Euroviisut 2016 - Analyysiä Suomen viisuedustaja Sandhjan "Sing It Away" -kappaleen monitasoisesta epäonnistumisesta osana yhteisömme rappiota ja katsaus viisufinaalin voittajaehdokkaisiin

Tänäkin vuonna teen Euroviisuihin liittyvää yhteiskunnallispoliittista analyysiä ja havainnointia, koska ko. show on länsimaiden (Euroopan) yhteiskuntatilojen-ominaisuuksien-sisältöjen indikaattorina ja paljastajana varsin hyvä edelleen - Tässä on sen tiimoilta ensin analyysiä ja kritiikkiä Suomen euroviisuedustajasta Sandhjasta, hänen viime helmikuisesta valinnasta ja tippumisestaan pois tämän illan viisufinaalista. Lopussa teen myös katsauksen tämän illan viisufinaalin voittajaehdokkaisiin ja muihin mielenkiintoisiin seikkohin siinä. 

Viisufinaalin lopputuloksesta teen myöhemmin joko päivityksen tämän kirjoituksen loppuun, tai sitten siitä tulee erikseen oma kirjoituksensa...

Tällä viikollahan on jo ollut Euroviisujen semifinaalit tiistaina ja torstaina, missä tiistaisen semifinaalin puitteissa Suomen edustajan Sandhjan kappale "Sing It Away" siis karsiutui aivan yllätyksettömästi pois finaalista > Katsotaanpa tarkemmin alla, miksi tämä karsiutuminen tapahtui, miksi se oli yllätyksetön ja minkälaisia yhteiskunnallispoliittisia aspekteja siihen liittyy:

Jo Suomen viisukarsinnassa helmikuussa kävi heti selväksi se, että Sandhjan valinta viisuihin oli kieroon ja ideologiseen ylihypettämiseen perustunut virhe, ja se tapahtui niissä karsinnoissa olleiden paljon parempien biisien ja esitysten kustannuksella varsin törkeästi - Kirjoitin jo heti tuoreeltaan silloin FB-seinälleni seuraavanlaista kommenttia siitä (tässä kursiivilla): 

>> Yhtäältä ei tarvitse hävetä esittäjää, mutta kappale on auttamattoman epämoderni ja jälkeen jäänyt sovitukseltaan ja lavashowltaan. Huomasinpa finaaliesityksestä myös sen, ettei Sandhjan laulutaito riitä paineen alla, vaan se menee liian epävireiseksi.

Kappale yrittää olla retrosti moderni, mutta eihän tällainen 70-lukuvaikutteinen ysärikama maailmalla edes ole parhaillaankaan suosiossa saati esillä, vaan nyt kokeillaan myös soul- ja r&b -tyylien parissa aivan uusia sovitus- ja soundiratkaisuja, joilla on suurin suosio. > Katsokaapa siitä esimerkkinä vaikkapa Zayn Malikin "Pillowtalk".

Kieszan "Hideaway" -kappaleeseen Sandhjan kappaletta on verrattu, mutta siinäkin on paljon modernimpi tuotantotyyli "Sing It Away" -biisiin verrattuna, vaikka Hideaway hakee vaikutteita 90-luvun klubimusasta. Lisäys: Toinen vastaava on viimeisen reilun vuoden aikana Britanniassa parhaiten menestynyt Jess Glynne.

Tämä "Sing It Away" on positiivisesta sanomastaan huolimatta myös kappaleena mielestäni niin tavanomainen viisujen viime aikaisessa 10 - 20 vuoden mittaisessa historiassa, ettei se erotu edukseen > Monilla muilla mailla varmaankin tulee olemaan myös tänä vuonna dancemusaa, mutta modernimmin ja lavashowltaan kekseliäämmin toteutettuna eli Sandhja tulee jäämään siinä kyllä jalkoihin (Lisäys: Ja näin tosiaan kävi!).

Vrt. vaikkapa viime vuoden voittajan (Måns Zelmerlöw "Heroes" > Oma blogikirjoitukseni) lavashowhun, joka asetti riman uuteen korkeuteen, mikä on ainakin saavutettava menestyäkseen. Enää ei pärjätä vain hienoilla spottivaloilla ja lasereilla, vaan pitää hyödyntää uusinta teknologiaa ja toteuttaa lavashowhun uusia visualisointitapoja tavanomaisten karnevaali- ja rocklavashow-tyylien sijaan / ohelle. 

Ja hyvin kyseenalainen oli myös se, kuinka tämä Sandhjan voitto tuli (Suomen karsinnoissa) > keinotekoisesti kootut raadit saivat 50% ääniosuudellaan täysin vääristettyä suosiojakaumaa, kun raadit ottivat ylen tuotannon hämmästyttävän yliampuvan Sandhjan hypettämisen todesta ja laittoivat "Sing It Away" -biisin ylivoimaiseen kärkeen. Yleisöäänissä biisi oli kuitenkin vasta kolmantena!

Tuosta viime tiistaisesta Sandhjan semifilaaliesityksestä voidaankin todeta, että se oli ihan positiivinen ja energinen esitys, mutta se oli myös edelleen hyvin keskinkertainen, huonolla tavalla retrosaundinen, tylsä, epäonnistuneesti stailattu ja epävireisesti laulettu moniin muihin ko. semifinaalissakin esiintyneisiin verrattuna, joten tippuminen finaalista oli heti selviö - Ja niin se Suomen oman viisukarsinnan ylihypetys tätä biisiä kohtaan paljastuikin karusti.

Ei siis ole mitenkään yllätys, että Suomi jäi rannalle. Olisi siellä Suomen karsinnoissa ollut tosiaan parempiakin kappaleita tarjolla, kuten meuhkasin helmikuussa. Viisukarsintamme osoittikin karvaasti sen, että kun itsepetoksellinen hypetys iskee, niin se voi johtaa pahasti harhaan!

Niitä muita parempia esityksiä Suomen karsinnoissa olisivat mielestäni olleet edustamaan mm. seuraavat: Annica Milan & Kimmo Blom (video), Mikael Saari (video), Saara Aalto (video), Tuuli Okkonen (video) jne. > Kellään heillä ei esim. ollut viisukarsinnassa sellaisia vireysongelmia laulussaan kuin Sandhjalla. Lisäksi kaikilla noilla oli myös mm. paremmat melodiat sekä mieleenpainuvammat ja kehitellymmät lavashowt.

Seuraavana vastaavanlaista kritiikkiä mediasta >>

-- Kansainväliset viisutoimittajat arvioivat: Tästä syystä Suomi putosi finaalista – ”Se ei vain riitä!”.

-- Suomi ei äänestänyt Sandhjaa, nyt ei äänestänyt Eurooppakaan – muistatko Sandhjan UMK-valintakohun?

Tässä on osuvimmat kommentit noiden juttujen parista mukaan lukien eräs lukijakommentti >>

Lainaukset: "...esityksestä uupui jotain sellaista, mitä vaikka Venäjällä tai Hollannilla oli – ja oikeastaan kaikilla muilla esityksillä oli jotain, mitä Suomelta puuttui.

– Ehkä se johtui show’n visuaalisista puutteista. Tänä vuonna esityksissä käytettiin paljon visuaalisuutta ja kameroiden kuvakulmia hyväksi, mutta Suomella ei ollut mitään sellaista."
"Mutta ehkä Sandhjan laulu oli jonkin verran epävireistä koko esityksen ajan, eikö? Sandhja ei kyennyt laulamaan kappaletta kovinkaan terävästi eikä hän osunut nuotteihin riittävän hyvin. Ehkä sillä oli vaikutusta lopputulokseen."

"Minusta on yllättävää, että Sandhjan epävireisyys sivuutetaan niin usein. Kyllä tuon tason estraadilla on kyettävä jotakuinkin puhtaaseen esitykseen, etenkin, kun biisi on niin totaalisen simppeli.

Eikä pelkkä vauhdikas koikkelehtaminen ole vielä karismaattista esiintymistä. Sandhja on vielä ihan raakile, ja biisistä puuttui koukku, se jokin, mikä jää päähän soimaan. Monotonisen, saman lauseen toiston aiheuttamaa korvamatoa ei lasketa.".

Miksi Sandhjan kipale sitten vain väkisin haluttiin valita edustamaan selkeistä puutteistaan huolimatta? >>

Yksi suuri syy on se, kun siihen liitettiin itsepetoksellisesti ideologisia mielihaluja ja vääristyneitä populaarimusiikin uskomuksia, ja ne sekoitettiin huonon musiikintuntemuksen aiheuttamien väärien arvioiden kanssa kokonaisepäonnistumiseksi: 

>> Uskoteltiin siis, että kunhan nyt joka tapauksessa on monikulttuuritaustainen / etnisesti värikäs persoona, ja että kipaleessa olisi jotenkin edes vasemman käden r&b- / soulsävyjä, niin se olisi muka "huikean persoonallista, tuoretta ja edistyksellistä kansainvälisyyttä" ja siten "ainoa oikea valinta edustamaan".

Noinhan sitä UMK-showssa hypetettiin aivan epärealistisesti ja tolkuttomasti, vaikka kipaleessa on siis noita puutteita aivan liikaa ja esityksessäkin oli selviä heikkouksia.

Ideologiset mielihalut olivat puolestaan juuri sitä, että ylen viisutuotanto hypetti monikultturismin ja etnisesti värikkään edustajan puolesta liian itsetarkoituksellisesti ja siten päälleliimatusti ja sisältöjen kustannuksella. UMK-tuotanto osoitti siis olevansa pinnallisen ja harhaan johtavan kapeakatseinen, tunnustuksellinen ja hihhuloiva, sekä antoi sen määrätä toimintaansa musiikin ja melkein kaiken muunkin haitaksi.

Se johti siihen, etteivät ylen tuotannossa ko. biisiä ylihypettäneet enää nähneet biisin em. puutteita, vaan sivuuttivat ne ja tuijottivat vain ko. ideologian raameissa illuusioina ilmenneitä "kansainvälisyyden", "edistyksellisyyden" ja "tuoreuden" piirteitä, mitkä nekin siis osoittautuivat vain heikoiksi turhaluuloiksi.

Se paljasti puolestaan sen, kuinka UMK-show on yksi oire suomalaisen yhteiskunnan rappiotilasta, jossa hegemoniaksi tulee yksisilmäisiä ja reaalitodellisuudesta irrallaan olevia ideologioita ja ajattelumalleja korvaamaan kokonaisvaltaista hyvää ymmärrystä ja hyvää energioiden virtaamista - Nyt näimme viisukarsinnassamme siitä lopputuloksena sen, kuinka Sandhjan viisupaketissa oli siksi liikaa energioiden hyvää virtaamista haitannutta puutteellisuutta ja ideologista taakkaa.

Tämä on selkeä esimerkki siitä, kuinka ismillinen eli pinnallisesti ideologinen ajattelutapa vääristää mielentiloja kokemaan asioita reaalitodellisuudesta irrallisina ja kieroituneina ulkokohtaisuuksina, ja se haittaa niin ymmärrystä kuin toimintaakin.

Se on tyypillinen suomalaisen yhteiskunnan perusvika! >> Se tarkoittaa sitä, että menneisyytemme vuosisataisten traumojen rasittamana (Vieraan vallan diktatuuri-ikeet sekä Ruotsin että Venäjän vallan ajoilta, ja sisällissotamme ja maailmansotien hyvin vakavat rasitteet) suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri ovat herkkiä taantumaan tai pysymään taantuneena psykologisesti joukkomitassakin, ja käytännössä se ilmenee seuraavasti > 

Siinä kollektiivinen sielu, tai paremminkin aiheeseen liittyen julkisen keskustelun ja koko julkisuuden muoto mm. tukeutuu aivan liian paljon ulkoisiin menestyksen ja kunnian merkkeihin ilman riittävää tajua sisällöistä, merkityksistä ja kokonaiskuvista - Ja ne menestyksen ja kunnian merkit voivat olla pahasti vääristyneitä ja siten epäsopivia tavoittelun kohteita, kuten tämä Sandhjan viisuvalinta osaltaan paljasti monikultturismihihhuloinnissaan > Suomesta ei ole monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi, vaan tilanne ajautuu sellaista pakotettaessa solmuun ja rappioon! 

Samalla siinä vajotaan projisoivaan ajatteluun, missä ei tunnisteta tuonlaisia em. vikoja, vaan niitä korotetaan kierosti ihanteeksi ja sitten suojellaan sellaista epärealistista ihannetta mm. ylihypettämisellä ja muiden alistamisella / manipuloimisella sen tahtoon sivuuttaen paremmat mahdollisuudet kategorisesti ja harhaisesti.

Juuri näin siis tapahtui Suomen viisukarsinnassakin Sandhjan kappaleen kohdalla >> Suomen karsintalähetyksissä ylen "viisumodulaattorit" ja muut tuotannon kommentoijat hehkuttivat juuri siihen muotoon ko. "Sing It Away" -biisiä muka ainoana vaihtoehtona: Näitä ylihypettäjiä olivat mm. Raakel Liekki, Mikko Silvennoinen ja Jaana Pelkonen.

Niinpä paljastui sekin, että esim. juuri heillä musiikillinen ja esityksellinen kappaleiden arviointi oli huonoa vääristyen ideologiseen ja ulkokohtaiseen hihhulointiin. 

Siksi seuraavan vuoden UMK-tuotannon sisällöissä on tapahduttava parannusta mm. siten, että vaihdetaan kommentoijat, arvioijat ja tekijät parempiin! 

Sama koskee tuota typerää raatikäytäntöä, jonka on myös muututtava oikeudenmukaisemmaksi ja popmusiikin eri ominaisuuksia paremmin ymmärtäväksi, mikäli Suomen viisuedustus aikoo jatkossa tulla tästä syvältä suon silmästä menestykseen! 

Nimittäin tuo em. skandaali Suomen karsintojen vääristyneessä raatien roolissa Sandhjan kappaleen hyväksi alleviivaa Suomen tämän kertaista viisuedustajuuden huonoutta edelleen.

Siksi tämä ylen tuottaja tässä seuraavassa jutussa valehtelee eikä uskalla tunnustaa olleensa tekemässä osaltaan em. tapaista väärää valintaa ymmärrystä vailla! >> Suomi jäi nyt toisena vuonna peräkkäin ulos euroviisufinaalista – missä vika? UMK-tuottaja vastaa

Lainaus: "– Kansahan sen edustajan aina lopulta valitsee. Raatilaisten äänet eivät juuri eronneet tavallisen yleisön äänistä, paitsi että raadissa yksittäisellä äänellä on hieman enemmän painoarvoa, Autio pyörittelee.".

Tuota ja koko UMK-tuotantoakin vastaan tässä on hyvin osuva lukijakommentti: "Surkuhupaisaa tässä on se, että Tukholmassa pyrot ja screenin grafiikat on tietääkseni suomalaisten yritysten käsialaa. Jotta näin asioista perillä oleva tuotantotiimi Suomen edustajalla....".

ylelle ("pieni alkukirjain" -protestini on edelleen voimassa) tällaisessa ylihypettämiseenkin perustuvassa manipuloinnissa ei ole toki mitään uutta, kun viime vuosien toimintakulttuuriinsa on kuulunut nimen omaan manipulointi, valehtelu ja harhaan johtaminen kokonaisena yhteiskunnallispoliittisena missiona - Siinä nämä viisut ovat olleet vain yksi symbolinen pilkku muun sakan joukossa.

Se pilkku on kuitenkin selvästi yhteiskuntamme tilaa paljastava räikeä merkki, koska nyt voimme tämän analyysin yhteenvetona todeta, kuinka yhteiskuntamme on yhtäältä vuosisataisten traumojen vääristämien ajattelu- ja toimintamallien armoilla. 

Toisaalta yhteisömme on suurelta osaltaan siksi itsetunnoltaan ja / tai omanarvontunnoltaan niin heikko, että kerjäämme kiitosta ja huomiota epätoivoisesti pinnallisten ja ylihypetettyjen tunnustuksellisuuksien ja vääristyneiden ryhmäajattelumallien mukaan, ja se johtaa monesti pahastikin harhaan ilman sisältö- ja merkitysymmärrystä - Se ei ole vain nykyisen euroviisuajattelumme ongelma, vaan on laajasti koko yhteiskuntahegemoniaa koskevaa > Se on se vakavin juttu!...

Sandhjan kappaleen kritiikin lopuksi on hänen puolustuksekseen sanottava seuraavaa:

Tämä UMK-tuotanto teki tuolla harhaisella ylihypettämisellään oikeastaan tosi törkeästi karhunpalveluksen Sandhjaa kohtaan! >> Se tarkoittaa sitä, että yhtäältä hän joutui hyvin ikävästi pelinappulaksi tässä ylen ja UMK:n manipuloivassa, itsekkäässä ja ymmärtämättömässä sekoilussa. 

Oikeastaan heidän tulisi pyytää Sandhjalta julkisesti anteeksi moista törkeyttään ja hihhulointiaan, koska nyt Sandhja oli, on ollut ja on oleva sen takia tarpeettomastikin leimattu epäonnistujaksi, ja uransa jatko on siksi vaakalaudalla-katkolla väärin perusteinkin!

Lisäksi tässä sekoilussa Sandhjalle ei tullut läheskään koko kansan tuki viisuedustajuutensa taakse, vaan yleisö kyllä tunnisti tässä niin selvästi tämän UMK-tuotannon manipulaation ja virheen, että sellainen negatiivinen sosiaalinen-psykologinen taakka oli koko ajan myös selkeänä haittana Sandhjan viisuedustajuudelle > Eli vikaa / syytä ei voida sälyttää kokonaan vain Sandhjan harteille!

Joka tapauksessa tämä on ollut hyvin ikävä episodi Suomen koko viisuhistoriassa - Tietyissä katsannoissa ehkä se kaikkein pahin moka koko tv-historiassa juuri yle-tuotannon taholta näissä edellä analysoiduissa merkeissä!...

-------

Seuraavaksi teen listauksen ja analyysin siitä, mitkä kappaleet voisivat olla voittajaehdokkaita tämän illan viisufinaalissa ja mitkä kappaleet siinä muutoin ovat mielenkiintoisia mm. juuri yhteiskunnallispoliittisessa katsannossa >>

Silmiin pistävä piirre on ensinnäkin se, että finaaliin selviytyi suuri joukko vahvoja naisartisteja, joilla kaikilla on lisäksi hyvä biisi laulettavanaan sekä hyvin ja kekseliään modernisti tuotettuna: Oikeastaan nämä kaikki käyvätkin samalla esimerkkeinä siitä, kuinka niillä kaikilla on kaikki osa-alueet paremmin kuin oli Suomen Sandhjan kappaleella >> biisi, sovitus, tuotanto, esiintyminen, laulutaito, visuaaliset ratkaisut niin muusiikkivideoissa kuin lavashowssa sekä kappaleen tuore ja kiinnostava nykyaikaisuus. 

Nämä ehdokkaat toisaalta syövät toinen toistensa ääniä finaalin äänestyksessä, joten on vaikeaa sanoa, mikä niistä lopulta nousee lähimmäksi voittotaistelua.

Tässä listauksena näitä naisartisteja videolinkkeineen: Tsekki (video), Azerbaijan (video), Bulgaria (video), Australia (video), Kroatia (video), Malta (video) ja Armenia (video) - Muitakin vahvoja naisartisteja on mukana, mutta tietyistä syistä otan heidät vielä erikseen alla ruodintaan...

Samaan tapaan kaikella tavalla hyvin tuotettuja kappaleita hyvien miesartistien esittäminä on myös, muttei niin paljon kuin vastaavia naisartisteja; tässä on ensin muutama esimerkki ennen kolmea erikseen esille otettavaa ehdokasta: Unkari (video), Israel (video), Liettua (video) ja Latvia (video).

Miesartisteista kuitenkin kolme siis erottuu selvästi edukseen muista jopa kaikkien artistien-bändien katsannossa, ja he ovat todennäköisesti parhaiten kiinni voittotaistelussa: He ovat Venäjän (video), Puolan (video) ja Ranskan (video) edustajat: 

-- Venäjällä on koko kisan pisimmälle tuotettu kappale kaikella tavalla, missä mm. lavashow on vienyt viime vuoden voittajan (Ruotsin Måns Zelmerlöv) esille tuomia uusia visuaalisia kikkoja entistäkin pidemmälle ja koko esitys räiskyykin suorastaan ilotulituksena ja avaruudellisena unena. Mutta onko tämä tuotanto jopa liioiteltua, ja siten haitta ja liian koneellisen kylmä...? Top 3 -sijoitus lienee kuitenkin varma.

-- Ranskalla puolestaan on erinomainen ja maailman kurjuudesta ja pahuudesta huolimatta positiivista elämänasennetta kampanjoiva kappale tarttuvalla kertosäkeellä, jonka laulaa karismaattinen ja hymyilevä keski-ikäinen mies - Pariisin viime vuoden lopun terrori-iskuilla saattaa olla tässä paljonkin sympatiapisteitä tuovaa ominaisuutta yhteiskunnallispoliittisena ulottuvuutena...

-- Puola on selkeä musta hevonen, koska sitä ei ole eri arvioissa pidetty ollenkaan ennakkosuosikkina; kappale on kuitenkin erinomainen ja varsinkin kertosäkeensä on mielestäni itse asiassa koko kisan paras miellyttävyydeltään ja mieleenpainuvuudeltaan. Lisäksi kappaleessa on hyvä sanoma. Niinpä tässä on kyllä voittaja-ainesta ja merkkaankin sen omalta osaltani jopa koko kisan voittajaksi!... Näin Puola saattaisi saada historiansa ensimmäisen viisuvoiton!

Miesartisteihin liittyen Ruotsi luottaa tällä kertaa nuoren kundin minimalistisen vähäeleiseen kappaleeseen (video), missä on modernin r&b:n -sävyjä. Kappaletta on kehuttu hyväksi, mutta tässä on mielestäni selvä vaara tylsään ja muiden jalkoihin jäävään pettymykseen, vaikka erottautumista on haettu juuri minimalistisen tuotannon eleillä - Ei ole Ruotsista kuitenkaan nyt voittajaksi.

Erikseen esille otettavat erikoisuudet: Ukrainan (video) kappaletta on kohuttu liian räikeästä poliittisuudestaan, ja sitä se toki onkin. 

Sanoituksessaan on näennäisesti varsin yleispätevää kritiikkiä sotaa ja sortamista vastaan ilman sormella osoittelua, joten siltä osin kappale voisi olla erinomainen kannanotto. 

Kuitenkin esim. musiikkivideossaan olevissa viitauksissa Krimin toisen maailmansodan aikaisiin Stalinin vainoihin ja väestön pakkosiirtoihin on nykyaikaan liittyvää sormella osoittelua, joka on hyvin ongelmallista ja kyseenalaista. Kappale näet yrittää kiertoteitse tuohon historiaan viittaamalla kritisoida nyky-Venäjän toimia Ukrainaan / Krimiin liittyen, vaikka kyseessä siis on jo lähtökohtaisesti vaikea propagandistinen dilemma länsimaiden valtapolitiikan ja valtamedian tahoilta.

Nimittäin vastoin länsimaisen valtamedian luomaa illuusiota: Ensinnäkin nykyisen Krimin tilanne Venäjän hallintaan joutuneena ei ole sukua Stalinin vainoille - Krimillähän ei ole ollut nyt Venäjän vallan alla sotaa, eikä varsinkaan kansanmurhaamista ja muuta sellaista väkivaltaista sortoa. 

Sen sijaan juuri Ukrainan alueella sen itäosissa Ukraina itse on tehnyt jo parin vuoden ajan venälaistä vähemmistöä kohtaan radikaalia kansanmurhaamista mm. tulittamalla tykeillään jatkuvasti ja tarkoituksellisesti siviilikohteita! Se on ollut koko ajan vakava sotarikos!

Niinpä tämä Ukrainan kappale on tässä kokonaisuudessa tekopyhyydessään ja kyseenalaisessa osoittelevuudessaan hyvin ruma ja pahuutta ulospäin itsestään projisoiva propagandajulistus! 

Se onkin ottanut nuo historialliset traumat kokemuspohjaksi tyypilliseen tapaan niistä traumoista parantumattoman sairaana ja keinotekoisena paatoksena, ja yrittää todistella niillä harhaisesti nykyaikaa. 

Sellainen viisu ei ansaitse voittoa! > Valitettavasti tämäkin kappale on yksi ennakkosuosikeista, ja saattaakin jopa voittaa... Tosin onhan se kuitenkin musiikillisesti vahva ja onnistunut sekä modernisti tuotettu, joten siinä mielessä siinä ei ole vikaa; sanoma vain on sairas ja kiero.

Joka tapauksessa tämän kappaleen indikaattorirooli onkin nyt hyvin vahva näissä kisoissa > Sen avulla voidaan havainnoida eurooppalaisen yleisön valveutumisen astetta noihin Krimin ja Ukraina vs. Venäjä -tilanteisiin nykyajan katsannossa; biisin suosion suuruus voi kertoa varsin paljon siitä, kuinka hyvää tai huonoa yhteiskunnallispoliittinen valveutuminen tässä katsannossa on eri viisumaissa. 

Toisin sanoen mitä enemmän Ukraina menestyy näissä kisoissa, niin sitä valveutumattomampaa eurooppalainen viisuyleisö on.... Käytännössä on kuitenkin mahdotonta tarkasti erottaa toisistaan Ukrainan kappaleesta vain musiikillisesti pitävät ja siitä juuri sen poliittisuuden / kantaa ottavuuden takia pitävät - Kisan jälkeen on kuitenkin mielenkiintoista analysoida eri maiden pisteiden antamisen jakautumisia Ukrainalle!...

Erikseen huomion arvoista on myös se, kuinka tuota Ranskaa lukuun ottamatta kaikki muut Länsi-Euroopan maat ja / tai suurimmat viisujen rahoittajamaat (etenkin siis Britannia, Saksa, Espanja, Italia sekä myös Alankomaat ja Irlanti) ovat edelleen taantuneet viisuiluissaan vanhanaikaisuuteen ja tylsyyteen - Heille on siksi todennäköisesti edelleenkin tulossa pahaa pettymystä; Espanja tosin Sandhjan kipaletta paremmalla vastaavanlaisella biisillä on heistä varmaankin parempi menestyjä...

Silmiin pistävää on tässä viisufinaalissa myös se, kuinka Ruotsia lukuun ottamatta (Ruotsihan pääsi suoraan finaaliin edellisvuoden voittajana) kaikki muut Pohjoismaat karsiutuivat pois semifinaaleissa - Pohjoismaiden menestyskausi taitaa olla nyt selvästi ohi joksikin aikaa...?

Aivan lopuksi tavallaan kevennyksenä otan vielä esille Itävallan (video) ranskankielellä lauletun kappaleen - Se on varmaankin koko kisan söpöin ja viehättävin sekä kappaleen että esittäjänsä suhteen. Se voi olla menestymisen suhteen oleellista eli yllättävää suosiota voi sillekin tulla!... 

Lisäksi se on mielestäni myös hyvä esimerkki siitä, kuinka vanhanaikaisuutta voidaan yhdistää moderniin viisuiluun hyvällä tavalla; kappaleessahan on tyyliä kuin jostain jopa 60- ja 70-lukujen viisuista ja sen aikaisista naisartisteista, mutta toteutettuna nykytekniikalla ja nykyvisuaalisuudella hyvin ammattitaitoisesti, ja siis nimen omaan viehättävästi.

Päivitys lauantaina 14.5.2016 klo. 21:40: Juuri ennen viisufinaalin alkua kerkesin tekemään vielä varsin mielenkiintoisen suuntaa-antavan kartoituksen finaalissa todennäköisesti menestyvistä kappaleista - Käytin siinä kriteerinä finaalissa esiintyvien maiden Youtube-videoiden katselukertoja tällä kellonlyömällä. Niiden mukaan top 3 olisi seuraava >> Ranska (video) on ylivoimainen voittaja ainoana yli 6 miljoonan katselukerrallaan. Toisesta ja kolmannesta sijasta kisaavat yli 5 miljoonan katselukerroillaan Australia (video) ja Puola (video). Kaikki muut ovat jääneet alle 5 miljoonan katselukerran, kuten Venäjä, Ukraina ja tuo tasavahva naisartistikatras. Saas nähdä, onko tällä jotain korrelaatiota itse finaalimenestykseen...

Päivitys maanantaina 16.5.2016 klo. 23:55: Palaan vielä kertomaan tähän ensinnäkin sen, että Ukraina voitti nämä viisut, ja pidän sitä näiden viisujen voittajaksi huonoimpana valintana. Toisaalta siihenkin liittyy monia mielenkiintoisia pointteja, mutta otan näitä asioita erikseen esiin toisessa viisuanalyysikirjoituksessani.

Kerronkin tässä samalla, että sen analyysin tekoon olen nyt päättänyt varata aikaa ainakin koko tämän alkaneen viikon 20 /2016 (16. - 22.5.) - Analyysi kattaa viisutulosten perinpohjaista ruotimista, ja aineistoa on siksi käytävä monella tavalla läpi sekä ryhmiteltävä analyysikirjoitukseeni esille monella tavalla.

Exel- ja tulostaulukot viisutulosten analyysissäni viliseekin jo silmissäni aika pahasti, mutta vien läpi tämän analyysini, vaikka sen valmistuminen viekin vielä aikaa kaikkineen... Ja minulla on muutakin hommaa, joten odottakaapa rauhassa.

Analyysin johtopäätöksiä tulee olemaan kuitenkin runsaasti ja hyvin mielenkiintoisesti nyt, kun viisuäänestys lisäksi jaettiin kahtia tuomariraatien ja yleisöäänien kesken.

Nämä sisällöt haluan nyt ruotia kunnolla esille, kun kerran ryhdyin moiseen, ja havaitsin sen tarjoaman hyvän näkymän Euroopan (lännen) yhteiskuntien tilanteisiin ja sisältöihin....