Tällä viikolla otsikoissa oli taas Helsingin Alppilan peruskoulussa sattuneen ruokalavälikohtauksen opettajaosapuoli Antti Korhonen, jota syytettiin ko. välikohtauksessa liiallisen väkivallan käytöstä vastaansa niskoitelleen oppilaan ohjaamisessa pois ruokalatilasta. Korhoselle annettiin sen takia välittömästi potkut opettajanvirastaan laittomasti vastoin säännöksiä ja suuri kohu oli valmis. Helsingin opetusvirasto pysyi viimeiseen saakka potkujen puoltamisen takana, kunnes äskettäin Helsingin opetuslautakunta peruutti potkut ja muutti Korhosen ns. rangaistuksen kirjalliseksi varoitukseksi.
Tämä Alppilan koulu-gate on poikinut erittäin suuren määrän keskustelua (väittelyä) ja blogikirjoittelua jatkuvasti siitä lähtien, kun ko. ruokalavälikohtaus ja sen seurannaishässäkät tapahtuivat parisen kuukautta sitten. Tapauksen sisällöstä kohkaaminen on ollut suorastaan kansanliikemittakaavassa ja jakanut siinä mielipiteitä hyvin jyrkästi kahtia. Olen itsekin kerännyt Facebook -seinälleni seuranta-aineistoa tähän liittyvästä ja koostanut sen perusteella pohdintaluonnoksiani.
Nyt on viimein aika tehdä tästä tuhti yhteenvetobloggaus, jossa alla tarjoamani kokonaiskuva hahmottuu ko. tilanteista hyvin perinpohjaisesti.
Tämä asia on koskettanut minuakin voimakkaasti, koska ensinnäkin edesmennyt isäni oli opettajana synnyinkuntani Mäntsälän peruskoulun yläasteella. Voidaan siis sanoa, että kohdallani on siksi keskimääräistä enemmän tuntumaa siihen, mitä on olla opettaja, vaikka itse en olekaan ollut siinä ammatissa. Tunnen siten sympatiaa juuri Antti Korhosta kohtaan, vaikka minunkin mielestäni hän olisi voinut paremminkin toimia tilanteessa; voimakeinojen tulee olla viimesijaisia ja silloinkin tapahtuessaan muodoiltaan ns. kaoottisuutta lieventäviä, isällisen ohjaavia ja luottamuksellisen auktoriteetillisia >> Hyvin vaikea / mahdotonkin tehtävä ääritilanteissa?...
Kuitenkin Korhosta kohtaan tapahtunut virkamiesten ja rehtorinsa mielivaltainen ylireagointi oli hyvin räikeää laittomuutta ja osoitti osaltaan yhteiskuntamme julkisenkin vallan sairautta ja kelpaamattomuutta hyvinvointiyhteiskunnan toiminnoiksi.
Ennenhän opettaja oli arvostettu ammatti verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Isänikin oli aikoinaan uransa alussa ennen peruskoulu-uudistusta hyvin kunnioitettu opettaja Mäntsälän ns. yhteiskoulussa; kunnan ns. arvoasteikoilla opettajat olivatkin tavallaan yhteiskunnan kermaa, joita keskimäärin katsottiin aina vähän ylöspäin. Muistuu mieleeni lapsuudestani mm. sellaista, jossa eräs ns. duunarityyppi käyttäytyi aivan eri tavalla akateemisen opettajaisäni seurassa verrattuna omiin duunarikavereihinsa. Tosin tämähän kertoo myös tarpeettoman jyrkästä luokkajaosta silloisessa yhteiskunnassa, josta eroon pääseminen on ollut toki osaltaan tervettä.
Kuitenkin tunnen suuttumusta sitä kohtaan, missä opettaja on ollut nyt ammatillisen arvostuksensa aallonpohjassa ja miten nykyisen länsimaisen kollektiivisen tietoisuuden sisältösairaudet osana taloususkonnollisia ja imperiaalisia harhoja ns. globalisaatiossa ovat saastuttaneet opettamistakin enemmän vihollisen propagandaksi kuin yhteishyvälliseksi valistamiseksi ja yhteiskuntaan humaanisti valmistamiseksi. Korhosen kohtaama mielivalta kertoo tästäkin rappioilmentymästä vakavasti.
Toisekseen tämä asia on koskettanut minua siksikin, kun edelleen paljon puhuttu koulukiusaaminen ja yleisesti rauhattomuus ja pahoinvointi koululaisten keskuudessa oli jo omana peruskouluaikanani 1980 -luvullakin hyvin pikantisti omakohtaiseen kokemusmaailmaani kuulunutta haittaa.
Monissa tilanteissa luottamustani koulumaailmaan horjutti silloin eniten ei niinkään suoranaisesti typerät opettajat, vaan nimenomaan holtittomat, vihaa täynnä olevat, epäempaattiset ja siten kiusaamisherkät kanssakoululaiset, joita opettajat eivät saaneet tai halunneet saada järjestykseen / paremmille teille. Turvattominta ja ahdistavinta omana peruskouluaikanani oli kohdallani juuri se, kuinka välinpitämättömyys ja / tai voimattomuus opettajien / rehtorien taholta sosiaalisten konfliktien hallinnassa ilmeni haitallisesti. Siksikin sympatiani ovat tässä enemmän Korhosen puolella kuin kenenkään muun tahon.
Seuraavaksi koostan alle Facebookissa luonnostelemaani materiaalia tästä aiheesta ja aloitan keskeisillä tapahtumaan liittyvillä linkeillä. Sitten seuraa aineistoa kronologisesti uusimmasta vanhimpaan omien kommenttieni ja muiden tekemistä sisällöistä lainaussikermien kera.
Tässä itse ruokalavälikohtaus kohtalaisesti videokuvattuna: Alppilan ruokalakausti 2013.
Yleiseen mielipiteeseen nähden ns. poliittisesti epäkorrektein tausta-aineisto ko. välikohtauksen osapuolista: Tapio Tuuri: Alppilan koulussa tuulee kuin Suomenarolla.
Monet voisivat väittää tuota alempaa linkkisisältöä rasistiseksi, mutta tulemme huomaamaan tässä alla olevan materiaalin myötä, kuinka tässä Alppilan tapauksessa vaikuttaneet poliittiset intohimot maahanmuuttoon liittyen eivät ole tähdellisimmillään rasismiongelmaa kuvaavia, vaan nimenomaan kollektiivisella tasolla ryhmäpsykologisia sosiaalisten konstruktioiden ongelmia globalisaatioajattelun takia, joiden ymmärtämättömyyttä ja haittavaikutuksia piilotellaan liberaalin näennäissuvaitsevaiston taholta rasismikortin alle ajattelun rappiota ilmentäen.
Toisaalta toki omansalaista rasismia tai paremminkin yksilö- ja yhteisöarvoissa ja niiden keskinäisessä järjestämisessä sekoilua ilmenee sen ongelman ratkaisuyritysten ymmärtämättömyyksissä myös konservatiivienkin taholta, joka onkin pitkä toinen juttu pohdittavaksi...
Nyt kuitenkin Alppila-gaten monia muita(kin) puolia:
24.5.2013: Alppilan kohuopettaja liittyi perussuomalaisiin >> Tämän myötä Alppila-gate alkaa selviämään nyt yhä enemmän; perussuomalaiset ovat tässä avainsana ja Korhonen on mitä ilmeisimmin joutunut jo ennen tuota oppilasvälikohtausta opettajana ollessaan silmätikuksi tuohon puolueeseen viittaavien mielipiteidensä takia eli koulujärjestelmässä oli hänen kohdalleen syntynyt sitä lapsellista ja sokeaa vastakkainasettelua poliittisena "suvaitsevaisto vs. konservatiivi" -ajojahtina, jonka pohja on ilmennyt viime eduskuntavaaleistamme lähtien "hallitus-Suomi vastaan perussuomalais-Suomi" -kastijakona, niinkuin Seppo Oikkonen on sen hyvin analysoinut osana Suomen historiallista dualismisairautta.
Korhonen tarjosi tähän lähinnä "vain" sytykkeen ja koulusysteemin hallinto-osasto Helsingin opetusviraston ja Alppilan koulun rehtorin muodossa otti sen avosylin vastaan kuin olisi odotellut sitä tekosyytä jo vuosikausia vesi kielellä; "koska päästään tuhoamaan konservatiivi Korhosen ura".
Tyhmää ja valveutumatonta idiotismia sellainen onkin etenkin kouluhallinnon ja erottamispäätöksen tehneen rehtorin taholta, vaikka perussuomalaisten teeseistä ei olisi yhtään samaa mieltä tai vaikka persut olisivatkin vain valeoppositio ja viemässä ojasta allikkoon omansalaisessa valveutumattomuudessa ja ylikonservatiivisuudessa!
Sellaisen puolueen taholle kallistuvat mielipiteet eivät ole mikään syy tarkastella jonkun henkilön työkelposuutta! Minkään puolueen taholle suuntaavien mielipiteiden ei kuulu olla potkujen yhtenäkään perusteena edes himmeänä taustavaikuttajana >> Jos on, niin se kertoo jo totalitarismin vakavasta uhasta! Se kertoo mielipidevainosta, joka kuuluu jättää demokratioista kokonaan pois!
Ei ole kuitenkaan pelkästään perussuomalaisten syy se, miksi kansakuntamme on ollut nyt sokea hyvinvointivaltion säilyttämisen periaatteille! Päinvastoin syytä on hyvin paljon juuri "hallitus-Suomenkin" taholla!
Siksi tämä Alppila-gate vaikuttaakin todella pikantilta pinnan alta paljastuneelta kansakuntamme sairaudentilan oireelta tuossa em. vastakkainasettelun katsannossakin. Mätäpaise, joka on muhinut koulujärjestelmässäkin ilmeisen vakavana.
Asioista on voitava keskustella ja mielipiteitä on voitava harjoittaa niin, ettei se johda poliittisin perustein tehtäviin työnantajan ylilyönteihin ja laittomuuksiin, kuten tässä kävi!
Ko. erottamispäätöksen tehnyt rehtori ja häntä puoltaneet opetusviraston virkamiehet olivatkin mitä ilmeisimmin juuri sellaisia hallintosokeita persuallergikkoja, joilla ei ole mm. todellisuudentajua kentän ja reaalitodellisuuden tilanteista... Lähinnä vain ideologinen valveutumattomuus ja ongelmien taloususkonnollis- ja maahanmuuttointressinen piilottaminen työkaluinaan.
7.5.2013: Alppilan opettajan potkut peruttu >> No niin, terveempi meininki onneksi on voittanut :)
3.5.2013: Opetusvirasto: Alppilan kohuopettajan potkuja ei syytä perua >> Opetusvirasto osoittaa antihumaanisuutensa ja kelvottomuutensa puolustamalla näitä laittomia potkuja. Lisäksi tästä tulee tällaisenaan ennakkotapaus uusille laittomille potkuille ja vihreän valon antaminen koulukiusaamiselle ja koulujen huonon ilmapiirin sallimiselle; oppilaille yhä enemmän valtaa opettajien kustannuksella.
Opettajilla pitää olla ääritilanteissa mahdollisuus väkivallattomaan fyysisen voiman käyttöön tarvittaessa (Kuten edellä havainnollistin); kuljetusotteella häirikkö turvallisesti ulos tilanteista tarvittaessa.
Antoiko opetusvirasto tällä viestillään tällaisille häirikköoppilaille eli tulevaisuuden potentiaalisille narsisteille ja psykopaateille lisää tilaa "toteuttaa itseään"? Kyllä antoi! Se suututtaa erittäin paljon, kun yhteiskunta on nyt muutenkin luhistumassa mm. juuri narsistien ja psykopaattien takia, joita löytyy mm. juuri sen pankkiiri-oligarkkisaastan joukosta, joka talous- ja imperiaaliasein on ollut käymässä hyvinvointivaltion ja yhteishyvän kimppuun täällä Suomessakin osana globalisaatiosairautta.
Ja jo aikaisemmasta seuraamisestani siis ilmenee, että tämä keissi on mitä ilmeisimmin erittäin poliittisesti kieroon virittynyt eli puolueeton ja tasavertainen se ei mitä ilmeisimmin ole.
Vakavimpia asioita tässä on kuitenkin pikantisti se, että potkut tehtiin laittomasti ilman asianmukaisia kanavia ja välimenetelmiä sekä juuri ideologisena ylireagointina; suhteetonta ja väärin! Tämä antaa ennakkotapauksena viestin siitä, että työntekijällä ei ole oikeusturvaa tiettyjä ideologisia intressejä vastaan. Lisäksi on jo tullut tämän tapauksen innoittamana ilmi oppilaiden kiristysmenetelmien eskaloitumista yrittää saattaa opettajia vastaavaan satimeen kiusallaan; alla siitäkin lisää...
27.4.2013: Kuria ja järjestystä >> Esko Valtaojalla on tässä monta hyvää pointtia!
Lainauksia: "YLIKIERTEILLÄ KÄYVÄSSÄ koulukeskustelussa sekoitetaan toisiinsa kaksi asiaa: kuri ja järjestys. Niiden eron huomaa parhaiten ajattelemalla erilaisia yhteiskuntamuotoja. Demokratia perustuu järjestykselle, diktatuuri kurille. Demokratian pohjana on yhteiskuntasopimus: lupaudumme tekemään erilaisia asioita, kuten maksamaan veroja, luopumaan verikostosta, ja olemaan pissimättä kaduille, ja vastalahjaksi yhteiskunta antaa meille järjestyksen. Diktatuurin lähtökohtana taas on kuri, jolla ylläpidetään järjestystä vallanpitäjien päättämin keinoin."
"KOULUIHIN VAADITAAN lisää kuria, kun pitäisi vaatia lisää järjestystä. Diktatuurit osoittavat, että ankarinkaan kuri ei toimi kuin tiettyyn rajaan saakka; järjestykseen perustuva yhteiskunta on paljon stabiilimpi kuin kuriin nojaava."
"Koulun pitäisi kasvattaa yhteiskuntaan. Eikö siksi tulisi parantaa koulun järjestystä painottamalla oppilaiden omaa vastuuta?"
"Jos lisätään vapautta, täytyy myös lisätä vastuuta. Nykysysteemissä, oli kyseessä sitten peruskoulu tai yliopisto, opiskelijalla ei ole oikeastaan mitään vastuuta mistään. Ja vailla vastuuta on hankala käyttäytyä vastuullisesti itseään tai muita kohtaan."
"On turha ihannoida vanhoja aikoja; nykykoulu on useimmilla mittapuilla paljon parempi kuin viidenkymmenen vuoden takainen. Mutta jokin on myös mennyt väärään suuntaan. Liian moni oppilas odottaa vain saavansa kaikkea ilman mitään vastinetta, ja omaavansa vapauden tehdä mitä tahansa ilman pienintäkään vastuuta tai edes pelkoa vastuuseen joutumisesta.".
Hyvää tuossa Valtaojan pohdinnassa on juuri se, että vapaus vaatii myös vastuuta. Tyypillistä aikamme yli-individuaalin sokeuden muodostamaa asennetta yhteiskuntarappiossamme on juuri se, että vapaus on aiheuttanut vakavasti yhteishyvää ja yhteiskuntasopimuksia uhkaavaa vastuuttomuutta; oligarkki-pankkiiri -hegemonia on siitä vakavin esimerkki.
Valtaojalla ei ole tässä kunnon käytännön ehdotusta tilanteen korjaamiseksi, mutta minun mielestäni tätä pitääkin lähestyä myös konsepti- ja koherenssitasoilta alkaen esim. ajattelemalla muutosta kokonaisena kulttuurin ohjaamisena sopivampaa "järjestystä" tuottavaan suuntaan, jossa kollektiivisesta muutoksesta viriää hyviä yksilöllisiäkin tekoja, ideoita ja kehityskaaria.
Seppo Oikkosen sanoin meidän täytyy kehittää yhteiskuntaa siihen suuntaan, jossa ihmisyyteen kiinteästi kuuluva ryhmäpsykologinen moraalisidos ja samalla tuo vastuu sopivana yhteisöjärjestyksenä paranee korostamalla yksilöllisen eriytymisen ja kasvupotentiaalin kehittämistä yhteisöllisten ominaisuuksien pohjaa unohtamatta. Kuitenkin sortumatta siinä yhteisöintresseissä kollektiivisen totalitarismin tielle; ryhmäsidonnaisesta normimoraalista täytyy päästä sopivasti eroon omantunnonetiikan mahdollistamiseksi paremmin yksilöiden keskuuteen, joka puolestaan mahdollistaa hedelmällistä koherenssia yksilöiden ja heidän muodostamansa yhteisön kokonaisrakenteelle.
Toimiva ja humaani yhteisö on pohja, jonka puitteista mahdollistuu yksilöiden paraslaatuinen kehitys.
Nythän olemme sen sijaan menossa rappiosuuntaan monella tavalla tuossa katsannossa; yhteisölliset ominaisuudet ja periaatteet ovat olleet tuhon kohteina Ayn Randilaisen yhteiskuntadystopian saatua valtaa vastuuttoman yli-individuaalin sokeuden takia ja sen piirissä "hyvää" kasvualustaa nauttivien oligarkki- ja imperiaali-intressien sekä niiden neofeodaalistavien ja kansallisvaltiota tuhoavien antihumaanivaikutusten kautta.
Niin kaukaiselta kuin se kuulostaakin, niin silti esim. juuri ekonomian harjoittamisen muuttaminen moraalisempaan ja kulttuurioptimistisempaan suuntaan on nimenomaan jo eräs tärkeä virstanpylväs tuottaa kollektiivista muutosta kulttuurin muotoutumiseksi renessanssillisemmaksi ja humaanimmaksi ja sitä kautta tulee parantavaa vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen myös kouluissa ja koulusysteemiin kokonaisuutenakin.
Kyse on metafyysisten ja kokonaiskoherenttisten prosessien ymmärtämisestä laajasta kentästä kohti yksityiskohtia eikä yksityiskohtien setvimisestä sekavana osajoukkohajaannuksena ilman kokonaiskuvaymmärrystä.
Esim. juuri siksi LaRouche -liikkeen promotoima ja FDR:n luoma Glass-Steagall -standardi on niin paljon muutakin kuin vain pelkkä pankkitoiminnan säätelyjärjestelmä. Se on periaatteellinen kulttuuria parempaan suuntaan ohjaava metatyökalu kokonaiskuvaymmärryksenä. Systeemin sillä tavalla kollektiivisesti muuttaminen mahdollistaa uusien asioiden tekemisen uudella tavalla aikaisempaan systeemiin verrattuna, joka mahdollistaa mm. juuri omantunnonetiikan kasvua kulttuurioptimismin lisääntymisen kautta...
24.4.2013: Koululaiset kiristävät nyt opettajia – ”Videoita Youtubeen” >> Tähän sairaaseen tilanteeseen on siis tultu nykysysteemissä!
---> Opettajan kirje hämmentää Vaasassa – kertoi pukeutuvansa luotiliiveihin.
15.4.2013: Kymmenen kohtaa Alppilan koulukiusaustapauksesta >> Seppo Oikkoselta tärkeä, vakava ja erinomainen analyysi Alppila-gateen!
Lainauksia: "Kiusaamisilmiö on kansallinen ominaispiirteemme. Tutkimusten mukaan olemme eurooppalaisittain ottaen poikkeuksellista kiusaajakansaa, työpaikkakiusaaminen Suomessa on kaksi kertaa yleisempää kuin keskimäärin muualla, ja myös koulukiusaaminen on meillä paha ongelma. Olemme siis kansaa joka kohtelee toinen toisiaan kaltoin.
Kiusaaminen ei kuitenkaan ole ainoa suomalaisille ominainen poikkeuksellisen korostunut kansallinen piirre. Olemme maa jossa kaikki yhteiskunnalliset perusvastakohtaisuudet -- kuten esimerkiksi kuilu valtaapitävän eliitin ja niin sanotun tavallisen kansan välillä -- on poikkeuksellisen suuri. Tähän meitä määrittelevään seikkaan kiinnitti aikanaan huomiota sosiologi Erik Allardt."
"Mistä nämä toinen toisiamme kaltoin kohtelevat -- periaatteessa väkivaltaiset -- asenteemme johtuivat? Ne johtuvat suoraan vuosisataisesta historiastamme alistettuna kansana.
Mikään tällaisista tilastollisista tosiseikoista ei selity muuten kuin meille kansana ominaiseen vahvaan psyykkiseen dualismiin, mielen kaksijakoisuuteen, palauttamalla. Psyykkinen dualismi taas selittyy vain vuosisataisella historiallisella kahtiajaolla erikieliseen hallintoeliittiin ja kansaan.
Suomalaisten kansallinen erityislaatuisuus on mielestäni vain vuosisataisen alistamis- ja alistumishistorian kautta selitettävissä. Siksi tarvitsisimme erityistä kansallista psykoanalyysia -- ja se voi toki olla niin tutkimuksen kuin kansalaiskeskustelun ja myös itseanalyysin muotoista -- siis oivalluksia omien ajatuspremissien ymmärtämiseksi.
Kyse on pohjimmiltaan alamaisasenteista, siitä että olemme omaksuneet aivan tietynlaiset selviytymiskeinot tullaksemme toimeen ja osoittaakseemme tarpeellisuutemme meitä hallinneille herrakansoille. Esimerkiksi kansalliset hyveemme ovat syntyneet tältä pohjalta. Olemme ahkeria ja rehellisiä, työ-, mies- ja sotakuntoisia, ja haluamme kovasti sivistää itseämme saavuttaaksemme oppiarvojen kautta paikan paremman väen piireissä."
"Julkiselämässä erityisessä asemassa ovat virallisimmat instituutiot, suoraan historiallisina jatkumoina vakiintuneet yhtenäiskulttuuri-instituutiot kuten kirkko, koulu ja kasarmi. Kuin sattumoisin juuri tällaisissa julkislaitoksissa kiusaamisilmiötkin ovat yleisimpiä."
"Pohjat kaikille niille "edistyksellisille" yhteiskunnallisille pyrkimyksille, jotka nykyisin ovat kääntyneet omiksi irvikuvikseen, luotiin nimenomaan 60-lukulaisen opiskelija- ja arvovallankumouksen pyörteissä.
Tavoitteena silloin olivat kansalaisoikeuksien laajentaminen ja ahtaan kansallismielisyyden korvaaminen ylikansallisten kulttuurien rikastavilla vaikutuksilla -- mutta ainoa mikä oikeasti tuolta ajalta tarttui ihmisten mieliin oli individualistinen vapaudenkaipuu ja yhä sokeammaksi muuttuva usko kaikkien "omien" aatteiden oikeutukseen.
Nimenomaan sokea individualismi oli se ansa, johon kaikki edistykselliset liikkeet sitten kaatuivat."
"On traagista, että arvovallankumouksesta jäivät itämään ja elämään ainoastaan hajoamisen perinteet. Yhteiskunta ei nimittäin kehity vain vanhaa hajottavien voimien varassa. Tarvitaan uuden ja vanhan jatkuvaa kontaktointia ja keskinäisyhteyttä -- kaikki uusi voi rakentua vain vanhan päälle ja johonkin pysyvään perustuen. Uusi pinta voi toimia vain jos sillä on syvyyssuuntaiset kytkennät historialliseen perustaan."
"Pelkkien uusien "ismien" varaan voidaan rakentaa vain älyllisesti ohutta teoreettista käsitetodellisuutta. On traagista että juuri sellaiseen olemme päätyneet -- maailmaan, jossa teoreettiset "ismit" koetaan "pätevyytenä" ja jossa ei enää edes ymmärretä miten demokratia tarvitsee vanhoja voimia, sellaisia kuin mitä ovat esimerkiksi aidot kansalaistunnot."
"Ja mielikuvamme sivityksestä nousevat historialliselta pohjalta ja korostavat niitä opillisuuden ominaisuuksia joilla eliitti on perinteisesti erottunut rahvaasta. Hieno sivistys on meille nimenomaan "opillista", "teoreettista" -- erotukseksi siitä käytännön työstä jota työkansa tekee."
"Tämä teoreettista oppisivistystä ylevöittävä trendi on kuitenkin vuosikymmenten mittaan alkanut hallita yhä selvemmin kaikkea mikä yhteiskuntamme sivistyksellistä elämää määrää. Se on luonut uudet standardit ja mallin myös yliopistosivistykselle, jossa oppineisuuden osoittaminen tapahtuu vielä teoreettisempien "ismien" käsitetodellisuuksissa.
Nykyisin on jopa mahdollista laatia hyvin ihanteellisia täysin todellisuudentajuttomia teoreettisia opinnäytteitä monikulttuurisuuden käytännön ilmenemistä."
"...tässä Alppilan koulukärhämän käsittelyssä vastakkain näyttäisivät mitä selvimmin asettuvan virastoissa vaikuttava teorianpalvonta -- siellä omiin käsitetodellisuuksiinsa sulkeutuneet ja hallintoasemiin kouluttautuneet idealistit vaalivat ihanteitaan -- ja kokonaan toinen todellisuus on se käytännön taso, koulumaailma, jossa opettajat päivittäin törmäävät päällekaatuviin käytöshäiriöihin ja kurinpito-ongelmiin."
"Koska itse Alppilan välikohtauksen psykologinen arviointi on tosiasiassa mahdotonta -- edes asiantuntija ei pysty jälkikäteen päättelemään millaiset motiivit ja muut syvätason tekijät välikohtauksessa ovat vaikuttaneet -- asia tullaan käsittelemään jonkin tapahtumaan päälle liimatun teoreettisen käsitepuitteistuksen kehikossa. Tällaisten käsitetodellisuuksien suhteen puntit eivät koskaan ole tasan -- käytännön ihmiset tulevat aina häviämään niille, joilla on teoreettinen auktorisointi hallussaan.".
Arhi Kuittinen: Suomi on häpeäkulttuuri >> Häpeä onkin varsin tuhoisa tunne; se estää mm. valveutumista ja yhteiskunnan kehittämistä em. katsannossa, missä yksilöllistä eriytymistä ja omantunnonetiikkaa pitää promotoida yhteisöllisten periaatteiden kanssa sopusointuisessa rinnakkaiskoherenssissa.
Lainauksia: "Väitän, että Suomi on häpeäkulttuuri siinä missä Japanikin.
Ja koulut häpeäkouluja kuten Japanissa."
"Japanissa vasta opetellaan "sivistyneen" häpeäkulttuurin ja epäsuoran häpäisemisen taitoja kun Suomessa taas on vuosisatoja kehittyneet ruotsalais-katolisen kirkon syntikulttuuri (luterilaisuudeksi naamioituna), historian ja sisällissodan teurastuksien väärentäminen ja laajemminkin uhrien tarkka syyllistäminen sekä kirsikkana kakussa alkuperältään venäläinen koulusysteemi ovat olleet hiomassa sen huippuunsa "näkymättömänä" häpeäkulttuurina."
"Viimeaikainen hallituksemme ministerien julkea käyttäytyminen, vastuuttomuus, vastuun kieltäminen, järkyttävä typeryys ja välinpitämättömys faktoja ja syviä asiantuntijarivejä kohtaan kertoo vallan kääntöpuolen häpeäkulttuurista;
Mitä julkeampi olet, sitä enemmän haet valtaa lamaantunelta häpeälaumalta häpeäkulttuurissa.
Häpeä on valtaa psykopaattien vallitsemassa julkeiden elitismissä.
Kataisen ja Himasen häpeämätön tiedeyhteisöjen ohittaminen ja pilkka on häpeäkultturimme eräänlainen huipentuma. Oivaltavatko ihmiset vihdoinkin, että kokoomus on aidosti tuhoamassa demokratiaa ja unelmaa kehittyneestä Suomesta?"
"Suomessa häpeähegemonia tarkoittaa siis yhteisön itsepuolustusmekanismeja ja yhteisöllisen itsekritiikin torjumista - juuri hegemonisen kulttuurihierarkian ja valtajärjestyksen puolustamiseksi. Ilman keskusteluja. Puhutteluja alaisille Suomessa riittää mutta ne eivät ole keskusteluja.
Reagoiminen ja pohdinta on Suomessa häpeällistä, sillä "se osoittaa" luovuttamista, vallasta luopumista.
Elämme hyvin sairaassa ja oikeistolaisessa hierarkiakulttuurissa, jossa kaikki naamioidaan käänteiskuvan kautta eliitin suojaksi ja elitistiseksi hegemoniaksi."
"- Lisäys -
Kun rehtori jättää koulunsa hunningolle ja eliittiperheiden lapset saavat vittuilla opettajille niin tietysti häpeätaakka vyöryy viimeiselle linjalle, isojen miesopettajien viimeiselle rintamalinjalle.
Suomalaisten koulujen romuttavana systeemiongelmana on nyt resurssien puute ja siten suuntana taantuminen takaisinpäin opettajan autoratiivisuutta kohti.
Rehtorit voivat todellakin monessa koulussa estää sukupuolivalistuksen jotta "uskonolliset" vanhemmat eivät suuttuisi! Suomi vuonna 2013."
"Suomalaisen häpeäkulttuurin voi määritellä lyhyesti:
Ne häpeävät, joilla ei olisi mitään syytä hävetä, ne pakotetan häpeämään, joilla ei ole aihetta hävetä mutta ne eivät häpeä, joilla olisi täysi syy hävetä tekojaan ja salaliittojaan."
"Itsemurhista vaikeneminen ja median itsesensuurisäädös itsemurhista on selkein esimerkki suomalaisesta häpeäkulttuurista.
Aiheesta puhuminen on kielletty koska muuten se olisi hyökkäys yhteisöä kohtaan eikä vain "itsemurhaajan oma häpeä"."
"Katsahtakaamme lopuksi kulttuurimme ongelmien alkuperäiseen perinneytimeen.
Suomalaisissa kirkoissa palvotaan häpeää. Valtionkirkon jumalanpalvelusrituaalit on verbaalisesti tehty masentamaan ja lietsomaan kelpaamattomuuden tunteita.".
Arhi Kuittinen: Koulujen systeemiongelma ja Antti Korhonen syntipukkina >>
Lainauksia: "Vanhemmat korostavat lapsilleen usein vain narsistista itsetuntoa mutta eivät itsetuntemusta."
"Suurin stressiongelma lapsille valtavana systeemiongelmana on aidosti vanhentunut, jälkeenjäänyt koulusysteemi ja opettajan jäykkä rooli sokeana pakottajana, surkeat resurssit, isot luokat ja koulujärjestelmän idioottimainen pedagogia ja maailmankuva - hyödytöntä, väärin rajattua nippelitietoa, epäpolitisoivaa vaihtoehdottomuutta ja soveltavan luovuuden halveksuntaa.
Kaiken lisäksi hyvin oikeistolaista systeemieetos, joka ei esitä systeemitason muutoksia vaan vain vaatimuksia yksilön "yrittäjähenkisyydelle" ja kilpailuhalulle.
Koulussa ei opeteta soveltamista ja taitoa vaan standardien ja tietopakettien tankkaamista."
"Opetus tulisi olla hyötynäkökohdiltaan selvää. Pakkoruotsi on taantumuksen suurimmista merkeistä. Erityisluokat tarvitaan takaisin. Harmaalta taloudelta on helposti puristettavissa 1200 miljoonaa koulutukseen ja nuorten halujen ja tarpeiden mukaan tukevaan ammattikoulutukseen. tämä olisi myös koulutetujen ja älykkäisden ihmisten työllistämistä ja kulttuurin kehittämistä.
Humanistit, filosofit, sosiologit ja psykologit voisivat muun muassa tarjota keskusteluryhmiä hyvin monentyyppiseen elämänhallinnan ja ammatillisen toiminnan tukemiseen."
"Yhteisöllisyys on aina väkivaltaa
- säännöt ovat väkivaltaista sovittamista yhteiseen tilaan.
Jos rehtori ei tekopyhästi halua sääntöjen toteutumista, niin miksi hän ylläpitää sääntöjä sääntöjen valvojilla ja sietää oppilaiden uhmaa alaisilleen? Eli rehtori on vastuussa mutta haluaa olla sääntöjen ylittäjän ja opettajan loukkaajan suuri vapahtaja.".
13.4.2013: Kohu koulujen ongelmista: "Opettajat pelkäävät oppilaiden vanhempia" >> Transatlanttisen eliitin piiristä tutut antihumaanit elkeet moraalittomuuksina ja toimintatapoina ovat alkaneet kollektiivisesti pesiytymään sairautena vähän siellä sun täällä, kuten edellä on sen syitä jo hyvin havainnollistettu!
12.4.2013: Syyt miksi minä haluan opettajille lisää keinoja koulurauhan ylläpitämiseksi >> Alppila-gateen erittäin tärkeä puheenvuoro! Tässä kuvatut kiusaamisilmiöt yms. epäsosiaaliset rappioprosessit ovat em. havainnollistuksen esimerkkeinä sekä koululaisten että opettajien ja koulusysteemin taholta. Se merkkaa osaltaan myös vakavasti länsimaiden erittäin monisyistä perikatovaaraa.
10.4.2013: Ei todellakaan sankariopettaja-ainesta >> Tässä Korhosta ilmeisen harhautuneesti mollaavassa jutussa Seppo Oikkosella on pari hyvää kommenttia; lainaan ne alle:
" "Sarkasmin käyttö oli tilanteessa varsin ymmärrettävä ja älykäskin veto."
Hmmm, mahtaako blogisti freelancetoimittajana olla oikealla alalla kun käyttää kirjallisen tyylin määreitä jenginuoren käyttäytymisen kuvailussa?
Tätä blogia omassa kommentissaan "yhtenä harvoista Uuden Suomen järkevistä kommenteista aiheeseen liittyen" pitänyt nuori filosofianopiskelija Saara Huttunen puolestaan kuvasi tuolla toisaalla pojan tyyliä "pään aukomiseksi".
Blogisti Virtanen hutkii tutkimatta edes tapahtumien kulkua, blogisti Huttunen puolestaan oli toisaalla sitä mieltä, että vasta auktorisoidun selvityksen jälkeen kannattaisi rahvaan ottaa kantaa.
Kauhean monia opettajan toimet vahvasti tuomitsevia kannanottoja ei näillä palstoilla ole esiintynyt. Nämä kaksi kannanottajaa ovat näköjään olleet oman kantansa esiintuomisessa aktiivisia -- mistähän johtuu että Virtasen ja Huttusen niin sanotut "perustelut" ovat keskenään kovin erilaisia?
Toinen on tietävinään kaiken ja tuomitsee opettajan, toinen vaatii kaikkia muita muistamaan tietämättömyytensä mutta tuomitsee silti itse.
Uskaltaisiko sanoa, että niille molemmille yhteistä on lähinnä jonkinlainen todellisuudentajuttomuus, yleinen elämällevieraus?
Jos näitä kysymyksiä pitäisi joillakin paremmilla määreillä kuvata, luultavasti itse lähtisin siitä että kyseessä ovat jengi-ilmiöt -- joitka nykykoulussa ovat jo niin pahoja että ne ovat jakaneet opettajanhuoneetkin leireihin, ja vaikuttavat myös muiden opetustoimen instassien sisällä.
Jengiytyminen niin jengi-ikäisten ryhmävahvistautumisen muotona kuin myös yleisenä yhteiskunnallista keskustelua määräävänä ajatusmuotona on lisääntymässä. Samassa suhteessa kuin todellisuuden- ja suhteellisuudentaju on katoamassa."."
"Andersson: "Kun tapahtumasta esitetään vain pieni valikoitunut osa, on suomalaisilla hirveä hinku unohtaa kaikki muu sen ympäriltä ja herättää itsessään lynkkaaja..."
Tätä voisi ajatella hieman laajemminkin.
Kansalaiskeskustelun -- ihan kaikenlaisen rajoittamattoman kansalaiskeskustelun -- hyvänä vaikutuksena voitaisiin noteerata se, että keskustelussa monenlaisten ja uusienkin näkökulmien esilletulo mahdollistuu. Näin ainakin mikäli keskustelijat ottavat oman roolinsa oikein ja oman kantansa julistamisen sijasta käyttävät mielipiteilyä hyväkseen lisänäkemysten keräämisessä ja omien käsitystensä kehittelyssä.
Laajat kansalaiskeskustelut vasta mahdollistavat sen että kaikki mahdolliset asiaan liittyvät perspektiivit aukeavat. Toinen vaihtoehto on se mihin valitettavasti täälläkin tämän keskusteluaiheen yhteydessä törmätään: kovin monet ovat halukkaita vaatimaan että kansalaiskeskustelu pitäisi tyrehdyttää kunnes jokin "auktorisoitu selvitys" asioista viranomaistaholta saadaan.
Tällainen "vaikenemisen" tai "puhumattomuuden" kulttuuri ei ole vain huono vaan vaarallinen tie.
Sen lisäksi että vasta laajassa kansalaiskeskustelussa kaikkien asiaan liittyvien näkökohtien on mahdollista tulla esille, tämä keskustelu myös asettaa odotuksia ja viimekädessä kriteereitäkin sille mitä niin sanotulta "auktorisoidulta selvitykseltä" odotetaan. Eli keskustelu muodostaa kysymyksiä joihin tarvitaan vastauksia -- ja asettaa niin muodoin yhtäältä myös laatuvaatimuksia viranomaistyölle -- alkaen poliisin tekemistä kuulusteluista ja tietojenkeruusta, syyttäjän harkinnan kautta oikeuden käsittelyyn, jossa vasta ensimmäinen varsinainen "auktorisointi" tapahtuu.
"Auktorisoiminen" on asiana olemassa vain mikäli kyseessäoleva selvitys nauttii yleistä auktorisointia. Sitä se ei edes voi tehdä, ellei selvitystyöllä tuoteta tositietoa joka koskee juuri niitä kysymyksiä joita kansalaiskeskustelu on nostanut esiin. Unohdamme usein, että lakien ja lainkäytön on nautittava yleistä luottamusta jotta ne voisivat toimia yhteiskunnallisen legitimaation lähteenä. Laki jota ei kunnioiteta ei voi olla laki, vaan tarvitsee muuttamista.
"Puhumattomuuden kulttuurin" varjelemisen sijasta kannattaa siis pikemminkin kannustaa mahdollisimmaan monipuoliseen kansalaiskeskusteluun. Sen sävyjen monipuolisuudesta pitää pitää huolta -- vaarallista on vain se jos keskustelu yksipuolistuu suuntaan tai toiseen. Oma kommenttisi koskien kamerakännykällä videoidun pätkän manipulatiivista luonnetta on mielestäni aivan erinomaisen hyvä esimerkki kannanotosta, jonkakaltaisia kansalaiskeskustelussa nimenomaan tarvitaan.".".
Seppo Oikkonen toisen Alppila -juttunsa (Alppila on jäävuoren huippu) kommenttiosastossa:
"Muuten, olen sitä mieltä, että kaikki esiin tullut tieto osoittaa yhä selvemmin mistä koko kärhämässä pohjimmiltaan on kyse -- on kyse monikulttuurisuus- ja maahanmuuttopolitiikasta.
Vastakkain ovat ne jotka haluavat suomalaisen koulun pysyvän suomalaisena kouluna -- jossa suomalaislasten on hyvä kasvaa ja opiskella ilman lisääntyviä käytöshäiriöitä -- ja toisella puolella ovat ne jotka eivät millään, eivät mitenkään, eivätkä missään mielessä eikä missään määrin ole valmiita myöntämään itselleen miten väärässä he omassa ihanteellisessa monikulttuurisuuspolitiikassaan ovat.
On mielestäni selvää, että kun vastakkain käytännössä joutuvat yhtäältä esimerkiksi sellaiset "kulttuuriset" käsitykset, joissa jo lapset nähdään sillä lailla sukupuolisina olentoina etteivät pojat edes saa nukkua samassa huoneessa jossa on tyttöjä, ja toisaalta suomalainen koululaitos, joka on opettajakunnaltaan vahvasti naisvaltainen, konflikti on väistämätön ja sovittamaton.
Juuri nämä tällaiset asiat ovat nyt oikeasti kyseessä -- se mikä koskee miesopettajan "väkivaltaisia" otteita kyseessäolevanssa kärhämätilanteessa on vain syvien ratkaisemattomien kulttuurikonfliktien pintaa.".
Arhi Kuittinen: Porvarillista yhteiskuntaterroria >> Arhin hyvä yhteenveto-analyysi Alppilan koulu-gatesta ja sen havainnollistamista osana kulttuurimme kaikkia rappioilmiöitä:
Lainauksia:
"Erotettu opettaja oli opettajien luottamusmies, rehtorille selvä kohde sen sijaan että tunnustaisi ongelmaoppilaiden ja heidän ongelmavanhempiensa harrastaman terrorin olemassaolon."
"Useimmat rehtorit keskittyvät vain vastuupakoiluun ja poliittisen klaaninsa miellyttämiseen. Rehtorit luulevat olevansa PR-työssä vanhempien yhteiskunnallisen ja poliittisen statuksen mukaan vanhempien rauhoittelemiseksi mutta ei se niin ole. Koulun tehtävä olisi valvoa myös vanhempien häiriökäyttäytymistä ja kasvatusongelmia."
"Tämä oikeistolaisten yhteiskuntaterrori on hyvin tuttua vuosisadan alusta.
Kiusataan työväestöä epäinhimillisillä oloilla ja mitättömillä resursseilla ja sitten kun vastuunalaisen stressi muuttuu aggressioksi tai vaikkapa voimasanoiksi niin moralistinen porvaristo ja wannabe-juoksupojat voivat lyödä isommalla tekopyhällä kädellä ja kasvattaa ylemmyydentuntoista halveksuntaansa puhuen "vastuusta"."
"Nuorille tarjotaan nyt elitismiä ja kateutta ainoaksi elämänhallinnan motiiviksi vääristyneessä yhteiskuntamallissa, jossa aivoton kilpailu on yhteistyötä tärkeämpi. Lyhytkatseista egoismia coolina idiotismina."
"Nuoret velkaantuvat hurjalla tahdilla, sillä pankit uusina kirkkoina ovat markkinoineet velan oton synnin tunnustuksena ja "tulevaisuuden takeena". Kyse on ideologisesta sodasta. Täydellisen yksilön elitistisestä unelmaharhasta ja "menestyksestä" loppumattomassa statuskamppailussa, kilpailuyhteiskunnan illuusiossa eliitin hyväksi mainonnan ja pankkien epäyhteiskunnassa."
"Nuoret unelmoivat julkisuudesta.
Ja elitistisestä julkeudesta.
Media ja pankit myyvät ihmisille narsismia lääkkeeksi ahdistukeen.
Ja narsismi myy hyvin.
Kokoomus mainostaa juhlien julkeuden eduista."
"Feministit ovat valitettavasti nyt mukana pyörittämässä tätä oikeistolaista kiusaamisen karusellia keskittymällä vain "naisten oikeuksiin" ja tyttöjen etuoikeuksiin koulumaailmassa - vaikka Suomi on maailman kakkonen tasa-arvossa.
Feminismi on valitettavasti liukunut oikeistolaiseksi eliitit-ideologiaksi ja saa rahaa tukemalla kokoomuksen oikeistovaltion laajaa epätasa-arvopolitiikkaa tuloerojen kasvattamisessa ja veroprogression purkamisessa.
Suhtellisuudentajuton ja hysteerinen feminismi on vakava harha laajojen yhteiskunnallisten luokkaerojen edessä."
"Elitismi on terroria.
Elitismin eetos taktisena luokkasotana.
Eetoskin on salaliitto.
Porvarit ovat perineet aatelisilta selvän eetoksen, jonka mukaan omien joukossa puhutaan toista ja julkisuudessa toista."
"Uutena ilmiönä ovat tietysti wannabe-porvarit, jotka matkivat ja ihailevat kovan tason eliittiä vaikka eivät ole itse porvareita koska kuvittelevat pääsevänsä työväestöstä konttaamalla porvareiksi mutta eivät tiedä sitä, että eliittiaateliset halveksivat aina hymyillen wannabe-palvelijoitaan."
"Elitismin selkein merkki Suomessa on perustuslain rikkominen.
Jostakin syystä kokoomus ei uskalla käydä perustuslain kimppuun suoraan sitä muuttaakseen, vaan kabineteissa sorvataan satoja hämäriä poikkeupykäliä perustuslain ohittamiseksi."
"Suomalainen koulusysteemi on täysin oikeistolaisten virkamiesten ja Akavan kaappaama.
Jyrkästi lainvastainen virkamiesten oikeistolainen salaliitto paljastettiin mutta syyttäjä ei "poliittisista" syistä ole puuttunut täysin korruptoituneeseen Opetushallitukseen.
Opetushallituksen tärkein tehtävähän on vain valvoa opetuksen oikeistolaista linjausta ja oikeistolaista sensuuria oppimeteriaalissa maailmankuvan vääristämiseksi ja vaihtoehdottomuudeksi.".
On myös syytä muistaa tämä hierarkkinen totuus >> Teini ei ole aikuinen eikä opettajan työkaveri.
Korhosen kohtalo laukaisi tiedostavaa prosessia >> Alppilan opettajan potkut poikivat mielenilmauksen työrauhan puolesta.
Lopuksi aihetta valottavaan tausta-aineistoon historiallista tietoa >> Oikeisto vastusti peruskoulun perustamista.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment