Nyt esittelyvuoroon musiikkisarjassani tulee pitkän tauon jälkeen tuoretta ajankohtaista musiikkia. Aikaisemmin olen keskittynyt lähinnä vain vanhemman musiikin esille tuomiseen, koska mielestäni näinä viime vuosina uusimman populaarimusiikin parissa ei ole ollut riittävästi valveutunutta ja yhteiskuntakriittistä materiaalia; varsinkaan ns. listapopin piirissä.
Tänä vuonna talvella siihen tuli kuitenkin hyvin merkittävä poikkeus, kun Britanniasta kotoisin oleva Bastille -niminen yhtye Dan Smith -vokalistin johtamana pongahti esille biisillä Pompeii ja albumillaan Bad Blood. Merkittävän Pompeii-laulusta on tehnyt myös sen saama yllättävä listamenestys kotimaassaan; Britannian singlelistalla se pääsi jopa sijalle 2 saakka. Vanavedessään yhtyeen debyyttialbumi Bad Blood avasi listamenestyksensä suoraan sijalla 1 maaliskuussa! Euroopastakin on jo tullut yhtyeelle menestystä, mutta Yhdysvaltain markkinat ovat vielä avaamatta...
Musiikillisesti Bastille on ottanut vaikutteita varsin paljon mm. 80-luvun alkupuolen brittiläisistä new wave -yhtyeistä, kuten juuri Ultravoxilta, joka on ollut juuri näissä musiikkiesittelyissäni esillä monta kertaa. Myös Ultravox oli aikanaan ja itse asiassa viime vuoden comebackinsäkin aikana hyvin yhteiskuntavalveutunut ja -kriittinen >> Tässä tunnisteeni Ultravoxiin.
Tämä esiteltävä Pompeii -kappale on itse asiassa sekä erittäin valveutuneesti tiedostava sisällöiltään että hyvin suorasukaisesti yhteiskuntakriittinen sen pohjalta! Tämä ilmenee laulun niin lyriikoissaan kuin musiikkivideossaankin. Nykyinen länsimaiden rappioprosessi on osattu havainnollistaa laulussa erittäin vahvasti. Pompeii onkin taistelulaulu ja hätähuuto sitä aiheuttavaa pahuutta vastaan!
Niinpä onkin hyvin hämmästyttävää se, kuinka suurin osa / lähes kaikki ihmiset esim. alla linkkaamassani ko. laulun YouTube-musiikkivideon katselijakommenteissa ei havaitse tätä, vaan he kuvittelevat laulun kertovan muka jotenkin konkreettisesti Pompeijin historiallisesta tulivuorikatastrofista. Jopa laulun wikipedia-artikkelissa lukee virheellisesti niin. Se on hälyyttävä ilmiö juuri siitä rappiohegemoniasta, joka tässä laulussakin tulee esille!
Ei! Tämä laulu ei siis ollenkaan kerro Pompeijin tulivuorikatastrofista, vaan se kertoo nimenomaan länsimaiden rappioeskalaatiossa elävän kansalaisaktivistin tuntemuksista ja ajatuksista, missä ko. asiat esitetään metaforina ja allegorioina. Kuitenkin niin selkeästi, että niiden havaitsemiseen ei tarvittaisi kovin montaa kuuntelu- / katselukertaa. Katsotaanpa siis näitä avautuvia sisältöjä tässä tarkemmin >>
Heti laulun alussa Dan Smithin edustama hahmo katselee suurkaupunkia hyvin totisena ja vakavana ensin raunioituneelta teollisuusalueelta ja sitten hylätystä rakennuksesta käsin, jossa hän on joutunut asumaan ko. yhteiskuntarappion heitettyä hahmon syrjäytymiseen. Maailman melskeen ja tuhon tuulet tarttuvat pääosan esittäjän hiuksiin jo alkukuvissa Eeoeo Eeoeo -intron soidessa.
Sitten tämä hahmo laulaa jääneensä oman onnensa nojaan saamatta mahdollisuutta mihinkään esilletuloon. Samalla videolla hänen portaita alas laskeutuminen kuvaa henkilökohtaisen alamäkensä olevan siinä seurauksena. Hahmon alamäki on osa kollektiivista rappioprosessia, jonka kuvailu tulee seuraavana.
Heti perään tuleva väliosa kertookin laulun sanoin "rakastettavan kaupungin seinien sortuvan päälle ja mustien pilvien tulevan taivaalta päälle.". Samalla Dan Smithin esittämä hahmo polkupyöräilee jonkun kaupungin raunioituneella ja unohdetulla teollisuusalueella, jossa on mm. roskat levällään korjaamatta. Tämä asetelma maalaa käytännön kuvan länsimaiden rappioprosessista, jossa yhteiskunta on hajoamassa kollektiivisesti myös teollisen hyvinvoinnin tuhon kautta.
Kertosäkeessä kysytään, että ummistammeko silmämme tälle ja kuvittelemmeko siinä kaiken muka olevan ennallaan ja että voisimmeko muka yhä löytää siitä harhakuvittelusta jotain tuttua ja turvallista.
Dan Smithin esittämä aktivistihahmo on sen edessä toivoton; "miten voin olla tällaisesta optimistinen"...
Sitten laulajahahmo toteaa karusti tavallaan meidän kaikkien olevan ko. tilanteeseen syyllisiä; "Olemme joutuneet omien heikkouksiemme ja vikojemme hyökkäyksen kohteeksi ja eksyneet sinne syövereihin. Meidän kivettynyt asento sen ilmentämänä kiteyttää sen, kun samalla yhteiskuntatuho ympärillämme laskeutuu keskuuteemme." - Eli aivan niinkuin Seppo Oikkonen kuvaa tilannetta ajatushistorialliselta näkökulmalta hegemoniallisen vääjäämättömäksi...
Tässä vaiheessa musiikkivideolla näytetään tuon yhteiskuntatuhon eri ilmiöitä ottamalla käyttöön ihmisten silmien musteneminen. Se symboloi juuri tuota "ajatushistorialliselta" pohjalta ponnistavaa rappiomieltä meidän kollektiivisessa tietoisuudessamme. Se on kuin eräänlainen syöpä etenemässä noosfäärin rakenteissa. Videolla sitä syöpää kuvataan ensimmäisessä kohtauksessa elintarviketuotannon saastumisena, toisessa kohtauksessa ihmissuhteiden saastumisena ja lopulta esiin tulee se kaikkein tärkein tuhoa aiheuttava mekanismi ko. saastumisessa >> Talous- ja pankkijärjestelmän saastuminen, joita hoitavat saastumisessaan robotisoituneet identtiset asiamiehet ja "pelinhoitajat".
Sitten kertosäkeen ja väliosan taas soidessa Dan Smithin esittämä aktivistihahmo ko. saastumisen vaikutuksista pelästyneenä ja asioiden tiloihin heränneenä pyrkii löytämään paniikinomaisesti ratkaisuja >> Hän yrittää löytää pakotietä parempaan hyödyntämällä olemassa olevassa systeemissä vielä ilmeneviä apukeinoja, mitä symboloi auton kaappaaminen. Samalla hän kohtaa tavallisen kansalaisen ohimennen, jolla myös on tuo "silmäsaastuminen". Se kuvaa sitä, miten valveutuneilla on ympärillään näitä nukkuvia kollektiivisen saastumisen ihmisiä.
Laulajahahmo tähdentää samalla sitä, miten aktivistien maailmanparantamistoimet ovat jopa mahdottomalta vaikuttava työsarka edessämme; "mistä voimme aloittaa, synneistämmekö vai roinastamme"?...
Sitten musiikkivideolla esitetään näiden pohjustaman tilanteen avulla skenario, jota tällainen pelästynyt ja panikoitunut aktivistihahmo saattaa noudattaa näissä ratkaisuyritys- ja maailmanparantamispyrkimyksissään ja mitä ongelmia siihen vaarallisinakin voi piillä >> Ensinnäkin auton symboloima vallitseva yhteiskuntajärjestelmä voi pettää ja jättää aktivistin puille paljaille.
Siitä aktivisti voi joutua miettimään lopulta syvästi yhteiskunnan jättämistä, mitä videolla symboloi infrastruktuurisysteemeiden äärellä totinen pohdiskelu ja lopulta aktivisti valitseekin videolla yhteiskunnan jättämisen. Se ilmenee kävelynä erämaahan.
Yhteiskunnan jättäminen on seurausta siitä, kun valveutumisprosessin ja yhteiskunnan ko. kollektiivisen saastumisen välinen ristiriita kasvaa ylitsepääsemättömäksi epäjatkumoksi ja irrationaaliseksi sosiaalisen konstruktion hajoamiseksi. Aktivistihahmo yrittää siinä vielä valaistua kulkemalla omaa yksinäistä polkuaan ja videolla kohti erämaassa näkyvää valonkajoa.
Tässä piilee kuitenkin vaara, kun aktivistihahmo joutuu yksinäisessä yhteiskunnasta erilleen joutuneessa valaistumispyrkimyksessään yksinäiselle vuorelle yksinäisenä kukkulan kuninkaana. Oleellisista yhteisöistä eristyvä guruprosessi johtaakin vain siihen, että itsekin lopulta saastuu, kun mikään ei vaikuta enää valveutuneen aktivistihahmon ja saastuneen yhteiskunnan välillä prosessisena parantavana voimana.
Onko siis niin, että jos yhteiskunta ei voikaan parantua kollektiivisesta syövästään ja maailmaa parantava aktivistitoiminta joutuu siinä vain yhä eristyneemmäksi, niin tuloksena on siltikin perikadollinen kokonaissaastuminen?!...
Aivan kuin Seppo Oikkonen lataa, että ajatushistoriallinen prosessi veisi meitä nyt vääjäämättömästi tuhoon ja kukaan ei voisi sille mitään, kun kollektiivisessa saastumisessa on ylitetty eskalaation tietty raja?!.......
Länsimaiden yhteiskuntatilanne on symbolisesti Pompeiji vähän ennen totaalista katastrofia!
Bastille: Pompeii - Video
Lyriikat: "Eeoeo Eeoeo [4x]
I was left to my own devices
Many days fell away with nothing to show
And the walls kept tumbling down
In the city that we love
Grey clouds roll over the hills
Bringing darkness from above
But if you close your eyes,
Does it almost feel like
Nothing changed at all?
And if you close your eyes,
Does it almost feel like
You've been here before?
How am I gonna be an optimist about this?
How am I gonna be an optimist about this?
We were caught up and lost in all of our vices
In your pose as the dust settles around us
And the walls kept tumbling down
In the city that we love
Grey clouds roll over the hills
Bringing darkness from above
But if you close your eyes,
Does it almost feel like
Nothing changed at all?
And if you close your eyes,
Does it almost feel like
You've been here before?
How am I gonna be an optimist about this?
How am I gonna be an optimist about this?
If you close your eyes
Oh where do we begin?
The rubble or our sins?
Oh where do we begin?
The rubble or our sins?
And the walls kept tumbling down
In the city that we love
Grey clouds roll over the hills
Bringing darkness from above
But if you close your eyes,
Does it almost feel like
Nothing changed at all?
And if you close your eyes,
Does it almost feel like
You've been here before?
How am I gonna be an optimist about this?
How am I gonna be an optimist about this?
If you close your eyes, does it almost feel like nothing changed at all?
Eeoeo Eeoeo [4x]".
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment