Viikon 38 sää vuonna 2013: Ajankohtaan nähden hyvin lämmintä, sateita ja pilvipoutaa; lounaiskolkassa erittäin runsaita sateita ja su kylmenemisen alku (Päivitetty!)

Yleiskuvaus viikon 38 - 2013 säästä Etelä-Suomeen: Jakson sää oli ma - la koko ajan ajankohtaan nähden hyvin lämmintä etenkin öiden osalta ja ilmamassaltaan kosteaa. Tätä ylläpiti hyvin muuttumaton suursäätilanne, missä keskukseltaan Uralille muodostunut pysyvä ja vahva korkeapaine piti aloillaan rintamasysteemiä noin linjalla Mustameri - Suomen lounaiskolkka - pohjoinen Skandinavia, mikä mahdollisti kaakosta lämmintä virtausta koko ajan; tuulisinta ke - to. Rintaman itäreunalla pääasiassa Varsinais-Suomeen ja eniten lounaissaaristoon tuli ma - pe aikana eteläkaakosta jatkuvasti annoksittain runsaita kuurottaisia sateita, mikä kasvatti Ahvenanmaalla viikon sademääriä ennätysmäisen suuriksi: Ne hipoivat jopa 100 millimetriä! >> Ahvenanmaalla ja Ruotsissa kuukauden sateet parissa päivässä. Muualla tarkastelualueella sateita tuli vain silloin tällöin; eniten ke ja to. Muutoin oli pääasiassa poutaa ja runsasta, mutta vaihtelevan rakoilevaa pilvisyyttä. Sateisiin liittyi yhä paikoin ukkosia etenkin meren äärellä ja lounaassa. La - su alkoi viimein säänmuutos kohti termistä syksyä, kun luoteesta venynyt matalapaine toi ensimmäisen annoksen viileää polaari-ilmamassaa luoteesta. Siinä yhteydessä sunnuntaina oli kesäkauden viimeiset ravakan ukkostavat iltapäiväkuurot ja upeita sateenkaaria. Kuutamotilanteet olivat erityisen upeita to-pe ja pe-la öinä: Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Viikon 38 / 2013 erikoisupeaa kuutamo- ja sateenkaariestetiikkaa.

Euroopan mittakaavassa tuo em. ma - pe aikainen pysyvä suursäätila edesauttoi myös ko. Mustameri - Suomen lounaiskolkka - pohjoinen Skandinavia -linjan rintamavyöhykkeellä muuallakin runsaita sateita ja vielä kesäisiä ukkosia etenkin sen Mustaamerta lähellä olevassa päässä. Sen itäpuolella Länsi-Venäjällä vallitsi siis hyvin lämmin / leuto kaakkoisvirtaus ja niinpä yöpakkasia oli siellä vain Uralilla em. korkeapaineen keskusalueella ja siitä itään. Ko. rintaman länsipuolella manner-Euroopassa vallitsivat puolestaan viileät länsi-luoteisvirtaukset ja sitä ylläpiti aluksi voimakkaana paikoillaan pysynyt matalapaine noin Islannin, Skotlannin ja Norjan välisessä kolmiossa. Etenkin Britteinsaarilla ja Norjassa oli aluksi sen takia hyvinkin tuulista, sateista ja koleaakin. Viikon mittaan tämä läntinen matalapainetoiminta heikkeni, mutta uusia pieniä osakeskuksia oli liikkeellä Britannian yli manner-Eurooppaan. Välimerellä jatkui edelleen koko viikon kesäinen ja paikoin helteinen sää.

Viikonlopun säänmuutos tapahtui niin, että lännestä tuli manner-Eurooppaan korkeapaine länsipainotteisen lämpö- ja helleaallon kera. Samalla matalapaine venyi luoteesta Fennoskandian yli Länsi-Venäjälle voimistumaan ja sen pohjoispuolella Jäämeren vahvistunut korkeapaine alkoi muodostaa Uralin suunnasta kylmää itä-koillisvirtausta Lappiin, joka oli oleva muuttamaan Fennoskandian sään hyvin kylmäksi seuranneella viikolla 39...

Ruskan eteneminen tapahtui Fennoskandian pohjoisosissa osittain jumittavasti, vaikka suuressa osassa Lappia ruskan huipennus alkoi olla ohi viikon loppuun mennessä. Tämä jumittaminen oli seurausta erittäin leudosta säästä, joka jatkoi Pohjois-Lapissakin termistä kesää ko. viikolla venyttäen sitä ennätyspitkäksi >> Lapin kesä oli ennätyspitkä. Länsi-Venäjällä ruskan huipennus oli jo laajemmin ohi Vienanmeren ja Uralin välillä ja eniten jo loppu etenkin Uralin em. yöpakkasalueella ja Jäämeren lähellä tundralla. Ruska oli etenemässä huipennukseen noin keskisessä Fennoskandiassa ja Länsi-Venäjällä vähän Moskovan pohjoispuolella / Etelä-Suomen tasalla. Laikuttaista ruskaa oli etelämpänä Fennoskandiassa ja noin Moskovan tasalla; Skandinaviaa lukuun ottamatta näilläkin alueilla hyvin leuto sää jarrutti ruskaa. Manner-Euroopan pohjoisosissa ja Britteinsaarilla ruska oli edelleen lähinnä vasta häilyvää / yksittäistä, kuten Mustanmeren ja Moskovan tasan välillä.

Euroopan mittakaavassa em. tilanteet ilmenivät tarkemmin näin: Wetter3 -arkisto A ja Wetter3 -arkisto B (Esim. valinnat "Niederschlagstaerke und -form" ja "2 m Temperatur" tuovat tuttuja sääkarttatyyppejä).

Maanantai 16.9.2013: Islannin, Skotlannin ja Norjan väliseen kolmioon tullut myrskymatalapaine jäi sijoilleen vellomaan, mutta alkoi heiketä vähitellen. Se kierrätti laajaa rintamasysteemiä sateineen manner-Euroopassa itään ja sen pohjoisosat ylittivät Etelä-Skandinaviaa ja asettuivat Suomen lounaiskulman lähelle. Venäjällä vaikutti korkeapaine asettuen keskukseltaan Uralille ja sen länsipuolella Suomeen vaikutti yhä lämmin kaakkoisvirtaus. Tarkastelualueella jatkui koko päivän muutoin vaihtelevapilvinen sää hahtuva- ja kumpukerrospilvineen, mutta lounaiskolkkaan alkoi tulla paikoin rankkoja kuurottaisia sateita eteläkaakosta em. rintamasysteemin itäreunalla. Lisäksi kuurosateita tuli kaakosta vähän itäkolkkaankin. Ilmamassa oli vähän utuinen. Etelä-kaakkoistuulet olivat enimmäkseen heikkoja - ajoittain kohtalaisia; tuulisinta lännessä, missä illalla oli jopa navakkaa tuulta. Yölämpötila oli sisämaassa n. +10 astetta ja etelärannikolla +11 ja +14 asteen välillä. Päivälämpötila oli +15 ja +18 asteen välillä; viileintä itäkolkassa ja lounaissaaristossa.

Tiistai 17.9.2013: Islannin, Skotlannin ja Norjan välisessä kolmiossa pysyi edelleen voimakas matalapaine hitaasti heikkenevänä; sen kierrättämä laaja rintamasysteemi alkoi asettumaan venyvänä Itä-Euroopassa ja Fennoskandiassa linjalle Mustanmeren länsiosa - Suomen lounaiskolkka - Skandinavian pohjoisosat, kun keskukseltaan Uralilla ollut korkeapaine vahvistui lisää. Britteinsaarille tuli em. matalan kierrättämänä luoteesta koleaa säätä uuden rintamasysteemin kera, mutta em. itäisen rintamasysteemin itäpuolella vallitsi yhä hyvin lämmin kaakkoisvirtaus ulottuen Suomeen. Tarkastelualueella lounaiskolkka pysyi pilvisimpänä ja sinne tuli edelleen ajoittain kuurottaisia rintamasateita eteläkaakosta paikoin rankkoina heikon ukkosen kera. Muutoin vallitsi vaihtelevaa hahtuva- ja kumpukerrospilvipainotteista pilvilauttaa; idässä ajoittain vähäpilvisiä aukkoja. Ilmamassa oli vähän utuinen. Kaakkoistuulet olivat enimmäkseen kohtalaisia, mutta etenkin rannikolla ja lännessä ajoittain navakoitakin. Yö- ja päivälämpötilojen välinen ero kaventui lähes olemattomaksi etelärannikolla ja lännessä, missä yölämpötila oli +13 ja +15 asteen välillä. Idän sisämaassa yölämpötila oli +10 asteen vaiheilla ja päivälämpötila oli koko alueella +15 ja +18 asteen välillä.

Keskiviikko 18.9.2013: Uralin tienoilla keskukseltaan yhä pysynyt korkeapaine oli edelleen hyvin vahva ja se pakotti em. rintamasysteemin pysymään yhä sijoillaan linjalla Mustameri - Suomen lounaiskolkka - pohjoinen Skandinavia. Rintamasysteemin tuonut matalapaine heikkeni jo selvemmin lähes pois Norjan länsireunalla, mutta sen eteläpuolella Britteinsaarilta siirtyi matalapaineen osakeskusen kera rintamasysteemi manner-Euroopan yli kohti Mustaamerta levittäen lisää viileää ilmaa idemmäksi. Suomeen jatkui yhä lämmin ja nyt myös kosteutuva kaakkoisvirtaus. Tarkastelualueella pilvisyys runsastui ja kuurottaisia rintamasateita alkoi tulla laajemmin etelä-kaakosta yön - aamun aikana levittäytyen osittain myös Helsinki - Päijänne -tasan itäpuolelle; runsaimmat sateet osuivat edelleen lähinnä lounaissaaristoon. Alapilvikansi muodostui iltapäivällä tiiviiksi. Illalla poutaantui lounaiskolkkaa lukuun ottamatta ja alapilvipeite muodostui monin paikoin tuuliväänteen takia profiilikkaan rullamaisia ja aaltomaisia rakenteita sisältäväksi. Ilmamassan utu lisääntyi. Kaakkoistuulet olivat kohtalaisia - ajoittain navakoita koko päivän. Lämpötila oli etelärannikolla ja lounaassa koko päivän +15 asteen vaiheilla. Sisämaassa yölämpötila laski paikoin +10 asteen vaiheille ja päivällä poutaisimmilla itäosan alueilla maksimilämpötila oli reilut +15 astetta.

Torstai 19.9.2013: Keskukseltaan Uralilla ollut korkeapaine pysyi yhä sijoillaan vahvana ja sen takia rintamasysteemi pysyi yhä sijoillaan linjalla Mustameri - Suomen lounaiskolkka - pohjoinen Skandinavia ja sen itäpuolinen kaakkoisvirtaus levisi yhä koko Suomeen entistäkin lämpimämpänä. Manner-Euroopassa itään liikkunut pieni matalapaine rintamasysteemeineen sulautui itäiseen rintamasysteemiin muodostaen Mustanmeren pohjoispuolelle pienen uuden matalapaineen. Islannin länsipuolisesta isosta matalapaineesta irtosi uusi osakeskus ylittämään Britteinsaaria ja Norjan länsipuolinen matalapaine oli vain heikko jäänne. Tarkastelualueella yöllä - aamulla alapilvikansi muodostui vallitsemaan laajasti tasaisena sumupilvenä, mutta muuttui aamun jälkeen kokkareiseksi kumpukerrospilvikanneksi. Aikaisempaa kosteammassa ja utuisessa ilmamassassa lounaiskolkkaan yhä tulleiden kuurottaisen sateen annosten lisäksi aamu- ja iltapäivällä muuallekin tuli etelästä kuurosateita, joista pieni osa oli rankkoja ukkosen kera. Illalla oli taas poutaisempaa lounaiskolkkaa lukuun ottamatta ja kumpukerrospilvikansi alkoi rakoilla ja muuttua aalto- ja rullarakenteiseksi. Kaakkoistuuli oli kohtalaista - ajoittain navakkaa; heikkotuulisinta aamulla. Lämpötila oli etelärannikolla ja lounaassa edelleen lähes jatkuvasti n. +15 astetta; päivällä paikoin +16 ja +19 asteen välillä. Sisämaassa yölämpötila oli +11 ja +14 asteen välillä ja päivälämpötila +15 asteen vaiheilla - vähän yli.

Perjantai 20.9.2013: Keskukseltaan Uralilla ollut vahva korkeapaine alkoi viimein heikentyä ja siirtyä eteläkaakkoon. Samalla Mustanmeren pohjoispuolelle muodostunut pieni matalapaine jäi pyörimään sijoilleen saaden Britanniasta manner-Euroopan yli tulleesta pienestä matalapaineesta täydennystä. Rintamasysteemiä vallitsi yhä linjalla Mustameri - Suomen lounaiskolkka - pohjoinen Skandinavia; sen itäpuolinen kaakkoisvirtaus tyrehtyi ja Islannin tienoille tullut matalapaine alkoi hitaasti pakottaa sitä siirtymään heikkenevänä Suomen yli itään. Manner-Eurooppaan alkoi tulla korkeapainetta kiilana lännestä. Tarkastelualueella yöllä oli profiilikkaasti rakoillutta kumpukerrospilveä; rullamaiset ja jonomaiset muodot loistivat täysikuun kanssa. Aamusta alkaen koko päivän oli runsasta, mutta vaihtelevasti rakoillutta hahtuva- ja kumpukerrospilveä; iltapäivällä muodostui etelästä tulleita heikkoja kuurosateita niiden sekaan. Ilmamassa oli utuinen ja loppuillalla sään seljettyä vähän lisää alkoi muodostua usvaa ja sumuja tyyntyneissä tuulissa. Kaakkoistuulet olivat aluksi kohtalaisia - ajoittain navakoitakin, mutta länsikolkassa oli tyyntä jo koko päivän ja muualla tuulet tyyntyivät illaksi. Lämpötila oli edelleen etelärannikolla ja lounaassa lähes koko ajan +15 asteen vaiheilla, mutta sisämaassa yölämpötila laski +10 ja +14 asteen välille. Päivälämpötila oli koko alueella +15 asteen vaiheilta poutaisimpien alueiden +16 ja +19 asteen välille.

Lauantai 21.9.2013: Islannin tienoon matalapaine siirtyi Norjanmerelle ja samalla korkeapaine valtasi lännestä vahvistuvana suuren osan manner-Eurooppaa tuoden kesäistä lämpöaaltoa länsiosiin ja Britteinsaarille. Näiden ansiosta länsituulta muodostui Fennoskandiaan ja se alkoi pakottaa em. pitkään sijoillaan majaillutta rintamasysteemiä siirtymään Suomen yli itään. Sen yhteyteen luoteesta alkoi venyä Keski-Suomeen matalapaineen osakeskusta. Mustanmeren pohjoispuolinen matalapaine jäi yhä lähes sijoilleen ja Jäämerellä voimistui korkeapainetta alkaen muodostaa kylmää itävirtausta eteläpuolelleen. Tarkastelualueella yöllä oli aluksi osaksi selkeää, mutta sumuja ja usvia kauniina kuutamon kera. Aamuun mennessä sumupilvikansi kattoi alueen laajasti ja se tuli vallitsemaan em. rintaman itäpuolella kumpukerrospilvikantena loppupäivän. Rintaman kohdalla oli kuurosateita etenkin iltapäivällä ja sen länsipuolella selkeni osaksi hahtuvapilvilautoiksi, mikä oli illalla upean iltaruskon mahdollistaja lännessä. Rintama ehti Päijänne -tasalle puoliltapäivin ja illalla se oli vielä itäkolkassa. Ilmamassa oli utuinen, mutta rintaman jälkeen se hälveni jo lännessä illaksi. Ennen rintamaa oli enimmäkseen tyyntä, mutta sen jälkeen lännessä virisi iltapäivästä alkaen heikko - kohtalainen länsi-luoteistuuli. Yölämpötila oli sisämaassa +10 asteen vaiheilla ja etelärannikolla +11 ja +14 asteen välillä. Päivälämpötila oli +15 asteen vaiheilla - paikoin vähän yli. Loppuillalla länsiosan sisämaassa oli jo paikoin edeltänyttä yötä viileämpää vajaassa +10 asteessa.

Sunnuntai 22.9.2013: Matalapainetta venyi Norjanmereltä Keski-Suomen yli kaakkoon ja siinä osakeskus voimistui selvästi ehtien illalla Laatokan yli ja se alkoi yhdistää voimiaan Mustanmeren pohjoispuolella vähän pohjoiseen siirtyneen vanhemman matalapaineen kanssa Venäjällä. Näiden pohjoispuolella Jäämeren korkeapaineen eteläpuolinen kylmä itä-koillisvirtaus voimistui ja ulottui jo Lappiin Uralilta. Länsi- ja Keski-Euroopassa pysyi länsiosiltaan kesäinen korkeapaine ja matalapaine pysyi kaukana Atlantilla. Tarkastelualueella yöllä muodostui laajasti tasainen sumupilvikansi, joka muuttui aamupäivällä kumpukerrospilviksi rakoilevana. Iltapäivällä se hajaantui, mutta tilalle muodostui runsaasti kuurosateita, joista osa oli rankkoja ja kesäkauden viimeiset heikot ukkoset esiintyivät paikoin seassaan. Aukkoillut kuuropilvitilanne mahdollisti upeita sateenkaaria ja illalla kuurojen hajaantuminen kumpukerrospilviksi tuotti upeaa iltaruskoa. Ilmamassa alkoi olla alueen vallanneen viileän polaari-ilmamassan takia kuulaan kirkasta. Länsi-luoteistuulet olivat yöllä - aamulla enimmäkseen heikkoja, mutta iltapäivällä ne alkoivat kääntyä pohjoiseen ja voimistuivat loppupäiväksi kohtalaisiksi - ajoittain navakoiksi. Yölämpötila oli etelärannikolla n. +10 astetta ja sisämaassa +6 ja +9 asteen välillä; kylmintä länsiosissa. Päivälämpötila oli +12 ja +15 asteen välillä; leudointa etelärannikolla ja lounaiskolkassa.

Alkaneen viikon 39 sääennuste Etelä-Suomeen (Päivitetty!): Jakson säästä on toteutunut ma - ke välinen osa, jonka aikana koko Fennoskandiassa on tapahtunut raju kylmeneminen. Sen on mahdollistanut uusi pysyvä suursäätila, jossa Länsi-Venäjälle Suomen kaakkoispuolelle on asettunut voimakas matalapaine ja Jäämerellä on vallinnut samalla korkeapaine; näiden välistä kaukaa Uralin takaa on päässyt vaikuttamaan ma alkaen koko ajan hyvin kolea ja kylmenevä koillisvirtaus. Pilvisyys on ollut siinä vaihtelevaa ja iltapäiväpainotteisesti on tullut heikkoja sadekuuroja; tänään ke kuuroissa oli kylmentymisen takia jo peräti lumirakeita mukana! Päivälämpötilat ovat laskeneet koko tarkastelualueella jo alle +10 asteen ja viime yönä oli tuulisuudesta huolimatta ensimmäisiä hallatilanteita aukeilla alueilla.

Jatkossa tämä hyvin kylmä säätyyppi jatkuu koko loppuviikon ja edelleen sillä tavalla, miten jo edellisessä viikkosääraportissa arvioin >> Länsi-Venäjän matalapaine ulottuu to ja pe enemmän idästä Suomeen, joka mahdollistaa runsaamman pilvisyyden ja enemmän sade- / sadekuuroriskiä. Ensi ke-to yö on sitä ennen vielä entistäkin hallaisempi ja paikoin sisämaassa on jopa heikkoa pakkasta. Sitten kaksi seuraavaa yötä ovat hallattomampia pilvien takia, mutta päivälämpötilat jäävät yhä +5 ja +10 asteen välille; huomenna to sateisimmilla paikoilla maksimilämpötila voi paikoin jäädä jopa vain +5 asteen paikkeille!

Viikonloppuna Jäämereltä alkanee ulottua Fennoskandiaan vahvistuvaa korkeapaineen selännettä ja itäinen matalapaine siirtyy painopisteeltään idemmäksi ja kaakommaksi: Sää poutaantuu ja selkenee ainakin osaksi koillistuulten vähitellen heiketessä. Tämän myötä yöt kylmenevät taas hallaisiksi ja sisämaassa alkaa taas esiintyä heikkoa yöpakkastakin. Päivälämpötiloissa on mahdollisuuksia +10 asteen vaiheille aurinkoisimmilla alueilla ja meren äärellä. Ensi viikon 40 säästä päivityksessä viikonloppuna...

Euroopan mittakaavassa voidaan todeta, että tätä Fennoskandian kylmyyttä ulottuu eniten Itä-Eurooppaan; ajoittain jopa Mustanmeren luoteis-pohjoisreunallekin, mutta toisaalta lännestä tuleva matalapaineen osakeskus nostaa sinne to - pe edellään tilapäisesti lämmintä säätä. Länsi-Venäjällä viilenee entistä laajemminkin, mutta em. Uralin suunnasta alkunsa saanut kylmyys vallitsee lähinnä Vienanmeren ja Uralin välillä saakka; etenkin Uralin pohjoispäässä talviset olosuhteet saattavat jopa vähän voimistua viikon loppuun mennessä, jos em. Suomesta itään etääntyvä matalapaine tuo sinne pohjoisreunallaan reippaita lumipyryjä.

Manner-Euroopassa länsiosat kylpevät koko viikon vielä hyvin leudoissa / lämpimissä olosuhteissa, vaikka yhtäältä Britteinsaarten ja Azorien puolivälissä pitkään majaillut ja majaileva matalapaine alkaa siirtyä osaksi niiden alueiden päälle sateineen viikon loppuun mennessä ja Atlantilla voimistuu muutenkin matalapainetta. Toisaalta tuota Fennoskandian kylmyyttä alkaa hiipiä Keski-Euroopan etelä-pohjoissuuntaisen korkeapaineen selänteen itäreunalta Saksaankin, missä yöt alkavat tulla koleiksi. Näin etenkin tuon em. viikonlopun Fennoskandiaan ja siitä etelämmäksikin pohjoisesta työntyvän korkeapaineen selänteen auttamana. Välimerellä helteet jatkuvat vielä, mutta alkavat jo harvinaistumaan ja heikkenemään viikonlopusta alkaen....

Syksy etenee kuluvalla viikolla siis hyvin rajusti Fennoskandiassa. Lapissa - Uralin ja Vienanmeren välillä tapahtuu siirtoa jo talvisempaankin suuntaan; etenkin Uralin tienoilla ennenaikainen talvi voi yllättää mm. lumipyryillä. Itä-Eurooppakin saa koleasta syyssäästä osansa ja viikon loppuun mennessä sitä voi levitä länteen Saksaa myöten. Hyvin leutoa syksyä jarruttavaa säätä jäänee kuitenkin koko viikoksi ulottumaan etelästä Ranskaan ja Britteinsaarillekin.

Päivitys sunnuntaina 29.9.2013 klo. 21:55: Edellä oleva sääennustus on toteutunut lähes täysin odotetusti, mutta tämän viikonlopun osalta em. korkeapaineen selänteen siirtyminen Skandinaviasta Suomen päälle on sen verran hidastunut, että koillistuulella on riittänyt ala- ja keskipilvilauttailua vielä tänne sunnuntaillekin tarkastelualueella. Tämä on pitänyt hallat ja pakkaset poissa öiden - aamujen osalta täpärästi. Lisäksi tämän viikon puolivälissä tähän mennessä kylmimmät yöt olivat sen verran vähähallaisia, että etenkin etelärannikon tuntumassa monet kesäkukkaistutukset ja mm. syyshortensian vaaleanpunaiset kukintotertut ovat toistaiseksi säilyneet pakkasvaurioitta. Hallanaroilla paikoilla tuhoja lienee jo silti tullut.

Jatkossa alkavalla viikolla 40 ma ja ti tuo em. korkeapaineen selänne siirtyy viimein Suomen päälle niin, että koillistuulet tyyntyvät viimeistään tiistaina. Öiden - aamujen halla- ja pakkastilanteet riippuvat silti paljon siitä, kuinka paljon pilvilauttailu aukkoilee ma - ke; tähän aikaan vuodesta ei ole korkeapainesäässä enää täysin itsestään selvää selkeä sää... Yöpakkasvaara on kuitenkin ilmeinen vähäpilvisessä tilanteessa kolmena yönä ma - ke aikana. Päivälämpötilat laskevat tämän viikonlopun +10 asteen vaiheilta +5 ja +8 asteen välille alkuviikoksi ja ti-ke yönä on vielä riskiä yöpakkasille, kun korkeapaine muodostuu em. selänteestä juuri Etelä-Suomen päälle.

Keskiviikosta alkaa sitten suursäätilallinen muutos. Tuo korkeapaine nimittäin siirtyy Suomesta etelä-kaakkoispuolelle niin, että Atlantilla muhinut voimakas matalapainetoiminta pääsee venymään Norjanmeren kautta Jäämerelle ja tämähän tietää aikaisempaa selvästi leudompien ja kosteampien etelän ja lännen välisten virtausten saapumista koko Suomeen ja tämä säätyyppi näyttäisi pysyvän ainakin koko ensi viikon loppuun saakka; potentiaalia voisi olla pitkällekin leudolle jaksolle...

Joka tapauksessa tarkastelualueella on tulossa to - su väliselle jaksolle siis etelän ja lännen välisiä tuulia, mutta eteläpuolisen korkeapaineen läheisyyden ansiosta lännestä tulevat rintamasateet ulottuvat lähinnä vain Pohjois-Suomeen ja sielläkin leutoina vesisateina. Silti tarkastelualueella voi olla runsasta alapilvisyyttä ja utujen - sumujenkin mahdollisuus on olemassa leudon kosteassa ilmamassassa päivittäin. Lämpötilat nousevat tilanteessa ja ovat to lähtien yötä - päivää lähes samoja +10 asteen vaiheilla eli yöpakkaset ja hallanvaara poistuvat kokonaan; tosin etelärannikolla - lounaassa voidaan olla joku loppuviikon iltapäivä lähes +15 asteessa ja toisaalta sisämaassa vähäpilvisimpinä öinä vajaan +5 asteen minimilämpötilat voivat mahdollistua.

Euroopan mittakaavassa aluksi siis jatkuu tilanne alkuviikollakin, missä Länsi-Venäjällä kylmä ilmamassa valtaa itse asiassa yhä lisää alaa ja talventulo jatkuu vielä sen alueen pohjoisosassa etenkin Uralin tienoilla. Manner-Euroopassa itäosiin pääsee myös koleaa syyssäätä, mutta länsiosissa jatkuu yhä leuto sää, joskin läntinen matalapaine on jo ulottanut tänä viikonloppuna epävakaisuutta ja runsaitakin sateita sinne ja osin Välimeren länsi-ja keskiosiinkin kielekkeenä. 

Ensi viikolla 40 keskiviikosta lähtien tuo suursäätilan muutos jakaa manner-Euroopan alueet leutoon, mutta epävakaiseen länsiosaan matalapaineiden reitin itä-kaakkoispuolella ja korkeapainesäässä poutaiseen, mutta halloja ja paikoin yöpakkasia suosivaan itäosaan; kylmyyttä pääsee itse asiassa Suomen etelä-kaakkoispuolisen korkeapaineen itäpuolitse silloin entistä enemmän myös Mustanmeren ympäristöön, jossa lisäksi Välimereltä sinne saapuva matalapaine edesauttaa sitä. Länsi-Venäjän pohjoisosissa puolestaan tuota Fennoskandiaan tulevaa leutoa länsi-lounaisvirtausta alkaa ulottua - sateiden kera tosin - näillä näkymin lopulta kunnolla jopa Uralille saakka ainakin hetkeksi, jolloin Suomen itäpuolisetkin alueet leudontuvat paljon ja jopa Uralin seudun tällä päättyvällä viikolla tapahtunut talventulo olisi siksi jäämässä vielä vain maistiaiseksi...

Sääennusteisiin lähteenä on mm.: Weatheronline, Expert Charts.

Luontohavaintoja viikolta 38 - 2013: Kasvukauden viimeiset kehitysvaiheet normaaliin ajankohdan aikatauluun nähden jatkuivat hyvin lämpimien säiden ansiosta yhä noin kuukauden luokkaa etuajassa. Sen mukaan >>

Saunakukan (Tripleurospermum inodorum) uusintakukinta jatkui edelleen runsaana, missä oli jo kyseessä tavallaan toinen uusintakukinta tai limittyvästi uusintakukinnan jatkokukinta. Sen sijaan rantakukka (Lythrum salicaria) lopetti uusintakukintansa jo kokonaan ja sen ensimmäistä kukintaa kesällä tehneet kasvustot värittyivät jo parisen viikkoa jatkuneessa punaisessa ruskassaan entistä enemmän. Mm. sänkipelloilla uusintakasvussa olleiden rikkaruohojen seassa uusintakukinnassa oli esim. kirjopillike (Galeopsis speciosa). Lämpimässä ja kosteassa säässä sienien ja sammalien juhla-aika jatkui; lounaiskolkan runsassateisten olosuhteiden takia siellä korostuneesti.

Ruskan eteneminen oli pääosin varsin jumittunutta hyvin lämpimän sään takia ja tässä vaiheessa myöhässä n. yhden viikon normaaliin nähden, mutta ensimmäisistä ruskaantujista jo edellisviikolla herkkää ruskavirittymistä näyttäneet monet punasaarnien (Fraxinus pennsylvanica), tuomien (Prunus padus) sekä yksittäisten ensimmäisen ruskavaiheen metsävaahteroiden (Acer platanoides) yksilöt etenivät ruskassaan etuajassa; ruskahuipentuma oli näillä jo pääosin ohi - ohittumassa ja punasaarneista jotkut varisivat viikon mittaan jo peräti kokonaan alastomiksi lehdistä. Toisaalta etenkin tuomenkehrääjäkoiden toukkainvaasion takia toiset lehdet kasvattaneet tuomet olivat ruskassaan myöhemmässä, mutta metsävaahteroista jo syyskuun alussa olivat varistuneet alastomiksi jotkut pahasti ruostesienistä kärsineet puut. 

Noihin ym. nähden seuraavaksi myöhemmässä ruskavaiheessa olevissa lajeissa olivat ruskan merkkeinä osittaiset kirkkaat värit ja vasta häilyvät sävyt vain vähän edellisviikosta lisääntyneinä. Sitä ilmensivät metsävaahteran toisen eli laajimman ruskavaiheen puut sekä mm. mongolianvaahtera (Acer tataricum ssp. ginnala), villiviinit (Parthenocissus sp.), monet pensasangervot (Spiraea sp.), pikkuherukka (Ribes glandulosum), monet kotipihlajat (Sorbus aucuparia), mantsurianonnenpensas (Forsythia mandshurica), kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes), rusokirsikka (Prunus sargentii), katsura (Cercidiphyllum japonicum), amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense), ruosteviini (Vitis coignetiae), pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica), ussurinpäärynä (Pyrus ussuriensis) ja vuorijalava (Ulmus glabra). Jotkut ruskavärit olivat näillä kirkkaina lähes huipussaan, mutta pääruskahuipennus oli vielä keskimäärin kaukana ja pitkään jatkuneen lämpimän sään takia etenkin metsävaahteroilla, kotipihlajilla ja joillakin pensasangervoilla ilmeni varsinaisen ruskan taantumista haaleaksi ja ruskea- / keltapainotteiseksi.

Luonnossa poikkeuksena oli haapa (Populus tremula), jolla osa kasvustoista oli ruostesienien vaivaamana ennenaikaisessa ruskehtavan haaleassa valeruskassa ja pahiten niiden saastuttamista puista osa varistui jo suureksi osaksi alastomaksi. Toisaalta osa muutoinkin ensimmäisenä ruskaa tekevistä haavoista värittyi jo kirkkaaseen varsinaiseen ruskaan lähes huippuunsa. Samalla monet haavikot olivat myös vielä kesäasuisia tai vasta aloittamassa ruskaansa.

Koivuilla (Betula sp.) eteni edelleen runsas ruostesienien aiheuttama valeruska etenkin sisämaa-alueilla, missä maisemat olivatkin sen takia myös tällä ko. viikolla varsin kellastuneen näköisiä. Toisaalta varsinaista ruskaa oli koivuilla vasta vähän ja vain osassa puita; jotkut koivut sinnittelivät etenkin etelärannikon tuntumassa yhä suunnilleen kesäasussa.

Edelleen täysin kesäasussa olivat mm. monet omenapuut (Malus sp.) ja tammet (Quercus robur), joiden tämän vuoden erityisen runsas terhosato jatkoi edellisviikolla alkanutta massavarisemistaan etuaikaisen kypsinä; isojen ja vetreiden tammien alle maahan olikin jo kertynyt erityisen tiheitä terhomattoja, vaikka puissakin oli vielä runsaasti varisemattomia terhoja! Lehtosaarni (Fraxinus excelsior) oli puolestaan paikoin aloittanut ruskansa ja päässyt siinä osaksi varsin kirkaaseenkin keltaisuuteen.

Eteläisistä harvinaisuuksista (Havaintopaikkana Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha) erittäin paljon etuaikaisen kasvukauden ansiosta ruskan hyvään alkuun oli jo päässyt lakkipuu (Cladrastis kentuckea), keltatrumpettipuu (Catalpa ovata) ja vähän jopa jumaltenpuukin (Ailanthus altissima). Kolmiokalla (Gleditsia triacanthos) oli myös havaittavissa joidenkin vanhojen lehtien kellastumista, mutta toisaalta sen taimilla vahvimmat pääversot jatkoivat edelleenkin pituuskasvuaan, kuten oli kyse myös valeakaasialla (Robinia pseudoacacia). Täysin kesäasussa jatkoivat edelleen mm. eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides), jalokastanja (Castanea sativa), neidonhiuspuu (Ginkgo biloba), maakkia (Maackia amurensis) ja kentuckynpapupuu (Gymnogladus dioica) sekä samettisumakki (Rhus hirta), jonka yksittäisten oksien kärjissä oli alkanut tapahtumaan versojen uusintakasvua syyskuun lämmön takia.

Yleisemmin viljelty balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) oli myös yhä kesäasussa, mutta joidenkin puiden kontolle oli tässäkin ilmaantunut ruostesienien aiheuttamaa ennenaikaista kellastumista - ruskistumista. Poppeleilla oli sama tilanne; monet olivat yhä kesäasussa, mutta pahiten ruostesienistä kärsineillä lajeilla osa puista oli jo peräti osaksi - lähes kokonaan alastomiksi varistuneita, kuten oli kyse esim. balsamipoppelilla (Populus balsamifera).

Pitkin kesää pahiten härmäsienistä kärsineissä kasvustoissa ilmeni hieman uudestaan ennenaikaistunutta ruskaa, kuten etenkin monissa tuomipihlajissa (Amelanchier sp.). Muutoin esim. joillakin terttuseljoilla (Sambucus racemosa) ja raidoilla (Salix caprea) runsaallakaan härmällä ei vielä näkynyt olevan ruskaa ennenaikaistavaa vaikutusta. Raidan ruostesienikellastumista lukuun ottamatta nämäkin olivat vielä siis pääosin kesäasussa.

Mäntyjen (Pinus sp.) vanhojen neulasvuosikertojen syyskellastuminen alkoi tulla loppuvaiheeseensa; pääosalla esim. metsämäntyjä (Pinus sylvestris) kellastumisvaiheen huipennus varisemisineen oli jo tapahtunut kahden edellisviikon aikana, mutta joitakin yksilöitä oli vielä vasta tulossa / tullut tähän "ruskahuipennukseen". Havupuista viimeisenä uudet oksansa talvikuntoon puuduttava varjostinkuusi oli jo ehtinyt tehdä niin syyskuun alkuun mennessä; tämä oli viikon kasvivalokuvaesittelyssäni (Viikon 38 kasvivalokuva: Varjostinkuusi (Sciadopitys verticillata) ).

Osittain raakoja marjoja vielä edellisviikolla oli amurinkorkkipuulla (Phellodendron amurense) ja kiiltoheisillä (Viburnum lentago), mutta ko. viikolla amurinkorkkipuun marjakypsyminen eteni jo lähes loppuun ja kiiltoheisillä puolikypsään vaiheeseen. Ylikypsää marjasatoa alkoi ilmenemään yhä enemmän mm. kotipihlajalla, aronioilla (Aronia sp.) ja monilla orapihlajilla (Crataegus sp.).

Perennoiden parissa kukintaansa jatkoi enää aniharva kaikkein myöhäisimpään kukkiva laji, kuten tuoksuasteri (Aster novae-angliae) ja jotkut syyshohdekukkalajikkeet (Helenium cv.). Ryhmäruusulajikkeiden (Rosa sp.) parissa näkyi vielä melko runsastakin pitkittynyttä kukintaa. Runsainta kukintaa tuottivat edelleen pensashanhikit (Dashipora sp.) sekä aratkin kesäkukat, joiden kukinta alkoi olla pienestä hiipumisesta huolimatta ajankohtaan nähden hyvin näyttävää lämpimien ja hallattomien säiden ansiosta. Tosin tätä julkaistaessa alkaneen viikon 39 kylmät ja hallaset säät ovat monin paikoin päättämässä kesäkukkakukinnat pakkastuhoihin. Sama koskee myös lehdiltään arkoja perennoja ja syyshortensiaa (Hydrangea paniculata "Grandiflora"), jonka vaaleanpunainen kukintavaihe on pitkittynyt erikoisen vahvasti ja pitkästi; nyt kukintoja uhkaa tällä viikolla 39 ruskeentuminen yöpakkasissa etenkin sisämaassa.

Nurmikot jatkoivat ko. viikolla vielä rehevää ja nopeaa kasvuaan ja niitä leikattiinkin vielä ahkerasti. Kuitenkin juuri tällä kuluvalla viikolla 39 kylmä sää on nyt lähes pysäyttänyt nurmikoidenkin kasvun ja tämän kylmän säätyypin pitkittyessä voi alkaa vaikuttamaan siltä, että nurmikoiden leikkuukausi on jo tulossa lopullisesti päätökseen tältä kasvukaudelta...

Maaseudun peltoviljelyssä sokerijuurikkaat saivat vielä ko. viikolla hyvää kasvuenergiaa lämpimistä säistä, mutta tällä kuluvalla viikolla 39 niidenkin kasvukausi alkaa olla ohi ja sadonkorjuuta vailla. Maaperä pysyi normaalin kosteana muutoin, mutta tuolla lounaiskolkan erittäin sateisella alueella syntyi paljon liikamärkyysolosuhteita. Jokien virtaamiin sillä ei ollut vaikutusta, koska kaikilla valuma-alueilla sademäärät pysyivät sen verran kohtuudessa ja jokivirtaamat siten noin normaalina.

Vesistöjen pintavesien lämpötilat pysyivät vielä koko viikon tavanomaista paljon lämpimämpinä eli järvissä aluksi reilussa +15 asteessa ja viikon mittaan vajaan +15 asteen lukemiin tapahtui vain hidasta viilenemistä. Lähes sama koski myös Suomenlahden pintavesiä, missä sekä ulapan että sisälahtien vedet olivat ajankohdalle tyypillisesti lähes kauttaaltaan samanlämpöisiä, mutta alle +15 asteen viilenemistä ei vielä tapahtunut ko. viikolla. Tällä kuluvalla viikolla 39 kylmä sää on viimein nopeuttanut vesien kylmenemistä; järvissä pienistä vesistöistä alkaen pintalämpötilat ovat reippaaseen tahtiin laskemassa alle +10 asteen. Suomenlahti viilenee paljon hitaammin ja vasta tällä kuluvalla viikolla on alkanut tapahtumaan pintavesien alle +15 asteeseen viileneminen. 

Lopuksi mainitsen erikoisuuden, joka mahdollistui ko. viikolla pitkään vallinneiden kaakkoisvirtausten ansiosta; Turun yliopiston aerobiologian yksikkö nimittäin havaitsi Etelä-Suomessa kaukokulkeutunutta tuoksukin (Ambrosia sp.) siitepölyä.

Luontohavaintoihin lähteinä ovat mm.: Siitepölytiedote, Itämeriportaalin meriveden pintalämpötilaennuste ja Ympäristö.fi:n pintavesien lämpötilat.