Olen jo parin viikon ajan puuhaillut tämän kasvukauden kasvikehityskuvausta useiden kasvilajien mukaan tarkasteltuna toukokuusta tähän päivään (Viikot 21 - 30) mennessä olevalta ajalta. Se toimii mm. myöhemmin tulevaa kasvi- / maisemavalokuvaukseni uudenlaista esittelyä varten sanallisena taustoituksena.
Nyt tämä kuvaus on viimein valmiiksi tehtynä tässä alla pitkänä ja monilajisena yhteenvetona vaiheittain! Tarkastelualueena sille on Etelä-Suomi etenkin tyypillisen oleskelualueeni puitteissa akselilla Helsinki - Hämeenlinna.
Tuosta ns. uudesta kasvi- / maisemavalokuvaesittelystäni tein jo hiljattain esimauksi neljä erilaista kehitysvaihetutkielmaa tämän vuoden varhaiskeväästä kesäkuun lopulle, jotka ovat tässä uudestaan linkkeinä (Tuon peltonäkymäsarjan lajikuvailuihin olen tehnyt muutoksia!) >> Kasvukauden 2014 alkupuolen valokuvallinen analyysi maaliskuusta kesäkuuhun - Koristepuistonäkymä Hämeenlinnassa, Kasvukauden 2014 alkupuolen valokuvallinen analyysi maaliskuusta kesäkuuhun - Nurmikko- ja puistonäkymä Espoon Tapiolassa, Kasvukauden 2014 alkupuolen valokuvallinen analyysi maaliskuusta kesäkuuhun - Niitty- ja puustonäkymä Espoon Tapiolassa ja Kasvukauden 2014 alkupuolen valokuvallinen analyysi maaliskuusta kesäkuuhun - Peltonäkymä Espoon Tapiolassa.
Uusi kasvi- / maisemavalokuvaesittelyni tulee poimimaan tämän kuluvan kasvukauden ajalta tähän heinäkuun loppuun mennessä ilmenneitä kauneimpia / erikoisimpia kohtaamiani kasveja - kasviryhmiä maisemaan sijoittuvina elementteinä. Siten maisema-arkkitehtuuri- ja miljööanalyysiä tulee mukaan teksteihin eikä siis kyse ole lähikuvista, mitä olen harrastanut "Viikon kasvivalokuva" -sarjassani. Siitä lisää ajallaan alkaen ehkä ensi viikon lopusta / elokuun alusta...
Tämä kuluva kasvukausihan on ollut Etelä-Suomessa jälleen normaaliin verrattuna hyvin poikkeuksellinen, joka on ollut siksi osaltaan inspiraatio näille kuvaesittelyaikomuksilleni. Viimeksihän vuonna 2011 kasvukausi oli Etelä-Suomessa hyvin erikoinen ja itse asiassa ennätyksellinenkin. Silloin tein omansalaista valokuvallista blogiseurantaa kasvuvaiheista osoittaen silloin etenkin kasvun ennätyksellistä etuaikaisuutta normaaliin verrattuna lähes koko kasvukauden ajan. Niihin valokuviin ja analyyseihin / yhteenvetoihin pääsette käsiksi tunnisteen Kasvukausi 2011 kautta.
Seuraavaksi tässä on säätilanteiden valossa yhteenvetävä alkuluonnehdinta viikkojen 21 - 30 kasvukaudesta lyhyesti >> Kevät eteni huhtikuussa paljon etuaikaisesti ja toukokuun alkupuolen erityisen kylmyyden ja yöpakkasten jälkeenhän kuun kaksi viimeistä viikkoa olivat erittäin lämpimiä sisältäen kaksi erillistä hellejaksoa. Niiden aikana kasvukauden kehitysaste kiritti kuun alun jähmettymisen jälkeen taas parisen viikkoa etuaikaan normaaliin nähden. Kuun viimeisinä päivinä oli kolme erittäin koleaa päivää, mikä hidasti kasvun kehitystä tilapäisesti, mutta kesäkuun ensimmäisellä viikolla kolmas helleaalto tuotti uudestaan hyvin etuaikaista kasvua. Kesäkuun loppupuoli oli poikkeuksellisen kolea, mikä jarrutti kasvua niin paljon, että kasvukauden etumatka normaaliin nähden kutistui lähes pois kuun loppuun mennessä. Tässä heinäkuussa kolmen uuden helleaallon myötä kasvukausi on taas edennyt erittäin nopeasti ja näin ollen tähän päivään mennessä ainakin parin viikon veroinen kasvuetumatka ajankohdan normaaliin nähden on palautunut.
Ennusteiden mukaan ensi viikolla 31 ja elokuun alussakin viikolle 32 yhä jatkuva paljon tavanomaista lämpimämpi - ajoittain erittäinkin helteinen sää on kirittämässä kasvukehitystä sitäkin enemmän etuaikaan!....
Viimeksihän olen kuvaillut kasvien kehitysvaiheita tarkkaan toukokuun viikon 21 aluksi silloisessa sääennusteessani: Viikon 21 sääennustetta: Paljon tavanomaista lämpimämpää, ajoittain helteistä ja ukkostelevan epävakaista - Mukana arvioita kasviesimerkein äärinopeasta kasvukauden etenemisestä (Päivitetty!).
Nyt seuraa sille suoraa jatkoa eli tässä on kasvukauden 2014 tarkkaa kehitysvaihekuvausta viikoilta 21 - 30 >>
Viikon 21 (19. - 25.5.) aluksi kasvukauden vaihe oli saavuttanut Etelä-Suomessa tuomen (Prunus padus), terttuseljan (Sambucus racemosa), monien salavien (Salix cv.), norjanangervon (Spiraea "Grefsheim") sekä tuomipihlajien (Amelanchier sp.) täyden kukinnan. Toisaalta rusokirsikan (Prunus sargentii) ja melkein jo metsävaahteran (Acer platanoides) kukinnan päättymisen. Lehmusten (Tilia sp.) hiirenkorvat, monien tammien (Quercus robur) hiirenkorvat ja kukinnan alku, lehtosaarnen (Fraxinus excelsior) täysi kukintavaihe sekä koivujen (Betula sp.) noin puolilehtisyys olivat toteutuneet. Vuorijalavalla (Ulmus glabra) kevään erittäin runsas hedelmätuotanto oli jo yli puolikokoista; puut olivat niitä vaaleanvihreänään täynnä ja samalla ne ovat lehdiltään isolla hiirenkorvalla. Hiirenkorvalla olivat myös punasaarnet (Fraxinus pennsylvanica).
Lisäksi eri yksilöidensä kesken hyvin eri aikaan lehteen puhkeavien haapojen (Populus tremula) joukossa varhaiset puut olivat isolla hiirenkorvalla, kun myöhäisimmät ovat vielä lehdettömiä. Täysi- tai lähes täysilehtinen latvus / oksisto oli jo varhaisimmilla kotipihlajilla (Sorbus aucuparia), varhaisimmilla poppeleilla (Populus sp.), monilla kuusamilla (Lonicera sp.), taikinamarjalla (Ribes alpinum), pikkuherukalla (Ribes glandulosum) ja monilla tuhkapensailla (Cotoneaster sp.). Havupuilla varhaisimmat lehtikuuset (Larix sp.) olivat jo lähes täysilehtisiä ja kuusten (Picea sp.) silmut olivat monin osin puhjenneet kerkälle. Männyillä (Pinus sp.) uusien versojen kynttilämäinen kasvu oli vielä lyhyttä ja ruskeaa.
Viikon 21 paljon tavanomaista lämpimämmän sään (Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 1 ja Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 2) aikana ehti näille ja muille kasveille tapahtua seuraavaa su 25.5. mennessä >>
Tuomen, monien salavien ja norjanangervon kukinta lakkasi lähes - täysin kokonaan ja ne olivat täysilehtisiä sen myötä; tuomipihlajien kukinta lakkasi kokonaan vain parin - kolmen päivän kukinnan jälkeen jo alkuviikolla! Rusokirsikan ja metsävaahteran lehvästöt tulivat melkein täysikesäisiksi. Tammi saavutti kukintahuipentuman ja pian sen jälkeen sen lehdet ottivat pääosan yli puolikokoisina. Lehmukset tulivat nopeasti yli puolilehteen - lähes täysilehteen ja lehtosaarni lakkasi kukkimasta puhjeten samalla nopeasti hiirenkorvalle ja pian puolilehtiseksikin. Vuorijalavat tekivät hedelmänsä täysikokoon ja ne alkoivat muuttumaan vaaleanruskean / kellertävän puolikypsiksi lehtensä tultua samalla tummemman vihreinä yli puolikokoon - lähes täysikokoon. Yli puolikokoon - lähes täysikokoon tulivat myös punasaarnien lehdet.
Koivut, kuten monet pajut (Salix sp.) ja lepät (Alnus sp.) saavuttivat täysilehtisyyden; pieni osa niistä jo viikon alkupuoliskolla - Koivujen ennätysmäisen runsas siitepölytuotanto lakkasi! Haavoista varhaisimmin lehteen puhjenneet puut tulivat kokonaan täysilehteen ja monet myöhäisimmätkin puhkesivat isolle hiirenkorvalle alkuviikolla ja nopeasti yli puolilehteen su mennessä; tässä oli joitakin yksittäisiä poikkeuksia hyvin kylmän toukokuun alun sään sekoitettua lehteentymisvirittymistä joillakin haavoilla puhkeamaan lehteen erikoismyöhään ja näitä yksilöitä oli vasta hiirenkorvalla su mennessä viikon helteistä huolimatta!
Useat poppelit tulivat täysilehteen, mutta myöhäinen kanadanpoppeli (Populus X canadensis "Regenerata") tuli alkuviikolla hiirenkorville ja su mennessä yli puolilehteen. Kotipihlaja tuli kokonaan täysilehteen ja alkoi kukkimaan ja samaan aikaan sen tekivät myös balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum), pihasyreeni (Syringa vulgaris) ja monet kuusamat (Lonicera sp.). Vähän aikaisemmin ko. viikon alussa kukintansa aloittivat omenapuut (Malus sp.) ja ne hiipuivatkin jo osittain kukinnaltaan ko. su mennessä.
Lehtikuuset (Larix sp.) varmistivat kauttaaltaan täysilehtisyyden ja monilla kuusilla kerkkänsä kasvoivat nopeasti pituutta; varhaisimmat jopa yli puolipituuteen. Myöhäiset hopeakuusi (Picea pungens "Glauca"), serbiankuusi (Picea omorica) ja douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii) sekä myös marjakuuset (Taxus sp.) puhkesivat kerkälle. Monien kuusten kukinta huipentui ja monilla männyillä se alkoi samalla, kun niiden versot kasvoivat kynttilämäisinä nopeasti kohti puolikokoa ja ylikin tuottaen jo hieman uusia neulasiaankin esille.
Lisäksi seuraavaa tapahtui viikolla 21 harvinaisten lajien joukossa: Amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense) oli jo tullut hiirenkorvalle viikon alussa ja n. puolilehteen su mennessä. Neidonhiuspuulla (Gingko biloba), tulppaanipuulla (Liriodendron tulipifera) ja vielä enemmän nenäliinapuulla (Davidia involucrata) päti sama ja suunnilleen samaa lehtien kasvutahtia noudattivat myös valeakaasia (Robinia pseudoacacia), lakkipuu (Cladastis kentuckea) ja samettisumakki (Rhus hirta), mutta viimeksi mainittu isolehtisenä oli kasvattava lehtiään vielä pitkään, kuten samaan tapaan myös jalopähkinät (Juglans sp.) ja siipipähkinät (Pterocarya sp.) niiden oltua samalla täydessä kukassa.
Vähän myöhäisempää lehteen puhkeamista tapahtui noihin nähden maakkialla (Maackia amurense), kolmiokalla (Gleditsia triacanthos), jumaltenpuulla (Ailanthus altissima) ja keltatrumpettipuulla (Catalpa ovata), mutta ko. su mennessä ne olivat isolla hiirenkorvalla. Myöhäisimmin lehteen puhkeavat eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides) ja varsinkin kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica) kasvattivat aluksi vain silmujaan, mutta nippa nappa ko. su mennessä ne tuottivatkin jo lehtiään hyvin esille. Lähes - kokonaan täysilehteen tulivat puolestaan mm. katsura (Cercidiphyllum japonicum) sekä monet ulkomaiset pihlaja- ja vaahteralajit.
Perennoista ja ruohovartisista lajeista voidaan todeta: voikukkien (Taraxacum officinale) kukinta saavutti huipennuksen, valkovuokkojen (Anemone nemorosa) pitkittynyt kukinta lakkasi, varhaisimmat heinät - kuten timotei (Phleum pratense) - aloittivat kukintansa lämpimillä paikoilla ja samaa teki paikoin jo koiranputkikin (Anthriscus sylvestris). Puistoissa ja puutarhoissa nurmikot kasvoivat äärimmäisen nopeaa tahtia aiheuttaen nurmikonleikkaajille aikataulupulmia; vain paahteisimmilla paikoilla tuli lievää kuivuusnuutumista ko. su mennessä ukkossateita saamattomilla alueilla. Narsissien (Narcissus cv.) pitkittynyt kukinta hiipui nopeasti ja osin jo lakkasi, mutta tulppaanien (Tulipa cv.) kukinta jatkui vielä runsaana monilla lajikkeilla. Monet perennat kasvoivat rehevämmiksi ja pidemmiksi äärinopeasti.
Viikolla 22 (26.5. - 1.6.) sää kylmeni rajusti ja silloin ti - to aikana oli hallattomasti poikkeuksellisen koleaa, jolloin kasvukauden eteneminen oli lähes pysähdyksissä. Ko. viikonloppuna alkoi kuitenkin taas lämpenemään. Tämän vaiheen aikana em. lajeista voidaan mainita lyhyesti, että ko. su mennessä täysilehtisyys kuitenkin yleistyi koskien jo melkein kaikkia em. lajeja ja ajankohtaan nähden ennenaikaista kukintahuipennusta pitivät yllä pihasyreenit lajikkeineen, kotipihlaja, monet kuusamat ja virpiangervo (Spiraea chamaedryfolia) kukki myös upeasti. Alppiruusuista ja atsaleoista (Rhododendron sp.) monet lajikkeet tulivat yhä enemmän kukkaan, kun osa niistä oli päässyt jo edellisviikolla kukinnan alkuun. Nuo em. jo melkein / osittain edellisviikolla lakkaamassa olleet kukinnat päättyivät jo kokonaan, kuten norjanangervolla ja omenapuilla. Nurmikoilla voikukkien kukinta oli hiipumassa hedelmävaiheisiin.
Erittäin kesäinen sää palasi kesäkuun ensimmäiseksi viikoksi 23 (2. - 8.6.), jolloin mitattiin taas voimakasta hellettä (Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 3). Tämän viikon lämmön myötä tapahtui seuraavaa kasvillisuuden parissa >>
Maisemat tulivat täyteen kesätummuusvihreyteen ja täysilehtisyyden viimeisten joukossa varmistivat ensimmäisinä tammi (Quercus robur), lehtosaarni (Fraxinus excelsior), myöhäisimmät haavat (Populus tremula), kanadanpoppeli (Populus X canadensis "Regenerata"), amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense), neidonhiuspuu (Gingko biloba), tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera), nenäliinapuu (Davidia involucrata) ja lakkipuu (Cladrastis kentukea).
Sen sijaan hieman myöhemmin siinä etenivät ja osaksi vielä vajaasti täysilehtisiksi jäivät valeakaasia (Robinia pseudoacacia), maakkia (Maackia amurense), kolmioka (Gleditsia triacanthos) ja samettisumakki (Rhus hirta). Jalopähkinät (Juglans sp.) ja siipipähkinät (Pterocarya sp.) jatkoivat isojen lehtiensä kasvattamista yli puolikoossa lopetellen kukintaansa ja isolehtisillä jumaltenpuulla (Ailanthus altissima) ja keltatrumpettipuulla (Catalpa ovata) lehdet kasvoivat vähitellen puolilehtisyyden yli. Myöhäisimmin lehteen puhkeavat jättilehtiset eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides) ja kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica) kasvattivat lehtiään vasta puolilehtisiksi, mutta nekin paljon etuajassa ajankohtaan nähden.
Havupuiden osalta monilla kuusilla (Picea sp.) uudet sekä vuosiversonsa että neulasensa saavuttivat täysikoon latvaversoja lukuun ottamatta ja sama koski melkein mäntyjäkin (Pinus sp.) versoiltaan; männyillä kukinta alkoi hiipua ja lakkasikin jo pääosin ja niillä uudet neulaset kasvoivat vasta noin puolikokoon. Myöhäisimmät hopeakuusi (Picea pungens "Glauca"), serbiankuusi (Picea omorica), douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii) ja marjakuuset (Taxus sp.) kasvattivat versojaan ja neulasiaan keskimäärin n. puolikoon.
Ko. viikon loppuun mennessä kukkimisiaan lopettivat jo suureksi osaksi pihasyreenit lajikkeineen, kotipihlaja, monet kuusamat ja virpiangervo. Nurmikoilla voikukilla oli siemenvaiheen huipentuma. Sen sijaan normaalisti Juhannuksen tienoota kukinnallaan koristavat lajit alkoivat tulla kukkapääosaan jo tässä vaiheessa, kuten kukintahuippuunsa jo virittyneet koiranputki (Anthriscus sylvestris) ja lupiinit (Lupinus polyphyllus) sekä vähän kukinnaltaan myöhemmin kehittyvät monet ruusut, kuten juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia "Plena"). Perennoista mm. töyhtöangervo (Aruncus dioicus) ja mooseksenpalavapensas (Dictamnus albus) aloittivat myös kukinnan. Alppiruusuista ja atsaleoista (Rhododendron sp.) monet lajikkeet jatkoivat edelleen runsasta kukintaansa, mutta jotkut jo lopettelivat sitä. Täysikukintaan tulivat myös jo kultasade (Laburnum alpinum), monet muut syreenilajit (Syringa sp.) sekä ruusuorapihlaja (Crataegus laevigata "Paul's Scarlet"). Hedelmiään levittivät tuuleen vuorijalavat, monet pajut ja haapa.
Sitten kesäkuun loppuosasta muodostuikin yllättävän kylmä - Vielä viikolla 24 koleus ei ollut kovin kummoista, mutta kesäkuun kaksi viimeistä viikkoa 25 ja 26 olivat jopa poikkeuksellisen koleita; siinä kylmyyshuipennus sattui Juhannuksen tienoille (Juhannusviikon 2014 poikkeuksellinen koleus - Päivälämpötilojen seurantaa viikonvaihteessa 25 / 26). Ennen kuun vaihdetta alkoi vähitellen lämpenemään.
Kasvukausi kuitenkin eteni koleudesta huolimatta vääjäämättömän hitaasti tänä kesäkuun loppuaikana ja sateista kasvit saivat runsaasti kosteutta. Tämän myötä kuun loppuun mennessä ehti tapahtua seuraavaa kasvien parissa >> Viimein täysilehtisiksi tulivat jo ennen Juhannusta valeakaasia (Robinia pseudoacacia), maakkia (Maackia amurense), kolmioka (Gleditsia triacanthos) ja samettisumakki (Rhus hirta). Jalopähkinät (Juglans sp.) ja siipipähkinät (Pterocarya sp.) jatkoivat isojen lehtiensä kasvattamista lähes täysikoossa ja isolehtisillä jumaltenpuulla (Ailanthus altissima) ja keltatrumpettipuulla (Catalpa ovata) lehdet kasvoivat sitä vähän myöhemmässä vaiheessa. Myöhäisimmin lehteen puhkeavat jättilehtiset eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides) ja kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica) kasvattivat lehtiään reilussa puolikoossa.
Havupuilla monien kuusten (Picea sp.) ja mäntyjen (Pinus sp.) uudet vuosiversot tulivat kaikilta osin täysikokoon ja ne alkoivat jo puutumaan osaksi. Samalla männyillä uudet neulaset kasvoivat jo lähes täysikokoon. Kuusten latvaversot alkoivat saavuttaa myös täysipituutta. Myöhäisimmät hopeakuusi (Picea pungens "Glauca"), serbiankuusi (Picea omorica), douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii) ja marjakuuset (Taxus sp.) kasvattivat versojaan vähitellen ja ne tulivat osaksi täysikokoon.
Normaalisti Juhannuksen tienoolla kukkivat lajit pitkittivät aluksi huomattavasti kesäkuun alussa paljon ennenaikaisesti alkaneita kukkimisiaan, mutta kuun loppuun mennessä koleudesta huolimatta niillä oli kukinta jo osaksi ohitse. Näin mm. lajeilla: koiranputki (Anthriscus sylvestris), lupiini (Lupinus polyphyllus), juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia "Plena"), kultasade (Laburnum alpinum), monet muut syreenilajit (Syringa sp.) sekä ruusuorapihlaja (Crataegus laevigata "Paul's Scarlet"). Töyhtöangervo (Aruncus dioicus) ja mooseksenpalavapensas (Dictamnus albus) pitkittivät kukintaansa enemmän. Alppiruusuista ja atsaleoista (Rhododendron sp.) monet myöhäisetkin lajikkeet lakkasivat jo kukkimasta yksittäisiä viivyttelijöitä lukuun ottamatta. Jalopioneilla (Paeonia Lactiflora -ryhmä) kukinta saavutti jo osaksi huipennusta.
Kasvukauden etuaikaisuutta säilyi koleudesta huolimatta kesäkuun loppuun saakka myös siinä mielessä hitusen verran, että normaalisti heinäkuun alkupuolella kukkivina tunnetuista luonnonkasveista osa ehti aloittaa kukinnan ja saavuttaa kukintahuipennuksenkin kesäkuun lopussa, kuten lajeilla paimenmatara (Galium album) ja vuohenputki (Aegopodium podagraria). Puutarhalajien joukossa näin teki vastaavasti mm. seppelvarpu (Stephanandra incisa), koivuangervo (Spiraea betulifolia) ja monet keskivarhaisetkin jasmikelajit (Philadelphus sp.). Vähän myöhäisemmät rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis), maitohorsma (Chamerion angustifolium) ja mesiangervo (Filipendula ulmaria) eivät aivan ehtineet vielä kukinnan alkuun lämpimimpien paikkojen lieviä poikkeuksia lukuun ottamatta.
Tämän päättymässä olevan heinäkuun aikana erittäin kesäinen sää on taas vallinut erityisesti ja useaan otteeseen on tullut helleaaltoja: (Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 4, Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 5 ja Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 6). Näistä tällä viikolla 30 oleva helle on osoittautunut kesän tähän mennessä kuumimmaksi ollen jopa varsin poikkeuksellinen. Kasvukauden eteneminen onkin tässä kuussa kirinyt taas huomattavan paljon etuaikaan normaaleihin ajankohdan tilanteisiin nähden. Samalla kuitenkin kasvua on alkanut haittaamaan ukkossateitta jääneillä paikoilla etenevä kuivuus etenkin etelärannikolla; seurauksena kellastuneita nurmikoita ja kallioisten mäkien valeruskaantuneita lehtipuita.
Kuun alkupuolella nuo kesäkuun lopussa kukkimiseltaan jo osaksi lakanneet päättivät nopeasti kukintansa kuun ensimmäisellä viikolla ja paimenmatara (Galium album), vuohenputki (Aegopodium podagraria) ja seppelvarpu (Stephanandra incisa) ohittivat nopeasti kukintahuipentumansa ja lopettivat kuun puoliväliin mennessä kokonaan kukintansa. Täyteen kukintavaiheeseen tulivat nopeasti kuun kahden ensimmäisen viikon aikana rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis), maitohorsma (Chamerion angustifolium), mesiangervo (Filipendula ulmaria), ranta-alpi (Lysimachia vulgaris) ja monet ohdakkeet (Cirsium sp.). Kukinnan alkuun pääsivät paikoin jo myös kultapiisku (Solidago virgaurea), pujo (Artemisia vulgaris) sekä pietaryrtti (Tanacetum vulgare).
Puutarhoissa ja puistoissa nopeaa kukintahuipennusta saavuttivat samassa ajassa monet lehmukset (Tilia sp.), myöhäiset jasmikkeet (Philadelphus sp.) ja samoin kävi monilla perennoilla, kuten suvuissa jaloritarinkannukset (Delphinium cv.) ja liljat (Lilium sp.), mutta jalopioneilla (Paeonia Lactiflora -ryhmä) kukinta lakkasi jo nopeasti. Ns. ryhmäruusuilla kukinta alkoi vahvistua nopeasti ja heinäkuussa kukkivilla pensasruusulajeilla kukintahuipentumat saavuttuivat humauksessa. Täyden kukinnan vaiheeseen tuli myös eriaikaisista kukkatertuistaan tunnettu viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia). Nurmikoilla oli kukintahuipennuksessa valkoapila (Trifolium repens).
Puilla ja pensailla kuun alkupuolella tapahtui nopeasti mm. terttuseljan (Sambucus racemosa), ja tuomipihlajien (Amelachier sp.) marjojen kypsyminen, mäntyjen uusien neulasten täysikokoon päätyminen, varhaisimpien pensaiden vuosiversojen kokonaan puutuminen ja versojen puutumisen selvä eteneminen pääosalla muitakin pensaita ja puita. Ns. pioneeripuilla (koivut, lepät, pajut ja haapa) jatkui vielä rehevä ja nopea versojen pituuskasvu. Eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides), kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica), jalopähkinät (Juglans sp.) ja siipipähkinät (Pterocarya sp.) sekä jumaltenpuu (Ailanthus altissima) saavuttivat viimein täysilehtisyyden.
Nyttemin tässä heinäkuun loppupuolella rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis), maitohorsma (Chamerion angustifolium), mesiangervo (Filipendula ulmaria), ranta-alpi (Lysimachia vulgaris) ja monet ohdakkeet (Cirsium sp.) ovat alkaneet jo selvästi hiipumaan kukinnaltaan ja osaksi jo kokonaankin lopettaneet sen. Jotkut varhaiset ohdakkeet ovat ehtineet tulla jopa jo siemenvillaiseen hedelmävaiheeseensa tällä viikolla 30. Samalla kuitenkin kukintahuipentumaa ovat noudattaneet nyt vuorostaan kultapiisku (Solidago virgaurea), pujo (Artemisia vulgaris) ja pietaryrtti (Tanacetum vulgare) sekä kuun alkupuolelta kukintaansa myös aloittaneet karhunputki (Angelica sylvestris) ja rantakukka (Lythrum salicaria). Elokuun kukkijana tunnettu järviruokokin (Phragmites australis) kukkii jo.
Puistoissa ja puutarhoissa monien lehmusten (Tilia sp.) ja myöhäisten jasmikkeiden (Philadelphus sp.) kukinnat päättyivät nopeasti kuun puolivälin jälkeen kokonaan ja nyt lehmuksissa on jo lähes täysikokoiset hedelmäpallot. Myöhäinen metsälehmus (Tilia cordata) kukkii vielä viimeisillään. Myöhäiset pensasruusut ovat myös jo lopettaneet kukintansa pääosin, vaikka normaalisti elokuullekin riittää niiden kukkia; kurtturuusu (Rosa rugosa) kuitenkin jatkaa vielä hieman kukintaansa. Ryhmäruusuilla kukintahuipentuman aikaa on ollut juuri tämä heinäkuun loppupuoli, mutta parhaillaan niilläkin kukinta on jo alkanut hiipumaan loppukesän-syksyn vähäisempään määrään.
Normaalisti enemmän tai kokonaan elokuun ja myöhemmäkin kukinnan lajeista ovat jo nyt saavuttaneet runsasta kukintaa perennojen maailmassa mm. monet syysleimut (Phlox cv.), myöhäiset tarhapäivänliljalajikkeet (Hemerocallis cv.) ja jaloangervot (Astilbe Arendsii -ryhmä). Heinäkuun loppupuoli on ollut kukintahuipentuman aikaa mm. värimintulle (Monarda didyma) ja myöhäisille kuunliljoille (Hosta cv.). Nurmikoilla apilakukintaa on alkanut korvaamaan syysmaitiaisen (Leontodon autumnale) kukintahuipentuma.
Nyttemmin monilla puilla ja pensailla on uusien vuosiversojen puutuminen edennyt pääosin loppuunkin saakka, mutta ns. pioneerilajit (koivut, lepät, pajut ja haapa) jatkavat vielä etenkin nuorten puidensa ja taimiensa latvaversojen kasvattamista. Toisaalta esim. koivuilla, lepillä ja pähkinäpensaalla (Corylus avellana) seuraavan kevään hedenorkkoaiheita on jo alkanut ilmaantumaan versojen pituuskasvun päätteiksi. Männyillä ja kuusilla uusien versojen puutuminen valmiiksi on myös jo tapahtunut lukuun ottamatta lievästi siitä jälkijunassa kehittyviä joitakin pihtoja (Abies sp.) sekä hopeakuusta (Picea pungens "Glauca"), serbiankuusta (Picea omorica) ja douglaskuusta (Pseudotsuga menziesii) sekä varsinkin marjakuusia (Taxus sp.), joilla jotkut vahvimmat versot jatkavat vielä pituuskasvua. Marjakypsymisessä puolestaan kotipihlajien (Sorbus aucuparia) sato on jo ylittämässä puolikypsyyden ja puutarhoissa on koittamassa ja osaksi jo menossakin varhaisimpien kirsikoiden ja luumujen (Prunus sp.) sekä ns. kesäomenien (Malus cv.) kypsymisvaiheet. Koivut (Betula sp.) ovat aloittaneet erittäin runsaan siementensä varistamisen. Syyshortensia (Hydrangea paniculata "Grandiflora") on paikoin jo aloittanut kukintansa, mutta viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia) on jo lopettanut kukintansa.
Sitten yhtenä koosteena kerron toukokuusta alkaen ilmenneistä maaseudun peltoviljelyn vaiheista >> Erityisen varhainen ja lähes talvettoman talven edesauttama keväthän mahdollisti suurimmalla osalla tarkastelualueen peltoja kevätkylvöt jopa jo ennen Vappua, jonka ansiosta ja kylmästä toukokuun alkupuolesta huolimatta useimmilla pelloilla viljat oraantuivat jo selvästi toukokuun em. ensimmäiseen helleaaltoon mennessä. Viimeiset kylvöt tehtiin silti vasta toukokuun loppupuolella ja kesäkuun alkuun mennessä viimeisetkin pellot olivat oraantuneet, joskin kärsineet hieman itämisajan helteistä. Nuo varhemmin oraantuneet pellot sen sijaan kasvattivat kesäkuun alussa kasvustojaan jo lähes tähkiintymisvaiheeseen lajista riippuen; varhaisin oli keskimäärin ohra. Edellissyksynä kylvetyt ruis ja syysvehnä olivat oraalla tietenkin läpi viime talven ja kärsineet silloin hieman sekä erityisen leutojen vaiheiden liikamärkyydestä että tammikuun lopun vähälumisesta pakkasjaksosta; toukokuussa niiden kasvu kuitenkin elpyi hyvin ja kesäkuun alussa ne tulivat jo tähkäkorkeuteen.
Sitten tuo kesäkuun loppupuolen kolea vaihe hidasti viljojenkin kasvua, mutta toisaalta sateiden tuoman kosteuden ansiosta kasvustot rehevöityivät hyvin ja kuun loppuun mennessä ruis ja syysvehnä olivat täysikorkeina jo valmiita aloittamaan kypsäksi tuleentumisen. Samalla ohra ja kevätvehnä etenivät osaksi tähkävaiheeseen, mutta viimeiseksi kylvetyillä pelloilla ne sekä kaikkialla kaura eivät olleet vielä tähkiintymässä / röyhyyntymässä. Rapsi / rypsi oli aloittanut kukintaansa paikoin.
Tässä heinäkuussa viljojenkin kehitysvaiheet ovat edenneet erittäin nopeasti >> Ruis ja syysvehnä ovat tuleentuneet kuun mittaan niin paljon jo valmiiksi, että niiden puinti alkaa olla ajankohtaista. Kuun alkupuolella tapahtui rapsin / rypsin kukintahuipennus ja pian kuun puolivälin jälkeen niiden kukinta päättyi viimeistenkin peltojen osalta nopeasti. Ohra ja kevätvehnä tulivat täyteen tähkäkorkeuteen kuun alkupuolella kaikkialla ja nyttemmin nekin ovat jo edenneet pitkälle tuleentumisessaan; varhaisimmin kylvetyillä pelloilla lähes loppuun saakka. Kauralla röyhyyntymisessä on ollut eri aikaan kylvettyjen peltojen välillä kehityseroja; varhaisimmin kuun alkupuolella röyhyyntyneet kaurapellot ovat alkaneet tuleentumaan, mutta myöhäisemmillä pelloilla kauraröyhyt ovat vasta saavuttaneet täyden koon.
Aivan lopuksi kerron vielä lähiaikojen kasvutilanteiden tulevista vaiheista sääennusteissa kahdelle seuraavalle viikolle 31 - 32 näkyvissä olevan yhä paljon tavanomaista lämpimämmän / hyvin helteisen sään aiheuttamana >> Elokuun ensimmäisen kokonaisen viikon 32 loppuun mennessä on jo tiedossa nopeasti etenevää maitohorsman (Chamerion angustifolium) siemenvaiheen valkovillaisena pöllyäviä tilanteita. Pujon (Artemisia vulgaris), pietaryrtin (Tanacetum vulgare), karhunputken (Angelica sylvestris) ja rantakukan (Lythrum salicaria) kukinnat hiipuvat selvästi; monin paikoin jo loppuunkin. Heinien kukinnat hiipuvat loppuvaiheisiin, jolloin heinävaltaiset niityt muuttuvat kosteillakin alueilla yhä ruskeammiksi. Kotipihlajien (Sorbus aucuparia) marjat tulevat paikoin jo täysikypsiksi ja koivujen siemenvariseminen jatkuu runsaana. Syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kukinta saavuttaa valkoisen vaiheen huipennustaan yleisesti ja monet loppukesän-syksyn kukinnasta tutut perennat saavuttavat kukintahuipennusta. Lisäksi monet normaalielokuun perennakukkijat hiipuvat jo kukinnaltaan, kuten jaloangervot (Astilbe Arendsii -ryhmä). Kesäomenien satokausi huipentuu ja syysomenien satokausi alkaa. Pensaiden ja puiden versopuutuminen alkaa etenemään hyvin jo aroilla eteläisilläkin lajeilla, kuten valeakaasialla (Robinia pseudoacacia), kolmiokalla (Gleditsia triacanthos), samettisumakilla (Rhus hirta), jumaltenpuulla (Ailanthus altissima), keltatrumpettipuulla (Catalpa ovata), eteläntrumpettipuulla (Catalpa bignonioides) ja kentuckynpapupuulla (Gymnocladus dioica). Viljojen puinnit alkavat kiireellisinä elokuun alussa. >> Kasvun etumatka normaaliin verrattuna alkaa täten muodostumaan jo n. kolmen viikon veroiseksi - paikoin ylikin!...
Ensi viikosta 31 alkaen näyttää myös siltä, että erittäinkin voimakkaidenkin ukkosten riskiä on aikaisempaa enemmän ja ajoittain ilmamassat ovat kosteampia ja suursäätilanteet epävakaisempia >> Näin ollen seuraavien 1 - 2 viikon aikana todennäköisesti on tulossa monin paikoin ehkä hyvinkin runsaita ukkossateita (Useita kymmeniä millimetrejä tunnissa!) - Se voi aiheuttaa merkittävää taajamatulvariskiä ja hetkellisiä liikamärkyystilanteitakin. Hyvällä tuurilla ukkosia olisi niin paljon, että mm. etelärannikon kaikille kuivuusalueillekin saataisiin viimein kunnollisia rankkasateita; etelärannikonkin runsasta ukkostelua on alkanut tukemaan poikkeuksellisen lämmin merivesi...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment