Viikon 39 sää vuonna 2013: Normaalia kylmempää, lievästi epävakaista ja tuulista runsaan vaihtelevassa pilvisyydessä sekä ensimmäiset hallat

Yleiskuvaus viikon 39 - 2013 säästä Etelä-Suomeen: Jakson sää oli aikaisempaan verrattuna dramaattisesti kylmempi jatkuvasti vallinneissa idän ja pohjoisen välisissä enimmäkseen reippaissa tuulissa tuoden hyytävät terveiset kaukaa Siperiasta saakka. Koko viikon ajan lämpötilat olivatkin ajankohdan normaalia selvästi kylmempiä ja terminen syksy alkoi ma - ti aikana; päivälämpötiloissa jäätiin lähes päivittäin alle +10 asteen, mutta aluksi ma ja toisaalta pe - la oli vähän leudompaa. Yölämpötilat laskivat myös alhaisiksi, mutta tuulten ja pilvien ansiosta lähinnä vain ti-ke ja ke-to öinä esiintyi maan pinnassa hallaa ja länsiosan sisämaassa paikoin heikkoa yöpakkasta. Pilvisyys pysyi siis enimmäkseen runsaana, mutta ajoittain myös aurinkoakin näkyi. Vallinneissa koleissa tuulissa monena iltapäivänä jaksoi syntyä heikkoja kuurosateita, joista koleimmassa vaiheessa keskiviikkona osa tuli jopa lumirakeina. Eniten kuuroja syntyi to matalapaineen vaikutuksen ulotuttua idästä enemmän alueelle. Toisaalta kylmenemiseen liittyen maanantaina oli vielä rintamasateitakin.

Euroopan mittakaavassa tuota siperialaista kylmyyttä ulottui koko viikon Fennoskandiaan halloineen ja yöpakkasineen. Pysyvä korkeapaine Jäämerellä ja matalapaineen painopisteen säilyminen koko ajan suunnilleen Suomen kaakkois-itäpuolella Venäjällä takasi kylmyyden virtaamisen koillisesta; Uralilla ja siitä vähän länteen oli jopa talven tuntua lumisateineen ja paikoin päiväpakkasineenkin. Kylmyys ulottui manner-Euroopassa aluksi vain osaksi Itä-Eurooppaan ja Mustallemerelle, mutta ke-to Saksasta Mustallemerelle ja siitä kohti Uralia siirtyneen matalapaineen jälkipuolella viileys laajeni enemmän Saksaan, Balkanille ja lopulta entistä enemmän Mustallemerellekin; hallat ja yöpakkaset alkoivat yleistyä manner-Euroopan itäosissa ja Länsi-Venäjän pohjoisosissa -5 ja -10 asteen välisiä yöpakkasiakin alkoi esiintyä. Uralin pohjoisosissa oli viikonloppuna jopa sitäkin kylmempää! Sen sijaan koko viikon Länsi-Eurooppa Britteinsaaria myöten pysyi hyvin leutona ja Ranskaan saakka jopa kesäisen lämpimänäkin osin jopa helteineen, kun Azorien ja Britteinsaarten välissä monta päivää pysynyt matalapaine kierrätti itäreunallaan lämmintä ilmaa pohjoiseen. Aivan viikon lopussa se matalapaine venyi itäkaakkoon kohti keskistä Välimerta poistaen helteet Välimeren länsiosista.

Ruskan päättyminen oli käsillä Fennoskandian pohjoisosissa ja etenkin Lapin pohjoisosissa, missä monin paikoin näin kävikin. Sen sijaan tuon em. talventulon ja suhteellisen kovien yöpakkasten takia ruska loppui kokonaan laajasti Vienanmeren ja Uralin välillä lähes Etelä-Suomen tasaa myöten ja etenkin juuri Uralilla. Ruskahuipentuma parani Fennoskandian keskivaiheilla, muttei vielä Etelä-Suomen tasalla. Venäjällä ruskahuipennus alkoi etenemään nopeaan tahtiin Etelä-Suomen tasan eteläpuolella noin Moskovan tasalle saakka. Laikuttaista ruskaa alkuvaiheessaan oli muodostumassa manner-Euroopassa idässä länttä paljon nopeammin; idässä sitä ulottui jo Mustallemerelle rannikkoa lukuun ottamatta ja lännempänä Saksaan, mutta hyvin leudon sään takia ruskan kunnollinen alkaminen oli todennäköisesti jumissa Ranskan pohjoisosissa ja Britteinsaarillakin ehkä Skotlantia lukuun ottamatta.

Euroopan mittakaavassa em. tilanteet ilmenivät tarkemmin näin: Wetter3 -arkisto A ja Wetter3 -arkisto B (Esim. valinnat "Niederschlagstaerke und -form" ja "2 m Temperatur" tuovat tuttuja sääkarttatyyppejä).

Maanantai 23.9.2013: Jäämeren korkeapaine vahvistui ja Etelä-Suomea edellispäivänä luoteesta ylittänyt matalapaine jäi sijoilleen voimakkaana Suomen kaakkoispuolelle; sen pohjoispuolelta tarkastelualueen valtasi päivän mittaan kylmä ja voimakas koillisvirtaus arktisen rintaman kera. Länsi-Euroopassa jäi sen sijaan vaikuttamaan vielä hyvin kesäinen korkeapaine matalapaineen asetuttua lännessä Azorien ja Britteinsaarten välille. Tarkastelualueella yöllä - aamulla ensimmäinen annos kohtalaista rintamasadetta siirtyi koillisesta lounaaseen runsaassa pilvisyydessä ja toinen annos heikompaa rintamasadetta tuli iltapäivän aikana; näiden välillä hahtuva- ja kumpukerrospilvikansi rakoili ajoittain. Viimeisen rintamasateen jälkeen kumpukerrospilvikansi säilyi aluksi tiiviinä, mutta se alkoi koillisesta lähtien ohentua rakoilevaksi hahtuvapilvilauttailuksi. Tuulet olivat navakkapuuskaisia ja kääntyivät pohjoisesta koilliseen päivän aikana. Yölämpötila oli pääasiassa +5 ja +9 asteen välillä; kylmintä sisämaassa. Päivälämpötila kohosi etelärannikolla - lounaiskolkassa vielä reiluun +10 asteeseen, mutta jäi sisämaassa +10 asteen vaiheille - vähän sen alle.

Tiistai 24.9.2013: Tilanteena pysyi lukittuneesti se, että Jäämerellä oli korkeapaine ja voimakas matalapaine pysyi Suomen kaakkoispuolella kierrättäen hyvin kylmää ilmaa koillisesta koko Fennoskandiaan sekä Baltiaan ja siitä kohti Mustaamerta. Länsi-Euroopassa jatkui hyvin leuto / lämmin sää, mutta korkeapaine siellä heikkeni. Läntinen matalapaine pysyi Azorien ja Britteinsaarten välillä ja idän kylmää ilmaa rajannut rintamavyöhyke pysyi n. linjalla Skotlanti - Pohjois-Saksa - läntinen Mustameri. Tarkastelualueella vallitsi yöstä puolillepäiville vaihtelevan paksuinen ja ajoittain rakoillut hahtuvapilvikansi, mutta iltapäivällä se aukkoili enemmän. Samalla sekaan kehittyi kuitenkin heikkoja sadekuuroja. Illalla sää selkeni lähes kokonaan hahtuvapilvilauttailun kautta. Koillistuuli oli kohtalaista - ajoittain navakkaa ja puuskaista. Yölämpötila oli sisämaassa +3 ja +5 asteen välillä ja etelärannikolla +5 ja +8 asteen välillä. Päivälämpötila vaihteli sisämaan +6 ja +9 asteen väliltä etelärannikon - lounaiskolkan +10 asteen vaiheille.

Keskiviikko 25.9.2013: Asetelma säilyi yhä lähes ennallaan eli Jäämerellä oli korkeapaine ja kierrättämällä Fennoskandiaan ja suureen osaan Itä-Eurooppaa kylmää ilmaa voimakas matalapaine pysyi Suomen kaakkoispuolella alkaen kuitenkin vähän siirtyä pohjoisemmaksi ja venyä itä-länsisuunnassa. Toinen matalapaine pysyi Azorien ja Britteinsaarten välillä ja kylmyyttä rajannut rintamasysteemi pysyi Skotlanti - Pohjois-Saksa - läntinen Mustameri -linjalla; siinä syntyi pieni matalapaine liikkuen Pohjanmereltä Saksaan. Tarkastelualueella yöllä - aamulla oli selkeää - lähes selkeää, mutta iltapäiväksi syntyi ohutta kumpukerrospilvilauttaa seassaan heikkoja pienialaisia kuurosateita, jotka ripottelivat myös lumirakeita. Illalla selkeni kokonaan itäkolkkaa lukuun ottamatta. Koillis-pohjoistuulet jatkuivat edelleen kohtalaisina - ajoittain navakoina sekä puuskaisina; illalla länsiosissa tuulet heikkenivät. Yölämpötilat olivat tuulten takia koko alueella 0 ja +4 asteen välillä ja hallaa esiintyi monin paikoin tuulesta huolimatta. Päivälämpötila jäi idän sisämaassa paikoin +5 asteen vaiheille, mutta oli muutoin +6 ja +9 asteen välillä.

Torstai 26.9.2013: Jäämerellä oli yhä korkeapaine ja matalapaine muotoutui idässä pohjoisemmaksi ja ulottui enemmän Suomeen alkaen kierrättää keskuksensa ympäri Suomeen vähän leudompaa, mutta epävakaisempaa ilmaa. Matalapaineen osakeskus siirtyi Saksasta kohti Mustaamerta tuoden hetkellisen lämpöaallon Mustanmeren länsipuolelle ja päästäen Fennoskandian koleaa ilmaa paremmin Keski-Eurooppaan, jonne alkoi ulottua korkeapaineen selännettä Pohjanmereltä. Azorien ja Britteinsaarten välissä yhä pysynyt matalapaine sen sijaan kierrätti vielä leutoa / lämmintä ilmaa itäreunallaan Länsi-Eurooppaan ja Britanniaan. Tarkastelualueella yöllä - aamulla yläpilviharsoa ja -lauttailua alkoi tulla koillisesta  ja sen lisäksi aamupäivällä koko alueen valtasi myös runsas kumpukerrospilvikansi. Iltapäivällä sen sekaan koillisesta tuli heikkoja - kohtalaisia kuurosateita itä-länsisuuntaisen rintaman muotoon. Illalla kuurot lakkasivat, mutta vaihtelevaa keskipilvilauttailua kumpukerrospilvien kera jäi. Tuulet alkoivat jakaantua osiin; em. rintamamuodon pohjoispuolella vallitsivat koillistuulet ja eteläpuolella luoteis-pohjoistuulet molemmat voimakkuudeltaan enimmäkseen kohtalaisia. Illalla etenkin itäosissa tyyntyi lähes kokonaan. Yölämpötila oli koko alueella 0 ja +4 asteen välillä; länsiosan sisämaassa paikoin n. -1 astetta. Hallaa oli vähän yleisemmin kuin edellisyönä. Päivälämpötila oli +6 ja +9 asteen välillä; leudointa lounaassa - etelärannikolla.

Perjantai 27.9.2013: Suomen itäreunalle lähestynyt matalapaine siirtyi vielä vähän enemmän Etelä- ja Keski-Suomen päälle, mutta alkoi heiketä ja siirtyä illalla Baltian puolelle. Saksasta Mustanmeren pohjoisreunalle tullut matalapaine siirtyi koilliseen ja Jäämeren korkeapaineesta muodostui korkeapaineen selännettä yhä selvemmin Skandinavian kautta Saksaan ja siitä Mustanmeren länsipuolelle; kylmin ilmamassa pysyi sen itäpuolella. Azorien ja Britteinsaarten välinen matalapaine siirtyi vähän idemmäksi. Tarkastelualueella yöllä - aamulla kumpukerrospilvisyys runsastui tiiviiksi kanneksi, mutta aamupäivästä alkaen se rakoili ajoittain ja sekoittui hahtuvapilvilauttailun kanssa. Sama jatkui illallakin, mutta ilman iltapäivän lievää kumpupilvisyyttä. Seassa oli iltapäivällä paikoin heikkoja sadekuuroja. Tuulet olivat enimmäkseen heikkoja ja noin pohjoisesta; illalla itä-koillistuulet voimistuivat vähän. Yölämpötila oli +5 asteen vaiheilla; kylmintä lännen sisämaassa. Runsas pilvisyys esti hallan. Päivälämpötila oli +7 ja +10 asteen välillä; etelärannikolla ja lounaiskolkassa paikoin reilut +10 astetta.

Lauantai 28.9.2013: Korkeapaine jatkoi vahvana Jäämerellä ja siitä Skandinaviaan ulottunut selänne vahvistui lisää. Suomesta Baltiaan siirtynyt matalapaine heikkeni pois, mutta Mustaltamereltä kohti Uralin eteläosia siirtynyt matalapaine voimistui laajemmaksi kierrättäen Itä-Eurooppaan ja Lounais-Venäjälle lisää kylmää ilmaa Fennoskandiasta. Lännessä matalapaine venyi sateineen viimein Espanjan - Ranskan yli kohti Italiaa ja Atlantilla muhi uuttakin matalapainetta sen perässä. Tarkastelualueella jatkui koko päivän vaihtelevan runsas pilvilauttailu lajeinaan hahtuva- ja kumpukerrospilvet toisiinsa sekoittuneena; iltapäivällä - alkuillalla oli vähän pulleampaa pilveä seassa heikkoine sadekuuroineen. Alapilviaukkojen kohdilla paljastui myös untuvapilvilauttailua. Koillistuulet olivat enimmäkseen kohtalaisia; illalla länsiosissa heikompaa tuulta. Yölämpötila oli sisämaassa +1 ja +4 asteen välillä ja etelärannikolla +5 asteen vaiheilla; länsiosan sisämaassa paikoin hallaa. Päivälämpötila oli +10 asteen vaiheilla; leudointa etelärannikolla ja lounaiskolkassa paikoin reilun +10 asteen lukemineen.

Sunnuntai 29.9.2013: Korkeapaineen selänne vahvistui vielä vähän Skandinaviassa, mutta Suomeen ulottui lisää kylmennyt koillisvirtaus keskukseltaan Uralin eteläosiin sijoilleen jääneen laajan matalapaineen kierrättämänä; koleaa ilmaa ulottui manner-Euroopassa jo laajasti Saksaan, Balkanin pohjoisosiin ja Mustallemerelle. Matalapainetta ulottui heikenneenä jonona Espanjan - Ranskan yltä Italiaan, mutta voimakas matalapaine muhi Britannian länsipuolella. Tarkastelualueella yöllä - aamulla kumpukerrospilvisyys tiheni laajasti verhopilvimäiseksi, mutta aamupäivästä alkaen se vallitsi jälleen rakoilevana ja sekoittuneena vaihtelevasti hahtuvapilvilauttailun kanssa. Illalla pilvisyys ohentui ja hahtuvapilvet ottivat pääosan. Koillistuulet olivat heikkoja - kohtalaisia; voimakkainta tuuli oli idässä. Yölämpötila oli sisämaassa +2 ja +5 asteen välillä; etelärannikolla - lounaassa paikoin reilut +5 astetta. Runsas pilvisyys esti hallan. Päivälämpötila jäi +6 ja +9 asteen välille; itäkolkassa paikoin jopa vain +5 asteen vaiheille.

Alkaneen viikon 40 sääennuste Etelä-Suomeen (Päivitystä ei tule): Viikon säästä on jo toteutunut jakso ma - la, koska olen ollut taas kykenemätön ehtimään kirjoittaa tätä raporttia valmiiksi. Alustavasti ennen seuraavan viikon raportin tarkkoja luonnehdintoja voidaan todeta, että hyvin kylmä sää jatkui vielä ma - ke välisen ajan, jolloin runsaassa pilvisyydessä yöhallat ja -pakkaset pysyivät kurissa su-ma ja ma-ti öinä. Kuitenkin ti-ke yöksi sää selkeni ja tyyntyi korkeapaineessa sen verran länsipainotteisesti, että tähän mennessä syksyn kovimmat yöpakkaset iskivät tarkastelualueen länsiosissa; sisämaassa paikoin jopa -5 asteen vaiheille saakka!

Keskiviikon aikana alkoi kuitenkin jo säänmuutos leudompaan suuntaan lämpimän rintaman ylä- ja keskipilvilauttailun kera, kun korkeapaine alkoi asettua Suomen eteläpuolelle päästäen leudommat länsi-lounaistuulet vaikuttamaan. Kuitenkin vasta torstaina lämpeneminen pääsi kunnolla käyntiin, kun ke-to yö oli vielä osaksi hallainen etenkin sisämaassa tyynissä tuulissa. To päivälämpötiloissa päästiin silti selkeässä säässä jopa lähelle +15 astetta. Perjantaina korkeapaineen pohjoispuolinen leuto länsi-lounaistuuli voimistui selvästi leudontaen yön paljon nollan yläpuolelle, mutta alapilviä alkoi esiintyä vähitellen enemmän.

Tänään lauantaina lounaistuuli jatkui ajoittain navakkana ja alapilvikansi oli entistäkin tiheämpi, mutta aurinkoakin nähtiin pilkahduksittain. Lännestä on ollut lähestymässä rintamasateita, mutta runsaimmat rintamasateet ovat ylittämässä aluetta lännestä itään ensi yön aikana. Lämpötilat olivat jo yötä-päivää vähän +10 asteen molemmin puolin.

Ennen ennustetta Euroopan mittakaavan kuluneen viikon toteutuneista säistä todettakoon, että alkuun ma - ke jatkui yhä asetelma, jossa Länsi-Eurooppaan virtasi etelästä hyvin leutoa ilmaa, mutta läntinen voimakas matalapaine lähestyi ja alkoi epävakaistaa sikäläistä säätä lisää. Toisaalta siperialaista alkuperää ollut koleus vaivasi yhä laajasti manner-Euroopan itä- ja keskiosiakin sekä entistä kylmempänä Mustanmeren länsi- ja etenkin pohjoispuolta yöpakkasineen. Ke jälkeen matalapaine on tullut Länsi-Euroopan ylle, mutta heikenneenä ja sen painopiste on siirtynyt Norjanmerelle; tämän matalapaineen rintamasysteemi on siis parhaillaan ylittämässä Fennoskandiaa itään sateineen. Korkeapaine on ollut edelleen Itä-Euroopassa ja sen alueella sekä siitä itään on tähänkin saakka vallinnut hyvin kolea ja yöpakkasta sisältänyt syyssää jopa Mustaamerta myöten. Kuitenkin korkeapaine on päästänyt pohjoispuolitseen leutoa säätä lännestä jopa Uralille saakka, missä siis aikaisempien ennusteiden mukaan äskettäinen talventulo päättyi ja jäi vielä vain maistiaiseksi. 

Jatkossa tässä viikonvaihteessa - ensi viikon 41 alussa manner-Euroopassa vallitsee korkeapainetta ja matalapaineiden reitti useine keskuksineen vallitsee Britteinsaarten pohjoispuolelta Norjanmeren ja Lapin pohjoisosien yli Uralin pohjoisosiin; tarkastelualue kuuluu siis vielä parisen päivää leudon länsi-lounaisvirtauksen piiriin, missä poutasää ja lännestä itään liikkuvat rintamasateet vuorottelevat. Aikataulutusta on vaikea tarkkaan tehdä, mutta ainakin huominen su on yöllisten sateiden jälkeen osaksi aurinkoinen. Yölämpötilat pysyvät useita asteita plussalla eli hallavaaraa ei ole ja päivälämpötilat ovat +10 ja +15 asteen välillä; lounaiskolkassa voi olla mahdollisuuksia +15 asteen rikkomiseen huomenna su.

Keskiviikosta alkanee sitten jonkinlainen säänmuutos, mutta sen ennustettavuus on vielä heikkoa; näillä näkymin Fennoskandiaan voimistuu keskiviikoksi matalapaine, joka venyisi to etelä-pohjoissuunnassa ja sitten siitä irtautuisi yksi osa Keski-Eurooppaan vellomaan ja toinen osa siirtyisi Barentsinmerelle. Se avaisi Britteinsaarten länsireunalle viikon puolivälissä vahvistuvan korkeapaineen tulon lännestä kiepauttaen Fennoskandiaan loppuviikolla. Tarkastelualueella tässä yhteydessä ke-to tienoilla olisi tuulista ja sateista ja lännestä käsin kylmenisi hieman. Loppuviikolla olisi vuorossa poutaisempaa, mutta korkeapaine toisi taas leudompaa säätä lännestä mukanaan ja näin ollen tavanomaista lämpimämpi lokakuun sää olisi taas mahdollista osittain auringonpaisteessakin. Ilmamassojen kosteus ratkaisee toisaalta sen, että miten suuret riskit ovat sumuille tyynituulisissa tilanteissa etenkin öisin - aamuisin...

Euroopan mittakaavassa syksyn etenemisestä lähipäivinä totean vielä tämän lopuksi, että Uralille palaa talventuloa jonkin verran ensi viikon 41 alussa matalapaineen jälkipuolella. Toisaalta lämpöaalto ja leutous on laajasti pääosassa, kun manner-Euroopassa lämpenee yleisesti korkeapainesäässä intiaanikesäksi jo tässä viikonvaihteessa ja ensi viikon loppupuolella tuo Fennoskandian matalapainekehitys työntää takakesäistä lämpöä etelälounaasta myös itäisimpään Eurooppaan ja Länsi-Venäjän eteläosiin, mutta leutoutta siitä riittänee Uralille saakka vain tilapäisesti ko. viikon lopussa; Uralilta itään Siperian talvi vahvistaa jo otettaan. Toisaalta tuo Fennoskandian matalapainekehitys siis ulottunee manner-Eurooppaankin ja sen länsipuolella pohjoisesta pääsee annos syysviileää säätä Britteinsaarten kautta etelään ke - to....

Sääennusteisiin lähteenä on mm.: Weatheronline, Expert Charts.

Luontohavaintoja viikolta 39 - 2013: Etelä-Suomen ruskan eteneminen oli edelleen jonkin verran jumittunutta, mutta nyt täysin päinvastaisesta syystä kuin edeltäneellä viikolla 38. Tässä vaiheessa ko. viikon 39 huomattava koleus oli jumituksen syynä, koska kuitenkin sopivasti lämpöä vaativa lehtivihreän virtaaminen lehdistä pois oli koleudessa hidasta. Ruskan eteneminen on kuitenkin nopeutunut leudontuneessa säässä tällä kuluneella viikolla 40 huomattavan paljon; tämä on hyvin tyypillistä syksysäiden vaikutusta - kylmä vaihe virittää ruskan etenemään nopeasti seuraavan lämpöaallon aikana. Niinpä vielä viikon 39 aikana ruska alkoi olla myöhässä jo 1 - 2 viikkoa normaalista, mutta tällä kuluvalla viikolla viive on ollut kaventumassa nopeaan tahtiin. Ruskan huipennus on täten odotettavissa pääosin viikolle 41 ja etelärannikolla se pitkittynee viikon 42 puolelle, jos yöpakkaset pysyvät yhä poissa...

Ko. viikon 39 aikaiset ruskatilanteet olivat mm. seuraavanlaisia >> Eniten lehdistään tyhjentynyt alkoi olla huomattavan paljon punasaarni (Fraxinus pennsylvanica), jonka puista suurin osa oli viikon loppuun mennessä jo täysin alastomia. Lehtosaarnen (Fraxinus excelsior) ruska oli vasta huipentumassa monissa puissaan. Toinen varhainen ruskaantuja tuomi (Prunus padus) alkoi olla kuitenkin erittäin eriaikainen ruskassaan eri yksilöidensä kesken; osa puista oli suurimmaksi osaksi - lähes kokonaan varistuneita ja toiset puut puolestaan lähes täysilehdessä vasta tulossa ruskan huipennukseen. Monia variaatioita oli siinä välillä, missä osa varistuneista puista piti jäljellä olleita lehtiään vielä ruskaantumattakin.

Metsävaahteralla (Acer platanoides) tyypillinen hyvin monimuotoinen ruskansa eteni siten, että ensimmäisen ruskavaiheen puunsa olivat sekä vielä ruskahuipussaan että jo suurimmaksi osaksi - lähes kokonaan varistuneita. Toisen eli laajimman ruskavaiheen puunsa olivat vaihtelevasti tulossa ruskahuipennukseen / olivat häilyvässä - osittaisessa ruskassa. Kolmannen eli viimeisen ruskavaiheen puunsa olivat vielä lähes kauttaaltaan kesäasussa. Edeltäneen hyvin lämpimän syyskuun takia monet ruskavärinsä olivat haalistuneet keltaiseen - ruskeaan suuntaan, mutta kirkasta ja punaista väriäkin oli syntymässä.

Etelä-Suomen luontaisen ruskan kanssa yleensä samaan aikaan ruskahuipennuksessa etenevät viljellyt lajit olivat vielä pääosin tulematta ruskahuipennukseen, mutta etenivät jo kuitenkin monin osin kirkkaissa syyssävyissä; näitä olivat mm. mongolianvaahtera (Acer tataricum ssp. ginnala), villiviinit (Parthenocissus sp.), virpiangervot (Spiraea chamaedryfolia), pikkuherukka (Ribes glandulosum), monet kotipihlajat (Sorbus aucuparia), rusokirsikka (Prunus sargentii), katsura (Cercidiphyllum japonicum), amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense), ruosteviini (Vitis coignetiae), pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica), ussurinpäärynä (Pyrus ussuriensis) ja vuorijalava (Ulmus glabra). Näistä siis kotipihlajan ruska kärsi edelleen valjuuntumisesta edeltäneen lämmön takia. Viikon kasvina esittelemäni (Viikon 39 kasvivalokuva: Hokkaidonvaahtera (Acer japonicum) ) oli myös jo näyttävässä ruskan alussa.

Sen sijaan mm. mantsurianonnenpensas (Forsythia mandshurica), kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes), pieni osa amurinkorkkipuista, ussurinpäärynöistä ja pilvikirsikoista, viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia) sekä osa isotuomipihlajista (Amelanchier spicata) saavuttivat jo ruskahuipennuksensa. Muut tuomipihlajalajit olivat vasta ruskansa alussa, mutta eniten ruskaisia niistä olivat monet kesän mittaan härmästä kärsineet yksilöt. Tämä sekä edeltänyt syyskesän lämpö oli vaisuunnuttanut tämän suvun tyypillistä punaista ruskaa keltaiseen suuntaan.

Luonnossa haapojen (Populus tremula) ruskaantuminen eteni varhaisimmilta osiltaan kirkkaaseen ruskahuipennukseen ja pian osa niistä puista varistui jo suureksi osaksi alastomaksi. Suurin osa haavoista oli kuitenkin vasta aloittanut ruskaantumisen ja pieni osa oli vieläkin kesäasussa. Toisaalta pahiten aikaisemmin syyskesällä ruostesienistä kärsineet haavikot alkoivat olla suurimmaksi osaksi - lähes kokonaankin varistuneita. Raidoista (Salix caprea) suurin osa oli vielä lähes kesäasussa. Viljellyllä hopeasalavalla (Salix alba "Sibirica") ilmeni hieman ennenaikaista ruskaa ruostesienien takia.

Koivujen (Betula sp.) pahiten ruostesienistä kärsineet puukasvustot maaseudulla alkoivat myös olemaan selvästi varistuneita, mutta toisaalta varsinaista kirkasta ruskaa alkoi olla yhä enemmän. Suurin osa koivuista oli kuitenkin edelleen pääosin - melkein kokonaan kesäasussa. Toisin paikoin haalea ruostesienikellastuminen oli vielä pääosassa eli hyvin kirjavaa oli koivuruskan tilanne. Lepillä harmaalepän (Alnus incana) ruostesienikärsineet puut olivat osin jo kokonaan alastomia, mutta suurimmaksi osaksi niilläkin ja vielä enemmän tervalepällä (Alnus glutinosa) lehtien varistuminen oli vasta alussa.

Vielä täysin - lähes täysin kesäasussa viihtyivät kaikki tammet (Quercus sp.) sekä kotimainen lajimme että amerikkalaiset lajit mukaan lukien. Poppeleista (Populus sp.) suurin osa oli myös kesäasussa edelleen lukuun ottamatta ruostesienikärsineitä puita, joista osa oli jo lähes alastomia. Monet omenapuulajikkeet (Malus sp.), kuusamat (Lonicera sp.), jasmikkeet (Philadelphus sp.), norjanangervo (Spiraea "Grefsheim"), monet atsaleat (Rhododendron sp.) sekä ulkomaisista harvinaisuuksista mm. jalokastanja (Castanea sativa), neidonhiuspuu (Ginkgo biloba), maakkia (Maackia amurensis), nenäliinapuu (Davidia involucrata), tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera), kentuckynpapupuu (Gymnogladus dioica) ja samettisumakki (Rhus hirta) olivat pääosin täysin kesäasussa. 

Balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) oli kesäasussa lukuun ottamatta joitakin osittain ruostesieniruskeentuneita puita. Jalopähkinöillä (Juglans sp.) sen sijaan esiintyi sekä vielä kesäasuisia puita että yksittäin jo kirkkaaseen ruskaan paljon värittyneitä puita.

Myös suurin osa puistolehmuksista (Tilia X vulgaris) oli edelleen kesäasussa - lähes kesäasussa, mutta poikkeuksena olivat ruostesienistä kärsineet puut, joissa koko syyskesän oli säilynyt ruskeentuneet lehvästöt vielä osittain varistumatta. Muut ulkomaiset lehmukset olivat tätäkin enemmän vielä kesäasussa.

Mäntyjen (Pinus sp.) vanhojen neulasvuosikertojen syyskellastuminen tuli päätökseensä ja siten neulasvariseminen oli jo lähes kokonaan loppu.

Amurinkorkkipuun (Phellodendron amurense) marjakypsyminen saavutti vihdoin täysikypsyyden. Loppuaan lähestyvän kasvukauden erittäin hurjasta etuaikaisuudesta normaaliin verrattuna ja siten siis hyvin suuresta lämpösumman kertymisestä muistutti jo aikaisemmin kypsyneiden marjojen poikkeava ylikypsyys mm. varisemisena ja oksilla rusinoitumisena; näitä ilmensivät mm. mustamarjaorapihlaja (Crataegus douglasii) ja kotipihlaja (Sorbus aucuparia). Myös viimeisenä kypsyvien talviomenalajikkeiden poikkeuksellinen omenasadon variseminen jo lokakuun alkuun mennessä kertoi tästä.

Viikon aikana esiintyneet hallat ja paikoin lievät yöpakkaset eivät vielä olleet omiaan vaikuttamaan em. puiden ja pensaiden ruskatilanteisiin, mutta hallanaroilla paikoilla arat kesäkukat kohtasivat jo tiensä pään pakkaspaleltumiin. Toisaalta mm. ylispuiden suojassa, lämpimillä pihoilla - seinustoilla ja rinteillä aratkin kasvit säästyivät vielä pakkasvaurioilta ja siksi mm. syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") vaaleanpunainen kukkaterttuvaihe jatkoi vielä monin paikoin loistoaan. Tuoksuasteri (Aster novae-angliae) jatkoi kukintaa ja silmujaan oli yhä avautumattakin, mutta viimeiset syyshohdekukkalajikkeet (Helenium cv.) alkoivat jo hiivuttaa kukintaansa.

Nurmikoiden kasvu lähes pysähtyi kylmyyden takia, mutta sitä tapahtui kuitenkin sen verran, että viimeisiä nurmikonleikkuita oli vielä havaittavissa viikon mittaan. Maaseudun peltoviljely sen sijaan tuli lopulta kokonaan päätökseen, kun sokerijuurikkaat kerättiin pelloilta pois. Jäljelle jäivät toki erinomaisesti oraantuneet syysviljat (ruis ja syysvehnä) ja monet pellot jäivät yhä odottamaan kyntämistä talvikuntoon. 

Saunakukan (Tripleurospermum inodorum) jälkikukinta jatkui edelleen, mutta vähitellen hiipuvana; tällä lajilla on joka syksy tapana kukkia aivan talventuloon saakka. Rantakukka (Lythrum salicaria) puolestaan eteni punaiseen ruskahuipennukseensa ja osa kasvustoistaan kuivui jo ruskeaksi. Sienten valtakausi alkoi hiipumaan kylmenneessä säässä, mutta hallojen ja yöpakkasten mietous ei vielä ollut sienikauden päättävää uhkaa.

Maaperä pysyi vielä hyvin kosteana tarkastelualueen lounaiskolkassa johtuen edeltäneen viikon poikkeuksellisen runsaista sateista. Muualla maaperä alkoi kuivua jopa jo vähän ajankohdan tavanomaista kuivemmaksi, kun viikon sademäärät olivat pieniä ja rajoittuivat paikallisiin kuuroihin. Jokien virtaamat olivat siksi laskemassa vähän alle ajankohdan normaalin.

Vesistöjen pintavesilämpötilat alkoivat laskea järvissä varsin nopeasti alle +10 asteen kylmenneessä säässä; viikon loppuun mennessä lukemat alkoivat olla kauttaaltaan +6 ja +10 asteen välillä. Sen sijaan Suomenlahden pintavedet reagoivat kylmenneeseen säähän paljon hitaammin ja vasta ko. viikon mittaan lämpötilat laskivat vähitellen +15 asteen alle ja viikon loppuun mennessä vallitsivat +11 ja +15 asteen väliset lukemat jo melkein kauttaaltaan. Tällä meneillään olleella viikolla 40 pintavesilämpötiloihin ei ole tullut suuria muutoksia leudontuneen sään takia. 

Luontohavaintoihin lähteinä ovat mm.: Siitepölytiedote, Itämeriportaalin meriveden pintalämpötilaennuste ja Ympäristö.fi:n pintavesien lämpötilat.