Kesän 2019 kuumin päivä - Osa 4 (Hellepäivät 30.6. ja 1.7.2019)

Päivitän ajallisesti puolisen vuotta jälkikäteen kesän 2019 loput helletilanteet tähän seurantaan, missä tämän osan 4 julkaisen tänään 6.2.2020 klo. 23:05 - julkaisukohdaksi tälle osalle takautuvana aikana valitsen tämän kertaisen helteen viimeisen päivän, eli 1.7. ja kellonajaksi vapaan muodollisesti 23:55.

Tämä helletilanne kattoi vain kaksi päivää kesä-heinäkuun vaihteessa eli 30.6. ja 1.7.: tilanne aiheutui siitä, kun Keski-Euroopassa itään siirtyneen ankaran helteen (yli +35 asteen päivälämpötiloja) alueelta ulottui lounaistuulilla helleannos tarkastelualueelle Islannista Fennoskandian keskiosia lähestyneen matalapaineen etupuolella Etelä-Ruotsista 30.6. ja 1.7. osin myös Baltiasta.

Ensimmäisessä vaiheessa 30.6. Suomen ylle tuli edeltäneen päivän matalapaineen jälkeen lännestä poutainen, mutta vaihtelevapilvinen korkeapaineen selänne ja hellettä oli saapumassa lounaiskolkkaan lounaasta. 

Seuraavan päivän vaiheessa tuo lännestä lähestynyt uusi matalapaine venytti Etelä-Suomeen matalapaineen solaa ja sateita syntyi lähinnä Keski-Suomesta itäkolkkaan olevalle vyöhykkeelle, ja alkuillalla kaakossa ukkosti paikoin voimakkaasti. Siksi hellelukemia ehdittiin saavuttaa vielä tarkastelualueen etenkin kaakkoisosissa, ja sen päivän maksimilämpötilat olivat kuumimmat tässä helletilanteessa; +30 astetta jäi silti saavuttamatta.

Sitten sää alkoi pysymään Etelä-Suomessakin useita päiviä ajoittain epävakaisena ja paljon viileämpänä, josta vielä lisää tämän kirjoituksen lopussa - seuraavaksi itse lämpötilalistaukset tilanneselostuksineen tästä helletilanteesta >>

Lämpötilat on poimittu Ilmatieteen laitoksen säähavaintoarkistosta, ja lukemat pyöristän aina puolivälistä asteita ylöspäin lähimpään kokonaislukuun. 

Viime kerrasta alkaen Hämeenlinnan tietoja on edustanut Hattulan Lepaan sääasemalta saadut lukemat, koska aikaisemmin käyttämäni Hämeenlinnan Katisen sääasema on lakkautettu. Samoin Lahden sääasema vaihtui jo aikaisemmin ja jatkossa Sopenkorven sääasemalta saadaan Lahden lukemat näissä seurannoissa. Tarvittaessa myös muiden asemien kohdalla tietojen silloin tällöin puuttuessa (valitettava ongelma nykyään!) valitsen kulloinkin korvaaviksi tiedoiksi seuraavaksi lähimmän aseman lukemat.

Tässä on viime kesän uudistuksesta tuttu selitys lukemamerkinnöistä: Ylipäätään hellelukemiin (tasan +25 astetta ja sen yli +29 asteeseen saakka) päätyvät maksimilämpötilojen arvot merkitsen punaisella. Sitten +30 asteen ja sitä korkeammat helteet +34 asteeseen saakka merkitsen paksufonttisella punaisella. Lopulta +35 asteen helteet ja sitä kuumemmat lukemat laitan puolestaan paksufonttisella ruskehtavan punaisella.



Sunnuntain 30.6.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +22 astetta, Turku +25 astetta, Salo +25 astetta, Pori +22 astetta, Hämeenlinna +22 astetta, Tampere; Härmälä +21 astetta, Tampere; Siilinkari +20 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +23 astetta, Vantaa +24 astetta, Hyvinkää +23 astetta, Lahti +22 astetta, Kouvola +22 astetta, Porvoo +24 astetta, Lappeenranta; Lepola +21 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +21 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +19 astetta, Mikkeli +21 astetta, Jyväskylä +20 astetta, Savonlinna +19 astetta, Joensuu +20 astetta ja Ilomantsi +18 astetta.

Korkeapaineen selänne oli saapumassa ja muodostumassa tarkastelualueelle lännestä, jolloin alkupäivän aikana iltapäivään saakka vallitsi vielä edellisen itään siirtyneen matalapaineen jäljiltä viileä luoteinen virtaus etenkin idässä. Lännestä alkaen tuulet olivat kuitenkin tyyntymässä iltaan mennessä ja ne alkoivat kääntyä etelään voimistuen hieman uudestaan.

Keski-Skandinaviaan tuli samalla matalapaine Atlantilta, joka alkoi siirtyä hitaasti itäkoilliseen kohti Lappia. Se alkoi syöttää itäkaakkoon tarkastelualueelle päin rintamapilvisyyttä, jonka eteläpuolelle alkoi kurottua lounaasta helleilmamassaa.

Tarkastelualueella pilvisyys käyttäytyi em. prosessissa seuraavasti: aluksi iltapäivän alkuun saakka etenkin idässä oli edellisen matalapaineen jäljiltä keskipilvi- ja kumpupilviauttailua jäänteenä, mutta muutoin oli ajoittain varsin selkeääkin. Iltapäivän ja illan mittaan tuo rintamapilvisyys oli lännestä käsin ajoittain runsasta vaihtelevina ylä- ja keskipilvilauttoina, missä oli havaittavissa myös tuuliväänteen aiheuttamia aaltorakenteita (alhaalla tuuli etelästä ja pilvien tulosuunnan mukaisesti ylhäällä tuuli lännestä); mainittavia sateita ei pilviin silti liittynyt.

Tarkastelualueen lämpötilajakaumassa nähdään hyvin se, miten itäosissa pisimpään vaikuttanut viileä luoteistuuli piti maksimilämpötilat vain +20 asteen tienoilla. Sen sijaan lounaiskolkkaa kohden siirryttäessä päivälämpötilat olivat yhä korkeampia, ja Etelä-Ruotsista lounaiskolkkaan pyrkimään alkaneen helleilman ansiosta hellerajalle päästiin Varsinais-Suomen sisämaassa.

Maanantain 1.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +22 astetta, Turku +23 astetta, Salo +24 astetta, Pori +22 astetta, Hämeenlinna +26 astetta, Tampere; Härmälä +23 astetta, Tampere; Siilinkari +20 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +24 astetta, Vantaa +26 astetta, Hyvinkää +25 astetta, Lahti +25 astetta, Kouvola +28 astetta, Porvoo +26 astetta, Lappeenranta; Lepola +27 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +25 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +19 astetta, Mikkeli +24 astetta, Jyväskylä +23 astetta, Savonlinna +25 astetta, Joensuu +22 astetta ja Ilomantsi +18 astetta.

Matalapaineen keskus liikkui Skandinaviasta hitaasti Lappiin ja samalla siitä venyi matalapaineen solaa tarkastaluelueen yli itäkaakkoon. Tämän myötä tuulet kääntyivät tyyntymisen kautta etelästä länsiluoteeseen yön ja aamupäivän aikana ja lännestä alkaen. Samalla lounaasta käsin ulottui pieni helleilman annos tarkastelualueen etenkin etelä-kaakkoisosiin vielä iltapäivään saakka.

Matalapaineen solan venymisen itä-pohjoispuolelle syntyi sadealue, joka sijoittui siis lähinnä Keski-Suomeen ja itäkolkkaan iltapäivän aikana; siksi näillä alueilla maksimilämpötilat jäivät selvästi alle hellerajan. Muualla tarkastelualueella sää selkeni osaksi yön jälkeen ja iltapäivällä esiintyi lähinnä vain vaihtelevaa kumpupilvisyyttä. 

Näin hellelukemat mahdollistuivat suuressa osassa eteläosia. Toisaalta länsiosissa viileämpi länsi-luoteistuuli ehti alkaa vaikuttamaan iltapäivällä jo sen verran, että Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa sekä osin jo Pirkanmaallakin ei enää mitattu hellelukemia.

Viileämmän ilman virtaus länsiluoteesta aiheutti sitten alkuillalla kaakkoisosan kuumimman hellealueen syrjäyttämisessä hyvin voimakkaan ukkosepisodin paikallisesti etenkin Lappeenrannan seudulle; siellä lännestä itään liikkuvia ukkossoluja syntyi sarjana peräjälkeen, missä esiintyi myös maan erikoisen paksulti raekinoksiin saaneita rajuja raekuuroja: ylen juttu, etelä-saimaan juttu ja mtv:n juttu.

Myöhään illalla Skandinaviasta tuli lounaisosiinkin sadealue, joka sitten levittäytyi seuraavana päivänä laajemmin eteläosiin. Näissä sateissa ei kuitenkaan enää ollut mainittavasti ukkosia tai kaatosateita, joten varsin yleisesti sademäärät eivät olleet suuria. Helletilanne tuli kuitenkin päätökseen, ja tästä alkoi pitkä viileä kausi.

Seuraavaksi takautuvana päivityksenä kertaan seuranneeseen helletilanteeseen saakka vallinnutta säätä tarkastelualueella: 

Seuraavaa hellettä jouduttiin siis odottelemaan Etelä-Suomessa jopa vasta 18.7. saakka, joten koko heinäkuun alkupuolisko meni korkeintaan normaalilämpöisissä kesäsäissä, ja itse asiassa hyvin suureksi osaksi sää oli jopa ajankohtaan nähden hyvin viileää. 

Sateet olivat epävakaisissa ja matalapaineisissa vaiheissa kuitenkin paljon kuurosadetyyppisiä ajankohdalle tyypillisesti, joten sademäärissä oli alueellista vaihtelua paljon; osa paikoista sai kasvukauden katsannossa hyvin vettä, ja toisin paikoin kuivuusongelmista ei päästy kunnolla eroon koko jakson aikana. Tyypillisesti eräät vähäisimmille sateille jääneistä alueista olivat monin paikoin etelä- ja länsirannikko. 

Ukkosten vähäisyys ja heikkous viileän sään takia oli myös merkille pantava seikka lähes koko alueella tässä vaiheessa - pikanttina poikkeuksena oli siis tuo em. Lappeenrannan seudun valtaisa rae- ja ukkosmyrsky 1.7. illalla, joka päätti siellä helletilanteen.

Katsotaanpa säiden luonnetta hieman tarkemmin tällä heinäkuun alkupuoliskolla.: Ensin ajalla 2. - 6.7. laajaa matalapainetta vaihtelevine osakeskuksineen jäi Fennoskandian ja lähialueiden ylle siten, että ilmamassa oli koko ajan viileää polaari-ilmamassaa ja vaihtelevia sadealueita ja iltapäivien kuurosateita liikkui tarkastelualueellakin lähes päivittäin, joskin lyhyitä poutahetkiäkin oli väleissä. Päivälämpötilat olivat pääsääntöisesti vajaassa +20 asteessa, mutta öisin ei ollut kovin viileää pilvien ansiosta.

Tässä vaiheessa tuo laaja matalapaine alkoi pitää helleilmamassoja melkoisen kaukana Suomesta ja lähimmillään hellettä ulottui Ranskaan ja manner-Euroopan eteläosiin sekä Mustanmeren ympäristöön.

Sitten ajalla 7. - 11.7. matalapaineen alue siirtyi vellomaan Suomen etelä-kaakkoispuolelle ulottuen laajasti Baltiasta Venäjälle usean päivän ajan. Syynä tälle oli Jäämerelle vahvistunut voimakas korkeapaine - Tämän myötä Suomeen ja tarkastelualueelle jäi useaksi päiväksi vallitsemaan viileä ja kuiva koillisvirtaus, missä sää oli enimmäkseen poutaista ja vaihtelevapilvistä; aluksi eteläosiin ulottui tuosta etelän matalapaineesta epävakaisempaakin säätä. Päivälämpötilat pysyivät edelleen pääsääntöisesti vajaassa +20 asteessa poutasäässäkin ja suhteessa viileintä oli itäosissa; lounaiskolkassa päästiin ajoittain vähän yli +20 asteen. 

Myös muualla Euroopassa oli laajasti varsin viileää tuon matalapaineen takia tuulten kierrettyä sinne Fennoskandian kautta pohjoisesta, ja hellettä oli lähinnä vain Ranskassa, Välimerellä ja Mustanmeren ympäristössä. Pikanttina poikkeuksena hellesäissä oli Espanja ja Portugali, jonne ulottui tilanteessa Afrikasta 11. ja 12.7. jopa paljon yli +40 asteen ennätyksellistä hellettä!

Seuraavaksi ajalla 12. - 15.7. matalapaineen aluetta laajeni suureksi osaksi heikkotuulisena ja vaihtelevine osakeskuksineen lähes koko Länsi-Venäjältä Länsi-Eurooppaan ulottuvalle alueelle, missä Fennoskandiaankin ulottui ajoittain sateita. Korkeapaineen selännettä jäi vallitsemaan Britteinsaarilta Jäämerelle ulottuvalle vyöhykkeelle - Tässä tilanteessa tarkastelualue alkoi taas saamaan lähinnä kuurotyyppisiä sateita, mutta ilmamassa pysyi yhä viileähkönä, jolloin vain poutahetkillä päästiin reilun +20 asteen päivälämpötiloihin eikä sadekuuroissa esiintynyt vieläkään merkittäviä ukkosia. 

Euroopassa kunnolliset helteet jäivät myös edelleen lähinnä vain Välimerelle ja Mustanmeren ympäristöön, mutta siellä täällä laajan matalapaineen sateiden ja ukkosten poutaväleillä oli ajoittain reilun +25 asteen hellelaikkuja eteläistä Skandinaviaa myöten heikkotuulisten olosuhteiden sallittua siellä keskikesäiseen tapaan ilmamassojen sijoillaankin lämpenemistä helposti.

Juuri ennen seuraavaa tarkastelualueen hellejaksoa suursäätila alkoi muotuotua seuraavasti Euroopassa ajalla 16. - 18.7.: Länsi-Venäjälle muodostui heikkoa korkeapainetta, ja siellä kesälämpö alkoi voimistumaan vähitellen. Samalla matalapainetta jäi Itä-Eurooppaan ja ulottuen hajanaisine sateineen Baltian kautta Suomeen - Päivälämpötilat alkoivat poutapaikoilla kohoamaan tarkastelualueellakin selvemmin yli +20 asteen.

Sitten 18.7. mennessä korkeapaineen selännettä oli muodostunut tuon Itä-Euroopan matalapaineen ja Britteinsaarille Atlantilta tulleen matalapaineen väliin niin, että se ulottui Keski-Euroopasta Skandinaviaan etelä-pohjoissuunnassa: tälläkin alueella alkoi kesälämmön voimistuminen helteeksi, ja se oli alkuvaihe myös tarkastelualueen seuraavalle hellejaksolle, josta sitten lisää seuraavassa helleseurantaosassa 5.

Viimeisenä kertaan tässä vaiheessa ilmenneitä luonnon kasvillisuuden kehityksen ja vesistöjen lämpötilojen vaiheita: Lähes koko heinäkuun alkupuoliskon ajan normaalia viileämpänä pysynyt sää piti kasvillisuuden kehitystä sen verran hitaana, että seuraavan helteen alkuun mennessä kasvukauden etumatka sen kohdan tavanomaiseen kehitysasteeseen verrattuna ei ollut enää kovin suuri. 

Niinpä esim. luonnossa jo kaukaa kesäkuun puolelta kukkimaan alkaneiden maitohorsman (Chamaenerion angustifolium) ja mesiangervon (Filipendula ulmaria) kukkimiset pitkittyivät jopa noin kuukauden mittaiseksi maratonkukinnaksi heinäkuun puolivälin yli! - Toisaalta vuohenputki (Aegopodium podagraria) lopetti kukintansa jo paljon aikaisemmin. 

Myöhäisemmistä kukkijoista esim. pujo (Artemisia vulgaris) saavutti seuraavan helteen alkuun mennessä jo kukinnan alun. Pelloilla ja niityillä kukkivat tyypilliseen tapaan runsaana mm. saunakukka (Tripleurospermum inodorum) ja monet heinät. Karhunputken (Angelica sylvestris) kukinnan alkua kuun puoliväliin mennessä tapahtui sen sijaan määrällisesti hyvin vaisusti...

Viljapelloilla viljojen kasvu oli edennyt jo kauttaaltaan tähkä- ja röyhyvaiheeseen heinäkuun alkupuolen aikana, ja sittemmin varhaisimmissa lajikkeissa alkoi ilmaantumaan tuleentumista kypsäksi seuraavan hellejakson alkuun mennessä. Metsissä puolestaan alkoi mustikkasadon kypsyminen.

Puistoissa ja puutarhoissa monilla lajeilla ajankohdan kukinnat kestivät myös normaaleja pidempiä aikoja seuraavan hellejakson alkuun mennessä, kuten joillakin jasmikkeilla (Philadelphus sp.) ja japaninangervon eri lajikkeilla (Spiraea japonica cv.) sekä useilla perennoilla; esim. pioneilla (Paeonia cv.) kukinta pitkittyi yli kahden viikon mittaan. Toisaalta töyhtöangervo (Aruncus dioicus) ehti lopettaa kukintansa kuun puoliväliin mennessä. Juuri ennen seuraavaa hellettä kukinnan alkuun ehti mm. monia nauhuksia (Ligularia sp.) ja jaloangervoja (Astilbe arendsii cv.). Monet liljat (Lilium sp.) kukkivat heinäkuun alkupuoliskolla täydessä kukassaan.

Nurmikoilla valkoapilan (Trifolium repens) kukintaa pitkittyi myös vielä monin paikoin, ja sekaan alkoi ilmestyä lopulta jo syysmaitiaisen (Leontodon autumnalis) kukintaakin kuun puolivälissä.

Tässä jaksossa kukkimaan alkaneilla puistolehmuksilla (Tilia X vulgaria) tässä viileässä kuun alkupuoliskossa tapahtui hidasta kukintakehitystä; niiden kukintahuippuun pääsy kesti heinäkuun alun ensimmäisistä yksittäisissä puissa avautuneista kukista jopa kuun puoliväliin saakka. Syyshortensioilla (Hydrangea paniculata "Grandiflora") alkoi ilmestymään hitaasti kukintoterttujen esivaiheita esille uusien versojen latvoihin.

Sateita saatiin siis vaihtelevasti, mutta 1.7. jälkeen kunnon ukkosten puututtua joka tapauksessa melko vähänlaisesti. Joillakin paikoilla sateet toki keskeyttivät kesäkuun puolella alkaneet kuivuuskehitykset kohtuullisen hyvin, mutta suuressa osassa Etelä-Suomea (kuten etelärannikolla) jäi maaperään selvää vesivajausta tilapäisistä sateiden helpotuksista huolimatta, mikä oli seuraavan hellejakson tullessa aihe hyvin pahan kuivuuden muodostumiselle. 

Niinpä heinäkuun alkupuolella mm. nurmikoiden visuaalisista uudestaan vehreytymisistä huolimatta kasvillisuus oli yhä selvässä vaarassa monin paikoin. Vähäsateisimmilla alueilla jo ennen tuota seuraavaa hellettä nurmikoiden paahdepaikoilla oli jatkuvasti hieman kuivuuskellastumista ja heikkoa kasvua...

Vesistöjen pintavesilämpötilat nousivat tässä kesä-heinäkuun vaihteen helletilanteessa järvissä paikoin yli +20 asteen, mutta sittemmin kaikkialla vesistölämpötilat pysyivät oikeastaan koko ajan melkein samoina koko 2. - 18.7. välisen ajan, eli pääasiassa +16 ja +20 asteen välillä niin järvissä kuin merialueillakin. Heinäkuun lukemiksi nämä olivat jatkuvasti pari-kolme astetta normaaleja viileämpiä, joten uimakausi koki tässä vaiheessa huonon jakson.