Ruoditaanpa pitkästä aikaa säätä ja luonnonilmiöitä muutenkin! - Teen nyt tämän lopuillaan olevan kesän säästä ja kasvukauden kehityksestä koostetta lähinnä Etelä-Suomen tarkastelussa. Sääennuste viikolle 35 kuuluu myös asiaan >>
Melkein koko kesänä en olekaan mitään niiden aiheiden parissa täällä kirjoitellutkaan, mutta tämä elokuu ja varsinkin viimeisen reilun viikon mittainen jakso on koko kesän mittaisessa erikoisuudessaan oikeutetusti inspiraationa tälle sää- ja luontoaiheiden paluukirjoitukselleni.
Ensinhän kesä oli toukokuulta alkaen elokuun alkuun saakka lähes muuttumattomasti epävakainen ja viileä sekä ajoittain jopa voimakastuulinen ja runsassateinenkin, kun lännestä tulleille matalapaineille jumittui jatkuva ja runsas rata Atlantilta Fennoskandiaan. Samalla Etelä-Euroopassa ja ajoittain muuallakin manner-Euroopassa Britteinsaarilla kärvisteltiin jopa ennätyshelteissä (Mm. Itävallan alueella havaitsin pariinkin otteeseen useita päiviä putkeen kestäneitä yli +35 asteen helteitä ja Välimerellä oli erikoisen paljon yli +40 asteen helteitä, kuten Italiassa) - Suomessa vain heinäkuun alussa oli kolmen päivän mittainen helteiden pistäytyminen (Kesän 2015 kuumin päivä - Osa 1) eikä se edes ulottunut ollenkaan Lappiin saakka.
Tämä elokuu on viimein tuonut muutoksen Fennoskandian säähän aurinkoisempaan ja lämpimämpään suuntaan. Aluksi lämmin ja jopa helteinen korkeapainesää vallitsi Etelä-Suomessa torstain 6.8. ja torstain 13.8. välisenä aikana. Tämä hellejakso ei kuitenkaan pituudestaan huolimatta yltänyt tuon heinäkuun alun kolmen päivän helteen huippulämpötiloihin, vaan vain paikoin ylitettiin niukasti +25 astetta iltapäivisin; ylimmät lukemat olivat n. +27 asteen luokkaa.
Sitten sen perään tuli hitusen epävakaisempi ja viileämpi parin päivän väli, kunnes tämän kesän pysyvin ja voimakkain korkeapaine majoittui Fennoskandiaan viime viikon 33 lopulta alkaen. Sen myötä sää on nyt ollut koko ajan pääosin kokonaan - lähes kokonaan selkeä jo yli viikon ajan. Ilmamassa on kuitenkin lämmennyt korkeapaineessa vain hitaasti ja vasta viimeisten parin-kolmen päivän aikana maksimilämpötiloissa on saavutettu +25 asteen tienoo - Eli hyvin aurinkoisista olosuhteista huolimatta ei tämäkään hellejakso ole kyennyt edes saavuttamaan tuon heinäkuun alun hetkellisiä huippulämpötiloja.
Tämä korkeapaine on ollut luonteeltaan myös kuiva ja hyvin heikkotuulinen, mikä on lämpimien / helteisten päivien vastapainoksi etenkin alkuviikolla merkinnyt myös yllättävän koleita öitä etenkin sisämaassa. Paikoin minimilämpötilat laskivat alavilla mailla alkuviikolla jopa +5 asteen vaiheille ja maan pinnassa lievän hallan partaalle yksittäisillä kohteilla. Sisämaassa on samasta syystä esiintynyt jo myös tyypillisiä loppukesän korkeapainetilanteen yö-aamusumuja joinakin öinä. Nyttemmin yötkin ovat pääsääntöisesti hieman lämmenneet.
Tämä korkeapainetilanne on ollut myös siitä erikoinen, koska sen myötä Lapissa tuli tälle viikolle 34 koko tämän kesän ylivoimaisesti lämpimimmät ja aurinkoisimmat säät - Myöhäisyydessään tämä "jälkikesäisyys" ja ainoa aidosti kunnollinen kesätilanne koko vuonna on erityisen erikoista, kun lisäksi osassa Lappia saavutettiin siinä hellelukemiakin!
Jatkossa sääennusteita tarkastellessa huomio kiinnittyy siihen, kuinka tämä todennäköinen tämän kesän vihon viimeinen hellejakso huipentuu Etelä-Suomen osalta nyt alkavan viikon 35 maanantaina ja tiistaina - Korkeapaine alkaa heikkenemään, mutta päästää vielä pari päivää länsireunallaan Baltiasta käsin helleilman kielekkeen Suomeen, jolloin seuraavina päivinä voidaan mahdollisesti ainakin saavuttaa nuo tämän kuun alun n. +27 asteen lukemat. Tämän kesän kuumimmiksi päiviksi ei maanantai eikä tiistai ole tulossa - Katsotaan, josko kuitenkin tekisin niistä päivistä tämän kesän toisen helleseurannan tutulla teemalla "Kesän kuumin päivä" -seurannassa...
Keskiviikosta 26.8. alkaen ollee sitten tulossa lounaasta käsin epävakaisempaa säätä läntisten matalapaineiden alkaessa lähentää vaikutustaan - Joissakin ennustemalleissa kuitenkin jopa vielä keskiviikkona olisi osaksi hellettä, mutta ainakin torstaista eteen päin sää muuttunee lämpöoloiltaan enemmän ajankohdan normaalia vastaavaksi. Epävakaistuminen, tuulisuuden lisääntyminen ja pilvisyyden runsastuminen yhtäältä silti nostaa yölämpötiloja reilummin ja yleisemmin yli +10 asteen, mutta päivälämpötilat alkavat jäämään korkeintaan +20 asteen vaiheille ja sateessa allekin.
Epävakaistumiseen ei ole näillä näkymin liittymässä enää merkittävää ukkostelua, mutta ke-to paikkeilla jonkinlaista ukkosta voi paikoin esiintyä. Joissakin sääennustemalleissa on toisaalta alkanut vilahtamaan ensi pe-la paikkeille lounaasta tulevaksi nopeasti voimistuva matalapaineen osakeskus, joka saattaisi yltyä myrskyksi, ja missä ehkä kesän rajuimmat ukkosetkin olisivat tulossa optimaaliskenaariossa??... Sen jälkeen sää voisi muuttua selvemmin syksyisempään suuntaan... Katsellaan ennusteiden kehitystä näitä silmällä pitäen!
Näyttää kuitenkin ukkosbongarin katsannossa uhkaavasti siltä, että tämä koko kesä tulee jäämään historiaan laajasti jopa ennätyksellisenkin vähäisten ja normaalia heikompien ukkosten aikana - Onneksi minä olen kolmisen kertaa sattunut olemaan Espoossa juuri silloin, kun ne vähät keskinkertaiset ukkoset sattuivat siellä hyvin kohdalle; viimeksi elokuun alussa - Harmillisesti nämä elokuun helteet ovat sittemmin olleet ilmamassoiltaan ukkosille liian kuivia ja liian vakaita.
Seuraavaksi katsausta Etelä-Suomen luonnon ja kasvukauden kehityksen piirteisiin tänä kesänä ja tällä hetkellä >>
Aikaisemmin tänään 23.8. matkustin Espoosta Hämeenlinnaan ja samalla tuli havainnoitua Etelä-Suomen maisemien tilaa tänä erikoisena elokuun lopun lämpö- ja kuivuusjaksona. Katsotaanpa tarkemmin:
Lehtipuiden kellastuminen (erityisesti koivut) onkin tullut voimakkaasti esille tämän viikon 34 aikana - Kyse ei kuitenkaan ole vielä varsinaisesta ruskasta, vaan sekä ruostesieni-invaasiosta että kuivuuskellastumisesta.
Kuivuuskellastumista on nimen omaan kallioisilla mäillä erityisen kirkkaana eli yllättävänkin nopeasti kehittyneenä, vaikka vielä elokuun alkuun saakka jatkui ko. sateinen kesä. Muutoin kellastumisessa on nyt kyse ruostesienistä.
Kuivuus on alkanut etenemään jo nurmikoillakin paikoin kellastumisena; etenkin paahdepaikoilla ja runsaasti vettä käyttävien isojen puiden piirissä. Näin elokuun lopussa tämä on näinkin sateisen kesän loppunäytöksenä tosiaan poikkeuksellista. Toisaalta elokuun lopussakin auringolla on vielä melko tehokas säteilyluonne, mitä tämä kuivuuskehitys vielä ilmentää.
Joka tapauksessa näyttää siltä, että Etelä-Suomessa runsaat ruostesienikellastumiset ovat pysyvästi vakiintuneet jokavuotisiksi ennen varsinaista ruskaa tapahtuviksi ilmiöiksi erityisesti koivuilla (Betula sp.) ja monilla pajuilla (Salix sp.) elokuun n. puolivälistä alkaen, oli sää ilmeisesti mikä hyvänsä.
Sitten tämänlainen ruostesienikellastuminen limittyy joka kerta suunnilleen samalla kaavalla alkavan varsinaisen ruskan kanssa syyskuun aikana ja lopuksi syyskuun lopulta alkaen varsinaisen ruskan huipennus tulee pääosaan.
Edellisvuosiin verrattuna ruostesienikellastuminen on puolestaan jäänyt tällä kertaa lähes täysin puuttumaan tietyiltä viljellyiltä poppelilajeilta (Populus sp.), kuten balsami- ja tsaarinpoppelilta. Usein juuri niissä on muutoin elokuussa hyvin runsaasti kellastumista ja varisemista ruostesienien takia.
Myös harmaalepällä (Alnus incana) on tänä vuonna edellisvuosia vähemmän ruostesienivioituksia, mutta paikoin selvästi kuitenkin joissakin puissa.
Muita kasvitauteja - kuten härmää - ei ole ollut tänä kesänä erikoisen paljoa, vaikka säät olivatkin kosteita ja viileitä kesä- ja heinäkuussa. Liikamärkyydestä on saattanut olla tiiviillä ja alavilla mailla jonkin verran haittaa myös puuvartisille lajeille alku- ja keskikesällä, mutta nyttemmin tämä kuivuus on ollut kasveille kaikkiaan koko kesän mitassa huomattavin haitta, joka on alkanut ilmenemään myös urbaanissa ympäristössä mm. katupuissa; varsinkin puistolehmuksissa (Tilia X vulgaris) on alkanut tulla lehtien ennen aikaista kellastumista paikoin, kun niissä puissa on ollut taas loppukesän tyypilliseen tapaan jo kirvainvaasionkin aiheuttamaa stressiä.
Varsinaisen ruskan häilyviä esisävyjä on toki jo paikoin hieman esillä tyypillisesti mm. joissakin vaahteroissa (Acer sp.) ja tuomissa (Prunus padus) sekä joissakin koristepensaissa, kuten mm. pensasangervot (Spiraea sp.), viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia) ja pikkuherukka (Ribes glandulosum). Varsinaisesta ruskasta on tässä vaiheessa odotettavissa mahdollisesti normaalia selvästi kirkkaampaa tämän elokuun aurinkoisen ja kuivan sääjakson takia, mikäli syys- ja lokakuun aikana ei tule liikaa sateita sitä pilaamaan...
Kasvukauden eteneminen on nyttemmin sopivasti nopeutunut näinä elokuun kahtena hellejaksona sen verran, että loppukesän kasvutapahtumat ovat saaneet vielä hitusen normaalia enemmän potkua ennen syyskylmiä; pientä viivettä on kuitenkin ollut edelleen näkyvissä mm. myöhäisten perennojen ja auringonkukkienkin kukinnassa viileän alku- ja keskikesän takia. Kokonaisuutena kasvukausi ei ole edennyt missään vaiheessa kovin merkittävästi normaalista jäljessä kesä- ja heinäkuun viileydestä huolimatta.
Suomen luontaiset puu- ja pensaslajit sekä Suomen oloihin sopeutuneet viljellyt ulkomaiset lajit ovat kuitenkin ehtineet sekä valmistamaan hyvin hedelmiään että viimeistelemään uusia versojaan puutuneiksi ja talvisilmuisiksi - Esim. kotipihlajan (Sorbus aucuparia) marjat ovat kypsyneet aivan normaaliin tapaan ja alppiruusuilla (Rhododendron cv.) ensi kasvukautta varten muodostuneet kukkasilmut ovat jo hyvällä mallilla talvea vasten. Ainoa selkeä huoli ovat jotkin eteläiset puulajit, joilla osa versoista on jatkamassa edelleen voimakasta kasvuaan liian myöhään; näin esim. hernekasvipuilla valeakaasia (Robinia pseudoacacia) ja kolmioka (Gleditsia triacanthos). Syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kukinnassa on hitusen viivästymässä kukinnan vaaleanpunaiseksi muuttuminen.
Maaseudun peltoviljely on ollut tänä kesänä kaiken kasvillisuuden piirissä hankalin ja eniten haittaa kokenut poikkeus - Jo alkuun touko-kesäkuussa runsaiden sateiden takia joillakin pelloilla kylvötyöt viivästyivät pahasti ja osin jopa epäonnistuivat liikamärkyyden muodostuttua ja jatkuttua pitkin kesäkuutakin. Niinpä osa viljoista on kasvanut kehnosti ja viivästynyt paljon kehityksessään.
Toisaalta osalla kuivemmista pelloista viljat saatiin kylvettyä osaksi jopa huhtikuun puolelta alkaen, jolloin eri peltojen välisiä kehityseroja on ollut erikoisen jyrkästi - kehittyneimmät viljapellot ovatkin olleet puintivuorossa jo tässä elokuussa varsin normaaliin tapaan, mutta joillakin toisilla pelloilla viljojen tuleentuminen kypsäksi on vasta alkamassa ja voi jäädä pahasti kesken syksyn painaessa päälle sateineen ja kylmyyksineen...
Luonnonvaraisten ruohovartisten lajien piirissä eli tyypillisesti niityillä, ojissa yms. paikoilla viileä ja runsassateinen sää kesä- ja heinäkuun aikana puolestaan mahdollisti poikkeavan rehevää ja vetreää kasvua - Monet niityt olivatkin silloin sekä runsaita että näyttävästi kukkineita eikä merkittäviä poikkeamia kukinta-aikojen myöhästymisiin ilmennyt viileydestä huolimatta; pitkittynyttä kukintaa tosin oli havaittavissa monilla lajeilla.
Nyttemmin elokuussa osaltaan eri lajien kasvuvaiheiden päätyttyä ja toisaalta tämän kuivuuden ilmaannuttua niityt ja muut ruohovartiskasvustot ovat muuttuneet ajankohdalle tyypillisesti ruskeammiksi ja tuleentuneemmiksi. Samalla hedelmävillavaiheet maitohorsmalla (Chamerion angustifolium) ja ohdakkeilla (Cirsium sp.) ovat nyt olleet runsastumassa lähes ajallaan näissä elohelteissä. Toisaalta myöhään kukkivista lajeista mm. rantakukat (Lythrum salicaria), syysmaitiaiset (Leontodon autumnale) ja saunakukat (Tripleurospermum inodorum) jaksanevat edelleen kukkia syyskuullekin.
Omalla parvekkeellani on puolestaan käymässä harmillisesti kalpaten koristekasviestetiikan suhteen - Miekkaliljaviljelmäni (Gladiolus cv.) tuli sittenkin istutettua liian myöhään, kun lisäksi viileä ja runsaspilvinen kesäsää jatkui sittemmin liian pitkään; kukintovarsia ei ole vieläkään melkein ollenkaan tullut esille yhtä lupaavasti turvonnutta kohtaa lukuun ottamatta...
Taitaa käydä niin, että joudun kukittamaan myöhemmin syksyllä gladiolukseni sisätiloissa ikkunalaudalla, jos ne edes suostuvat ylipäätään kukkimaan enää. Surku!
Lopuksi vielä tämän kesän uimavesien erikoisesta kehitysprofiilista vesien pintalämpötilojen suhteen > Viileät ja runsaspilviset säät kesä- ja heinäkuussa nimittäin pitivät Etelä-Suomen järvissä pintavesilämpötiloja jatkuvasti vain +15 ja +19 asteen välillä; vain tuo heinäkuun alun lyhyt helle ehti vain osassa järviä nostaa lämpötiloja pieneksi hetkeksi ja vain hitusen +20 asteen yläpuolelle. Sen sijaan nämä elokuun kaksi hellejaksoa ovat mahdollistaneet sen, että järvissä on ollut tämän kesän pisimmät jaksot n. +20 asteen pintavesilämpötiloja. Kesän parasta uimavesitilannetta riittää em. sääennusteen mukaan täten myös vielä alkavan viikon 35 alkuun.
Merellä Suomenlahdella puolestaan alkukesän viileys hidasti huomattavasti pintavesien lämmön nousua, jolloin kesäkuun mittaan kesti pitkään ylittää edes +15 astetta laajalla alueella. Vasta tässä elokuussa on ollut selvimmin lähes +20 asteen pintavesilämpötiloja merellä, mutta lähinnä vain sisälahdissa ja rannan tuntumassa.
Alkavan viikon 35 lopulta alkaa sitten kaikkialla vesistöissä selvä pintavesien viileneminen joka tapauksessa, mutta saimmepahan poikkeuksellisen myöhäiseen ajankohtaan sijoittuneen kunnollisen - joskin lyhyen uimakauden.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment