Lisäajatuksia maailman kriisistä

Edellisen merkintäni täydennykseksi teen tässä vielä muutamia asioita selväksi. Näyttää siltä, että keskustelua on jonkin verran syntynyt ja asioiden käsittely on siten onneksi edennyt ainakin vähän. Toivottavasti jatkossakin, mikä voisi johtaa kohti hyvää. Nykyisessä länsimaisessa poliittisessa ja talouskulttuurissa tämä kohti hyvää meneminen ei toteudu, koska toiminta ja ajattelu eivät perustu totuuteen, sen etsimiseen. Sen sijaan omaneduntavoittelu eli valehtelu on ollut jo aivan liian kauan sitä tärkeämpää ja paljolti sen takia maailma on nyt luisumassa kaaokseen pitkän ja monessa mielessä useita vuosikymmeniä kestäneen kehityksen tuloksena. Tästä aiheesta (Totuuden etsiminen) Sven on tehnyt hyvän kirjoituksen.

Tarkennan lisäksi omaa kantaani; Georgian tilanne ei ole paljastanut minulle niinkään Venäjän ihanteellisuutta, vaan kyse on ennen kaikkea siitä, että Georgian tilanne on paljastanut minulle länsimaiden sairauden, tekopyhyyden ja suoranaisen valehtelun ulkopolitiikassaankin. Venäjää en tunne läheskään niin hyvin kuin esim. Käymälän Sven, joten en osaa ottaa kunnollista kantaa Venäjän nykyolemukseen. Toisaalta en todellakaan halua vajota mihinkään "ryssäviha"-tyyliseen avuttoman tyhmään ennakkoluulouteen. Länsimaiden sielun ja paremmin sanottuna niiden sielun puutteen kuitenkin tunnen varsin hyvin, kun olen joutunut yhdessä sellaisessa länsimaassa elämään. Vaikuttaa ainakin siltä, että sitä sielua on täällä paljon vähemmän kuin idän valtioissa (Venäjä, Kiina ja Intia) huolimatta niissäkin toki havaittavista omanlaisistaan huonoista puolista.

Kuten sanottua tämä valehtelu ja liiallinen omaneduntavoittelu näkyy esim. Brittiläisen imperiumin olemassaolona. Tässä teidän on syytä huomata, mitä tuo termi tarkoittaa nykyään käytettynä. Toisen maailmansodan jälkeen kyse ei todellakaan ole ollut sellaisesta Brittiläisestä imperiumista kuin esim. tämän Wikipedian määritelmän mukaan. Sen määritelmän mukaan ko. imperiumi oli avoimesti valtiollisella tasolla näkyvä omaneduntavoittelun apparaatti. Sellainen kolonialismi oli omaneduntavoittelun eräs huipentuma.

Nykyään Brittiläistä imperiumia voidaan käyttää synonyyminä tälle länsimaiselle globalisaatiolle ja kapitalismille, jossa tuo omaneduntavoittelu ja valehtelu ovat ilmenneet tähän asti lähinnä vaivihkaa pörssien, ylikansallisten yhtiöitten yms. rahatalouden kautta ja ne ovat vaikuttaneet siitä kaikkialle ihmiselämään vähitellen vuosikymmenten mittaan. Fasistisen siitä tekee se, että otettuaan leviämis- ja vahvistumisstrategiakseen rahatalouden puitteet, se on aiheuttanut mm. talouden ja valtiollisten voimien liittoutumista juuri fasismin määritelmän mukaan; kansallisvaltio lakkaa olemasta kansan palvelija ja siitä muodostuu taloutta palveleva totalitaarinen diktatuuri.

Brittiläisen siitä tekee yhtäältä sen tuota vanhaa imperiumia muistuttava imperialistinen luonne globaalin leviämis- ja vahvistumistarpeensa takia ja siten se sisältää sen alkuperäisen imperiumin "henkisen" ytimen. Toisaalta Brittiläisen siitä tekee se, että monet kaiken tämän takana vaikuttaneet henkilöt ovat olleet Britannian kansalaisia ja heidän laskuunsa toimivia. Joka tapauksessa tämä nykyinen imperiumi on kavalinta satanismia, mitä olen eläissäni joutunut näkemään.

Tämän kapitalisti-imperiumin salaa levinneet negatiiviset ilmentymät näkyvät jo selvästi kaikilla elämänaloilla Suomessakin. Valitettavasti ne vaikutukset ovat todellakin olleet vielä laajalti piilotettuja luonteeltaan, koska monia ihmisiä ei ole kiinnostanut nähdä niitä. Syyt siihen ovat mm. juuri näitä; tekopyhyys, pelon takia ignooraaminen, osaamattomuus nähdä asioita, tyhmyys eli totuuden etsimisen kieltäminen ja itsekkyyden korkein aste eli sieluton - vajaasieluinen ajattelu ja toiminta.

Tuossa edellisen merkintäni kommenttilaatikossa joku anonyymi kirjoitti näin: "Eihän näin pimiää huttua voi tuottaa ku sieluton ihminen. Aivan järjetöntä potaskaa." Tämä on mallikas esimerkki juuri tällaisesta henkisesti vajaasta ihmisjätteestä, joka projisoi oman sieluttomuutensa toisaalle. Tässä vaikuttaa myös se, minkä italialainen sosiologi Francesco Alberoni kiteyttää erinomaisesti: "Monipuolinen voi ymmärtää yksinkertaista, mutta yksinkertainen ei voi ymmärtää monipuolista, vaan kuvittelee näkevänsä epäaitoutta ja mielettömyyttä". Valitettavan monille länsimaisille ihmisille tuntuu nykyään olevan todellakin vaikea nähdä sielun ilmenemismuotoja ja niiden konkreettisia toimintaan johtavia vaikutuksia. Se ihminen, jolla sielun olemus on vajaa ja vaurioitunut, ei kykene mm. näkemään kunnolla toisten eikä oman olemisensa traagisuutta ja sama koskee hyvyyttä. Sitä hyvyyttä, joka syntyy ajattelun ja toiminnan ollessa anti-imperialistista, antifasistista, anti-itsekästä, antivaletta ja antitekopyhää.

Tässä on LaRouche PAC -sivustolta uusin Jeff Steinbergin viikottainen poliittinen katsaus. Se kertaa jälleen hyvin tämän hetkisen maailman kriisiuhan ja mistä se koostuu. Samalla siitäkin käy ilmi se, mitä pitää tehdä, jotta kriisi ei pahenisi ja ennen kaikkea laajaa sotatilaa ei muodostuisi. Tähdennänkin tässä sitä, että tuon edellisenkään vuodatukseni tarkoitus ei ole olla pelkästään uhkakuvien paljastaminen esille. Yhtä tärkeää on myös ratkaisujen ja hyviin asioihin johtavien seikkojen esittäminen ja siinä LaRouche -sivusto on myös erittäin aktiivinen. Se esittää aivan konkreettisia neuvoja siitä, mitä nyt pitää tehdä tässä maailmantilanteessa. Meidän kaikkien pitää nyt olla siinä aktiivisia!

Tässä ollee nyt sitten toistaiseksi se, mitä haluan näistä olosuhteista sanoa. Nyt minun on taas vapautettava aivokapasiteettiani oman alani asioihin, mutta pelkään pahoin, että joudun vuoden loppuun mennessä ottamaan maailman tilannetta uudestaan huomioon ja tulen vuodattamaan tuntojani sen takia tänne hyvin äänekkäästi. Joka tapauksessa nyt tämän blogini nimen mukaan "vaihtoehtoinen" näkemys ja toiminta ei ole koskaan ennen ollut yhtä tärkeää. Pyrin tästä lähtien saattamaan tämän yhä rikkaammaksi ja painokkaammaksi toimintamalliksi esitellessäni oman alani ja kiinnostuksen kohteideni asioita.

Tiedän, että se ei tule ainakaan lähiaikoina saavuttamaan kunnollista ymmärrystä kuin vain liian harvojen ihmisten sieluissa, mutta aina kannattaa jopa tänään uskoa myös hyvään ja tulevaisuuden valoisampaan luonteeseen. Sellainen asenne on pimeimpänäkin hetkenä tärkeä työkalu. Valitettavasti saattaa olla myös niin kuin homo garrulus kommentilaatikossani totesi: "En enää tarjoa osaamistani konsulttiyrityksille sillä meidän tavoite on eri: he haluavat syventää olemassaolevaa maailmaa rahan sanelemana ja minä taas irrottaa ote yksisilmäisyyden teatterista. Se on monelle loukkaus ja sen sijaan, että kuuntelisivat ovat valmiiksi skeptisiä. Sellaisia ei voi eikä kannata auttaa." Surullista.

Maailmanlaajuisen kriisin kohtalo ja käännekohta; Poliittinen hätähuuto

Viimeaikaiset sotaisat vaiheet Georgiassa ovat saaneet tämän bloggaajan ajattelemaan entistäkin intensiivisemmin maailman menoa. Ei pelkästään oman alani ja kiinnostusteni kautta, vaan muutenkin tarkoittaen poliittisesti. Olen jo monta päivää harkinnut ja mielessäni valmistellut tämän kirjoituksen tekemistä ja nyt sitten ryhdyin ajatuksista tekoon. Toisin sanoen otan tässä nyt ensimmäistä kertaa poliittisellakin tasolla ankaraa kantaa asioihin ja pyrin huomioimaan oman sijaintini tässä kaikessa - lähinnä tietysti edustamani alan kautta katsottuna. Maailman tämän hetkisen tilanteen takia tällainen itsetutkiskelu ja maailman analysointi on nyt erittäin tärkeää itselleni ja sen pitäisi olla sitä kaikille muillekin suomalaisille. Nyt liikumme todellakin ihmiskunnan historiassa äärimmäisen tärkeässä käännekohdassa globaalisti! Selitän nyt, miksi näin havaitsen.

Aloitan tästä; Onneksi on olemassa minunkin lisäksi muutamia ihmisiä, jotka ovat jaksaneet ajatella asioita ja jotka ovat havainneet jotain häikkää nykyisessä meiningissä täällä Suomessa ja maailmanlaajuisestikin. Esim. Schizoblogin kirjoittaja Janne on pohtinut, että "Missä mättää?". Tärkeänä nostan esiin myös Käymälä -blogin kirjoittajan Svenin ylipäätään monine kirjoituksineen. Hän on nostanut raivokkaasti Georgian tapahtumiinkin liittyviä asioita esiin tässä elokuun aikana omalla räikeällä, mutta tarpeellisella tavallaan. Lisäksi on sanottava, että monet hänen aikaisemmatkin kirjoituksensa kuvaavat hyvin niitä ajatuksia, joita minullakin on ollut kritiikkinä nykyisen yhteiskuntamme ja ylipäätään läntisen maailmamme huonoja puolia vastaan. Ja nyt aikaisempaa yhä merkittävämmässä katsannossa.

Mitä sitten ovat ne epäkohdat omasta näkökulmastani katsottuna? Keskityn nyt vain tämän analyysin aiheen kannalta keskeisiin seikkoihin ja pyrin välttämään rönsyilyä. Ensinnäkin minua hävettää olla suomalainen ja laajemmin ilmaistuna EU:n kansalainen. Häpeää aiheuttaa se, kuinka tyhmiä, ajattelemattomia, osaamattomia ja päätä pensaassa / hiekassa upotettuna pitäviä ihmiset aivan liian monesti näillä kulmilla ovat olleet viime aikoina. Se koskee sekä ns. tavallista rahvasta että monia poliitikkoja ja älykköjäkin. Tästä käy hyvänä esimerkkinä tähän Georgian kriisiin liittyvät keskustelupalstat eri medioissa; A B C. Olen kahlannut internettiä tämän aiheen tiimoilta intensiivisesti läpi koko tämän kriisin ajan ja yhtenä järkyttävänä havaintona kommenttipalstojen annissa on ollut juuri ennakkoluuloisten, perustelemattomien, taustoista tietämättömien ja kokonaisuuksia hallitsemattomien kommenttien suuri määrä (On niissä toki hienojakin kommentteja) sekä se, kuinka sokeasti uskotaan virallisen median liturgiaan ilman kritiikkiä ja syvempää analyysiä tai jopa pidetään vain kiinni omista ennakkoluuloista ja tietämättömyydestä.

Monet näyttävät tosiaan tyytyvän vain pintapuoliseen virallisen median tarjoamaan antiin (vaikka esim. juuri internet on nykyään oikein hyvä lisätiedon lähde epävarmuuksistaan huolimatta). Se, että tässä asiassa ei jakseta kulkea sitä "viimeistä mailia" analyysien tekemiseksi ja sitä kautta kokonaisuuksien eli sen laajemman kuvan hahmottamiseksi on esimerkki paitsi haittaavasta tietämättömyydestä, niin myös vaarallisen välinpitämättömästä asenteesta. Onko tällainen lopultakin osaamattomuutta, tyhmyyttä vai pelkoa? Varmasti kaikkia niitä vaihtelevissa määrin. Pelottavinta olisi se, että se olisi tarkoituksellista.

Itse olen nyt pyrkinyt näitä kokonaisuuksia hahmottamaan viimeisen parin - kolmen viikon aikana mahdollisimman paljon. Minulla on ollut jo aikaisempaa tottumusta aina lapsuudesta asti analyyttiseen ja synteettiseen ajattelutapaan esim. harrastusteni ansioista ja tällaistakin taitoa maisema-arkkitehti juuri tarvitsee. Tällaisen lähestymistavan juurruttua mieleen, mahdollistaa se uuden oppimisen helpottumista myös monien muiden asioiden ja kokonaisuuksien kohdalla. Maailman tämän hetkisessä kriisissä tällainen oppiminen on yksi olennainen seikka jatkon suhteen; miltä ihmiskunta tulee näyttämään tästä eteenpäin ehkä jopa satojen seuraavien vuosien ajaksi? Käännekohta tässä on nyt ilmeinen!

Te varmasti ihmettelette, miksi otan nyt näin vahvasti kantaa tässä asiassa ja tällä tavalla. Siihen on kaksi syytä. Yksi: Minulle on nyt kristallisoitunut aikaisempaa paljon selkeämmin Georgian kriisin ansiosta läntisen maailmamme sairas ja epäinhimillisyydessä häilyvä tila, jonka myötä tilanne uhkaa paheta jopa aivan lähimmässä tulevaisuudessa nykyisen ihmiskunnan historiassa ennen näkemättömään katastrofiin globaalisti. Kaksi: Haluan tähdentää, mikä sija esim. juuri maisema-arkkitehdilla tms. taiteellisen - luovan alan ihmisellä tämän tilanteen keskellä on ja mikä sen tulee olla jatkossa. Pohdin siinä myös sitä, mitä parempaa voisin itse tässä kaikessa osaltani mahdollisesti maailmalle antaa.

Tuota ykköskohtaa painottaakseni otan esille Yhdysvaltalaisen ekonomistin ja poliittisen aktivistin Lyndon LaRouchen ja hänen nimellään kulkevan nettisivuston. Olen nyt kahlannut kriittisesti läpi lähes kaikki sivustolla olevat mediat ja voin vain olla huolestunut, vaikka muuta yrittäisi! Lyndonista itsestään saamani käsitys on toki hieman ristiriitainen ja kiisteltykin, koska hän mm. on ollut skeptinen ilmastonmuutoksen suhteen (Siinä voi olla oman merkinnän aihe). Olen nyt kuitenkin havainnut, että hänen tietotaitonsa ekonomian ja politiikan alalla on äärimmäisen vahvaa ja laajaa ja hän on tuntenut ko. alojen keskeisiä maailmantasonkin vaikuttajia monen vuosikymmenen ajalta ympäri maailmaa ja siksi olen nyt pakotettu uskomaan vähintään yli puoleen - melkein kaikkeen, mitä tuolla nettisivustolla on ja olen sen osannut nyt päätellä vähitellen itsekin, kun olen omannut sen verran tietoa maailman tilasta itsekin.

Sivustolla tarjottu materiaali on siis käytännössä kuitenkin raaka totuus ja siihen pitää nyt osata reagoida oikein! Esim. "ryssävihaan" tms. liian ennakkoluulopitoiseen, liian yksinkertaiseen ja osaamattomaan ajatteluun vajoaminen / jääminen on suuri virhe ja se on merkki typerästä ja kohtalokkaasta tietämättömyydestä suuren vaaran edessä. Siitäkin huolimatta, että esim. "ryssävihalle" olisi perusteita. Suuret kuviot maailmalla Suomeenkin vaikuttaen ovat kuitenkin nyt paljon sitä merkittävämpiä ja vaarallisempia ja on aika ottaa päät pensaasta pois!

Tuolta LaRouche PAC -sivustolta saatava anti kiteyttää läntisen maailman (Pohjois-Amerikka ja Eurooppa sekä myös Nato) tämän hetken tilan seuraavasti, poimin seikkoja lyhyesti; Yhdysvallat on nyt totaalisen vararikon ja sitä kautta tuhon partaalla taloudellisesti (sen koko taloussysteemi on romahtamassa ns. hyperinflaatioon). Juuri kukaan ei uskalla / halua sitä vielä tunnustaa (etenkään päättävällä tasolla), vaikka se tulee vaikuttamaan koko maailman talouteen aiheuttaen vaaran vajoamisesta Myöhäiskeskiajan Euroopan kaltaiseen "uuteen pimeään aikaan" silloisen vastaavan romahduksen, sotien ja tautien (Musta surma) takia, mutta nyt ehkä jopa paljon pahemmin nykyasioiden globaaliuden takia.

Brittiläinen imperiumi on ollut edelleen Toisesta maailmansodasta lähtien voimissaan ja aikeissaan sekä laajentua että vahvistua lisää, mutta se on ollut naamioituneena kokonaan piilossa mm. globalisaation, ylikansallisten yhtiöitten ja EU -politiikan ja -talouden alla kaikkine toimineen ja diktatuuripyrkimyksineen ja tämä savuverho on siten peittänyt sen ja tarkoituksensa näkyvistä tavalliselta kansalta ja varmasti monelta poliitikoltakin, ellei ko. henkilö satu olemaan osa Brittiläisen imperiumin lähimpiä kätyreitä. Tähän asti salaisuus on pitänyt, mutta ei enää pitäisi pitää!

Brittiläisen imperiumin aikeet tässä on saattaa Yhdysvallat ja Eurooppa fasistisen diktatuurin piiriin omien tarpeidensa mukaisesti omassa johdossaan (Jotta ko. imperiumin omat pyrkimykset voisivat sen kautta toteutua helpommin koko "valloitetulla" alueella) ja tyrmätä sen turvin idässä Venäjä, Kiina ja Intia keinoilla millä hyvänsä, mutta ainakin aluksi salaa ja vähäisin askelin; mm. rahoittamalla (peitenimien ja -projektien varjolla tietenkin) Georgiaan nukkehallitus, joka Britti-intressien sanelemana provosoi Venäjää agressioon ja saada siten ennakkoluuloiseen ja tekopyhään läntiseen maailmaan propagandan avulla tekosyitä mustamaalata ja tyrmätä Venäjää yli tarpeen tai juuri tarpeeseen Brittiläisen imperiumin ollessa kyseessä.

Kaikkeen tähän Brittiläinen imperiumi pyrkii monilla keinoilla edelleen ja on pyrkinyt salassa jopa vuosikymmeniä kätyreidensä (Yhdysvalloissa mm. nykyinen presidentti hallintonsa kera hyvin vahvasti) avulla; korporatiivisen globalisaation jatkaminen fasismin juurruttajana ja rahamarkkinoilla kikkailu heidän iskuryhmiensä ja agenttiensa (mm. George Soros) avulla. Yhdysvaltain ns. tuhoaminen ja sen saattaminen sitä kautta kokonaan "omiensa" haltuun mm. jo vuosikymmeniä jatkuneen finanssikikkailun (siihen nykyiseen hyperinflaation uhkaan johtanut tapahtumasarja) ja "soluttautujien" avulla sekä sabotoimalla mm. rahoituskikkailuilla meneillään olevia presidentinvaaleja tekemällä Barack Obamasta korvattava nukke, jotta Hillary Clinton saatiin pois tieltä britti-intresseille epäsopivana. Suomalaisiakin suoraan koskien Euroopan Unionin olemuksen ja politiikan saattaminen viimeiseen vaiheeseen eli yhtenäiseen ja totalitaariseen fasismiin lähes kaikilta huomaamatta. Siis toisin kuin Toisen maailmansodan yrityksessään Hitlerin ja Mussolinin avulla. Huomatkaa, että Suomi kuuluu tähän mukaan, koska se on EU:ssa.

Ja kerrataanpa nyt fasismin määritelmää; se on yksityisten taloudellisten voimien valtaa valtion vallan yli ja tätähän tämä globalisaatio ja EU -politiikka ovat nyt olleet käytännössä jo vuosia. Käytännössä EU siis poistaa kansallisvaltioiden olemukset ja korvaa ne omalla fasistisella diktatuurillaan. Eräs fasismin versio on myös yksityisen ja valtiollisen vallan saumaton liitto, jossa ei ole lakia valtion ja kansan välillä, vaan ko. liitto on yhtäkuin laki, joka totalitaarisesti hallitsee kansaa siitä juurikaan välittämättä vain omien intressiensä maksimoimiseksi. Joka tapauksessa elämme siis nyt peitenimillä (globalisaatio, EU) kulkevaa yhä totalitaarisemmaksi muodostuvaa fasismia Brittiläisen imperiumin ja heidän kätyriensä (Yhdysvallat) talutusnuorassa. Nyt huomaamme, kuinka metsään EU -jäsenyytemme on meidät suomalaiset vienyt ja viemässä yhä enemmän! Olemme huomaamattamme tulleet osaksi vaarallisen ja ennakoimattomankin pelin pelinappuloita idän ja lännen välillä. Tulemme todennäköisesti kärsimään sen seurauksista. Tässä vaiheessa Georgian, Etelä-Ossetian ja Abhasian tavalliset kansat ovat joutuneet kärsimään tällaisesta suuresta pelistä kaikkein raskaimmin.

Tällaisten keinojen ja visioiden avulla olisi siis kohtalona lopulta koko Yhdysvaltain ja Euroopan muodostaminen Brittiläisen imperiumin saumattomaksi osaksi fasistisena talousmahtina ja sotakoneena idän valtakuntia vastaan (Venäjä, Kiina, Intia). Uskon, että Venäjä on kyllä tästä tietoinen ja siksi se on nyt osaltaan käyttäytynyt havaitulla tavalla ja yrittää luovia tilanteessa; muistattehan mm. jo viime vuoden Viron patsaskiistan, jossa venäläiset joukkiot haukkuivat virolaisia fasisteiksi. Mitä muuta Naton jäsenmaalta voisi odottaakaan kuin fasismia tässä mielessä, kun se on EU:ssakin? Villeimmillään tämän brittiläisen "liiton" olisi tarkoitus jopa aloittaa Kolmas maailmansota, jotta heidän intressien mukaan voitaisiin mm. vähentää ihmiskuntaa (kuulemma sen vähentäminen reilulla puolella olisi sopiva määrä; nykyisestä n. 6 miljardista n. 2 miljardiin) ja saada koko maailma Brittiläisen imperiumin valtaan. Georgian kriisi on ollut jo eräs Brittiläisen imperiumin provokaatio siihen suuntaan.

Siihen miksi näin ja mitä lisää teidän on nyt opiskeltava tuolta sivustolta tarkemmin näitä asioita. Tehtäväni ei ole tässä pureskella teille kaikkea valmiiksi, mutta sain varmasti mielenkiintonne nyt heräämään, kuten pitääkin. Nämä seikat voivat kuulostaa todella uskomattomilta, mutta olen todellakin järjellä mieltänyt tilannetta; nyt on tosi kyseessä ja siitä on vitsit kaukana! Kauempana kuin kenties koskaan ennen maailmamme historiassa. Kuka haluaisi esim. olla tuon reilun puolen poistettavan joukossa?

Sitten se kakkoskohta; miten esim. minä liityn tällaiseen maailmantilanteeseen? Taiteellisella / luovalla alalla olevalla ihmisellä (insinööri, maisema-arkkitehti, arkkitehti, muusikko, kirjailija, runoilija jne.) on tässä tilanteessa toinen tehtävä politikoinnin yms. sijaan. Niinpä tämä poliittinen kannanottoni jää nyt toistaiseksi viimeiseksi riippuen silti lähitulevaisuuden tapahtumista. Politiikkaa täytyy ympäristöä suunnittelevan henkilön kuitenkin huomioida, koska maisema-arkkitehtuuri, kuten muukin ympäristösuunnittelu on luonteeltaan niin yhteiskunnallista siihen liittyvien taloudellisten ja kulttuurillisten seikkojen takia. Tämä EU- eli fasisti-yhteiskunta, jossa me suomalaiset joudumme nyt elämään on jo osoittanut sen, että sillä on ollut luovaa ja rakentavaa toimintaa köyhdyttävä, sielua tuhoava ja henkistä pahoinvointia lisäävä luonne; aivan kuten Janne tuossa kirjoituksessaan kritisoi omasta näkökulmastaan ja aivan kuten minäkin olen muutamissa merkinnöissäni toitottanut jo viime vuonna, kun olen halunnut osoittaa alani asioiden voivan olevan nykyistä paljon paremmin.

En nyt mene siinä yksityiskohtiin, mutta tässä vaiheessa luonnehdin maisema-arkkitehdin kannalta maailman tilannetta. Tässä analyysissä joudun ottamaan käyttöön sellaisia abstrakteja termejä kuin kauneus ja sielu. Käymälän Svenhän on jo kritisoinut länsimaisen sielun alennustilaa moneen kertaan viime vuosien mittaan tässä fasistisessa tai sellaiseksi yhä enemmän muodostuvassa kapitalismissa. Me ns. luovat taitelilijasielut havaitsemme monesti ensimmäisten joukossa sen, koska sielua, kauneutta ja luovuutta ollaan riistämässä pois maailmastamme joidenkin muiden intressien varjolla. Tässä tapauksessa siis fasististen intressien varjolla. Meillä on siihen kapasiteettia johtuen luonteemme tavasta hahmottaa maailmaa vaihtelevin tavoin intesiivisesti, analyyttisesti, rehellisellä uteliaisuudella ja tiedonjanolla ym. kokonaisuuksia ja asioiden välisiä vuorovaikutussuhteita ymmärtävillä tavoilla, ihmisluontoa ymmärtävillä tavoilla.

Tässä asiassa Lyndon LaRouchella on täysin pätevä asia kerrottavana koko luovuuden tarkoituksesta: "Ihmiskunnan ja sitä kautta myös jokaisen yksittäisen ihmisen tehtävä on saattaa itsensä kuolemattomaksi kehittämällä sielua ja sen luovuutta, missä sielun keksimät ihmiskuntaa edesauttavat ja ylevöittävät keksinnöt / taideteokset jäävät elämään ko. ihmisen / yhteisön kuoleman jälkeenkin ja ne voivat siten siirtyä tulevien sukupolvien käyttöön yhä lisäämään luovuutta ja keskseliäisyyttä". Tämä on esim. juuri maisema-arkkitehdin tehtävä. Hän ei ehdottele poliittisia ratkaisuja, vaan keskittyy ympäristön kauneuteen ja sen henkiseen ravintoon liittyvien keksintöjen ja ideoiden tekemiseen ja niiden kuolemattomiksi saattamiseen kaikissa tilanteissa ihmiskunnan hyväksi. Kriisien läpi kuljettaessa tämä on erittäin tärkeää, kuten juuri nyt!

Toki on muistettava, että kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän luovia ja sitä tulisi aina kannustaa kaikilla joka tapauksessa, mutta tässä nykyisessä järjestelmässä se ei ole optimaalisesti mahdollista kenenkään kohdalla ja itsellänikin on siis ollut paljon vaikeuksia löytää optimaalista paikkaani tässä yhteiskunnassa mm. omien projektieni ja työelämän suhteen. Olen havainnut, että etenkin luovimmat ja sielullisimmat ihmiset ovat ahtaalla EU:n tuomassa hirviöjärjestelmässä. Monesti onkin tuntunut siltä, että ei ole mahdollisuutta ja arvostusta sellaiselle, jonka erinomainen mielikuvitukseni kykenisi kuitenkin saamaan kasaan. Tekemistäkin olisi niin paljon tällaisen maailmantilanteen takia, että omat kykenevyyden rajanikin ovat tulleet vastaan. Viime viikkoina paljastunut maailman tilanne tietenkin pahentaa asiaa edelleen. Mitä mahdollisuuksia lopulta siis jää, jos tilanne vielä pahenee...?

Käytännössä itselläni tehtäväkenttänä joka tapauksessa ovat jo nuo lapsuudessani alle 10 vuotiaana valitsemani kiinnostuksen kohteeni; erityisesti kasvit maisema-arkkitehtuurin alalla ja harrastuksienkin osalta. Myös muun luonnon - ympäristön kauneuden ilmentäminen ja ihmisen vuorovaikutus siinä kuuluu asiaan. Käytännössä siis jatkan edelleen mm. kasviestetiikan ja sen käyttömahdollisuuksien tutkimista, valokuvaamista ja omalla alalla muutenkin edistymistä. Nyt kaikki tämä jo vuosia jatkunut on vain ideologiselta ja poliittiselta kannalta yhä tärkeämpää; tuhon uhan edessä olevassa maailmassa kaiken luovuuden yrittäminen taivuttaa olemaan niin, että siitä voisi tulla sillä tavalla hyödyllistä ja kuolematonta, kuten Lyndon LaRouche idealisoi tuossa vapaassa lainauksessani.

Läntinen maailma ei ole koskaan ennen ollut tämän ja monenlaisen muun luovuuden puutteessa ja tarpeessa näin paljon nimenomaan henkisen eli sielullisen ravinnon suhteen näennäisestä fyysisestä hyvinvoinnista (vielä, mutta ei ehkä enää pitkään maailman tilanteen takia) huolimatta. Sielullista positiivista ravintoa ja kauneutta on nyt alettava tuomaan nykyistä paljon enemmän kaikkeen yhteiskuntarakenteeseen kaduista puistoihin ja musiikista kirjoihin ja tauluista puheisiin jne. Huomatkaa; ilman nykyisen fasistisen rahan ja vallan turmioittavaa, rumentavaa ja köyhdyttävää vaikutusta. On löydettävä "ei-fasistinen" uusi raha ja valta, mistä päästäisiin vähitellen esim. jo aikaisemminkin mainostamaani uuden ajan estetiikkaan. Jos tämä nykyinen maailman kehitys estää sen, on ainoa toivo yrittää tehdä sitä siitä huolimatta jotenkin "salassa" tai "varastoon" ja yrittää säilyttää ainakin osa siitä sellaisille tulevaisuuden sukupolville, jotka osaisivat sitä arvostaa ja käyttää hyväkseen toipuessaan nyt uhkaavasta katastrofista. Poliittisia ratkaisuja tekeville toivon tässä vaiheessa sekä kylmää päätä että lämmintä sydäntä osaamisen lisäksi.

Päivitys 28.8.2008 klo. 23:55: Päädyinkin heti tänään jatkamaan kannanottoani maailman tilanteen takia. Haluan demonstroida tämän Hesarin uutisen avulla lisää ko. tilannetta ja otan siitä LaRouche PAC -sivustolta uutisesimerkin, jonka avulla nivon noita eilen kertomiani asioita paremmin kokonaisuudeksi.

Tuo Hesarin uutinen kertoo Venäjän ja Euroopan Unioinin välisestä kuilusta Georgian kriisissä. Kyseessä ovat siis Ranskan ulkoministerin väläyttämät pakotteet Venäjää vastaan ja Venäjän ulkoministerin kommentti siihen oli; "Sairaan mielikuvituksen tuotteita". Tämä vastakkainasettelu paljastaa suorastaan täydellisesti meneillään olevan tilanteen, jos osaa katsoa asiaa molempien ulkopuollella samalla kuitenkin kumpaakin ymmärtäen. Koska EU on ajautunut Brittiläisen imperiumin salatyön tuloksena Georgiamyönteiselle (tarkoittaa Georgian hallitusta) linjalle, on sen toimintatavan kohtalo olla pakotetusti venäjänvastainen näkemättä sen kantaa. Tätä voimistaa lisää EU kansalaisten ja nimenomaan sen poliitikkojen heikentynyt sielullinen näkemys asioista; olisiko tosiaan niinkin, että EU ei oikeasti ole kunnolla hajulla, mistä tässä kaikessa on kyse ja se on siten dramaattisesti harhaanjohdettu. Tai sitten se on todellakin vaarallisesti hajulla ja pelaa kovaa uhkapeliä tietoisesti talutusnuorassa muka olevinaan huolissaan Georgiasta. Venäjä puolestaan näkee suoralta kädeltä tämän EU:n vaatimuksen läpi siihen piiloutuneet taka-ajatukset tietäen omat toimensa paremmin kuin muut, koska A; se on tietoinen EU:n luonteesta fasistisena ja sielullisesti Venäjää heikompana kokonaisuutena ja B; se tietää jo ketkä ja minkälaiset voimat oikeasti EU:a pyörittävät ja näiden kautta Venäjä havaitsee intressien olevan Venäjää vastaan. "Sairas mielikuvitus" on siis yhtäkuin EU:n sisälle pesiytynyt toimintatarpeinen fasismi.

Valitsin tuon LaRouche PAC -sivuston uutisen taustalukemiseksi tälle lisäanalyysilleni; Lisävaloa Brittiläisen imperiumin toimiin tuo se seikka, että se on havainnut vaalimansa globalisaation olevan tiensä päässä nykyisen talousjärjestelmän puitteissa Yhdysvaltain meneillään olevan talousromahduksen takia. Ko. talousromahdus uhkaa nimittäin tappaa kokonaan myös muun läntisen maailman taloussysteemin. Yhtäältä tämä onkin ollut vekkulin imperiumimme tarkoitus, koska tämän romahduksen avulla se pyrkii saamaan aikaan tilalle oman uuden taloussysteemin; totalitaarisen ja imperialistisen fasismin. LaRouchen mukaan näin olisi tapahtumassa ja Brittiläinen imperiumi on tässä prosessissa havainnut vahvan Venäjän olevan este tällaiselle ja siksi Venäjä on nyt kaatamisen ja vähintään heikentämisen kohteena. Siksi on nyt olemassa mm. Britannian organisoima Georgian projekti. Mukana kuviossa ovat myös arabimonarkit Brittiläisen imperiumin rinnalla öljyineen. Kaiken on vain tapahduttava peiteprojekteina ja propagandasiirtoina, jotta läntisessä maailmassa (tavallisen kansan ja sumutettavien poliitikkojen silmissä) syntyisi täydellisesti toisenlainen ko. projektia tukeva kuva ja toiminta-alusta. Täytyy myöntää; kerrassaan nerokasta! Paljon nerokkaampaa kuin Toisen maailmansodan aikaiset yritykset Brittiläisen imperiumin silloisessa vastaavanlaisessa projektissa. Valitettavasti tämäkin on samalla tavalla myös pahuuden täydellisen ytimen ilmausta. Ja riskiensä takia arvaamattoman vaarallista.

Tässä on vielä loppuun viimeisin LaRouche PAC:n uutinen, joka selventää asioita lisää ja uusia dramaattisia käänteitä paljastuu samalla. Yhdysvalloissa Britannian pääkätyrinä toimivan nimi on myös mukana tässä uutisessa.

Syksyn merkkejä loppukesän keskelle

Viime viikon melko tavanomaisen loppukesäinen sää on nyt takana ja on aika luoda katsaus alkaneen viikon viljelysäähän. Viime viikon alussahan saimme viettää vielä lämpimiä öitä (minimilämpötilat etenkin rannikolla jopa yli +15 astetta), mutta jo parina yönä viikon loppupuolella lämpötilat laskivat Etelä-Suomen sisämaassa vähän alle +10 asteen. Sunnuntaina päivälämpötilat jäivät paikoin +15 asteen tienoille, kun Suomen eteläpuolella ollut matalapaine on ulottanut sadealuettansa eteläisimpään Suomeen.

Nyt maanantaina ja tiistaina tuo matalapaine jää vähitellen sateineen Suomen itäpuolelle ja pääsemme vaihtelevapilvisen korkeapaineen selänteen alueelle. Ilmamassa on kuitenkin sen verran viilentynyt, että aurinkoisillakin hetkillä saavutetaan korkeintaan vain paikoin +20 astetta päivälämpötiloissa. Öisin sisämaassa on n. +10 astetta ja rannikolla vähän sen yli. Torstaina näyttää melko muhkea matalapaine siirtyvän Etelä-Suomen yli itään ehkä runsainekin sateineen (alkavat jo keskiviikon puolella) ja sen jälkeen tulee ensimmäinen syksyinen tuulahdus voimakkaasti pohjoisesta. Sen myötä perjantaina päivälämpötilat jäänevät uudestaan poutaantuneesta säästäkin huolimatta +15 asteen tienoille. Perjantain jälkeinen yö on tuulen tyyntyessä ja sään seljetessä mahdollisesti ensimmäinen hallanvaarayö ainakin sisämaassa. Asiaa on tarkasteltava vielä lähempänä, koska pe - la poutaantuminen vaikuttaa hyvin lyhyeltä ja lännestä olisi tulossa heti perään lämpimämpää ilmaa... Terminen kesä ei näytä olevan vielä päättymässä, kuten ei normaalisti vielä pitäisikään Etelä-Suomen alueella.

Tässä vaiheessa on jo vaikea erottaa kasvukauden vaihetta suhteessa tavanomaiseen aikatauluun, koska monien kasvien kasvu on ollut jo pitkään valmistunutta ja hedelmät kypsyneet. Viimeistään tämän viikon lopun viileydestä johtuen aikaisemmin havaittu pieni etumatka on kuitenkin kutistumassa ja kasvien vaiheet ovat syyskuulle tultaessa tavanomaisia. Ensimmäisiä syysvärejäkin (yksittäisinä laikkuina ja häilyvinä sävyinä) on jo ilmaantunut paikoin niitä ensimmäisenä tekevissä lajeissa suunnilleen tavanomaiseen aikaan; esim. punasaarni (Fraxinus pennsylvanica), metsävaahtera (Acer platanoides) ja tuomi (Prunus padus). Koivuissa on viime viikolta lähtien ollut selkeästi havaittavissa monin paikoin samaa koivunruostetautia kuin viime elo-syyskuussakin, mikä aiheuttaa ennen varsinaista ruskaa lehtien kellastumista etenkin kosteilla paikoilla kasvavissa koivutaimikoissa ja -metsissä. Pelloilla olen havainnut puintitöiden alkaneen jo melko yleisenä.

Päivitys 27.8.2008 klo. 9:00: Olen tarkistanut ennustekarttoja tämän viikon lopun osalta ja näyttää nyt siltä, että perjantaina Suomeen leviävä kylmä pohjoistuuli jatkuu lauantaille saakka. Tämän myötä pe ja la välinen yö ei ole vielä hallayö tuulen ansiosta, mutta seuraava yö saattaa jo olla tuulen heikentyessä. Sunnuntaina lännestä yrittäisi lämpimämpää ilmaa, mutta seuraavan viikon alussa kylmä pohjoisvirtaus näyttäisi vallitsevan uudestaan matalapaineen ollessa koillisessa ja korkeapaineen työntyessä Suomen länsipuolelle pohjoisesta...

Arboretumprojektin tauon venytys ensi vuoteen

Nyt on aika kertoa pitkästä aikaa arboretumprojektini kuulumisia, mutta kerrottavaa ei ole paljoa. Olen nimittäin tehnyt päätöksen, että pidän projektia yhä enemmän tai vähemmän tauolla ensi vuoden kasvukauteen saakka. Tänä vuonna teen ainoastaan hieman taimiston siivousta ennen talvea ja vien kotonani sisätiloissa ikkunalaudalla kasvaneet tämän vuoden kylvökset taimistoon talveksi.

Tässä linkissä on tänään otettu sarja kuvia näistä "kotitaimiston" parhaiten kasvaneista lajeista. Ne saavat vielä parin päivän sisällä syyslannoituksen ja vien ne sitten 1 - 2 viikon kuluttua tottumaan viileämpään ulkoilmaan ja valmistautumaan talveen. Koko kasvukauden sisällä oltuaan ne ovat saaneetkin oikein mojovan annoksen tehoisaa lämpösummaa; arvioni mukaan toukokuun alusta laskettuna jopa n. 2200 vuorokausiastetta. Vaihtelevasti talvenarkoina ne ovat siten kehittyneet jo hyvin talvea varten.

Tässä oli viimeinen merkintäni arboretumprojektistani tänä vuonna, ellei mitään ihmeellistä uutta ilmene. Tällaista tämän aiheen kirjoitustaukoa tuo em. taukopäätös myös tietää. Ensi vuonna arvioin taas uudestaan inspiraationi asteen ko. projektissa ja ryhdyn sitten hommiin sen mukaan. Sitä ennen tässä blogissa toki jatkan edelleen monien alaani ja kiinnostuksen kohteisiini liittyvien asioiden käsittelyä ja esittelyä.

Kasviestetiikkaa rikastuttavien niittomenetelmien käytön lisääminen taajamien ja liikennealueiden rehevillä - rehevähköillä niityillä

Niittykuva 1; muutama päivä aikaisemmin niitetty rehevä niitty.

Niittykuva 2; mm mesiangervo (Filipendula ulmaria).

Niittykuva 3; mm. seittitakiainen (Arctium tomentosum).

Heinäkuusta lähtien on ollut ajankohtaista taajamaniittyjen hoitoniitot. Haluan puuttua muutamien seikkojen avulla tähän asiaan, koska kyseessä on merkittävä loppukesän ja alkusyksyn kasviestetiikkaan vaikuttava asia. Monissa tapauksissa jopa talven kasviestetiikkaan. Seuraavassa esitän näitä seikkoja, missä kritisoin kolmen tietyn niittomenetelmän unohtamista - vajaakäyttöä - hyljeksimistä ja kerron syitä miksi nämä käyttämättömät menetelmät ovat parhaat vaihtoehdot monessakin tapauksessa muihin verrattuna. Tähdennän tässä kasviestetiikkaa Etelä-Suomen olosuhteissa rehevillä - rehevähköillä niityillä, joita ei hoideta nurmikkoina ja jotka pidetään kuitenkin puuttomina avoimina alueina taajamissa ym. rakennetuilla alueilla.

Ensimmäisessä niittomenetelmässä kyse on vuosittaisen niittoajankohdan viivyttämisestä aivan kasvukauden lopulle eli syys- ja jopa lokakuulle. Yllä on kolme kuvaa samasta taajamaniitystä Hämeenlinnassa, mikä esittää tapauksen luonteen. Niitty sijaitsee Paasikiventien reunalla kävelytien vieressä em. tien, Kaivokadun (moottoritieliittymä) ja Helsinki-Tamperetien rajaaman taajamametsikön pohjoisreunalla. Alemmat kaksi kuvaa näyttävät niityn tilannetta parisen viikkoa ennen niittoa heinäkuun 2008 lopulla ja ylimpänä on elokuun 2008 alussa (4.8.) kuva ko. niitystä muutama päivä niiton jälkeen. Tämän tapauksen kohdalla tämä niittotoimenpide tehtiin siis mielestäni liian aikaisin. Syyt liian aikaiseen niittoon ovat tässä ja monessa muussa vastaavassa tapauksessa nämä:

Monimuotoisuuden väheneminen: Näkökohtana tässä on se, että niitetty kasvillisuus on köyhempi ja tylsempi kuin niittämätön kasvillisuus juuri loppukesällä ja juuri sen takia, kun niittämätön kasvillisuus sisältäisi tällöin runsaasti myös hedelmävaiheisia ja "kuihtuneita" lajeja. Kuten ylimmästä kuvastakin nähdään, niin juuri niitetty niitty saattaa olla todella rumalla ja tylsällä tavalla ruskeasänkinen verrattuna eläväisen ja monivaiheisen kasvuston rikkauteen kuihtuneista tai kukkimattomista lajeistaan huolimatta. Runsaus verrattuna yksinkertaisuuteen on niittyjen tapauksessa oikeastaan melkein aina ylivertaista rikkautta. Monimuotoisuus on hyväksi myös kaupunkiluonnon itsensä takia.

.

Kasviestetiikan köyhtyminen: Tämä tarkoittaa aikaisemminkin tähdentämääni hedelmä- ja kuihtumisvaiheisten kasvien estetiikkaa, jota tulisi vaalia osana monipuolisuutta. Monipuolisuus toki tarkoittaa kaikkien vuodenkierrossa esiintyvien kasvutapahtumien ymmärtämistä kauneutena ja rikkautena kaikenlaisissa ympäristöissä. Kasviestetiikka on monipuolisuuden vaalimista syntymän ja kuoleman välissä ne mukaanlukien. Sen takia kuvista välittyvä teko oli tuomittavalla tavalla antiesteettinen.

Ihmisten kasvituntemuksen heikentyminen: Liian aikainen niittäminen köyhdyttää ihmisten kasvilajituntemusta, koska heillä ei ole silloin mahdollisuutta elinympäristössään nähdä ko. niittykasvilajeja kuin lähinnä vain kukintavaiheeseen saakka. Näin ollen myös luonnosta etääntymisen kokemus voimistuu ja ympäristön tarkkailija ei osaa siinä suhtautua enää parhaimmalla mahdollisella tavalla hedelmävaiheiseen / kuihtuneeseen kasvillisuuteen osana tervettä luonto- ja ympäristösuhdetta. Kypsyminen ja kuolema piilotetaan epäluonnollisina olemuksina muka epäsiisteyden varjolla. Kypsyminen ja kuoleminen ovat kuitenkin osa ihmisen kasvituntemusta ja tervettä luontosuhdetta heräämisen, itämisen, kukkimisen ja kasvun ohella.

Puisto- ja viherkulttuuriin vain heikosti sopivien arvojen ja ominaisuuksien liikakäyttö: Keskittyminen liikaa vain siisteys- ja ehkäisypainotteisiin (ehkäistään esim. pujoa tai muita ns. eitoivottuja lajeja härän raivolla) hoitotapoihin tuo puisto- ja viherkulttuuriin kauneutta ja aistillisuutta vähentäviä arvoja ja ominaisuuksia. Sillä on tapana köyhdyttää elinympäristössään elävien ihmisten mielikuvitusta ja visuaalista hahmotus- & kokemiskykyä, saada maisemanhoito vaikuttamaan liian tasapäistävältä ja kontrolloidulta sekä juurruttaa ylipäätään liian monotonista ja kapeaa näkemystä tai asennetta sinne, mihin sellainen ei kuulu tai missä sellainen on epäsopivaa tai heikompi vaihtoehto paremmista.

Nimittäin kasvillisuuden yhtenä tehtävänä monista rakennetussa ympäristössä on toimia mahdollisimman paljon päinvastaisten seikkojen puolesta; kauneuden ja aistikkuuden lisääminen, mielikuvituksen rikastuttaminen, monipuolisten virikkeiden tarjoaminen visuaalisen hahmotus- ja kokemiskyvyn kehittämiselle, tasapäistävän ja kontrollin kokemuksen rajoittaminen vain tarpeelliseen määrään (kasvit rajaavina, ohjaavina, orientoivina ja merkkaavina elementteinä), näkemysten ja asenteiden rikastuttaminen, kaunistaminen ja positiivisella tavalla inhimillistäminen siihen sopivien menetelmien kautta ja näiden saattaminen hyviksi viherarvoiksi puisto-, puutarha- ja viherkulttuuriin osana koko ihmiskulttuuria.

Nuo neljä kohtaa mielessä monien niittyjen niittoajankohtaa pitäisikin siirtää esim. syyskuun alkupuolelle, jotta tähdentämäni estetiikan olemukset pääsisivät paremmin esille. Tässä täytyy huomioida tosin se seikka, että niittyjen kasvua ja kehitystä voidaan ohjata leikkuuajankohdalla ja leikkuukerroilla onnistuneesti toki myös tähän mennessä suosituilla "ylisiisteillä" menetelmillä ja sitäkin kautta saada monipuolisuutta rakennettuun ympäristöön.

Niittoajankohdan valinnalla voidaan ehkäistä esim. tiettyjen kasvilajien siementäminen, jolloin niitylle saadaan tavallaan "valittua" tietty lajivalikoima. Esim. lupiinia (Lupinus polyphyllus) voidaan vähentää, jos sitä kasvava niitty niitetään heti sen kukkimisen jälkeen. Niittokertojen määrällä voidaan ohjata myös lajivalintaa omalla tavallaan. Esim. kaksi kertaa kesässä niitettävät niityt sisältävät niittojen välillä sellaista kukintaa, joka ehtii kehittyä nopeasti leikkuun jälkeen ja joka voi kehittyä toistamiseen kesässä. Näitä kukkijoita ovat esim. apilat (Trifolium sp.) ja päivänkakkarat (Leucanthemum vulgare). Niittojätteen korjaaminen tai jättäminen on myös keino säädellä niityn luonnetta; jätteen jättäminen rehevöittää ja korjaaminen köyhdyttää maata. Monipuolinen rehevien - rehevähköjen niittyjen hoito tarkoittaa siis kaikkien näiden menetelmien käyttöä.

Yksi niittokerta syyskuussa sopii niityille, joilla kasvivalikoima sisältää sellaisia lajeja, jotka kukkivat myöhään (elo-syyskuussa), joilla on kiinnostavia hedelmävaiheita ja etenkin sellaiset niityt on syytä jättää niittämättä kesken kasvukauden, joilla näitä kukkivia ja hedelmävaiheisia lajeja on runsaasti sekaisin syyskuulle asti.

Erikoistapauksena pitää huomioida peltosauniota eli saunakukkaa (Tripleurospermum inodorum) runsaasti kasvavat niityt (yleensä lähinnä vanhoja savipeltoja), sillä saunakukalla on tapana kukkia toistamiseen loppusyksystä. Runsaasti esiintyessään tällainen loka-marraskuun kukinta on oleellista estetiikkaa siinä vaiheessa vuotta, joka tulee säilyttää ja jota tulee suosia. Niittoajankohta (tai vaihtoehtoisesti kyntöajankohta pelloilla) tulee harkita sen mukaan; kesän niitto viimeistään heinäkuussa, jolloin toinen kukinta ehtii vielä kehittymään ja syksyn niitto / kyntö vasta marras-joulukuussa ennen pakkasia / lumia. Tosin viime talven kaltaisen tilanteen uusitessa täytyy huomioida yllättävä, mutta oleellinen talvikukinta- ja -kasvu, jota esim. tämä laji tuotti tammikuussakin. Tilanteen mukaan kasvustoja säilytetään "talven" yli.

Toinen niittomenetelmä on se, jossa niittykasvusto säilytetään niittämättömänä talven yli ja niitto tapahtuu joko joka toinen vuosi syksyllä (tai keväällä ennen kasvun alkua) tai aluetta pidetään avoimena parin vuoden välein tapahtuvan vesakonniiton avulla ilman ruohovartisen kasvillisuuden niittoa. Tällöin talven yli säilyvä kasvusto on joko jokavuotista tai joka toinen vuosi ilmenevää. Tämä menetelmä tähdentää ns. talventörröttäjälajien olemassaoloa. Näitä lajeja ovat mm. seittitakiainen (Arctium tomentosum), pujo (Artemisia vulgaris), monet putkikasvit (Apiaceae), pietaryrtti (Tanacetum vulgare), hevonhierakka (Rumex longifolius) ja monet heinät. Niinpä runsaasti tämän tyyppisiä lajeja kasvavat niityt tulee huomioida talviestetiikankin kannalta ja kasvuston säilyttäminen talven yli on silloin tähdellistä. Joka tapauksessa esim. seittitakiaisen kaltaiset huomattavat kasvit tulee säilyttää niityillä, kuten tuossa kuvassakin olisi pitänyt tehdä.

Tästä pääsemmekin kolmanteen niittomenetelmään, joka on valikoiva niitto. Liian ylenkatsottuna menetelmänä se yleensä tuomitaan liian työläänä tai aikaavievänä, kun muka kasvustojen valitseminen niitettäväksi ja säilytettäväksi olisi liian vaikeaa tai asiantuntemusta vaativaa. Minun mielestäni on estetiikan tarpeetonta hukkaamista ja tuhoamista se, että ei säilytetä selkeästi muusta niittykasvillisuudesta edukseen erottuvia kasvustolämpäreitä, kuten seittitakiaisia, monia sarjakukkais- eli putkikasveja (Apiaceae), maitohorsmia (Epilobium angustifolium), lupiineita (Lupinus polyphyllus), mesiangervoja (Filipendula ulmaria), isonokkosia (Urtica dioica) sekä monia pienempiäkin lajeja; siankärsämö (Achillea millefolium), kannusruoho (Linaria vulgaris) jne. Joidenkin näiden (seittitakiainen ja isonokkonen) parjaaminen ns. epätoivottuina lajeina hankalien piirteidensä takia on vain huono tekosyy etääntyä luonnosta ja sen monimuotoisuudesta myös taajamaolosuhteissa. Luonto on välillä myös hankalaa ja se täytyy voida hyväksyä kaupunkiolosuhteissakin sen verran, että se mahdollistaa monipuolisen ja henkiselle terveydelle virikkeellisen kasviestetiikan.

Pujo (Artemisia vulgaris) on allergiaa aiheuttavana samaa turhaan parjattua sarjaa, sillä onhan mahdotonta kitkeä kaikkia pujoja pois elinympäristöstämme ja joka tapauksessa siitepölyä leviää ilmaan kaukanakin olevista kasvustoista, vaikka tilapäistä hyötyä saataisiinkin kulkuväylien vieressä kasvavien yksilöiden poistosta. Riittävän huomattavaa eroa pienempään suuntaan siitepölyn määrässä ei voida siten saada aikaan yleisellä tasolla. Viime vuosien pujon kitkemiskamppanjat ovatkin sen takia lähinnä ylireagointia ja vailla järkeä. Suoranaista kasvi-apartheidpolitiikkaa joissakin tapauksissa.

Nykyinen tehokkuus- ja siisteysajattelu viherhoidossa muutenkin vie näiltäkin estetiikanmuodoilta liikaa tilaa ja siksi esittämiäni niittyjenhoitomenetelmiä tulee lisätä taajamissa huomattavasti nykyisestä. Loppukesän - syksyn ja talven niittyestetiikkaa tässä mielessä voidaan tarkoituksella edesauttaa myös muilla kuin vain niittoteknisillä menetelmillä. Tässä apuna voivat olla esim. niittykasvikylvöt, maaperän muuttaminen halutun niityn (joutomaaksi / luontaiseksi jätettävien alueiden tapauksissa) aikaansaamiseksi ja tietyntyyppistä niittykasvillisuutta suosivaksi esim. ympärillä tapahtuvan rakennusprojektin yhteydessä; esim. soran sijasta multaa tai mullan sijasta savista maata tai muuttamisen sijaan jätetään maa ennalleen. Niittymaaperän ennallistaminen voi myös tulla kyseeseen kohteessa olleen muutosprosessin päätyttyä.

Ym. menetelmät niittyjen kasviestetiikan monipuolistamiseksi ovat tärkeitä myös liikenneympäristössä välittömästi teihin ja katuihin rajautuvissa piennarosissa. Pois laskuista ovat tietenkin tärkeät näkemäalueet ja -linjat liikenneturvallisuuden takia esim. risteyksissä, joita täytyy pitää hyvin matalakasvuisina säännöllisten niittojen avulla. Kuitenkin on monesti estetiikan turhaa tuhoamista myös se, että tienpientareiden niittoja suoritetaan jopa jo kesäkuussa, jolloin esim. koiranputken (Anthriscus sylvestris) ja lupiinin kukinnat katkeavat. Liikenneturvallisuutta haittaamatonta melko korkeaakin kasvillisuutta tulisi hoitaa myös em. periaatteita soveltaen. Aivan hyvin kasvustojen niitto voitaisiin tehdä esim. vain yhden kerran kesässä kasvukauden lopulla syyskuussa.

Sama pätee myös moottoriteiden keskikaistoihin, jotka ovat Suomessa aliarvioituja kasviestetiikan tyyssijoja. Itsekin autoilevana ihmisenä tiedostan toki erään ongelman, joka esiintyy tiealueilla kukkivien kasvustojen lähellä; pölyttävät hyönteiset, jotka likaavat tuulilasia siihen iskeytyessään. Olen miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että kaikenlaisten teiden lähellä on joka tapauksessa aina kesällä näitä hyönteisiä viereisten peltojen ja piennarten takia. Niinpä moottoriteiden keskikaistaa voi ja pitää mielestäni käyttää nykyistä paljon enemmän esim. kukkiva niitty -konseptin hyödyntämisessä. Tähän päästään juuri valitsemalla kukintaa ja myös hedelmävaiheisuutta suosivia niittomenetelmiä; viivytys syksyyn tai vain yksi niittokerta kesällä, jolloin toinen kukkaniittyvaihe saa kehittyä loppuun syksyllä ilman vuoden toista niittoa. Niittomenetelmien vaihtelu matkan varrella kuuluu myös asiaan, jolloin moottoritienäkymistä tulee matkan edetessä vaihtelevampia kuin nykyisillä ylisiisteys- ja tasapäistämis- ja tylsyysmenetelmillä.

Uskaliaisuutta vaatinee ajatus kukkivan pellon viljelystä moottoritien keskikaistalla, mutta peräänkuulutan tällaistakin rohkeutta, ennakkoluulottomuutta ja avarakatseisuutta esim. urbaaneilla moottoritieosuuksilla / kaksiajorataisilla taajamateillä, joilla on leveä keskikaista. Miltä kuulostaisivat siinä; rypsi (Brassica rapa subsp. oleifera), aitohunajakukka (Phacelia tanacetifolia), jokin matala auringonkukkalajike; (Helianthus annuus "Sunspot") tai vaikkapa valikoima erilaisia koristeheiniä monivuotisena kasvustona? Jopa monet "niittymäiset" perennat; palavarakkaus (Lychnis chalcedonica), jättipoimulehti (Alchemilla mollis), kirjolupiini (Lupinus X regalis), töyhtöangervo (Aruncus dioicus), nauhukset (Ligularia sp.) jne.? Viljeltyjä lajeja voi myös käyttää sekaisin vaihtelevin kokoonpanoin ornamentillista ja mosaiikkimaista luonnonkasvustoa imitoiden. Talventörröttäjiksi mistään lajeista ei valitettavasti kuitenkaan ole liikenneolosuhteissa, koska aurattava lumi katkoo helposti jämäkänkin kasvuston etenkin suojalumen ollessa kyseessä. Ja Etelä-Suomessahan suojalumi on yleisin lumen muoto auraustilanteissa.

.

Lopuksi muistutan vielä ilmastonmuutoksesta myös tämän asian kohdalla. Tässäkin ilmastonmuutos voi lähimpinä vuosikymmeninä alkaa näkymään yhä enemmän kasvukauden alun varhaistumisena ja sen aikaisempaa nopeampana etenemisenä kesän mittaan. Myös kuivuus voi olla joinakin vuosina paha ongelma. Tämä vaikuttaa niittoajankohtien valintoihin, koska kasvien kasvu voi olla jonakin tulevaisuuden kesänä jopa kuukauden edellä tavanomaisesta kasvukauden tilanteesta tai olla pysähtynyt pitkänkin tovin kuivuuden takia. Niinpä niittomenetelmien vuosittaista käyttöä on tarkkailtava jatkossa enemmän tilanteen mukaan indikaattorikasvien avulla eikä perinteeseen tukeutuvien säännöllisten ajankohtien mukaan. Huomiota tässä vaatii myös ym. talvikasvu ja talvikukinta, jotka ovat ehdottomasti säilytettäviä ja suosittavia ilmiöitä.