Tänään sunnuntaina 18.1.2026 oli vauhdikas ja erikoinen päivä omaishoitajan roolissani muistisairaalle äidilleni, joten kerron siitä tässä -- Facebookin puolella mainitsin aiheeseen liittyen toissa päivänä tämän verran.
Eli huomenna maanantaina alkaa hänen asunnossaan 4 viikoksi sähkö-, putki- ja kylpyhuoneremontti, jonka vuoksi hänelle piti löytää remonttiväistöä varten intervallihoitopaikka ko. ajaksi; paikan löytäminen meni viimetinkaan, vaikka asioin joulukuulta saakka ahkerasti "Oma Hämeen" kanssa sen tiimoilta.
Onneksi siis toissapäivänä asia varmistui ja hän pääsi erääseen perhehoitopaikkaan, ja tänään hän lähti sinne alkuiltapäivästä taksikyydillä -- itse jäin sen jälkeen vielä valmistelemaan muutamaksi tunniksi hänen asuntoaan remonttimiesten ohjeistuksen mukaan remontin alkua varten, kun mm. piti tyhjentää ja siirtää muualle kaikki irtotavara ko. kylpyhuoneesta, erillis-WC:stä, keittiön allaskaapista ja eteisen kaikista kaapeista.
Näissä merkeissä monenlaisia tuntemuksia ja tilanteita oli tämän päivän mittaan, jossa muistisairaan äitini kanssa oli ensi alkuun hankaluuksia mm. ilmeisesti sairautensa yhtenä oireena; hän nimittäin vastusti ensin voimakkaasti hoitopaikkaan lähtöä, vaikka olin puhunut hänelle jo monta päivää aikaisemmin siitä jatkuvasti.
Sainkin tehdä paljon suostuttelutyötä, ja onneksi lopulta hän alkoi myöntymään, vaikka jäikin vaikutelma ennen taksiin astumistaan, ettei hän vielä ymmärtänyt kunnolla selostuksestani huolimatta miksi hänen piti lähteä asunnostaan pois -- tässä siis havainnollistus siitä, minkälaista psyykkistä-sosiaalista haastetta voi olla muistisairaan ihmisen kanssa toimimisessa.
Äitini ko. intervallihoito on silti aikomus järjestää niin, ettei hän ole koko ajan putkeen tuota 4 viikon jaksoa hoitopaikassaan, vaan hän pääsee viikonloput viettämään ko. asunnossaan (kahden yöpymisen verran kerrallaan), jonka mahdollistaa mm. erillis-WC:n toiminta koko remontin ajan, ja kun työmiehet eivät toki ole viikonloppuina häärimässä paikalla -- heti alkuviikosta olisikin ollut hurjaa olla asunnossa, kun remonttivaiheena heti alkuun parina seuraavana päivänä on vuorossa ko. kylpyhuoneen purkaminen; varmasti erittäin meluinen työvaihe!...
Hyvin suurella mielenkiinnolla odotan joka tapauksessa mm. sitä, että minkälaista vaikutusta ko. hoitopaikassa ololla on äitiini mentaalisesti, kun hän on nyt aikaisempaa selvästi sosiaalisemmassa ympäristössä; minun hoivissanihan hän on ollut jo parin vuoden ajan varsin "mökkihöperöityneenä" ja tähän seuraavaan 4 viikkoon verrattuna muutos hänelle on todella iso tietenkin...
Itselleni tämä päivä on ollut myös hyvin tunteikas ja vahvoja ajatuksia-mielikuvia herättävä, kun em. eteisen kaappeja tyhjentäessäni eteeni tuli monen monituista äitini tavaraa, vaatetta yms., joiden tarinat ja merkitykset kantavat useiden vuosien ellei jopa vuosikymmenten taaksekin.
Tässä nykyisessä asunnossaan äitini on asunut syksystä 2005 lähtien, ja hän oli haaveillut ennen sitä jo muutaman vuoden ajan takaisin muuttoa ko. nuoruuden kaupunkiinsa Hämeenlinnaan -- isäni eli hänen miehensä kuoltua vuonna 2002 tämä haaveilunsa alkoi pian surutyön jälkeen ja ennen tätä nykyistä asuntoaan äitini ja myös siis ennen isäni kuolemaa perheemme koti oli ollut Mäntsälässä, jossa olimme asuneet kolmessakin paikassa ja niistä viimeiseksi ennen tuota äitini Hämeenlinnaan takaisin muuttoa kotina oli ollut tyypillinen 1970-luvulla rakennettu keltatiilinen omakotitalo vuodesta 1980 lähtien...
Niinpä tänään noiden poissiirrettävien tavaroiden joukossa oli muistoja jo noilta Mäntsälän ajoiltakin saakka!
Äitini itsensä suhteen merkittävin "kaapistokätköjen löytö" oli tässä kohtaa se, kun kahdelta hyllyltä löytyi isot pinkat monenlaisia kankaita vaatteiden tekoa varten -- äitini yksi merkittävimmistä kiinnostuksen kohteistaan on ollut nuoruudestaan saakka tekstiili- ja muotiala, ja muistan kuinka hän minun lapsuudessa ja nuoruudessanikin ompeli ja teki vaatteita kotikutoisesti (mm. minulle hän teki joitakin lapsuudenajan vaatteita), mutta sittemmin se into vähitellen hiipui pois häneltä.
Itse asiassa muistan hänen kertoneen jo kauan sitten tähän liittyen, miten hän omassa nuoruudessaan n. 1950- ja 60-lukujen taitteen tienoilla haki opiskelemaan vaatetus- ja muotialaa, muttei tullut valituksi silloisissa pääsykokeissa, ja sen sijaan hän päätyi työurakseen enimmäkseen asiakaspalvelutyylisiin hommiin, kuten pankkiin ja viimeiseksi ennen eläköitymistään Mäntsälässä paikallislehdessä ilmoitussihteeriksi ja asiakaspalvelijaksi.
Niinpä tämän päiväinen kangaslöytö teki minut äitini puolesta surulliseksi, kun nämä ilmeisesti jo vuosikausiksi kokonaan hylätyt kangaspinot kertoivat minulle heti siitä, miten äitini ko. unelmat vaate- / muotisuunnittelijan työstä pikkuhiljaa kuolivat pois elämänsä mittaan, ja nyt on jo liian myöhäistä elämänsä loppumetreillä...
Omakohtaisestikin itseäni kohtaan heijastui siitä vastaavaa ajatus- ja tunnerypästä!...
Joka tapauksessa aikamoinen mylläkkäpäivä tämä on ollut monessakin katsannossa, ja nyt illalla kotiini Espooseen Hämeenlinnasta matkustettuani säätila oli moisen kontrastiksi jotenkin lempeän lohduttava ja syleilevän kaunis / seesteinen, kun tyynessä nollakelissä / lievässä suojasäässä sai katsella bussin ikkunasta sumuista pimeää maisemaa; tällä hetkelläkin täällä Espoossa on hyvin sakea sumu "intensiivisenä syleilynä" nyt vähän ennen puolta yötä.
Nyt minulla onkin näin ollen äitini hoitopaikkaratkaisun myötä seuraaviksi 4 viikoksi poikkeuksellinen vaihe omakohtaisesti, kun omaishoitajan työstä saan viettää yli 2 vuoden tauon jälkeen totuttua paljon enemmän vapaata omaa aikaa ja itse asiassa ihan virallisesti lomapäiviä ko. homman puitteissa.
Nähtäväksi vielä jää se, että hyödynnänkö tätä uutta vapaata aikaani lähiviikkoina täällä somessa aktivoitumalla entistä enemmän kirjoittelemaan, vai pidänkö ihan oikeasti rehellistä lepoaikaa eikä uusia kirjoituksia juuri tulisi -- se vuodenkierron valokuvausprojektini valokuvien ottamisen suhteen silti jatkuu edelleen, ja sääennusteiden perusteella tämän talven toinen ankaran / ankarahkon pakkasen vaihe tulee alkavan viikon lopulta lähtien taas pääosaan pitkäkestoisesti, joten kuvasarjoihin tulee ilmeisesti vielä pitkään talvisen näköisiä olosuhteita...
No comments:
Post a Comment