Viime kuussa kerroin aloittavani ns. taloustrilogiasarjan tällä ensimmäisellä osalla >> Oligarkkinen taloususkonto ja imperialismi kesällä 2013: Rahataloustotalitarismin radikaali eskalaatio yhteiskuntien neofeodaalistamisen kiihdyttämiseksi.
Nyt seuraa toinen osa tähän sarjaan ja siitä muotoutuikin alle kattavasti hyvin pitkä ja perinpohjainen analyysi nykyisestä länsimaisesta talousjärjestelmästä eri vikoineen. Se kattaa monetarismin oleelliset ominaisuudet ja toimintamuodot sekä sille yhteiskunnallispoliittista ja sosiaalista pohdintaa oleellisena oheistuksena. Näistä asioista on ollut kirjoituksia tässä blogissa ja muuallakin jo paljon, mutta niiden puimista ja toistamista ei ole koskaan liikaa.
Käytännön kirjoitusmenetelmäksi valitsin taas ennenkin käyttämäni tyylin: Poimin yksityiskohtaiseen tarkasteluun Esa Leskisen kirjoituksen (Suuri vedätys) Voima-lehdestä. Jaottelin alle hänen kirjoituksensa lainauksiksi ja sommittelin niiden väleihin omaa pohdintaani - analyysiäni ikään kuin vuoropuhelun muotoon. Näin sain aikaiseksi lisäarvoa näiden asioiden ymmärtämistä varten.
Esa Leskisen kirjoitus on toki yksinäänkin aivan erinomaisen selkeä analyysi siitä, mikä on tämän länsimaisen nykytalousjärjestelmän antihumaani valuvikakoostumus!
Kannattaa lukea sekä yksinään että tämän oman analyysini kera ja verrata mm. juuri aikamme suurten ajattelijoiden analyyseihin aivan samasta asiasta eri konteksteissaan! >> Esim. siihen, kuinka Seppo Oikkonen (Kuinka Karl Marx tavataan) osaa havainnollistaa rahatalouden irtoamisen reaalitaloudesta autonomiseksi taloususkonnoksi ja miten se suhteutuu aikamme ajatushistoriallisiin trendeihin ja oman suomalaisen väestömme historiallisiin rasitteisiin ja todellisuudentajun puutteisiin sekä eurooppalaisen uuden ajan kartesiolaisen paradigman keinahtamiseen yli-individuaaliin sokeuteen.
Tai kuinka Lyndon LaRouche (LaRouche PAC) ja liikkeensä osaa havainnollistaa moisen talousjärjestelmähirviön geopoliittis-historialliseen jatkumoon ja siinä sosiologisten struktuurien järjestäytymiseen sekä historiallisina että ihmismielen ominaisuuksien ja sairauksien voimina - mittelöinä. Tuo Leskisen artikkeli paljastaakin siksi hyvin selkeästi mm. juuri sen, kuinka Glass-Steagall -reformi on nyt oleellisen tärkeä askel länsimaisen sivilisaation ja ihmisyyden puolustamisessa!
Lisäksi tämän viikon lopussa julistettu IPCC:n ilmastonmuutosalarmismi (Kansainvälisen ilmastopaneelin johtaja Rajendra Pachauri suosittelee varautumaan katastrofeihin) sekä poliittiset ääriliikkeet tulee nähdä kriittisesti osana tätä talousjärjestelmää, koska sen eliittihegemoniallinen luonne on niin kaikenkattavaa ja kaikessa vaikuttavaa.
Lainauksia Esa Leskisen Suuri vedätys -kirjoituksesta ja omia pohdintojani vuoropuhelun muodossa >>
Esa Leskinen: "Friedmanin ideologinen perusteesi on, että markkinoiden vapaus ja säätelemättömyys synnyttää myös yhteiskunnallisen vapauden. Toisin sanoen markkinat edustavat vapautta, eli hyvää, ja valtio taas valtaa, eli pahaa. .... Samastaessaan markkinat syvästi vapauden käsitteeseen Friedmanille ei tule edes mieleen, että myös markkinoiden sisällä voisi muodostua totalitaristisia rakenteita, jotka pyrkivät ehdottomaan valtaan."
>> Rahataloustotalitarismi taloususkontona ja kansallisvaltioperiaatteiden mitätöintinä - Tietoisesti!: Rahan käyttömuotojen vapauttaminen autonomisiksi toimijasubjekteiksi vangitsee sitä hyväksikäyttävät pankkiiri-oligarkkipiirit numeerisen ajattelun eskaloitumiseen uskonnollislaatuiseksi vulgaaripositivismiksi ohuina opillisuuksina. Tämänlainen opillinen "ekonomia" luo sovellettuna sellaisia finanssituotteita, joiden ominaisuuksiin kuuluu pyrkimys määrittää kaikki yhteiskuntatoiminta itsestään käsin itseään varten absoluuttisina ehtoina; se on kapitalismia totaalisena itseisarvona ja määrittää hyväksikäyttämänsä objektit tavarallisena kauppatavarana väkisin ajatusvirheinä ja käytännön rappiona.
Sellaisen taloususkonnollisen opillisuuden ulkopuolelle jäävä on tällaisen rahan näkökulmasta finanssiarvojen riistoa. Sitä autonomiselle rahalle edustaa reaalitaloutta ja hyvinvointiyhteiskuntaa vaaliva kansallisvaltio demokraattisine periaatteineen. Tällaista autonomista "rahaa" hyväksikäyttävä eliitti katsookin sellaiset yhteiskuntasopimukset haittaavaksi rajoitteeksi ja on päättänyt tuhota kansallisvaltiot ns. neofeodalismiin finanssioperaatioidensa ja "markkinoidensa" tieltä pois. Keinot siihen ovat olleet heillä jo monet, joista alla lisää -->
Esa Leskinen: "Yksi Friedmanin talousajattelun kulmakivistä on inflaation vastainen taistelu. .... Inflaatio tarkoittaa kirjaimellisesti rahan inflaatiota eli rahan määrän lisääntymistä. No, rahan määrä on viime vuosikymmenien aikana lisääntynyt maailmassa aivan järkyttävästi ja lisääntyy koko ajan, kun keskuspankit Euroopassa, Yhdysvalloissa, Kiinassa, Japanissa ja Englannissa ovat vuoden 2008 finanssikriisin jälkeisenä aikana painaneet sitä tyhjästä yli kuutta tuhatta miljardia euroa vastaavan summan."
>> Rahataloustotalitarismi korollisena velkapyramidina - Tietoisesti!: Rahan määrän lisääminen kiertoon kertoo rahanvajauksesta, jota pitäisi täyttää. Miksi on olemassa sellainen vajaus, minkälainen vajaus, miten sitä täytetään ja mitä se tarkoittaa?
Alla saadaan näihin vastaus, mutta nyt voidaan todeta seuraavaa pohjustukseksi: Inflaatio ensinnäkin tarkoittaa siis Wikipedian artikkelin mukaan mm.; "Inflaatio tarkoittaa taloustieteessä rahan ostovoiman heikkenemistä sekä siitä aiheutuvaa hintojen nousua.[1] Ostovoiman heikkeneminen ja hintojen nousu eivät kuitenkaan ole inflaation syitä, vaan seurauksia. Inflaatio on aina monetaarinen ilmiö eli toisin sanoen inflaatio liittyy liikkeellä olevan rahan määrään. .... Inflaation syistä on useita erilaisia näkemyksiä taloustieteilijöiden keskuudessa.[2] 1930-luvulle asti hallitseva teoria oli rahan kvantiteettiteoriaan pohjautuva monetaristinen teoria, jonka mukaan inflaatio johtui liikkeellä olevan rahamäärän kasvusta.".
Mitä siis tarkoittaa käytännössä se, että samaan aikaan on olemassa sekä "inflaation vastaista taistelua" että rahan määrän erittäin hurjaa lisäämistä kiertoon? Mihin tällainen raha menee ja mitä se tekee? Onko olemassa hyvää rahan lisäämistä kiertoon vai pahaa?...
Oleellista on tässä kohtaa tietää ensinnäkin se, mitä tarkoittaa "rahan painaminen tyhjästä". Yksinkertainen nykyisen monetaristisen talousjärjestelmän tapa siinä on se, että luodaan lainoja korollisina ilman lainaosaa takaavia varantoja, missä sekä yksityiset että yhteisölliset tahot lainaavat pankista tietyn vain bitteinä luodun summan ja sitoutuvat maksamaan sen tietyssä ajassa takaisin pankille koron kera. Näin ollen pankki tekee korkovoittoa jokaisen lainaamansa summan myötä ja on valmis ketjuttamaan lainaamista korkotulojen maksimoimiseksi edelleen; tähän ketjuttamiseen on useita finanssitaloudellisia manipulointikeinoja, joista lisää alempana.
Tämä on merkittävä länsimaisen nykytalousjärjestelmän valuvika kansantaloudellisesti, koska paljastuu ketjuuntuva velkapyramidieskalaatio, jossa jokainen esim. euro täytyy ensin lainata, ennen kuin se voidaan kuluttaa ja toisekseen pankki ei lainaa korkoja, vaan korot voidaan maksaa ainoastaan toisten tahojen lainaamasta rahasta, joka on myös korollista. Kaninkolo-blogissa näihin liittyviä seikkoja on "meemeilyn" avulla tähdennetty äskettäin hienoina kiteytyksinä: "Meemeilyä".
Esa Leskinen: "Tämä tyhjästä luotu uunituore raha puolestaan valuu suoraan monikansallisille liikepankeille, joita näin rohkaistaan ottamaan lisää riskejä siinä toivossa, että saataisiin aikaan uutta kasvua. ... Liikepankit taas luovat markkinoille yhä lisää rahaa joko lainaamalla ulos sellaista rahaa, jota niillä ei ole, tai luomalla ”virtuaalista” rahaa joko reaalitaloudesta irrallisilla johdannaisilla tai muilla arvopaperistetuilla finassituotteilla."
>> Rahataloustotalitarismi numeerisena imaginaarisuutena "talouskasvun" ja "markkinoiden" vääristyneissä puitteissa rahatalouden irrotessa reaalitaloudesta autonomiseksi parasiitiksi!: Tuo "talouskasvun" käsite on ymmärrettävä tässä valuvikasysteemissä täysin oikein. Nimittäin on nähtävä, missä tarkalleen ko. kasvua on tapahtunut, miksi ja minkälaista? Onko se hyvä vai huono asia? Samoin on käsitettävä "markkinat" -termin oikea sisällöllinen koostumus; minkälaista toiminta-alustaa käsite "markkinat" kuvaa ja mitä siellä tapahtuu? Onko se hyvä vai huono asia?...
Alustavana tilanteena havaitaan se, että tuo ym. rahan määrän erittäin raju kasvattaminen "kiertoon" viime vuosina ei olekaan lähes ollenkaan sitä, mitä sen on annettu ymmärtää olevansa: Investointeja määritelmällisesti epämääräiseksi jätettyyn "talouskasvuun" ja "hyvinvointivaltion turvaamiseen". Sen sijaan tapahtuu kolmenlaista vääristymää heti lähtökohtaisesti, kun tuota monetaristista rahaa luodaan korollisina lainoina kiertoon yksityisomisteisista liikepankeista:
Yksi: Rahan muoto korollisena velkana luo sitä liikkeelle laskeville monikansallisille liikepankeille aseen kasvattaa voittojaan jopa suorastaan rajoittamattomasti ja siksi näiden pankkien intresseissä on ollut mm. lainaamismäärien eskaloiminen maksimaalisesti ja siten holtittomasti ja välinpitämättömästi. Lisäksi liikepankit lainaavat keskuspankilta rahaa halvalla korolla, mutta muut lainaavat liikepankeilta sitä kalliilla korolla, joka pitää oligarkkisen pankkisysteemin moisen korkoaseen kahvassa vankasti.
Kuten osoitettua, niin tämän nykysysteemin takia kasvavat velkapyramidit aiheuttavat korkovoittojen maksimoitumista liikepankkien "varannoiksi". Niinpä liikepankkien "kehottaminen riskien ottoon" on etusijassa rahataloudellista rahaekspansiota. Tämä ekspansio on se ilmiö, joka nykyään käytännössä toteutuu "talouskasvuna". Alla selviää lisää, miksi se tarkoittaa tässä systeemissä lähinnä vain rahataloudellista ekspansiota eikä lähes ollenkaan reaalitaloudellista ekspansiota tai koskee lähinnä vain tarkasti rajattuja tavarantuotannon kohteita.
Kaksi: Glass-Steagall -lain purkaminen pankkitoiminnasta vuonna 1999 mahdollisti tämän korollisen velkarahan muotoilemisen reaalitaloudesta irrallisiksi johdannaisiksi ja muiksi arvopaperistetuiksi finanssituotteiksi, koska pankkitoiminnasta katosi sääntely kokonaan talletuspankkien ja investointipankkien väliltä. Sen takia talletuspankkien varantojakin oli mahdollista alkaa käyttämään täysin vapaasti "investointeihin" noina sitä varten kehitettyinä reaalitaloudesta irrallisina johdannaisina ja muina arvopaperistettuina finassituotteina.
Niiden rooli on siis eskaloituvan korostuneesti pönkittää rahataloudellista rahaekspansiota eli "talouskasvua". Velkarahan korkotulojen maksimointia liikepankeille voidaan siis tällä tavalla eskaloida virtuaaliseksi monopoli- ja kasinopelaamiseksi rahatalouden roolin korostamisena - Rahatalousekspansiona.
Kyse on täten selkeästi kaksinkertaisesta rahataloushuijauksesta eli velkaponzista; lainaaminen tyhjästä korollistettuna rahana on ensimmäinen huijaus ja toinen huijaus sen päälle on tämänlaisen velkarahan ketjuunnuttaminen johdannaisilla ja muina manipuloituina arvopapereina; futuurit, swapit, optiot jne., jotta korkovoitot kertautuvat esim. roskalainojen moneen kertaan paketoimisena priimalta näyttäviksi houkuttimiksi moiseen kasinopelaamiseen.
Kolme: Noiden kahden yllä mainitun seikan takia lähtökohtaisena yhdistelmävääristymänä talousjärjestelmään syntyy siis reaalitalouden ja rahatalouden toisistaan irtoamisen prosessi, jossa rahatalouden muodoksi ja sisällöksi korostuu eskaloituva autonominen rooli itsenäisenä toimijasubjektina.
Numeeriseen ajatteluun ja imperiaaliseen ahneuteen sokaistuneet oligarkit ja pankkiirit aiheuttavat korollisen velan ja johdannaisten promotoinnin takia sitten sen, että liberalistisin opein vapautetulla rahataloudella päämääränä on pakottavasti ja vääjäämättä oma "talouskasvunsa" ja siksi levittäytyminen imperiaalisesti yhä totalitaarisemmaksi ko. velkarahaa lainaavien liikepankkien muodostamaksi kartellijärjestelmäksi - Tuhokapitalismiksi.
Tämä kartellijärjestelmä = "Too Big To Fail" -pankit, jotka ovat Glass-Steagall -lain purkamisen jälkeen muodostuneet talletus- ja investointipankkien yhdistetyiksi oligarkialaitoksiksi taloususkonnollisina kirkkoina sisältäen mm. vakuutuslaitostenkin toimintoja ja sitenkin myös ihmisten talletuksia vapaaksi riistaksi rahatalousekspansionsa turvaksi. Glass-Steagall -lain purkaminen oli täten ultimaattisin rahataloudellisen liberalismin symboli.
Samaan aikaan reaalitaloudellinen toiminta alistuu entistä enemmän tämän rahataloudellisen ekspansion alle, missä rahataloudelliset intressit ovat alkaneet määräämään reaalitalouden kustannuksella entistä parasiittisemmin sitä, miten näiden yksityisten liikepankkien lainaama korollinen raha liikkuu "kierrossa".
Vuodesta 2007 - 2008 alkaen syntynyt ja edelleen piilotetusti jatkuva finanssikriisi on ollut nimenomaan tämän kuvatun rahatalousekspansion omaa kriisiä, missä sen käyttämät korollisen velkarahan toimintamuodot ovat alkaneet pettämään omaa mahdottomuuttaan. Siinä keskeiset syyt ovat tänään:
Yksi: Tämän kuvatunlaisen rahatalousparasiitin luomat virtuaaliset rahatalousarvot ovat jo kestämättömällä tavalla ristiriitaantuneet reaalitaloustoiminnan kanssa käyttökelvottomiksi roskalainoiksi eli ko. lainoja luoneet ja niitä johdannaisilla ketjuttaneet liikepankit ovat vararikossa. Ainoastaan ns. bailout-politiikalla eli roskalainojen pelastamisella lisävelan kera on voitu toistaiseksi piilottaa tämä fakta eskaloitumasta täysipainoisesti esille. Juuri tämän takia on ilmennyt viime vuosina erittäin hurjaa rahan lisäämistä "kiertoon" eli rahaa on siis mennyt lähinnä roskalainojen uudelleenjärjestelyyn rahataloudessa. Miksi se ei ole kuitenkaan ilmennyt suoraan inflatorisena?... Katsotaanpa ensin toinen seikka em. syistä.
Kaksi: Lisäksi ei ole enää riittävästi reaalitaloudellista pohjaa tämän rahatalousekspansion hyväksikäyttöroolille, koska se on itse tuhonnut parasiittisesti reaalitalousalustaansa toiminnallaan jo niin käyttökelvottomaksi. Vielä se yrittää osaltaan kaataa rahatalouskikkailuilla (Kuten viime keväinen Kypros-malli ja EU-diktatuurissa Euroopan vakausmekanismi - EVM) omien roskalainojensa taakkaa reaalitalouden kontolle ja toisaalta se pakottaa reaalitalouden alasajolla luoda toiminnalleen lisätilaa, koska se kuvittelee moisen säästöpolitiikan kaventavan itseään muka riistävän kansantaloustoiminnan minimiin, jotta se voisi muka maksattaa kansantaloudella oman rahatalousekspansionsa virheet.
Reaalitaloutta ei kuitenkaan pystytä enää sivilisaation romahtamatta muokkaamaan lisää sellaiseksi, että se voisi luoda rahatalousparasiitille jatkoaikaa toimia kuin mitään ei olisi muuttunut. Reaalitalouden tavarallistamisessakin rahatalousintresseja varten on jo menty niin pitkälle, että lisätavarallistaminen on vain tarpeettoman tavarakulttuurin eskaloimista yli sekä ihmiskulttuurin että luonnon sietokyvyn, missä ihmisen ja luonnon vuorovaikutus vääristyy yhä kaoottisemmaksi ja saastuneemmaksi molempien kannalta katsottuna... Tähän ihmisen ja luonnon vuorovaikutukseen liittyy mm. tuo hyvin vaikea kysymys ilmastonmuutoksesta ja sen roolista ko. rahatalouseliitin imperiaalikäytössä, mutta sitä pohdin lisää toisella kerralla...
Tämän yllä mainitun kokonaismekanismin takia siis kiteytettynä "talouskasvu" ja "markkinat" tarkoittavat nykytilanteessa oikeasti seuraavaa: Talouskasvu on entistä enemmän rahatalouden rahaekspansiota kuvaava termi ja markkinat tarkoittavat entistä enemmän sellaisen toiminnan alustaksi luotua "markkinaliberalistista" järjestelmää, jossa reaalitalous on parasiittisen rahatalouden määräys- ja hyväksikäyttövallan alla diktatuurillisesti.
Siksi rahan lainaaminen kiertoon ei enää tarkoita kunnolla kansantalouden käyttöön muodostuvaa investointipotentiaalia, koska enenevä osa rahasta tulee rahatalousparasiitin käyttöön korollisena velkarahana liikepankkivoittojen muodostamiseksi ja mm. korvaamaan em. käyttökelvottomat roskalainat.
Esa Leskinen: "Mutta jos inflaatio kerran tarkoittaa rahan määrän lisääntymistä, niin kuinka on mahdollista, että kaikesta tästä rahamäärästä huolimatta viralliset inflaatioluvut ovat huomattavan alhaisia?
Vastaus on, että virallisilla inflaatioluvuilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, koska taloustiede ei laske inflaatioksi varallisuushyödykkeiden, kuten osakkeiden, johdannaisten tai muiden pörssituotteiden, ja omaisuuden hintojen nousua. Eli juuri niillä talouden alueilla, joissa kuplat todellisuudessa syntyvät, ei inflaatiota ole olemassakaan. Siellä on vain ”kasvua”."
>> Rahataloustotalitarismi inflaatiokäsitteen vääristämisenä kansantalouksien alistamiseksi taloususkonnollisten intressien toteuttamiseen - Tietoisesti!: Nykyistä monetaristista systeemiä luoneet pankkiiri- ja oligarkkieliitit ovatkin kaiken em. valossa luoneet järjestelmästä tahallaan sellaisen, että se on piilottanut inflatorisen rahatalouseskalaation pois näkyvistä, jolloin sen varjolla on voitu harjoittaa rahatalousekspansiota vapaasti kenenkään oleellisen huomaamatta ja ennen kaikkea irti kaikesta rajoittavasta kontrollista. Juuri siksi Glass-Steagall -laki haluttiin purkaa tietoisesti sitä varten vuonna 1999 ja siksi sen eteen tehtiin vuosikausia lobbaustöitä mm. FED:n silloisen pääjohtajan Alan Greenspanin promotoimana.
Rahatalouden rahaekspansio on ollut täten mahdollista kuvitella taloususkonnollisessa katsannossa rajoittamattoman "talouskasvun" lähteenä eli muka ns. "markkinatalouden liberalismina", koska rahatalousekspansio ei ole ilmennyt hälyyttävästi inflaation voimistumisena tarkoitushakuisesti vääristävien mittaustapojen takia, kun samalla inflaatiomanipulaatiot ovat koskeneet vain reaalitaloutta sen kytkemiseksi lähinnä vain rahatalousparasiitin toimintaa ohjaavaksi välineeksi; hullunkurisesti siis rahatalous ohjaa reaalitaloutta eikä reaalitalous ohjaa rahataloutta, kuten kuuluisi. Rahatalouden irtoaminen reaalitodellisuudesta imaginaariseksi toimijasubjektiksi hämärtää reaalitaloustarpeet ja -vaatimukset piiloon keskeisistä poliittisen ja julkisen hallinnon toimista.
Siksi kokoomusnuorten Susanna Koskikin on osaltaan voinut autuaan hölmönä kuvitella "markkinaliberalismin" olevan muka hyvä juttu.
Rahatalousekspansio on joka tapauksessa inflatorista, koska rahatalouden kasvaminen em. tapaan ristiriitaiseksi velkakuplaksi reaalitalouteen nähden tarkoittaa reaalitaloudesta elimellisesti riippuvaisen kansantalouden ostovoiman alenemista reaalitalousalasajossa; käytännössä se ilmenee juuri yhteiskuntien neofeodaalistamisena eli hyvinvointiyhteiskuntatoimintojen karsimisena rahataloustoimintojen hyväksi reaalitalouden toimintaa rajoittamalla sekä toisaalta tehostamalla kansantaloutta totalitaristisesti siltä osin kuin sen kuvitellaan liittyvän rahatalousekspansion ylläpitoon; kuntauudistus, halpa- ja "osallistava" eli pakkotyövoima, säästökuri, eläkeiän nostot, opintojen nopeuttaminen, julkisten palvelujen leikkaaminen jne.
Juuri siksi varallisuushyödykkeiden poisrajaaminen inflaation suorasta paljastumisesta onkin tahallista ja tarkoituksellista taloususkontohegemonian pönkittämistä rahatalousekspansion avulla; sen takia rahataloustoiminnoista on luotu kahdenlainen ihmiskunnan vastainen mekanismi:
Yksi: Ase kansallisvaltioperiaatteiden tuhoamiseksi pois yhteiskunnista rahataloustoiminnan kuvitteellisen ikuisen kasvun tieltä, jota nimitetään julkisivulla mm. "markkinaliberalismiksi".
Kaksi: Ase eliittihegemonian voimistamiseksi, koska eliitti hallitsee rahatalousekspansion luomista ja siksi em. perusteella aiheuttaa suoranaisina vaikutuksina yhteiskuntien alasajoa neofeodalismiin. Rahatalousekspansio on siis keino myös kontrolloida ja tyrannisoida väestöjä suunnitellusti etenkin tuloerokasvattamisena ja vallan keskittämisenä pois rahvaan ulottuvilta lähemmäksi rahatalousparasiitin ydintoimintaympäristöjä "markkinaliberalismin" helpottamiseksi; Suomessa mm. kuntauudistus ja Euroopan tasolla EU:n liittovaltiollistaminen sekä pankkiunioni. Kaikki nämä ovat neofeodaalistamisessa eliittihegemonian vahvistamisosaa.
Esa Leskinen: "Inflaatio koskee jostain syystä vain palkkojen ja kuluttajahintojen nousua. Ja kun inflaatiota vastaan kerran pitää taistella, niin työn hintaa lasketaan ja julkista taloutta sopeutetaan, mutta finanssitalous saa kaikessa rauhassa paisua ja luoda rahasta lisää rahaa ilman, että mikään mekanismi hillitsee sen laajenemista."
>> Rahataloustotalitarismi neofeodaalistavana politiikkana - Tietoisesti!: Rahatalous sisältöineen onkin siis selkeä eliittihegemoniallinen epäyhteiskuntamekanismi, jonka perusteluina on ainoastaan imperiaalinen laajeneminen ja kontrolloijiensa vallan kasvattaminen hyvinvointiyhteiskuntaperiaatteiden kustannuksella, jota puolestaan nimitetään julkisivulla siis "julkisen talouden sopeuttamiseksi" ja työmarkkinoiden kohtalona on siinä neofeodaalinen työn hinnan alentaminen kohti orjatyövoiman luomista ko. epäyhteiskuntaan.
Edellä kuvattu nykyisen monetarismin luonne ja rooli tahallisena poliittisena valuvikana ja inflaatiokäsitteen manipulointina on rahatalousekspansion vaatimaa imperialismia varten luotu diktatuuri. Se on siis aiheuttamassa mm. täällä Suomessa sitä, että työmarkkinoita ollaan sekä ajamassa irtisanomisin ja työpaikkojen vähentämisineen alas että samaan aikaan työmarkkinoita on alettu tyrannisoimaan vaatimalla pakko- ja halpatyötä eräänlaisena "säästökurina".
Ne ovat vain suoraa seurausta siitä, että rahatatalousekspansiota varten reaalitaloutta on alettu supistamaan rikki hyvinvointiyhteiskunta tuhoten, mikä on selkeästi vastoin kansallisvaltioperiaatteita ja siten maanpetoksellista myös Suomessa. Tulevaisuudessa tätä koko sotkua selvitettäessä kaikki osalliset tahot kuuluu saattaa vastuuseen tästä kaikesta, kuten moraalisena puhdistuksena sivilisaatiollisin keinoin kuuluu tehdä!
Siksi esim. pakko- ja halpatyön vaatimuksille ei ole olemassa nyt eikä milloinkaan tulevaisuudessa mitään moraalisia oikeutuksia - Ei mitään! Siksi mm. nekin neofeodaalistamiset ovat sellaista antihumaania toimintaa, joihin ei pidä suostua ollenkaan - Ei ollenkaan! Tämä koskee myös kaikkia muita neofeodaalistavia poliittisia ohjelmia!
Jos niihin suostutaan, niin se on pikkusormen vapaaehtoista antamista sille totalitarismikehitykselle, jota tämä rahatalousparasiittinen neofeodaalityrannia on luomassa. Sitten jossakin vaiheessa ilman sellaisen mörön pysäyttämistä ja tuhoamista pikkusormen lisäksi on menevä koko käsi ja kenties paljon muutakin, koska tällaisella vapautetulla taloususkontorahalla on kontrolloimattomana luonteenaan eskaloitua koko ajan pahemmaksi parasiitiksi ja neofeodaalistajaksi kaiken em. perusteella!...
Esa Leskinen: "Maailman bruttokansantuote on noin 74 biljoonaa dollaria. Sen verran arvoa maailman reaalitalous tuottaa vuodessa dollareissa laskettuna. Mutta vain parissakymmenessä vuodessa reaalitalouden kylkeen on syntynyt jättiläismäinen finanssitalous. Pelkästään niin sanottuja johdannaisia ostetaan ja myydään 1 700 biljoonalla dollarilla vuodessa. Niiden liikevaihto on siis yli 20 kertaa suurempi kuin koko maailman bruttokansantuote. Finanssitaloudessa rahaa luodaan suoraan rahasta, ilman, että tuotetaan mitään konkreettista, ja vain hyvin pieni osa tästä rahasta päätyy palvelemaan reaalista taloutta."
>> Rahataloustotalitarismi taloususkonnollisena hegemoniana!: Tuon finanssitalouden muodostuminen mainitulla tavalla äärimmäisen valtavaksi reaalitalouteen verrattuna mahdollistui lopullisesti nimenomaan Glass-Steagall -lain purkamisen takia, josta on juuri kulunut tuo parisenkymmentä vuotta. Siksi Glass-Steagall -reformin toteuttaminen nyt ensimmäisenä talouden tervehdyttämisohjelman askeleena on yksi erittäin tärkeä toimenpide pysäyttää tämä edellä kuvattu rahataloustotalitaristinen eskalaatio yhteiskuntien kaatumiseen neofeodalismiin!
Finanssitalouden rahan luonti rahasta on taloususkontoa puhtaimmillaan, koska se kuvittelee numeeristen arvojen olevan itseisarvo, joka muka määrää talouden tekemisen suunnat ja missä reaalitalouden toiminta on muka vain haittaavaa ja hidastavaa joutavuutta monelta osin; vain rahatalousekspansiota hyödyttävä reaalitaloustoiminta sallitaan, mikä ilmenee mm. korporatismina ja mahdollisimman kattavasti kaikenlaisen yhteiskuntatoiminnan tavarallistamisena ja numeerisen mittaamisen piiriin pakottamisena.
Mikäli tämä ei rahatalousekspansiota varten onnistu, on se osa yhteiskuntatoimintaa tuomittu neofeodaalistavan poliittisen ohjelman supistamis- ja leikkaamistoimenpiteiden kohteeksi; kokonaisihmisyydestä suodatetaan läpi suorittava, alistuva, sieluton ja tavarallinen ali-ihminen, sosiaalisista konstruktioista muokataan kontrolloitavaa ja virtaviivaistettua massaa ja yhteiskuntarakenne neofeodalisoidaan. Tässä kiteytyy taloususkonnon antihumaanisuus!
Esa Leskinen: "Tätä jättiläismäistä virtuaalirahakauppaa pyörittää vain noin 15 suurpankkia, joiden markkinaosuus on lähes 90 prosenttia. Nämä pankit ovat niin sanottuja SIFI-pankkeja (Systemically Important Financial Institution), mikä merkitsee sitä, että ne kaikki ovat jo etukäteen saaneet kotivaltioiltaan takuut siitä, että niiden tekemät mahdolliset tappiot sosialisoidaan suoraan veromaksajien piikkiin."
>> Rahataloustotalitarismi hierarkkisoituneena ja kartellisoituneena oligarkkieliittinä - Tahallisesti!: Kuvatunlaisen apparaatin luominen on tietenkin vienyt aikaa vuosikymmeniä ja siksi sitä varten on myös muotoutunut hierarkkisesti hyvin valtaisa ja globaalisti kattava eliittihegemoniallinen kartellisysteemi, joka on voinut kulissien takana valtapyramidin huipulta käsin ohjailtuna muodostua systemaattisesti tämänlaisen talouskoneiston pohjaksi mm. näiden mainittujen n. 15 suurpankin globaalisysteeminä.
Tämänlainen kartellisoituminen on vaatinut myös hegemoniallista yhtenäistämistä kaikissa yhteiskunnan toiminnoissa mahdollisimman monen valtion kesken ja tämä prosessi on ollut edelleen jatkumassa julkisivun nimellä "globalisaatio". Sekin on ollut hyvin pitkälti tietoisen tahallaan luotu operaatio, missä juuri kansallisvaltioiden systeemit ja periaatteet ovat olleet lakkauttamisen kohteena rahatalousekspansiota palvelevien unioneiden ja vallankeskittämisen hyväksi. Esim. Syyria ja ennen sitä Libya eivät ole suostuneet tähän ja ovat olleet siksi suurelta osin länsi-imperialismin militaristisen aggression kohteena.
Sitä varten on myös perustettu EU ja euro, jotka olivat jo 1950 -luvulta saakka tietoisesti tällaista taloususkonnollista systeemiä varten projektisoidut imperiaalirakenteet. Julkisivulla tämä kaikki on myyty rahvaalle salakavalasti "rauhan", "luovan yhdentymisen" ja "väistämättömän kansainvälistymisen" varjolla.
Kulisseissa ylin ohjaava pankkiiri-oligarkki-monarkkieliitti on kuitenkin koko ajan tiennyt, mikä on ollut tämän Uutena maailmanjärjestyksenäkin tunnetun projektin todellinen päämäärä tuona kuvattuna rahataloustotalitaristisena neofeodaalistamisena, mutta matkan varrella projektia ovat hyväuskoisesti toteuttaneet vuosikymmenien ajan valtaisa määrä valveutumattomia, harhautettuja ja sokeita ko. eliitin asiamiehiä. Siksi kaikkea tätä antihumaania järjestelmää on voitu luoda tavallaan kirkkaassa päivänvalossakin monien katseiden alla.
Aivan viime vuosina on ollut onneksi muutoksen aika käsillä tai ainakin alussa, koska Internetin ja sosiaalisen median luomat foorumit ovat antaneet väestöille mahdollisuuden ennen näkemättömään valveutumiseen ja näistä asioista perille pääsyyn. Monta suurta ongelmaa on kuitenkin edelleen siinäkin edessä, kuten näiden asioiden ymmärtämistä vaikeuttavasta kognitiivisen dissonanssin välttelystä johtuvat projektiiviset tiedonhyljinnät osoittavat ja kuten siihen osaltaan liittyen totunnaisista opillisista harhaisuuksista luopumisen vaikeus lannistaa...
Esa Leskinen: "Suuret ylikansalliset pankit toimivat kuin jättimäiset kartellit, jotka harrastavat avoimesti rikollista toimintaa – manipuloivat korkokursseja, pesevät huumerahoja, ketjuttavat roskalainoja niin monimutkaisiksi härveleiksi, että ne saadaan näyttämään priimalaadulta. Ne eivät kuitenkaan yleensä joudu tästä minkäänlaiseen oikeudelliseen vastuuseen, vaan korkeintaan maksavat taseisiinsa nähden naurettavan pieniä sakkoja."
>> Rahataloustotalitarismi rikollisena ihmiskunnanvastaisuutena - Tietoisesti!: Tämän taloususkonnollisen ja imperiaalisen systeemin sallittu vapaus on saanut voimansa toistaiseksi mm. juuri siitäkin, kun sen radikaaliin häikäilemättömyyteen ei olla voitu uskoa ja sen erittäin laajamittaista globaalia ulottuvuutta ei ole kyetty havaitsemaan tavanomaisilla / totunnaisilla talous- ja yhteiskuntakäsitteillä (Mm. tuo vääristetty inflaatiokäsite). Paljolti sen takia ko. systeemi on melko rauhassa voinut näihin päiviinkin saakka toteuttaa imperiaalista ja taloususkonnollista missiotaan.
Sen piiriin onkin kertynyt kaikkien aikojen suurin rikollisvyyhti, jonka käyttövoimaa on ollut juuri rahatalousekspansio ja suojanaan väestöjen ymmärtämättömyys. Asiantilan vakavuudesta huolimatta vain hyvin vähän onkin tehty toistaiseksi ko. systeemin lakkauttamiseksi, vaikka haitat reaalitaloudelle, hyvinvointiyhteiskunnalle, kansallisvaltioperiaatteille sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutukselle ovat jo hyvin pitkälle edenneitä sellaisen takia.
Esa Leskinen: "Johdannaismarkkinoita ei niiden nykyisessä mielessä ollut 30 vuotta sitten edes olemassa, mutta tänään maailman koko reaalinen tuotanto on vain kärpäsen surinaa verrattuna johdannaisissa liikkuviin rahamääriin. Tätä vasten ei liene kovin vaikea ymmärtää, miksi kansantalouksia – eli meidän kaikkien elämää – on alettu johtaa finanssitalouden eikä kansalaisten tarpeiden mukaan."
>> Rahataloustotalitarismi eliitti-imperialismina kartesiolaisen paradigman hajoamisprosessissa!: Kansalaisten tarpeet ovat historiassa toteutuneet toistaiseksi parhaiten juuri kansallisvaltioperiaatteiden kautta, joiden syntymekanismi on perustunut Renessanssista alkaneeseen ja Valistuksen ajan jalostamaan länsimaisen / eurooppalaisen ihmisen individuaalikehitykseen - Yksilöllistymiseen. Sen yhteisötason projektiota kansallisvaltiokehitys on juuri ollut:
Projektiossa yksilökehityksen puolella ovat toteutuneet yksilövapaudet ja -oikeudet sekä demokratia ja yhteisökehityksen puolella empirismi, luonnontieteet, tekniikka ja teollinen hyvinvointi. Koko projektioparin kehittymisen mahdollisti länsimaisen ihmisen ajatushistoriassa kartesiolaisen paradigman syntyminen, missä Yksilöminuus eriytyi, ja vastaavasti ulkomaailma, todellisuus, Objektivoitui.
Tuo finanssitalous eli kuvattu mekanismi rahatalousekspansion eskaloitumisena neofeodaaliseksi totalitarismiksi on ollut tämän kartesiolaisen paradigman tuhoutumisen symboli talousjärjestelmän tasolla: Siinä on tapahtunut yhtäältä empirismin, luonnontieteiden, tekniikan ja teollisen hyvinvoinnin hylkäämistä juuri rahatalousparasiitin hyväksi ja toisaalta yksilövapaudet ja -oikeudet sekä demokratia ovat olleet toteutuksiltaan alasajettavina samasta syystä.
Tämä kuvastaa juuri sitä, kuinka em. rahatalousekspansio on kaapannut autonomisena toimijasubjektina roolin yhteiskuntaperiaatteiden järjestämiseksi vinksalleen omien sairaiden ja mahdottomien intressiensä maksimoimiseksi. Siinä kartesiolaisen paradigman jäsentämä maailmankuva pirstoutuu sivilisaatioperikatoon, koska rahatalousekspansiota ei niinkään kiinnosta kansantalouden toimintakyky empirismin, luonnontieteiden, tekniikan ja teollisen hyvinvoinnin mahdollistamana, vaan oma paisuminen itseisarvoisena taloususkontona, jonka on muka tarpeen vaatiessa alasajettava kansantalous omaksi turvakseen. Ja se tarve on ilmiselvästi tullut esiin!
Kartesiolaisen paradigman tuhon generaattorina on pohjimmiltaan kuitenkin yksilöllistymiskehityksen kriisiytyminen yli-individuaaliin sokeuteen, missä länsimaisen ihmisen rappiokehitys on konkretisoitunut yksilön ymmärtämiskyvyn hämärtymisenä käsittämään yhtäältä juuri empirismin, luonnontieteiden, tekniikan ja teollisen hyvinvoinnin erittäin tärkeitä rooleja luoda hyvinvointiyhteiskunnalle peruspuitteet.
Toisaalta yli-individuaalisti sokea ihmismieli ei käsitä, kuinka yksilövapaudet ja -oikeudet sekä demokratia mahdollistuvat kunnolla ainoastaan sellaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, joka kykenee yhteisöllisin eli kansallisvaltiollisin periaattein ja reaalitalouden avulla ohjailtuna turvaamaan riittävän perusturvallisuuden ja edistyksellisyyden ilmapiirin.
Yli-individuaalisti sokea ihminen ei myöskään tajua, että hyvinvointiyhteiskunnan on täytettävä systeemitasolla riittävästi kasvavia energeettisyys- ja väestöntiheysvaatimuksia, jotta sellaisen parista voi tulla riittävä määrä neroja, taiteilijoita, tuotannollista työvoimaa ja luovia ideoita. Nerot, taiteilijat, tuotannollinen työvoima ja luovat ideat ovat nimittäin empirismin, luonnontieteiden, tekniikan ja teollisen hyvinvoinnin rakentamiselle sekä henkiset että materiaaliset puitteet, josta ainoastaan syntyy edistys ja rakenne hyvinvointivaltiota varten.
Sen rahatalousekspansiota kontrolloivat eliitit tietävät ja he tietävät myös sen, että siksi nerojen, taiteilijoiden, tuotannollisen työvoiman ja luovien ideoiden kontrollointi ja nykytilanteessa vähentäminenkin on heille askel sitäkin kautta ajaa alas reaalitaloutta ja hyvinvointiyhteiskuntaa, koska muutoin kontrolloimaton väestön edistys ja valveutuminen riistää mukamas rahatalousekspansiolta elintilaa.
Eliitti mieltää siksi, että on myös paras promotoida väestönkontrollia ja -vähennystä, mihin soveltuvat hyvin pelottelut mm. ilmastonmuutosalarmismilla. Siksi sekä rahataloustoimintaa että tällaista viherfasismia viljelevien Agenda 21 -tyyppisten organisaatioiden menetelmiä ovat ylhäältä alaspäin ohjanneet samat valtapyramidin ylimmät eliittiryhmittymät hyväuskoisen tietämättömine asiamiehineen.
Niinpä olemme joutuneet havaitsemaan, kuinka edellä kuvatun kunnollisen yhteiskuntaymmärryksen tilalle on astunut nykyajassa vakavalla tavalla pinnallisten ja harhaisten opillisuuksien mukaan toimiminen, josta juuri talousjärjestelmän esimerkkinä ovat uskomukset vaikkapa tuon Milton Friedmanin kaltaisiin oppeihin ja listaa voidaan jatkaa tässä mielessä myös Adam Smithin ja John Maynard Keynesin sellaisilla teeseillä, jotka ovat omiaan olemaan opillisia rakenteita rahatalousekspansiollisen "talouskasvun" kuvittelemiseksi harhaisesti kansantalouden parantajana ja "markkinaliberalismina".
Tämä pinnallisten ja harhaisten opillisuuksien mukaan toimiminen kattaa lisäksi myös sellaiset poliittiset ismit, joiden puutteina kartesiolaisen paradigman hajoamisen takia ovat mm. kaventunut näkemys kokonaiskuvasta, yksityiskohtiin liika tuijottaminen muun kustannuksella, kyvyttömyys nähdä yhteyksiä hyvää tarkoittavassa mielessä ja siten helpon paradoksaalisesti taantuminen pahan hyväksi sekä omantunnonetiikallisen yhteishyvällisyyden korvaaminen normimoraalisella tyrannialla ja ryhmävahvistautumisella pinnallisten oppillisuuksien mukaan.
Nämä ovat siis kaikki em. kartesiolaisen paradigman hajoamisilmiöitä länsimaisen ihmisen yli-individuaalissa sokeudessa ja ne ottavat ilmiasunsa mm. ääripoliittisina liikkeinä, kuten äärivasemmiston tai äärioikeiston tapauksissa ilmenee; esimerkkinä vaikkapa Kreikan Kultainen aamunkoitto -puolue. Ne ottavat ilmiasunsa myös alarmistisina ympäristöliikkeinä, missä esimerkkinä on ilmastonmuutoksen vastustamisen muotoutuminen opilliseksi ääriliikkeeksi.
Kaikki nämä ovat hyvin helppoa hyväksikäyttö- ja harhaanjohtamismateriaalia rahatalouseliitille juuri siksi, koska niiltä puuttuu kunnollinen käsitys hyvinvointiyhteiskunnan em. periaatteista, mikä vaatii juuri sekä yksilöllistä että kollektiivista kykyä kokea kartesiolainen paradigma humaanina edistyksenä; optimaalinen yksilöllinen eriytyminen ja objektivoituva ulkomaailma ihmisen mielessä tuottaa parhaimman mahdollisen projektin ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen organisointiin mm. juuri ekonomiana, kun se kykenee luomaan käytäntöön harmonisesti sekä yksilövapaudet ja -oikeudet sekä demokratian yksilöllistymisen puolella että empirismin, luonnontieteet, tekniikan ja teollisen hyvinvoinnin yhteisöllisellä puolella!
Mikään ismi tai alarmismi ei sellaista tuota, koska ne ovat ko. humaaniin edistykseen verrattuna rappiota ja vääristävät yhteiskuntakehitystä etenkin nykyisessä rahataloustotalitaristisessa eliittihegemoniassa epävakaan kaoottiseksi ja alttiiksi romahtamaan antihumaaniin ja neofeodaaliseen totalitarismiin!
Esa Leskinen: "Kaikki puhe inflaatiosta ja sen vastaisen taistelun tärkeydestä on täysin merkityksetöntä niin kauan kuin inflaatiolukuihin ei lasketa mukaan varallisuushyödykkeiden arvonnousua. Niin kauan kuin kuplat saavat syntyä finanssitaloudessa vapaasti, ilman että niitä lasketaan inflaatioksi; niin kauan kuin palkkoja, joiden nousu taas lasketaan inflaatioksi, painetaan alas; niin kauan taloutemme on tuomittu tuloerojen kasvuun, finanssisektorin yhä suurempaan paisumiseen ja jatkuvasti toistuviin kriiseihin, joiden varjolla puolestaan tehdään yhä uusia leikkauksia julkiseen talouteen, ikään kuin julkinen talous olisi kriisien perimmäinen syy."
>> Rahataloustotalitarismi varallisuushyödykkeiden korostamisena hyvinvointiyhteiskunnan alasajoksi - Sokeasti!: Julkisen talouden syyllistäminen on tässä tapauksessa siis vain periaatteellinen häränpylly rahatalousparasiitin vapauttamiseksi kaikista syyllisyyden taakoista, jotta se voisi toimia edelleenkin kuvatulla tavalla eliittihegemonian pönkittäjänä ja hyvinvointiyhteiskunnan tuhoajana.
Tätä ei voi toistaa liikaa: Varallisuushyödykkeiden ylikorostaminen "talouskasvuna" on monetarismissa ratkaiseva ajatusvirhe, jonka vapauttaminen toimimaan kontrolloimattomana on kansantalouksia neofeodaalistavaa rahataloustotalitarismia. Kansallisvaltioiden alasajo tapahtuu sen piirissä juuri reaalitalouden toimintojen kaappaamisena rahataloustoiminnan kustantajaksi, missä julkisen talouden syyllistämisprojekti on plutokraattista rappioittamista ja julkisen hallinnon valjastaminen toteuttamaan tätä projektia rahatalousekspansion vaatimalla tavalla on fasismia. Siinä konkretisoituu kansallisvaltioperiaatteiden tuhoaminen taloususkonnon intressien tieltä pois.
Esa Leskinen: "Sanotaan se nyt vielä kerran: taloutemme kriisiytymisen syy ei ole julkisen sektorin kustannusten nousu, vaan globaalien finanssimarkkinoiden paisuminen yli kaiken ymmärryksen sekä keskuspankkien tarve pönkittää näitä koko ajan romahtamassa olevia virtuaalisia markkinoita painamalla yhä lisää halpaa rahaa niiden käyttöön. Järjestelmä on kieltämättä nerokas: tapahtui mitä tahansa, finanssisektori pulskistuu ja julkinen sektori ohenee."
>> Rahataloustotalitarismi rahan käyttämisenä imperiaaliaseena - Tietoisesti!: Julkisen sektorin manipuloiminen onkin rahataloustotalitarismin keskeinen iskukohta, jota kautta länsieliitin imperialistinen ja väestönkontrollinen agenda pyrkii toteuttamaan dystooppista maailmanherruuttaan kansallisvaltioiden tuhoamisena. Julkinen hallinto eli mm. juuri valtioiden parlamentit ja eduskunnat on siksi ostettu / harhautettu mukaan tähän taloususkonnolliseen peliin, missä tarkoituksella talouspuhettakin on vääristetty niin, että "talouskasvun", "markkinoiden" ja "inflaation" käsitteet ovat yhtäältä täysin hämärretyt kollektiivisen ymmärryksen puitteista ja toisaalta ne ovat tehokkaasti väärin käytettyjä rahatalousekspansion hyväksi reaalitalouden ja hyvinvointiyhteiskunnan tuhoisalla kustannuksella - Tietoisesti em. tapaan!
Kuten yllä todettiin: Talouskasvu tarkoittaa entistä enemmän samaa kuin rahatalousekspansio, markkinat tarkoittavat korostuvasti samaa kuin kansallisvaltioiden ja yhteishyvän tuhoaminen rahatalouden hyväksikäyttöalustaksi ja inflaatio on manipuloitu koskemaan yhä piilotetummin vain kansantalouden reaalitalousosaa, jotta rahatalousmanipulaatioilla voidaan iskostaa eliitin omat vääristymänsä ja tappionsa hyvinvointiyhteiskunnan maksettaviksi moraalittomasti ja vailla oikeutusta.
Esa Leskinen: "Vaikka Euroopasta leikattaisiin pois koko julkinen sektori, kaikki palvelut poistettaisiin ja ihmiset jätettäisiin täysin oman onnensa nojaan, markkinat olisivat silti ”hermostuneet”. Niillä olisi silti liikaa virtuaalista rahaa, joka on tulevaisuudelta otettua velkaa uinumassa aikapommina pankkien taseissa. Rikkaiden pitäisi edelleen rikastua lisää, koska muutenhan he alkaisivat köyhtyä. Pankit tarvitsisivat edelleen lisää halpaa rahaa saadakseen aikaan uutta kasvua."
>> Rahataloustotalitarismi toivottomana harhaisuutena eliittihegemonian säilyttämiseksi - Sokeasti!: Villeimmissä rahatalousekspansion dystopioissa joku voisi ehkä kuvitella, että toimivin talous on pelkästään rahataloutta ilman reaalitalouden taakkaa. Jotkut tämän systeemin luoneista liikepankeista ja oligarkkikartelleista itse asiassa taitavatkin toimia jo sillä periaatteella, vaikka käytännössä se ei koskaan onnistu.
Esa Leskinen: "Vain nykyisen järjestelmän purkaminen, varallisuusarvojen nousun laskeminen mukaan inflaatiolukuihin ja finanssiteollisuuden voimakas sääntely ovat pysyvä tie ulos kriisistä. Avustuspaketteja ja rahan painamista tarvittaisiin edelleen, mutta toimien tulisi pankkien sijaan kohdistua suoraan valtioihin ja niiden reaaliseen talouteen, joka myös tuottaa todellista kasvua ja työpaikkoja."
>> Rahataloustotalitarismin lakkauttaminen on täten ihmiskunnan tärkeimpiä ja kiireellisimpiä tehtäviä! - Pakosti ja välttämättömästi!: Yllä mainitun perusteella onkin selvää, että moisen systeemin lakkauttaminen on pakollista, jotta länsimainen sivilisaatio säilyy. Yllä mainitut "varallisuusarvojen nousun laskeminen mukaan inflaatiolukuihin" ja "finanssiteollisuuden voimakas sääntely" toteutuvat ottamalla globaalisti käyttöön Glass-Steagall -reformi, mikä ensinnäkin jakaa pankkitoiminnat erilleen talletuspankkitoimintaan ja investointipankkitoimintaan.
Toisekseen se lakkauttaa mahdollisuuden vivuttaa pankkitalletuksia johdannaisintrumenteiksi, joka puolestaan rajoittaa investointipankkitoiminnan nykyisestä monisataakertaisesti pienemmäksi ja siten samassa suhteessa vähemmän haitalliseksi. Rahatalouden imaginaarinen varallisuushyödykepeli on täten kielletty ja rahataloudellinenkin kierrossa oleva raha on siten valjastettu takaisin myös inflaatiomittareiden piiriin.
Glass-Steagall -reformi on täten systeemitason korjausliike kansallisvaltioperiaatteena ja ensimmäisenä oligarkian ja rahatalousekspansion lakkauttamistoimenpiteenä se takaa mahdollisuuden toteuttaa rahajärjestelmän reformeja palvelemaan yhteishyvää eli fyysistä ekonomiaa virtuaaliekonomian sijaan.
Lisäksi rahan luominen kiertoon on palautettava kansallisvaltioiden itsensä hallittavaksi, missä lainojen luottoa käytetään reaalitalouden ja yhteishyvällisen toiminnan parantamiseksi eikä rahatalouden itsensä kasvattamiseksi itseisarvona; luotolla kannustetaan sellaiseen tuotannolliseen ja luovaan toimintaan, joka oman kasvunsa kautta toteuttaa velkojen lyhennysten lisäksi fyysisen varallisuuden nousua, mikä puolestaan on pohja uudelle vastaavalle prosessille parantumiskierteenä. Näin yhteiskunta saa yhteishyvää kasvattavaa ja edistyksellistä - toiveikasta ilmapiiriä kohottavaa voimaa.
Korkojen roolia on supistettava / poistettava, jolloin lainojen luotto palautuu entistä paremmin kasvavana hyvinvointina yhteiskunnan käyttöön reaalitalousprojektien kautta.
Empirismin, luonnontieteiden, tekniikan ja teollisen hyvinvoinnin periaatteellinen asettaminen ekonomisen toiminnan keskiöön hyvinvointiyhteiskunnan luomiseksi ja ylläpitämiseksi toteutuu tässä mallissa. Samalla rahatalous on kontrolloituna alistettu palvelemaan reaalitaloutta. Näin kansantalouden kuuluu toimia talousjärjestelmänä!
Kiteytetysti on siis pakko toimia siten, että rahatalous alistetaan toimimaan kansantalouksien ehdoilla eikä päin vastoin! Rahatalousekspansiona tapahtuva "talouskasvu" lakkautetaan, mutta reaalitalouden kehittäminen on osattava nähdä kansallisvaltioperiaatteellisena talouskasvuna, joka merkitsee kansantalouksien parantamista toimimaan entistä paremmin hyvinvointiyhteiskunnan yhteishyvällisten tavoitteiden mukaan ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta antientrooppisesti eli koostavasti organisoimalla.
Vasta tällaista kokonaisorganisointia voidaan kutsua ekonomiaksi. Kaikki nykyversio "ekonomiasta" on lähinnä vain plutokratiaa eikä ekonomiaa.
Tämän lisäksi ihmisten ymmärryksen ja valveutumisen tason on kuitenkin myös kasvettava paljon lisää, koska hyvinvointiyhteiskunnan toteuttaminen tällaisen terveen ekonomian avulla vaatii myös sitä, että kollektiivisessa ymmärryksessä etenee riittävästi kartesiolaisen paradigman luomat mahdollisuudet kehittyä sekä ihmisenä että yhteisönä; on yhtäältä ymmärrettävä sosiaalisten konstruktioiden ja yhteiskunnallispoliittisen sisällön kauttakin, että hyvinvointiyhteiskunta vaatii toteutuakseen ehdottomasti reaalitaloudellisesti toimivan luovan koostumuksen empirismiä, luonnontieteitä, tekniikkaa ja teollista hyvinvointia.
Sen luominen käytännössä vaatii puolestaan sitä, että yksilövapaudet ja -oikeudet sekä demokratia turvaavat poliittisina periaatteina yksilöiden toimimisen luovasti ja vapaasti yhteishyvällisyyden ja sitä kautta itsensäkin hyväksi. Samalla on turvattava sopiva väestön kasvu systeemipohjaisena vaatimuksena hyvinvointiperiaatteiden käytännön luomiseksi. Liikakansoitusmyytistä on siten luovuttava!
Näillekin on toisaalta myös vaatimuksena se, että länsimaista ihmistä vaivaavasta yli-individuaalista sokeudesta parannutaan, jotta balanssi yhteisöllisyyden ja yksilöiden välillä muodostuu hedelmälliseksi. Silloin ymmärrys entisestään parantuu siitäkin, että nykyinen talousjärjestelmä ja varsinkin sen rahataloudellinen "markkinaliberalismi" on täysin epäkelpo minkään sivistyneen yhteiskuntajärjestyksen osaksi. Ainoastaan barbariat / plutokratiat / imperiumit voivat kuvitella "markkinaliberalismin" muka hyväksi asiaksi.
Tämänlainen valveutumisen prosessi on äärimmäisen vaikeaa saattaa käyntiin nykyisessä ajatushistoriallisessa vaiheessa, koska mm. koulutusjärjestelmämme ei tue sitä ja opetuksen lisäksi julkisessa keskustelussa ei ole tarpeeksi työkaluja edesauttaa puhetta ja mielipiteenvaihtoa valveutumisen etenemiseksi. Sen sijaan sellainen julkinen keskustelu on mediassa yhä liikaa syrjäytetty vääristävän propagandan, pinnallisen yhteyksiä ja kokonaisuuksia ymmärtämättömän opillisuuden sekä tajunnan tiloja turruttavan viihteen yli- ja rappiotarjonnan tieltä pois.
Edellä mainitut ajatusvirheet pesivät edelleen mm. juuri ekonomian ja yhteiskuntatieteiden opetuksessa ja lisäksi yliopistot - korkeakoulut on nykyään valjastettu rahataloustotalitarististen tavoitteiden yhdeksi vaalijaksi, kuten Aalto-yliopistona tunnettu rakenneuudistus osoittaa täällä Suomessa.
Siispä yliopisto- ja korkeakouluopetuksen on karsittava nämä haitat pois ja ryhdyttävä luomaan sellaista parempaa opetusta, joka tähdentää empirismiä, luonnontieteitä, tekniikkaa ja teollista hyvinvointia keskeiselle roolille sivilisaation turvaamiseksi jatkossakin.
Humanististen tieteiden ja julkisen hallinnon on samalla osattava roolittaa yksilövapaudet ja -oikeudet sekä demokratia keskeisiksi periaatteiksi sosiaalisten konstruktioiden järjestämisessä kansallisvaltioperiaatteiden mukaan ja niiden käytännön toteutuksen jatkokehittämistä varten.
Lisäksi taiteellisen ja luovan toiminnan tähdentäminen osana sivilisaatiota on huomioitava niiden korottamisena samalle ja nimenomaan yhteiselle antientrooppisen luovuuden tasolle empirismiä, luonnontieteitä, tekniikkaa ja teollista hyvinvointia hyväksi käyttävien fyysisen ekonomian osa-alueiden kanssa; siten esim. insinööri, kirjailija, lääkäri, opettaja, biologi, maisema-arkkitehti, maanviljelijä, pankkiiri, ekonomisti, taidemaalari, muusikko, kosmologi, journalisti, lumenauraaja, asfalttimies ja postimies toimivat saman päämäärän puolesta >> Entistä parempi hyvinvointiyhteiskunta.
Julkiseen keskusteluun on saatava näitä teemoja kattavia puheenvuoroja ja mielipiteenvaihtoa rakentavasti ja valveuttavasti.
Esa Leskinen: "Historia kohteli Milton Friedmania täsmälleen samoin kuin kaikkia muitakin utopisteja. Markkinatalous ei ole tehnyt vaikkapa Kiinasta vapaata länsimaista demokratiaa, kuten Friedman ennusti, vaan uudenlaisen totalitaristis-kapitalistisen yhteiskunnan, joka on täällä jäädäkseen. Kiina muuten on ainakin talousguru Björn Wahlroosin mukaan tämän hetken tehokkain ja tuottavin yhteiskuntamalli, josta olisi syytä ottaa lännessäkin oppia. Joskin useimpien analyytikkojen mukaan myös Kiinan velkarahalla luotu talouskupla lähestyy parhaillaan puhkeamistaan."
>> Rahataloustotalitarismia edesauttaneet "ajattelijat" ja "tiedemiehet" tärkeinä propagandisteina ja lobbareina taloususkonnon kehittymisessä totalitarismiksi - Suunnitellusti!: Näiden länsieliitin promotoimien / hyväksi käyttämien talousutopistien markkinataloudelliset teesit eivät siis olekaan mitään yhteishyvällistä tai kansantaloudellisesti edistyksellistä ekonomiaa, vaan harhaisia opillisuuksia, joita on kätevä käyttää rahataloudellisten intressien maksimoimiseen ja manipulointiin. Aivan selkeästi niiden hyväuskoisesta ja sokeasta noudattamisesta on aivan liian helposti seurauksena plutokratiaa, neofeodalismia, fasismia ja sanalla sanoen siis "totalitaristis-kapitalistista yhteiskuntaa" väärän rahajärjestelmän mahdollistaessa sitä käytännössä.
EU:n ja euron olemassaolo, "Too Big To Fail" -pankit, neofeodaalistavat poliittiset ohjelmat ja reaalitalouden alasajo ovat siitä konkreettiset todisteet.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment