Kukintansa huipussa ollutta näsiää (Daphne mezereum) kuvattuna torstaina 25.4.2013 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Tämän vuoden kasvien ja kasvivalokuvieni esittelysarjan aloitus tapahtuu kasvukauden kehitysasteen ollessa tällä hetkellä ainakin noin viikon myöhässä tavanomaisesta aikataulusta. Syynä siihen on ollut maaliskuulta huhtikuun alkupuolelle kestänyt erittäin kylmä sääjakso. Siitä huolimatta kasvukauden terminen alku lähti tapahtumaan vaiheittain jo edellisviikolla 16 täällä Etelä-Suomessa ja ensimmäisenä kasvuun ja kukintaan heräävät kasvit reagoivat siihen jo silloin välittömästi vielä osittain lumihankienkin seassa. Yksi näistä ensimmäisistä reagoijista on ollut tämä kuvan näsiä (Daphne mezereum), jonka kukinta oli alkamassa viime viikolla ja tällä viikolla se on saavuttanut huippuaan.
Näsiän halusin ottaa nyt esille juuri kasvukauden aluksi siksi, kun ensinnäkin se on puista ja pensaista ihka ensimmäinen näyttävää kukintaa tekevä laji. Puistoissa ja puutarhoissa oikeastaan vain varhaisimmat sipulikasvit ovat kilpailemassa kukinnassa sen kanssa.
Toisekseen haluan tähdentää tätä pensasta koristekasvikäyttöön nykyistä paljon runsaammin. Sinänsä näsiän jääminen täällä Suomessa hyvin tuntemattomaksi ja vähän käytetyksi koristepensaaksi onkin hyvin erikoista, vaikka lajia kasvaa täkäläisessäkin luonnossa villinä lehtomaisissa metsissä.
Näsiän luontainen kasvualue on hyvin laaja kattaen lähes koko Euroopan ja Länsi-Aasian. Koristepensaana sitä käytetään myös paikoin hyvin suosittuna juuri kukintansa ansiosta, kuten Euroopan lisäksi myös Pohjois-Amerikassa. Suomessa lajia esiintyy luonnossa Etelä-Lappia myöten, joten se on täällä hyvin talvenkestävä ja siksikin mahdollisuudet viljellä sitä koristeena ovat erinomaiset. Sen saatavuutta pitää kuitenkin parantaa taimimyymälöissä.
Kukinta on siis näsiän upein koristeominaisuus; normaalisti se tapahtuu Etelä-Suomen oloissa pääosin ennen Vappua huhtikuun loppupuolella, mutta se voi venyä viileissä säissä selvästi toukokuunkin puolelle, kuten tänä keväänä on käymässä. Erittäin leutoina keväinä kukinta saattaa alkaa jopa maaliskuunkin puolella, kuten kävi vuoden 2007 ennätyslämpimän maaliskuun lopulla.
Suoraan edelliskesän oksista kasvavat vaaleanpunaiset torvimaiset kukat ovat tiiviinä ja runsaina rykelminä ja lehtisilmut ovat samaan aikaan puhkeamisvalmiita oksien kärjissä. Kukista tulee imelän voimakas hyasinttimainen tuoksu. Toukokuun alkupuolella lehtiruusukkeet ottavat tilansa kukilta aluksi vaaleanvihreinä; kukinnan loppuvaiheessa kukkia ja lehtiä on yhtäaikaa. Täysikoossa reilut 5 cm pitkät suikeat lehdet ovat sinertävän himmeänvihreitä kesäkuun alusta alkaen.
Kukista kehittyy soikeita ja kypsinä kirkkaan punaisia marjoja, mikä sekin on oivallinen koriste-elementti loppukesästä eli noin elokuun alusta alkaen marjojen kypsyttyä. Tässä on kuitenkin syytä tähdentää, että pensaan marjat ovat jopa tappavan myrkyllisiä!
Marjat säilyvät punaisina syksyn ruska-aikaan, joka on pensaalla huipussaan tyypillisesti syys-lokakuun vaihteen tienoilla - lokakuun alkupuolella. Syysvärinä on pääasiassa keltainen tai keltaruskea. Marjat eivät kuitenkaan säily ruskan yli, vaan varisevat viimeistään ruskan myötä. Talviasuiset oksansa ovat kiiltävähköjä ja vaalean harmaanruskeita.
Näsiän korkeus jää yleensä aina viljeltynäkin korkeintaan 1 - 1,5 m välille eli laji on pieni pensas. Oksia on myös sen verran harvahkona kimppuna, että lajin koriste-efektejä suunnitellessa pensasta kannattaa istuttaa mieluummin useamman yksilön ryhmänä kuin vain yksittäispensaana. Näin etenkin mittakaavaltaan isoissa / laajoissa maisemissa ja suurten / raskasmuotoisten rakenteiden - rakennusten äärellä. Pensas sopii myös vapaasti kasvavaksi aidanteeksi sellaisille paikoille, missä kriteereinä ei tarvita aidanteen peittävyyttä ja korkeutta.
Lajin näyttävä kukinta iskee maisemassa helposti esiin, koska lähes kaikki muut kasvit ovat silloin vielä lepotilassa tai vasta tulossa kasvunsa / kukintansa alkuun. Etenkin pensaiden ja puiden osalta samaan aikaan näyttävästi kukkivia lajeja ei siis vielä juuri löydy, mutta ko. lajin kukinnan lopulla ovat jo aloittamassa kukintaa ainakin varhaisimmat onnenpensaat (Forsythia sp.) ja dahurianalppiruusu (Rhododendron dauricum).
Näin ollen näsiän kukinta tulee voimakkaasti esille lähes mistä istutuspaikasta käsin tahansa, mutta toki edustavat ja ns. näytillä olevat istutuskohdat kannattaa hyödyntää. Tummien havupensaiden seurassa näsiän räikeä kukinta tulee myös erinomaisesti esille sekä tietenkin tummia rakennusten seiniä vasten.
Kesällä näsiä on harsuoksaisena ja himmeänvihreänä varsinkin ennen marjojensa kypsymistä melko huomaamaton ja jopa tylsäkin pensas, joten usean pensaslajin ryhmään istutettuna näsiän seurassa kannattaa viljellä muina vuodenaikoina näyttäviä kehitysvaiheita tuottavia pensaslajeja. Syksyn ruska ei myöskään ole näsiällä niin näyttävää, että se pärjäisi vertailussa ajankohdan leiskuvaruskaisimmille pensaille, kuten viime syksynä esittelemäni pallesorvarinpensaan (Viikon 40 kasvivalokuva: Pallesorvarinpensas (Euonymus alatus) ) tapauksessa. Lajin laimeampi ruska voi olla toisaalta hyvä tasapainottaja monilajisessa kirkkaan ruskan pensasryhmässä.
Näsiää kannattaa ottaa joka tapauksessa koristeviljelyyn nimenomaan kasvukauden alun hyvin pikantiksi raikastajaksi ja käynnistäjäksi. Viljelyyn sopii puutarha- ja puistomaiden lisäksi myös luonnontilaiset alueet, kuten maaseutupihat ja niiden ääressä juuri lehtomaiset / rehevät metsät, joissa se täällä luontaisestikin viihtyy. Aurinkoisilla paikoilla lajin kukinta on näyttävintä ja oksiston kehittyminen tiheintä. Lajin myrkyllisyys kannattaa ottaa sillä tavalla huomioon viljelyssä, että sitä ei istuteta ainakaan lasten leikkipaikkojen / päiväkotien yhteyteen, jolloin vaara myrkytyksille vältetään.
Vuoden 2012 viikon 17 kasvivalokuvaesittely >> Wapputervehdys vuodelle 2012 ja kasvivalokuvieni esittelyn aloittaminen uudestaan!
Lopuksi otan vielä esille viime vuoden koko kasvivalokuvasarjan >> Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.
No comments:
Post a Comment