Keltajapaninangervon (Spiraea japonica "Goldmound") jo n. puolikokoisia nuoria lehtiä ja viime vuoden kukintojäänteitä kuvattuna keskiviikkona 30.4.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Tällä kertaa palaan taas yleisten pensasangervojen pariin, mutta poimin sieltä esille Suomessa vähän tunnetun ja vähän käytetyn lajikkeen >> Keltajapaninangervon (Spiraea japonica "Goldmound"). Tämä lajike on samasta itäaasialaisesta lajista kuin mistä esittelin viime kesänä toisen lajikkeen - tummaruusuangervon (Spiraea japonica "Anthony Waterer") - Viikon 30 kasvivalokuva / 2013.
Itse asiassa kahta muutakin saman ryhmän lajiketta kutsutaan keltajapaninangervoiksi - Lajikkeet "Goldflame" ja "’Golden Princess": Näiden keltasävyissä ja syysruskaväreissään on hieman eroja, mutta tässä kuvailen parhaiten tuntemani "Goldmound" -lajikkeen.
Myös keltajapaninangervo on puutarhalajike, jota ei tunneta luonnosta. Monin paikoin se on suosittu koristepensas Maapallon lauhkeilla alueilla ja täällä Suomessa sen menestymisvyöhykkeeksi on määritelty I - III. Sitä voi toki kokeilla myös vyöhykkeen IV suotuisilla paikoilla, koska matalana pensaana se usein peittyy talvisin lumipeitteen alle ja on siten pakkaspaleltumilta suojassa ehkä yllättävänkin pohjoisilla - kylmillä seuduilla. Varmaa menestymisaluetta on kuitenkin lähinnä vain Etelä-Suomi.
Keltajapaninangervon paras esteettinen ominaisuus on sen lehdet, koska ne ovat huomiota herättävän keltaisia koko kasvukauden - Keltaisen sävy kuitenkin muuttuu kasvukauden mittaan; näin keväällä lehtien puhkeamissävy on sekoitus kirkasta keltaista ja nuorimmissa lehdissä lisäksi häilyvää lohenpunertavaa sävyä. Kyse on kuin kevätruskasta ja pensaan aikainen lehteen puhkeaminen merkitsee tämän väriloiston pikanttia erottumista vasta vähän vihertyneissä maisemissa. Etelä-Suomen normaalioloissa lajike puhkeaa hiirenkorvalle huhti-toukokuun vaihteen tienoilla, mutta tänä vuonna kasvukauden etuaikaisuus takasi jo tuon kuvan Vappuaaton tilanteeseen noin puolilehtisen vaiheen.
Soikeat ja pienehköt lehdet tulevat nopeasti täysikokoon toukokuun mittaan ja tässä kasvuvaiheessa lajikkeen lehtikeltaisuus on voimakkaimmillaan. Sitten kesän mittaan keltaisuus vähitellen haalistuu vaaleanvihertävään suuntaan, mutta on kuitenkin syksyyn saakka erottuvasti normaalista vihreästä poikkeava. Kirkkainta keltaisuus on aurinkoisella kasvupaikalla; varjossa vihreä väri tuppaa ottamaan kesällä valtaa enemmän. Syksyn ruska on lehtiensä muuttumista takaisin keltaisemmaksi, mutta ruskalle tyypillisesti laikullisemmin eri sävyissä ja lopulta ruskeitakin sävyjä saaden; ruskahuipentuma on lokakuussa ja varhaiset yöpakkaset saattavat palelluttaa lajikkeen lehtiä entisestään ruskeammiksi ja varistaa ne sitten pian.
Useimmat japaninangervon eri lajikkeet kukkivat Etelä-Suomen normaaliolosuhteissa tyypillisesti heinäkuun mittaan ja usein elokuun puolelle, kuten viime kesän tummaruusuangervon esittelyssäkin mainitsin. Tämä nyt esiteltävä lajike kuuluu tähän kukintatyyppiin toisin kuin tuo myöhemmin kukkiva tummaruusuangervo. Keltajapaninangervon kukintaväri on vaalea ruusunpunainen eli se muistuttaa varsin paljon yleisen keijuangervon (Spiraea japonica "Little Princess") kukintaväriä. Kukintavärinsä sointuu keltajapaninangervolla hienosti sen keltaisiin lehtiin, mutta ei toisaalta erotu kovin kontrastisesti esille lehtiensä kirkkaan värin ollessa kukintavärin kirkkauden laimentaja.
Kukista muodostuva hedelmä on hyvin pieni tuppilo; ne ovat huomaamattomina ruskeiksi kuihtuneissa huiskiloissa syksyllä säilyen läpi talven. Itse huiskilot ovatkin hienoja talventörröttäjiä ja niitä nähdään vielä keväällä lehtien puhkeamisaikaan yllä olevan kuvan tapaan kaikilla tämän lajikeryhmän pensailla.
Tummaruusuangervon tapaan keltajapaninangervo jää usein vain n. 50 cm korkeaksi, mutta on kasvutavaltaan tiheämpi ja säännöllisemmin pallomainen. Tyypillisesti tämäkin lajike vesoo tyvestä hyvin joka kasvukausi vaurioiduttuaan / alasleikkauksen jälkeen. Tämän lajikeryhmän kuvaan kuuluu yleisesti se, että tämän vesomisvoiman ansiosta pensaita voidaan ns. uudistaa alasleikkaamalla esim. 5 - 10 vuoden välein. Joissakin hoito-ohjeissa juuri keltajapaninangervolle on ehdotettu jopa vuosittaistakin alasleikkuuta, mutta niin useaa alasleikkuuta ei kannata tehdä siksi, koska juuri keväällä oksille puhkeavien ja täysikokoon kasvavien lehtien kevätvärinäytös on oleellista estetiikkaa!
Normaalikosteat, ravinteikkaat ja maalajeiltaan monenlaiset kasvupaikat soveltuvat hyvin lajikkeen kasvatukseen. Valoisia kasvupaikkoja on erityisesti suosittava lajikkeen keltaisen lehtivärin varmistamiseksi parhaimmilleen. Keltajapaninangervoakin voidaan kasvattaa, kuten kaikkia muitakin tämän lajikeryhmän pensaita eli vapaasti kasvavana aidanteena ja monenlaisina ryhminä. Yksittäispensaina nämä japaninangervon lajikkeet ovat yleensä liian mitättömiä, joten keltajapaninangervoakin kannattaa istuttaa aina usean yksilön ryhminä.
Estetiikan katsannossa tämäkin lajike sopii kasvatettavaksi monien muiden ko. lajikeryhmän lajikkeiden seurassa, jolloin sommittelussa huomioidaan osaltaan eri kukinta-ajat ja kukkien eri väritykset. Tällä lajikkeella juuri lehtiväritys on kuitenkin se keskeisin sommitteluelementti, koska se poikkeaa vahvasti lajikeryhmän lehdiltään normaalivihreistä, tummista tai punertavista lajikkeista.
Keväällä keltajapaninangervon voimakas lehtikeltaisuus kontrastoituu räväkästi mm. juuri tumma- ja punertavalehtisesti vihertyvien japaninangervolajikkeiden kanssa. Toisaalta kaikki tummahavuiset havupensaat ovat äärijyrkkänä sävykontrastina pikanttia herkuttelua; mm. kaikki sinertäväneulasiset havupensaslajikkeet ovat oikeastaan koko kasvukauden hyviä tässä suhteessa. Kesällä keltajapaninangervon lehtikeltaisuus ei ole enää yhtä voimakas kontrastoiva elementti, mutta kevään tapaan tumma- ja / tai punalehtisten pensaiden parina saadaan aikaan mielenkiintoisia värinäytelmiä ja niitä voidaan sommitella erilaisin rajaavin, geometrisin, vapaamuotoisin ja kerroksellisin ideoin. Syksyllä keltainen ruskansa on riittävän tasalaatuinen sommitteluelementti selkeisiin ryhmäkontrasteihin; mm. myöhään vihreinä säilyvien pensaiden tai kirkasta punaista ruskaa tekevien lajien kanssa syntyy hienoa estetiikkaa.
Suosittelen tämänkin lajikkeen ottamista Etelä-Suomessa yleisempään viljelyyn mm. juuri yleisen ruusuangervon ylivaltaa tasoittamaan ja lajikeryhmänsä muiden lajikkeiden seuraa rikastuttamaan. Tämäkin lajike sopii myös pienillä pihoilla kasvatettavaksi pienen kokonsa ansiosta, mutta toki myös kaikenlaisille isoillekin maaseutu- ja urbaanialueille siitä saadaan värikästä ulkotilaelävöittäjää: Rakennetussa ympäristössä mm. tummapintaiset talot / muut rakenteet ovat keltajapaninangervolle myös hienoja taustoja.
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.
No comments:
Post a Comment