Täydessä kukassa ollutta kellokuusamaa (Kolkwitzia amabilis) kuvattuna perjantaina 20.6.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Siirtyminen takaisin kiinalaisiin kasvilajeihin tapahtuu tämän kauneimpiin pensaisiin kuuluvan kellokuusaman (Kolkwitzia amabilis) myötä. Laji on sukunsa ainoa ja kasvaa luonnonvaraisena keskisessä Kiinassa ja sen esitteli länsimaiselle puisto- ja puutarhakulttuurille tutkimusmatkailija Ernest H. Wilson 1900-luvun alussa. Hyvin pian sen jälkeen pensaasta tuli erittäin suosittu koristekasvi länsimaissa lauhkeilla alueilla ja mm. Yhdysvalloissa siitä tuli I ja II maailmansotien välillä puutarhojen yksi keskeinen kaunistuttaja.
Täällä Suomessa lajia pidetään melko arkana jopa niin, että vain vyöhykkeiden I ja II parhaille paikoille sitä voidaan suositella ja se saattaa ankarina talvina palelluttaa oksiaan jopa maan rajaankin saakka. Pensas kuitenkin vesoo hyvin vaurioiden jälkeen ja itse olen esim. tällä Kaisaniemen paikalla havainnut tämän lajin selviytyneen jopa vaurioitta viimeisten reilun 5 vuoden aikaisista melko ankaristakin talvista. Niinpä se antaa rohkaisua pensaan yleisemmälle ja runsaammalle käytölle arkuusmaineestaan huolimatta.
Kellokuusama puhkeaa lehteen vähän myöhemmin ja vähän hitaammin kuin melko läheisen ja lehteen tulossa erittäin varhaisen kuusaman (Lonicera sp.) suvun lajit, mutta jo toukokuun alusta alkaen se tulee hiirenkorvalle, jolloin lehtien puhkeamisväri on vaaleanvihreä lievällä / osittaisella punertavalla sävyllä. Kesäkuun alkuun mennessä pensas on jo täysilehtinen, jolloin pitkän soikeat ja heikosti hammaslaitaiset lehdet ovat raikkaan vihreitä ja kooltaan juuri kuusaman suvun lajien mukaisia. Syksyllä lehdet säilyvät pitkään kesäasussa ja vasta vähitellen lokakuun mittaan ne saavat lähinnä keltaisia sävyjä ja ruskahuipentuma on loka-marraskuun vaihteen tienoilla; varhaiset ankarat yöpakkaset voivat palelluttaa lehdet kesken ruskan etenkin sisämaassa.
Lajin kukinta on Etelä-Suomen normaaliolosuhteissa vähän kesä-heinäkuun vaihteen molemmin puolin. Tänä vuonna kevään ja alkukesän etuaikaisen kasvukauden takia kukinta on ollut parhaimmillaan jo näin Juhannuksen tienoilla. Kukinta alkaa kukkanuppujen venymisellä erittäin karvaisissa kukkavarsissa huppumaisen pitkulaisiksi ja purppuranpunaisiksi. Avoimet kukat ovat kellomaisen muotoisia hieman sormustinkukan (Digitalis purpurea) tapaan.
Kukat avautuvat lievästi eriaikaisesti, mutta n. 1 viikon ajan pensaassa kaikki kukat ovat yhtäaikaa auki ja silloin kukkien erittäin runsaan määrän ansiosta pensas peittyy näyttävään kukkahuntuun lähes kokonaan. Avoimet kukat ovat vaaleanpunaisia siten, että niiden nielu on tummin ja nielun alareunalla on oranssia tekstuuria pitsimäisenä kuviona - Kyseessä on siis erittäin koristellinen kukka kaiken kaikkiaan!
Pian kukinnan jälkeen kehittyy karvaisia, pieniä ja ovaalin muotoisia kotia, jotka muuttuvat syksyllä ruskeiksi ja saattavat säilyä lähes läpi talven oksilla ryppäinä.
Kellokuusaman kasvutapa on leveä ja runsas, missä sen oksat ovat laajasti ja näyttävästi kaareutuvia. Lisäksi pensas saattaa hyvällä kasvupaikalla kasvaa jopa selvästikin yli 2 m korkeaksi ja voi olla yhtä leveä. Kotiseudullaan ja Suomea etelämpänä kellokuusamasta voi kasvaa jopa n. 5 m korkea pieni puu. Tämän kasvutapansa takia lajille kannattaa varata riittävästi kasvutilaa, jotta sitä ei tarvitse alkaa leikkaamaan luonnottoman näköiseksi torsopensaaksi. Melko pienilläkin pihoilla sitä voi silti toki kasvattaa. Hoitotoimena vanhimpia yksittäisiä runkoja voidaan poistaa maan rajasta saakka useiden vuosien välein.
Kasvupaikkaolosuhteissa laji on kalkinsuosija, mikä tarkoittaa täällä Suomessa etenkin luonnonmukaisilla metsämaa-alueilla kalkitsemistarvetta istutettaessa. Muutoin laji pitää aurinkoisesta ja tuulensuojaisesta paikasta ja maaperän on hyvä olla keskiravinteinen, kuivahko - tuore. Normaali puutarhamaa on täten ok, kunhan talvenarkuutensa takia ei ole liikaa savea ja / tai seisovaa märkyyttä.
Esteettinen tarkastelu osoittaa tietenkin sen, että tämä pensas on kukinta-aikanaan erittäin pikantti huomio- ja katseenvangitsijaelementti, jota tulee siksi sijoittaa hyvin esille ns. paraati- ja edustuspaikoille. Kukintansa ansiosta pensas on näyttävä sekä omillaan että kukintaansa eri tavoin korostavien tai kontrastoivien muiden pensaslajien kanssa erilaisissa ryhmissä. Silloin parina sille voivat olla hienoja samaan aikaan kukkivat lajit, kuten monet varhaiset jasmikkeet (Philadelphus sp.) tai ruusut (Rosa sp.), jolloin saadaan aikaan esim. lähiväri- ja pastelliharmonioita tai valkoisen kanssa kontrastoimista. Toisaalta lehdiltään tummat havu- / lehtipensaat tai vihreästä poikkeavan väriset lajikkeet ovat dynaamisia pareja, jolloin kellokuusaman kukinta erottuu edukseen kirkkaasti.
Kukinta-aikansa ulkopuolella kellokuusama on paljon neutraalimpi vihreä elementti, jolloin se sopii puolestaan esim. taustaelementiksi muille eri aikaan näyttävästi kukkiville pensaille. Syksyllä lajin pitkään säilyvä kesäasu toimii myös hyvänä parina varhain kirkasta ruskaa tekeville pensaslajeille ja loppusyksyllä puolestaan se luo muutoin jo melko varistuneessa maisemassa lehtevää viipyilyä. Keväällä kellokuusaman melko varhainen lehteentulo antaa mahdollisuuden kontrastoida muiden eri aikaan lehteen tulevien pensaiden kanssa lehtirunsauden tekstuuri- ja värieroja.
Pensasta voidaan kasvattaa omillaan sekä yksittäispensaana että useamman yksilön ryhmänä; ryhmäkasvattaminen sopii laajoihin maisemakokonaisuuksiin ja avaran suuriin tiloihin. Leikkaamattomaksi pensasaidanteeksikin sitä voidaan toki kasvattaa, mutta silloin tilantarve on huomioitava molemmin puolin aidannetta lajin leveyskasvun takia. Muiden pensaiden seurassa laji on oivallinen mm. laajoina alispensaikkoina isojen puuryhmien alla / liepeillä tai luonnonmukaisemmalla alueella metsäpuuston alla, kunhan kasvatusolosuhteet eivät ole liian varjoisia. Talvenarkuutensa takia keskellä avointa / alavaa nurmikkoa pensas on turhan altis pakkasvaurioille.
Kellokuusamaa suosittelen rohkeampaan käyttöön erityisen näyttävästä kukinnasta pitäville kasvifaneille ja monihan sellaisesta pitää; eli nyt vain haalimaan lajia kokeiluun vaikkapa jopa III vyöhykkeen lämpimimmille paikoille!
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.
No comments:
Post a Comment