
PKN ei siis oikeastaan ollut osoitus "aitoudesta" ja "rohkeudesta", vaan päin vastoin se oli enemmänkin aitouden, rohkeuden ja suvaitsevaisuuden kaapuun pukeutunutta pahan olon irrationaalista räiskintää ilman pahan olon syiden tunnustamista ja varsinkin niiden pois ratkaisemista - Tavallaan siis "aitoa" reaktiivisena käyttäytymisenä ko. torjunnan ja projektion mekanismissa.
Siksi tässä PKN-ilmiössä arvoasetelmat Suomessa mm. konstruktioissa; "suvaitsevaisuus - konformismi - liberalismi jne." sekoittuvat liikaa toisiaan mitätöiviksi / haittaaviksi, kun vyyhdin johdannaisena vaikutukset raameissa "koostava - tuhoava - puhdistava - likaava" muodostuvat hedelmällisten sijaan enemmän hajottaviksi >> Suvaitsevaisuus ja ymmärrys kehitysvammaisia kohtaan voi nousta, ja se on toki hyvä. Silti valtaväestön kohtalona on joutua yhä enemmän - haitallisemmin eliitin terrorin ja väärennetyn historian kouriin, kun sisäistä tuskaamme vain kanavoidaan tälläkin tavalla ohjatusti eikä sitä paranneta kohdistetusti ydinsyiden kautta - Tämä on toki PKN:n roolia paljon laajempikin ongelma.
Kerrataan toisella tavalla: PKN:n yhtenä roolina on silti ollut Suomea sisältä päin tuhoavien ja likaavien sisältöjen kanavoiminen sopivan "aidoksi" sijaismekanismiksi, jotta koostavien ja puhdistavien sisältöjen vastaiset oikeat ja laajemmat vihollisvoimat jäisivät meillä käsittelemättä - Vähemmistöjen ja heikompien ymmärtäminen ei vielä riitä, vaan koko yhteisöä on ymmärrettävä ja parannettava hyvin monella tavalla kriisin ratkaisemiseksi.
Siksi tässä keitossa on hyvin selvää, ettei muu Eurooppa voinut ollenkaan löytää PKN:n tätä koko roolia / nähdä sitä menestyksen arvoisesti, josta pitkälti johtuu tuo äärimmäinen kontrasti PKN:n suosiossa "Suomi vs. muu Eurooppa". On silloin myös symmetrisesti selvää sekin, kun monet suomalaiset tavallaan kollektiivina käsittivät virheellisesti PKN:n eli oman hätähuutonsa viisumenestyskaipuuksi ja edistyksellisyydeksi kollektiivisen menneisyytensä ja ko. ahdistuksensa voimakkaassa torjunnassaan eli luulivat siksi muidenkin maiden tykkäävän PKN:n ideasta kaikkineen jopa aivan samalla tavalla ja Lordi-ilmiön toisintona.
Muut eurooppalaiset näkivät sen sijaan ensimmäisenä ja oleellisimpana PKN:n musiikin huonouden sinällään ja sen alle jäi heidän katsannostaan kaikki tuo em. PKN:n ilmiöön liitettävissä oleva ulkomusiikillisuus > rujous ja amatöörimäisyys siinä oli liian paljon päin kasvoja muiden eurooppalaisten makuun nähden, kun lähinnä verrattavissa olevana Lordimainen show- ja campmenokin puuttui. Eli PKN:n esityksestä muut eurooppalaiset eivät saaneet mielekästä otetta, kun se ei puhutellut eurooppalaista nykykriisiä eikä se ollut edes viisuesityksenä riittävän taitavasti ja ihailtavasti toteutettua.
Tässä mielessä juuri Suomen ja Ruotsin välinen tämän kertainen viisukontrasti ei voisi olla suurempi; ensimmäinen jäi kiinni menneisyyden ja nykytraumojen torjunta-projisointiansaan, mutta jälkimmäinen alkoi katsoa uudesta ikkunasta parempaa tulevaisuutta kohti... Ihan vain musiikillisesti ja esityksellisestikin pätee sama jako - Ensimmäinen oli liian rumaa ja jälkimmäinen oli paljon kauniimpaa.
Toisaalta tämä(kin) ryhmäpsykologisen projektion ja torjunnan korostunut esiintyminen maamme sosiaalisessa konstruktiossa kertoo osaltaan siitä, että suomalaisen yhteiskunnan kollektiiviset möröt ovat alkaneet entistä enemmän tulla esille vaatimaan rooliaan ja poiskäsittelyään! > Sitä on edesauttanut valveutumisprosessi, joka sosiaalisen median toiminnassa on tuonut pintaan tätä sosiaalispsykologistakin puoltamme yhteisönä / -söinä.
Tilanne on vakava, koska PKN:n(kin) paljastamana yhteiskuntarakenteessamme ilman kansallista psykoanalyysiä ja nykyisen geopoliittisen ja taloususkonnollisen maailmandraaman eskaloimana on vaaraa maamme ajautumiseksi kaaokseen tai ainakin entistäkin pahempaan kriisiin!... Tämä rappiokokonaisuus on alusta, jossa maassamme mm. juuri russofobiakin jatkaa väärää kukoistustaan!
Vielä kansallinen psykoanalyysimme ei siis ole päässyt sosiaalisen median luomasta valveutumisprosessista huolimatta kunnolla käyntiin, koska valtamedia ja muu julkinen keskustelu sensuroi ja ymmärtämättömyydessään jättää käsittelemättä kaikkea sitä oleellista ajatussisältöä ja oleellista kollektiivista toimintaa, joka tuota psykoanalyysiäkin mahdollistaisi >> Eliittihegemonia ja sen ylläpitämä terrori-rappio on aivan liian vahvaa Suomessa edelleen ja tukahduttaa parantumistamme ja neorenessanssillisia mahdollisuuksiamme!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment