Aloitan sää-luontobloggaamisen uudestaan kirjoittamalla tässä menneessä aikamuodossa viikon 35 (27.8. - 2.9.2012) tapahtumat. Pidemmittä alkulurinoitta alkuyhteenveto: Ko. viikolla maanantai oli melko sateinen jopa paikoin taajamatulviksi saakka, mutta sen jälkeen oli enimmäkseen poutaa ja yhä varsin kesäistä niin, että termisen määritelmän mukaista syksyn alkamista ei ollut näkyvissä tavanomaista hieman lämpimämmissä olosuhteissa. La - su paikkeilla tuli kuitenkin sateita.
Euroopan mittakaavassa suursäätilan luonteesta: Tällä viikolla 35 tapahtui seuraavaa: Britannian suunnasta tuli matalapaine Etelä-Skandinavian yli maanantaiksi Etelä-Suomeen sateineen ja sen eteläpuolelle venyi tullessaan pitkälle matalapainetta, joka muodosti ma - ti Suomesta Mustallemerelle matalapainevyön; se toi uuden annoksen viileämpää säätä luoteesta Keski- ja Itä-Eurooppaan ukkosten kera, mutta samalla sen itäpuolella Länsi-Venäjällä heikossa korkeapainesäässä poutaantui ja oli yhä laajasti kesäisen lämmintä. Sittemmin loppuviikolla ko. matalapaine jäi pyörimään hitaasti koilliseen siirtyvänä Mustanmeren - Kaspianmeren pohjoispuolelle, jolloin helteet kaikkosivat ukkosten kera ko. vesistöjen pohjoispuolilta ja ko. matalapaine alkoi imeä luoteispuolellaan Jäämereltä laajasti Länsi-Venäjälle syksyisen viileää ilmaa pohjois-koillistuulien kera; Suomen tasalla pohjoisessa myöhemmin runsaasti hallaa ja heikkoa yöpakkastakin.
Länsi-Eurooppaan alkoi vaikuttaa su 26.8. lähtien Atlantilta uusi matalapaine osakeskuksineen; se kasteli reippaine tuulineen ainakin Britteinsaaria monta päivää, mutta hellettä tuli sen myötä uudestaan hetkeksi etelästä Pariisi - Berliini - Varsova -tasalle ke mennessä. Samalla korkeapaineen selännettä muodostui Suomen päälle etelä-pohjoissuunnassa ti - pe ajaksi, jolloin kesäinen sää jatkui suuressa osassa Fennoskandiaa (Lähinnä vain Norjaan ja Ruotsiin ulottui tuon em. matalapaineen sateita) ja Lapissakin syksyinen sää vaihtui intiaanikesään.
Tuo lännen matalapaine venyi Jäämerelle loppuviikolla surkastuen Skandinavian länsipuolella ja sen jälkeen jäi ulottumaan etelä-pohjoissuuntainen rintamasysteemi sateineen ja etelässä myös voimakkaine ukkosineen aina Italiasta Skandinavian yli pohjoiseen pe - la. Sen itäpuolella Mustanmeren länsipuolisessa Itä-Euroopassa jatkuivat vielä voimakkaat helteet (Yli +30 astetta), mutta länsipuolella Britanniaan ja manner-Eurooppaan tuli melko viileä annos pohjoisesta to - la ja helteet kaikkosivat hetkeksi jo Länsi-Välimerelläkin osaksi. Viikon lopussa la - su taas uusi iso matalapaine alkoi vaikuttaa vähän Britannian ja sateisemmin - tuulisemmin Skandinavian säähän siirryttyään Islannista Norjanmerelle; siinä Suomi sai etupuolella sadeosansa tuosta em. kuihtuvasta rintamasysteemistä pienen matalapaineen kera la - su paikkeilla. Samalla uusi korkeapaine muodostui manner-Eurooppaan lämmittäen säätä taas kesäisemmäksi lännessäkin Välimereltä Tanskan - Englannin tasalle saakka.
Syksyn ruska eteni Lapissa ja Länsi-Venäjän pohjoisosissa Suomen tasalla yhä selvemmin ensimmäisissä kirkkaissa sävyissään, mutta etelämpänä Fennoskandiassa esiintyi vasta lähinnä ruostesienien aiheuttamaa valeruskaa monin paikoin runsaasti.
Viikon 35 (27.8. - 2.9.2012) mennyt sää Etelä-Suomessa: Maanantaina matalapaine saapui Etelä-Suomen päälle siten, että yöllä - aamulla ensimmäiset rintamasateet kastelivat aluetta paikoin rankasti. Iltapäivästä alkaen ensimmäiset rintamasateet kaikkosivat itään, mutta pilvisyys pysyi edelleen runsaana ja kuurottaista sadetta saatiin paikoin ravakkakuuroisena ukkosen kera. Illalla poutaantui, mutta länsiosiin jäi toisia rintamasateita kapeana kuuronauhana etenemässä hitaasti itään. Tuulet käyttäytyivät matalapaineen keskuksen tulon mukaan siten, että yöllä - aamulla etelä-kaakkoistuulet olivat kohtalaisia, sitten iltapäivän mittaan oli tyyni vaihe ja viimeisenä lännessä pohjoistuulet voimistuivat illalla navakkapuuskaisiksi (tuulet eivät kuitenkaan merkittävästi tuoneet viileää, koska tuulet eivät ulottuneet pitkältä pohjoisesta alueelle); itäosiin jäivät vaikuttamaan heikot itään kääntyneet tuulet. Yölämpötila oli koko alueella +10 ja +15 asteen välillä ja päivälämpötila oli muutaman asteen sitä korkeampi reilussa +15 asteessa.
Tiistaina Skandinaviasta käsin alkoi muodostumaan etelä-pohjoissuuntaista korkeapaineen selännettä Suomeen ja samalla matalapaine alkoi vetäytymään Etelä-Suomesta kaakkoon. Siitä jäi kuitenkin jäljelle luode-kaakkosuunnassa okluusiorintamaa lähes sijoilleen Etelä- ja Keski-Suomeen. Tarkastelualueelle jäi täten lähes koko päiväksi suunnilleen Kymenlaaksosta luoteeseen heikkojen kuurosateiden kapea nauha ja vain sen molemmin puolin pilvisyys pääsi rakoilemaan kunnolla ja vaihtelevasti. Tuulet heikkenivät yön - aamun jälkeen selvästi lännessäkin, jossa vallitseva suunta oli yhä pohjoinen ja idässä enimmäkseen itä. Illalla tyyntyi laajasti kokonaankin. Yölämpötila oli sisämaassa +10 asteen vaiheilla ja etelärannikolla vähän sen yli. Päivälämpötila oli +15 asteen vaiheilla - vähän yli; viileintä ko. rintaman pilvisellä alueella.
Keskiviikkona etelä-pohjoissuuntainen korkeapaineen selänne piti yhä pintansa Suomen yllä. Edellispäivältä jäänyt heikko okluusiorintama heikkeni sijoillaan pois Etelä- ja Keski-Suomen yllä, mutta läntinen matalapainetoiminta työnsi uutta okludoituvaa rintamaa lännestä; sekin kuitenkin heikkeni iltaan mennessä lähes pois länsiosissa. Tarkastelualueella pilvisyys oli vaihtelevaa ylä- ja keskipilvineen runsaan ja reilusti rakoilevan / läpikuultavan välillä; illalla selkeni lähes kokonaan. Heikkoja kuurosateita tuli aluksi kaakonkulmalta luoteeseen ja yöllä oli etenkin sisämaan vähäpilvisimmillä paikoilla sumua - usvaa. Tuulet olivat enimmäkseen tyyniä, mutta iltapäivällä ja illalla länsiosissa virisi etelä-lounaistuulia tuon uuden rintaman tullessa ja se toi lämpimämpää ilmaa mukanaan. Yölämpötila oli enimmäkseen +10 ja +15 asteen välillä; viileintä sisämaassa. Päivälämpötila oli +15 ja +20 asteen välillä; lämpimintä lännessä.
Torstaina etelä-pohjoissuuntainen korkeapaine piti edelleen pintansa voimistuen pohjoisosiltaan; se alkoi illalla siirtyä vähän itään. Rintamasysteemit jäivät sateineen edelleen Suomen länsipuolelle Skandinaviaan etelä-pohjoissuuntaisena vyöhykkeenä. Tarkastelualueella sää oli enimmäkseen vähäpilvistä, mutta iltapäivällä oli sisämaan kumpupilvisyyttä ja illalla lännen rintamasysteemistä levisi yläpilviharsoa alueelle laajasti. Yöllä ja aamulla oli monin paikoin usvaa ja sumua etenkin sisämaassa. Tuulet olivat aluksi enimmäkseen tyyniä, mutta iltapäivällä - illalla etelä-kaakkoistuulet alkoivat viritä etenkin lännessä. Yölämpötila oli +10 asteen vaiheilla sisämaassa; etelärannikolla vähän sen yli. Päivälämpötila oli +20 asteen vaiheilla.
Perjantaina asetelmana säilyi edelleen se, että etelä-pohjoissuuntainen korkeapaineen selänne oli Suomen itäreunalla ja Skandinaviassa pysyi etelä-pohjoissuuntainen rintamasysteemi, jossa Etelä-Skandinaviaan alkoi muodostua pieni matalapaine. Tarkastelualueella yläpilviharsoa oli koko päivän vaihtelevasti, mutta etenkin illalla ajoittain varsin runsaastikin keskipilvilauttojen kera. Sateita ei kuitenkaan vielä ulottunut lännestä alueelle. Etelä-kaakkoistuulet olivat enimmäkseen kohtalaisia; voimakkaimpia lännessä. Yölämpötila oli sisämaan +10 asteen vaiheilta etelärannikon - länsiosan lähes +15 asteeseen. Päivälämpötila oli +17 ja +20 asteen välillä.
Lauantaina etelä-pohjoissuuntainen korkeapaine alkoi vähitellen siirtyä idemmäksi ja läntinen rintamasysteemi alkoi tulla päälle em. pienen matalapaineen siirtyessä Etelä-Suomeen lounaasta; ylä- ja keskipilvisyys runsastui lounaasta alkaen ja kohtalaisia sateita saapui aamupäivällä länsiosiin ja myöhemmin myös itäosiin. Etelän ja idän väliset tuulet voimistuivat edelleen ja olivat ajoittain navakoita. Illalla matalapaineen keskuksen tullessa tuulet tyyntyivät ja kääntyivät lounaiskolkassa jo länteen. Yölämpötila oli +10 ja +15 asteen välillä, mutta päivälämpötila jäi etenkin lännessä vain +15 asteen vaiheille; idässä oli vielä ennen sateita lähes +20 astetta.
Sunnuntaina em. pieni matalapaine jäi heikkenemään Etelä-Suomen päälle itäpainotteisesti ja se alkoi sulautumaan keskukseltaan Norjanmerelle tulleeseen isoon matalapaineeseen. Illalla sen rintamasysteemi alkoi saapua lännestä alueelle. Aluksi oli runsaspilvistä ja ajoittain sateista etenkin itäosissa, mutta iltapäivällä lännestä alkaen poutaantui ja pilvisyys väheni kapealla alueella vain kumpu- ja untuvapilvisyydeksi. Illalla lännestä tuli yhtenäistä alapilvisyyttä ja puoleenyöhön mennessä heikkoja rintamasateitakin länsiosiin. Matalapaineen keskuksen alueella oli aluksi enimmäkseen tyyntä, mutta iltapäivällä länsi-luoteistuulet olivat heikkoja - kohtalaisia; illalla kääntyivät enemmän länsilounaaseen. Yölämpötila oli +10 ja +15 asteen välillä ja päivälämpötila +20 asteen vaiheilla; lämpimintä poutaisimmilla hetkillä / paikoilla.
Sään vaikutuksista luontoon: Tällä viikolla 35 kasvukauden etenemiseen ei tullut edelleenkään merkittävää poikkeamaa tavanomaiseen ajankohdan aikatauluun verrattuna, vaikka hieman tavanomaista lämpimämpää oli. Luonnonvaraisten lajien joukossa maitohorsman (Epilobium angustifolium) siemenvillavaihe alkoi tulla loppuunsa ja ensimmäiset ruskasävyt ilmaantuivat niille monin paikoin. Rantakukka (Lythrum salicaria) jatkoi vielä paikoin kukintaansa ja samoin nurmikoilla ilmestyi vielä paikoin syysmaitiaisen (Leontodon autumnale) kukintaa. Sananjalkojen (Pteridium aquilinum) tuleentuminen / ruskaantuminen jatkui selvästi.
Koivuilla (Betula sp.) siemenvariseminen jatkui vielä paikoin; ensi kevään koivukukinnasta samalla havaintoja --> Tänä loppukesänä ko. hedenorkkoaiheita on muodostunut erittäin vähän eli tavanomaista paljon vähäisempi koivukukinta on tulossa ensi kevääksi, mikä ollee ilouutinen allergikoille viime kevään päinvastaisen ennätysrunsaan kukinnan jälkeen. Sen sijaan lepillä (Alnus sp.) ja pähkinäpensailla (Corylus avellana) hedenorkkoaiheita on kehittynyt runsaasti. (Metsä)tammen (Quercus robur) terhot saavuttivat täyttä kokoaan ja terttuseljalla (Sambucus racemosa) marjat olivat jo lähes kokonaan varistuneita. Männyillä (Pinus sp.) vanhimpien neulasvuosikertojen tyypillistä syyskellastumista alkoi näkymään selvästi runsastuvaan tahtiin.
Viljeltyjen lajien joukossa mustaseljan (Sambucus nigra) ja viiniköynnösten (Vitis sp.) marjasadot alkoivat viimein selvästi kypsymään. Omenissa (Malus sp.) syyslajikkeiden kypsyminen alkoi saavuttaa pääsatovaihettaan. Syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") vaaleanpunainen kukintavaihe alkoi selvästi yleistymään. Perennojen joukossa runsasta kukintaansa jatkoivat edelleen mm. kompassikukka (Silphium perfoliatum), erilaiset päivänhatut lajikkeineen (Rudbeckia sp.), viimeiset tarhapiiskut (Solidago cv.) ja viikon kasvilajina esittelemäni (Viikon 35 kasvivalokuva: Soihtunauhus (Ligularia X hessei) ). Isohirvenjuuri (Inula helenium) ja myöhäiset kuunliljat (Hosta sp.) alkoivat tulla kukintansa lopulle. Syksyn myöhemmistä kukkijoista komeamaksaruoho (Sedum "Herbstfreude") runsastui jo osaksi täyteen kukkaan ja tuoksuasteri (Aster novae-angliae) aloitteli kukintaansa. Nurmikot jatkoivat rehevää kasvuaan ja kesäkukkien näyttävä kukinta mahdollistui edelleen yleisesti, kun hallanvaaraa ei ollut.
Ruska ei vielä kummemmin osoittanut etenemisen / alkamisen merkkejä, mutta ainakin tuomet (Prunus padus), kotipihlajat (Sorbus aucuparia) metsävaahterat (Acer platanoides), punasaarnit (Fraxinus pennsylvanica), pensasangervot (Spiraea sp.) ja eniten pikkuherukka (Ribes glandulosum) olivat yksittäisillä yksilöillä ensimmäisissä kirkkaissakin syyssävyissä laikullisesti.
Merkittävin värittymistapahtuma maisemissa oli tälläkin viikolla valeruskana ilmenevä ruostesieni-invaasio, joka oli koivuissa (Betula sp.) monin paikoin hyvin runsasta ja yhä pahenemassa; huomionarvoisesti pääkaupunkiseudulla tätä valeruskaa esiintyi yksittäisissä puissa erikoisen runsaasti spatiaalisesti muuhun koivukasvustoon verrattuna ja osa varhaisimmin valeruskaantuneista yksilöistä alkoi varistua lehdiltään jopa jo yli puoliksi. Ruostesieniruskaa esiintyi edelleen myös pajuilla (Salix sp.) ja erikoisen huomiota herättävästi edellisvuosiin verrattuna myös joillakin haapakasvustoilla (Populus tremula). Härmävioituksissakin näkyi uudestaan paikallista lisääntymistä. Lehtipuumaisemat olivat täten monin paikoin muuttumassa ennenaikaisen värittyneeksi ko. valeruskainvaasion takia. Leppäkasvustoissa (Alnus sp.) ei ollut enää havaittavissa pahentunutta ruostesienivioitusta jo ennestään pahan tilanteen lisäksi; osa kasvustoista oli jo lähes alastomia.
Peltoviljelyssä alkoi todenteolla viljojen pääpuintikausi, mutta edelleen ainakin rypsi- / rapsikasvustoissa oli vajaata tuleentumista havaittavissa paikoin. Sokerijuurikassato jatkoi kasvuaan tyypillisesti myöhemmälle syksylle ja ruis oli jo puitua. Metsissä puolestaan alkoi kiihtymään sienten itiöemien kehittyminen varsinkin maanantain sateiden ja heikentyneen haihtumisen aiheuttaman kosteuden pysyvyyden ansiosta. Kuivuutta ei enää esiintynyt ja täten myös sammalten viriiliys alkoi olla vakaammin pysyvää.
Jokien virtaamat pysyivät edelleen suunnilleen normaaleina, mutta maanantain ravakoiden kuurojen takia esiintyi yllättäen paikallista taajamatulvimista; huomattavalla tavalla esim. Turussa ja Vantaalla (Iltalehden juttu ja Hesarin juttu). Vesistöjen pintavesilämpötilat alkoivat laskea vain hyvin hitaasti +15 ja +19 asteen välillä lähemmäksi +15 astetta. Eniten viilenemistä tapahtui paikoin järvissä, mutta Suomenlahden ulapalla lämpötilat pysyivät lähes koko ajan ennallaan +15 asteen paikkeilla - vähän sen yllä.
No comments:
Post a Comment