Täydessä kukassa ollutta syysmyrkkyliljaa eli alastonimpeä (Colchicum autumnale) kuvattuna lauantaina 29.9.2012 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Syyskuun päättävän viikon kasvivalokuvaksi valitsin lisää myöhäistä kukintaa, kun ruskan eteneminen oli vielä jonkin verran huipentumista vailla sen alettua viivästymään hieman tavanomaisesta aikataulusta sekä ennätysmäisen runsaan sateisuuden että leutojen ja yhä jopa tähän saakka kokonaan yöpakkasettomien ja hallattomienkin säiden ansiosta. Kyseessä on syksyn upeimpiin kukkijoihin kuuluva syysmyrkkylilja eli alastonimpi (Colchicum autumnale), jota tavataan luonnonvaraisena Keski-Euroopan kosteilla niityillä. Se on kuitenkin laajasti tunnettu ja suosittu koristekasvi ympäri maailmaa.
Syysmyrkkylilja on siitä erikoinen sipulikasvi esim. verrattuna keväällä kukkiviin krookuksiin eli sahrameihin, että se kukkii vasta syksyllä. Kukinta virittyy esille kuitenkin sen verran epäsäännöllisin perustein, että sen tarkkaa kukinta-aikaa ei voida määrittää muuten kuin toteamalla sen sattuvan suunnilleen syys- ja lokakuun aikoihin. Kukinta kestää kuitenkin useita viikkoja viilenevien syyssäiden ansiosta.
Kukkia nousee maasta runsaasti ilman lehtiä, josta johtuu lajin synonyyminimi alastonimpi. Kukat ovat vaaleanpunaisia - violetteja ja niiden terälehdet ovat alaosiltaan yhdistyneet vaaleaksi ja pitkäksi sipulista nousevaksi tupeksi. Kukinnan loppuvaiheessa tupet kukkineen kaatuvat rötköttömään maata myöten, kuten jo osaksi tuossa kuvassa ja lopulta ensimmäiset usean asteen pakkaset nujertavat ne.
Lajin lehdet nousevat maasta seuraavana keväänä rykelmittäin heti lumien sulettua jossain vaiheessa huhtikuuta kulloisenkin kevään etenemisen mukaan Etelä-Suomen olosuhteissa. Lehtien mukana nousevat myös edeltäneen syksyn kukinnan aikaan hedelmöittyneet kotahedelmät. Nuoret vasta nousseet lehdet ovat kevätväritykseltään purppuran-punertavan ruskeita ja ne muuttuvat toukokuun mittaan vihreiksi ollen täysikasvuisina kuin leveähköjä tulppaanin lehtiä. Lehdet säilyvät vehreinä ainakin heinäkuulle, mutta loppukesän mittaan ne nahistuvat keltaisten ja ruskeiden sävyjen kera pois kotahedelmien samalla kypsyessä; lehtien kuolemisajankohta osaltaan määrittelee sitten sen perään pian seuraavan kukinnan alkamisen ajankohtaa.
Syysmyrkkyliljan esteettinen hienous etenkin juuri kukinnan osalta kannattaa ottaa istutussuunnitelmissa hyvin huomioon, jotta se ns. pärjää kilpailussa ruskan värien kanssa. Siksi nämä nyrkkisäännöt ovat oivallisia ohjeita --> Kukinta erottuu hyvin ainakin omana ryhmänään, jossa kukat nousevat puhtaalta multapinnalta. Toinen hyvä erottumisen periaate on istuttaa lajia matalien ainavihantien maanpeiteperennojen / varpujen (Kuten esim. taponlehti tai varjoyrtti) joukkoon, jolloin kontrastoivana värinä on siis vihreä. Pensaiden (tai perennojen) seurassa kannattaa suosia myös joko pitkään vihreinä säilyviä pensaslajeja tai syysmyrkkyliljan kukkien värille suunnilleen vastavärillisiä eli keltaista ruskaa tekeviä pensaita. Punaisten - oranssien ruskavärien liepeillä / seassa lajin kukinta voi haipua liiaksi piiloon. Keväällä lajin kevätväriset lehdet ovat hienoja kontrasteja muille jo ensimmäisenäkin kukkiville sipulikasveille (Kuten esim. krookuksille, virvaliljalle ja kevätkurjenmiekalle) sekä perennojen keväisille versoaluille (Kuten esim. pionien voimakkaan punaisille versoaluille).
Suomessa tämä kaunistus menestyy ainakin Etelä-Suomessa, mutta tarkkaa pohjoisinta viljelyrajaa en tiedä; lajia kannattaa kuitenkin kokeilla pohjoisempanakin lämpimillä ja aurinkoisilla paikoilla, koska lumipeitteensuoja on hyvä talvenkestoa lisäävä tekijä yleensä runsaslumisilla Itä- ja Pohjois-Suomen alueilla. Aivan pohjoisessa esteeksi voi tulla tosin kesän ja kasvukauden liiallinen lyhyys. Syysmyrkkyliljoistakin löytyy kukinnaltaan erilaisia lajeja ja lajikkeita, joita voi bongailla vaikkapa Korpikangas Siemen -sivuston listauksesta.
No comments:
Post a Comment