Viikon 22 kasvivalokuva: Kuningasatsalea (Rhododendron schlippenbachii)

Kuningasatsalean (Rhododendron schlippenbachii) täyttä kukintaa kuvattuna tiistaina 28.5.2013 Helsingin Meilahden arboretumissa.


Alppiruusujen ja atsaleojen suvun (Rhododendron sp.) kukinta on päässyt jo runsaaseen kukintavaiheeseen ja etuajassa normaaliin nähden sekin viime aikojen erittäin lämpimien ja helteisten säiden ansiosta. Niiden joukossa jo viikolla 21 kukintansa ehti aloittamaan tämä upeimpiin sukunsa kukkijoihin kuuluva kuningasatsalea (Rhododendron schlippenbachii) ja se oli kukinnaltaan huipussaan ko. viikon 22 alkupuolella. 

Tätä julkaistaessa sen kukinta on jo ehtinyt päättymään nopeaan tahtiin lähes kokonaan, mutta tämän esittelyn myötä haluankin tähdentää sitä, kuinka ko. suvussa jatkuu runsas kukinta muilla lajeilla ja lajikkeilla myös viikolla 23 ja entistä enemmän etuaikaisena ja nopeana. Etuaikaisuus onkin syytä huomioida korostuneesti esim. halutessaan nyt nauttia alppiruusu- ja atsaleakukinnasta ko. lajeille varatuissa erikoispuistoissa, kuten Helsingissä Haagan alppiruusupuistossa.

Kuningasatsalea kasvaa luonnonvaraisena etenkin Koreanniemimaalla sekä hajanaisemmin Mantsuriassa ja Venäjän itäkolkassa Vladivostokin seuduilla. Tyypillinen kasvupaikka lajilla on luontaisella alueellaan alispensaikkona olo mänty- ja tammivaltaisissa vuoristometsissä. Viljelyssä laji on hyvin arvostettu koristepensas lähes kaikkialla lauhkealla vyöhykkeellä juuri kukintansa runsaan näyttävyyden ansiosta. Täällä Suomessa sitä on pidetty arkana, mutta menestymistä on tarjottu ainakin menestymisvyöhykkeille I ja II sekä suotuisimmille kasvupaikoille vyöhykkeellä III. Kukintaa on sanottu erityisen hallanaraksi, mutta esim. tällä Meilahden kasvupaikalla ylispuuston suojassa kallioisen rinteen lounaisreunalla en ole monena vuotena havainnut sillä mitään ongelmia kukinta-aikanaan.

Kukinta sattuu lajilla siis toukokuun loppuun / touko-kesäkuun vaihteeseen suunnilleen niille tienoille, kun tuomi (Prunus padus) vielä kukkii / on alkanut lopettamaan kukintaansa. Vaaleanpunaiset isot kukkansa avautuvat erillisistä kukkasilmuista, jotka ovat isoja, punaruskeita ja karvaisia. Lehdet puhkeavat toisista pienistä silmuista joko samaan aikaan kukkien kanssa tai hieman sen jälkeen. Tässä kukinta- ja lehtimiskehityksessä on havaittavissa eri alkuperien välistä vaihtelua. Kukintaa kestää yleensä vain noin 1 - 2 viikkoa ja heti kukinnan jälkeen pensas saattaa olla uudestaan hieman alastoman näköinen ennen lehtien kunnollista kasvamista korvaamaan kukintarunsauden. 

Lehdistö tulee täysikokoon kesäkuun mittaan ja ne ovat yleensä oksien kärjissä ryppäinä / kiehkuroina ja usein viisittäin. Ne ovat leveän vastapuikeita ja tummahkon- / himmeänvihreitä ja harvaan karvaisia. Puhkeamissävynä niillä on heleä vaaleanvihreä, joka näyttäytyy kukinnan loppuvaiheessa hienona kontrastina vaaleanpunaisille kukilleen. 

Ruskakin on kuningasatsalealla erittäin upea; sen huipentuma on kuitenkin myöhään lokakuussa, jolloin yöpakkaset saattavat keskeyttää sen lehtien ruskeaksi paleltumiseen. Varsinaisen ruskan väreinä ovat vaihtelevan kirjavasti ja kirkkaasti oranssit, punaiset, punaruskeat ja etenkin alkuun jopa purppuran / violetin vivahteiset sävyt. Lehtipaleltumissa voi täten toisaalta tulla esille näiden ruskavärien sekaan erittäin hienoja ruskeita vauriosävyjä. Ruskaantuminen alkaa häilyvänä hitaasti jo syyskuussa, joten ruska-aika voi olla kokonaisuudessaan etenkin leutoina syksyinä hyvin pitkä ja viipyä näyttävänä jopa marraskuullekin saakka. 

Hedelmä on suvulle tyypillinen pitkulainen kota, joka kehittyy täysikokoon pian kukinnan jälkeen, mutta joka kypsyy vasta syksyllä ja avautuu vasta talvella ruskeana päästäen sisältään paljon hyvin pieniä siemeniä. 

Kuningasatsalea kasvaa tiiviiksi ja leveän pallomaiseksi pensaaksi korkeudeltaan n. 1 - 2,5 m, mutta hyvillä paikoilla vähän isommaksikin. Joka tapauksessa laji soveltuu pienillekin pihoille kasvatukseen, mutta sijoittamisessa on tärkeää huomioida sen arkuus sekä talvenkeston että kukinnan hallanarkuuden suhteen; hallalta suojaiset paikat ovat parhaita ja niitä ovat esim. juuri em. ylispuiden alla olevat paikat ja rakennusten suojaamat seinustat. 

On väitetty, että liian lämpimillä paikoilla kukinnan aikaistuminen toisi kukat herkemmin vielä myöhäisten keväthallojen vaaravyöhykkeeseen, mutta tässäkin kannattaa ajatella sitä, miten hallanvaarainen suunniteltava kasvupaikka yleensä on; vaaravyöhykettä ovat ainakin alavat ja aukeat paikat sisämaassa / mantereisilla alueilla. Kukinta joka tapauksessa voi olla hyvinkin varhaista, mikäli tällaisia viimepäivien kaltaisia hellejaksoja sattuu jo selvästi toukokuun puolella. 

Kukinnan "tarkoituksellista myöhästyttämistä" tuossa arkuuskatsannossa sijoittamalla lajia esim. rakennuksen pohjoisseinustalle ei tarvitse siten orjallisesti noudattaa, kuten Arboretum Mustilan ohjeissa väitetään. Tietäessään pienilmastollisten seikkojen muita ominaisuuksia, voidaan sitä neuvoa kiertää aivan hyvin. Tosin aivan menestymisensä äärirajalla eli menestymisvyöhykkeellä III tuo neuvo on tärkeämpi, mutta etelärannikolla puolestaan merkityksettömämpi.

Pensas on aivan erinomainen näyttäväksi yksittäiskasviksi ns. katseenvangitsijaelementtinä, missä sekä kukinta että ruska ovat ne parhaimmat koristevaikutukset. Niinpä pensasta voidaan ottaa viljelyyn korostamista ja näyttävää visuaalista vaikutusta kaipaaville urbaaneille paikoille julkisilla viheralueilla sekä yksityisillä pihoilla näkyvimmille paraatipaikoille. Pensasta voidaan toki kasvattaa useammankin yksilön ryhminä, jos halutaan vaikuttavaa massaefektiä. 

Pensas on myös oivallinen luonnontilaisilla kangasmetsäalueilla tyypilliseen alppiruusu- ja atsaleakasvattamisen tyyliin muiden sukunsa lajien seurassa, mutta juuri tämä laji sietää muita suvun lajeja paremmin myös kalkkipitoista maata. Maaperävaatimuksena on kuitenkin riittävä hiekka- ja humuspitoisuus, joten jäykillä savimailla lajia ei niinkään kannata viljellä jo talvenarkuutensakin takia.
 
Estetiikan katsannossa kuningasatsalean hyvin runsas ja näyttävä vaaleanpunainen kukinta kontrastoituu hienosti esim. tummien havupensaiden seurassa tai lehtimisessään jo pisimmälle täysilehtisyyteen edenneiden lehtipensaiden kanssa. Valkoinen samaan aikaan sattuva kukinta voi olla myös upea pari sille. Myös keväällä kukkivien magnolioiden (Magnolia sp.) seuraan laji sopii, missä se jatkaa näyttäviä kukintaesityksiä vuorollaan. Kesällä pensas on huomaamattomampi ja siksi kannattaakin sijoittaa sen kanssa useamman pensaslajin ryhmään muita näyttäviä kasvutilanteita tekeviä lajeja, jotka korvaavat näyttävää visuaalisuutta kuningasatsalean kukinnan ja ruskan ulkopuolella. Syksyllä ko. pensaan ruska on puolestaan upea maisemaelementti juuri myöhäisyytensäkin ansiosta, jolloin se korostuu muutoin jo varsin paljon lehdiltään varistuneessa maisemassa. Sen ruskalle hienoja kontrasteja ovat silloinkin esim. havupensaat.

Lajin tieteellisestä nimeämisestä manittakoon lopuksi, että lajinimeä kuvaava "schlippenbachii" tulee lajin vuonna 1854 löytäneen ja keränneen venäläisen virkamiehen Baron von Schlippenbach nimestä.

Vuoden 2012 viikon 22 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 22 kasvivalokuva: Höyhenpensas (Fothergilla major).