Viikon 39 kasvivalokuva: Hokkaidonvaahtera (Acer japonicum)

Kirkkaan ruskansa alussa ollutta hokkaidonvaahteraa (Acer japonicum) kuvattuna perjantaina 27.9.2013 Helsingin Meilahden arboretumissa.


Syksyn ruska on alkanut etenemään Etelä-Suomessa tämän ko. viikon aikana jo varsin hyvin kirkkaisiin sävyihin, vaikka se onkin ollut aikataulultaan keskimäärin vähän myöhässä. Tällaisessa ruskakauden alkuvaiheessa etenkin punaiset ja oranssit värit kirkkaina ovat sekä parhaimmillaan että yleisimmillään ja niitä tuottavat mm. monet vaahteran suvun lajit, kuten hienoimmillaan tämä esiteltävä hokkaidonvaahtera (Acer japonicum).

Hokkaidonvaahtera on kotoisin Japanista, kuten sitä tunnetumpi, koristekasvina suositumpi ja paljon samannäköinen japaninvaahtera (Acer palmatum). Tämä esiteltävä laji kasvaa luonnonvaraisena tuoreissa ja runsasravinteisissa lehti- ja sekametsissä Honsun, Hokkaidon ja Kuysun saarilla, mutta myös Etelä-Koreassa. Niillä seuduilla se voi kasvaa yleensä 5 - 10 m korkeaksi pienehköksi puuksi. Täällä Suomessa laji on talvenarka ja sitä voidaan kasvattaa lähinnä vain menestymisvyöhykkeiden I ja II suotuisilla kasvupaikoilla. Täällä laji jää arkuuttaan yleensä vain 2 - 5 metriä korkeaksi ja on leveän pensasmainen.

Ruskansa puolesta hokkaidonvaahtera on kuitenkin yksi erinomaisimmista puu- / pensaslajeista; lehtiensä hyvin kirkkaat syysvärit ovat lähes aina punaisia ja oransseja myös varsin varjoisilla kasvupaikoilla, mikä on Suomen vähävaloista syksyä ajatellen erinomainen ominaisuus. Ruska alkaa tällä lajilla yllättävän varhain eteläiseksi puuksi; jo syyskuun alkupuolella häilyvänä, jolloin sävyt ilmaantuvat tumman violetteina / purppuraisina. Kirkasta ruskavaihetta kestää syyskuun lopulta pitkälle lokakuuhun, missä eri yksilöt voivat olla vaahteroille tyypilliseen tapaan varsin eriaikaisia ruskassaan. Varhaiset yöpakkaset saattavat keskeyttää ruskan etenemisen lehtien ruskeaksi paleltumiseen. Tämänkertainen erittäin paljon etuaikaistunut kasvukausi todennäköisesti on virittänyt tätä lajia ruskan alkuun normaalia vähän hanakammin.

Hokkaidonvaahteran lehdet ovat toki hyvin koristeellisia myös koko muun kasvukauden ajan, koska ne ovat kauniisti sormiliuskoittuneet pyöreähköissä lehtilavoissaan. Niiden läpimitta on 7–15 cm ja liuskoja on tavallisesti 9–13; pienimmissä lehdissä vähemmänkin. Lehdet puhkeavat toukokuun alkupuolelta alkaen vaaleanvihreinä ja karvaisina aluksi pitkiksi venyvistä punertavista silmuista. Lehdet saavuttavat täysikoon kesäkuun alkupuolelle mennessä ollen kesäväritykseltään melko raikkaan vihreitä.

Lajin kukinta sattuu lehtien puhkeamisensa noin hiirenkorva - puolikokovaiheeseen toukokuun loppupuolella. Kukat ovat melko huomaamattomia vaaleanvihreiden nuorten lehtien seassa kaukaa katsottuna, mutta pikantisti kukkien teriöissä on myös tummahkoa violettia - purppuraa väriä.

Kukista muodostuu pian vaahteroille tyypilliset siivekkäät kaksilohkoiset pähkylähedelmät, mitkä tällä lajilla roikkuvat lehtien alapuolella huomaamattomina rykelminä. Suomen oloissa tämä hedelmämuodostus saattaa olla heikkoa - olematonta, mutta itse en ole vielä kohdannut riittävän vanhoja / isoja lajin yksilöitä sitä tutkiakseni, kun lajin viljelykokeileminen on vielä uutta ja harvinaista.

Istutuspaikoiksi lajille kannattaa varata lämmin sija, mutta se ei välttämättä tarvitse aurinkoisinta mahdollista valo-olosuhdetta; puu / pensas viihtyy aivan hyvin myös puolivarjoisella paikalla esim. ylispuuston alla, mikä on hyvä hallasuojakin. Liian syvässä varjossa (Kuten rakennusten pohjoisseinustoilla) lajin kehitys voi toisaalta jäädä kesän aikana liian vajaaksi talveen valmistautumisen suhteen. Laji pitää siis myös ravinteikkaasta ja tuoreesta kasvualustasta. Lajia kannattaa istuttaa mieluummin usean yksilön ryhminä kuin vain yhden kappaleen yksittäisistutuksena, koska laji on talvenarka (monesta on säilymään pitkään hengissä ainakin joku / jotkut) ja etenkin nuorena sen oksisto voi olla harvaa, missä useat yksilöt korjaavasti runsastuttavat ryhmänä lehvästövaikutusta.

Esteettisessä katsannossa huomio kiinnittyy eniten tietenkin lajin ruskaan, mikä kannattaa ottaa huomioon istutussommitteluissa; lajia kannattaa ottaa esille niin, että se on ruska-aikana hyvin katseenvangitsijan roolissa, kuten väylien varsilla / paraatipaikoilla / aukeiden alueiden reunoilla. Laji sopii joka tapauksessa niin yksityisiin kuin julkisiin puistoihin - pihoihin, missä tiettyihin paikkoihin halutaan kaunislehtistä korostusta.

Lajin ruska hyvin voimakkaan punaisena toimii vielä kesäasuissa oleville muille puu- ja pensaslajieille oivallisena vastavärikontrastina; hokkaidonvaahteran suhteellisen varhainen ruska takaa sen, että viljeltyjen lajien joukossa on silloin vielä ruskaansa aloittamattomiakin lajeja, kuten monet atsaleat (Yllä olevassa kuvassa taustalla). Havupensaiden ja -puidenkin sekä alppiruusujen (Rhododendron sp.) seurassa pätee toki sama. Punainen ruska loistaa hyvin myös tummia pintoja vasten; rakennusten seinustat ja muurien vieret. Samaan aikaan punaisessa ruskassa olevien lajien kanssa saadaan hyvää lähiväriharmoniaa, jos värisävyissä on kuitenkin jokin erottava hienovarainen juju; esim. toinen taipuu ruskeaan tai kellertävään suuntaan.

Keväällä lehtiensä vaalea vihreys on esim. havupensaiden tummuuden kanssa kaunista harmoniaa. Hokkaidonvaahteran kukinta tosin on sen verran vaisua, että vain läheltä tarkasteltuna se on esteettisesti kiinnostavaa. Kesällä lajin kauniisti liuskoittuneiden lehtien aiheuttama lehvästötekstuurinsa sopii kontrastoitavaksi vaikkapa ehytlehtisten lajien kanssa.

Hokkaidonvaahtera ei ole ollut Suomessa juurikaan tunnettu aikaisemmin, mutta viime aikoina sitä on alkanut ilmestymään mm. tällaisiin puukokoelmiin; paljon on vielä lajin eteen tehtävä sen yleisempää viljelyä varten. Lajista on olemassa lehdiltään vaihtelevia viljelylajikkeita, muttei läheskään yhtä paljon kuin em. tunnetumman japaninvaahteran (Acer palmatum) parissa, mistä on olemassa jopa satoja eri lajikkeita!

Tässä on lopuksi kuvallisia listauksia molempien vaahteralajien viljelylajikkeista >> Japanese Maples Alphabetically ja Acer palmatum cultivars (photos).

Vuoden 2012 viikon 39 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 39 kasvivalokuva: Syysmyrkkylilja eli alastonimpi (Colchicum autumnale).