Täydessä kukassa ollutta amurinjasmiketta (Philadelphus tenuifolius) kuvattuna perjantaina 4.7.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Kasviesittelyjeni tarina jatkuu edelleen Kaukoidän lajien parissa, vaikka tässä jasmikkeiden suvussa (Philadelphus sp.) on itse asiassa paljon lajeja myös Pohjois-Amerikasta ja Euroopastakin. Tämä kyseinen amurinjasmike (Philadelphus tenuifolius) kasvaa kuitenkin luonnonvaraisena Koillis-Kiinassa, Venäjän Kaukoidässä ja Koreassa.
Jasmikkeista kannattaa muuten muistaa se, että ne ovat aivan eri asia kuin paljon eteläisempi ja Suomessa siksi ulkona menestymätön jasmiinien suku (Jasminum sp.).
Täällä Suomessa monet jasmike-suvun lajit ovat hyvin tunnettuja ja yleisiä koristepensaita, mutta tämä nimenomainen laji on paljon tuntemattomampi ja hyvin harvinainen, joka on yksi syy tähän esittelyyn. Tälle lajille on määritelty täällä menestymistä vyöhykkeille I - III, mutta viljelykokemusta on vähän ja siksi lajia kannattaakin kokeilla myös pohjoisempana.
Toinen syy tämän lajin esilleottoon on se, että se näyttää olevan moniin muihin jasmikkeisiin verrattuna selvästi runsaskukkaisimpia, kuten tuosta yltiöpäisen kukkivasta kuvastakin havaitaan. Lajin kukinta-aika on itse asiassa lähes sama kuin kahden edelliskerran kasvilajiesittelyissäni olevan lajin >> Viikon 25 kasvivalokuva: Kellokuusama (Kolkwitzia amabilis) ja Viikon 26 kasvivalokuva: Tarhaharisoninruusu (Rosa Harisonii -ryhmä "Aurora").
Niinpä tavallaan nämä kolme lajia yhdessä muodostavat trilogian, kun ne samalla ovat myös melkoisen samanlaisia pensaita kasvutavoiltaan. Itse asiassa tämä amurinjasmike kasvaa lähes yksi yhteen saman kokoiseksi pensaaksi kuin kellokuusama ollen enimmillään 2 - 2,5 metriä korkea ja tälläkin lajilla oksat ovat kaareutuvia ja leveälle ulottuvia.
Jasmikkeet eroavat melko vähän keskenään toisistaan; tyypillisiä eroja ovat pensaiden korkeus- ja oksa-asentoerot, kasvun rotevuuserot, kukinta-aikojen erilaisuus, kukkien runsauserot ja lievät erot lehtimuodoissa. Tälläkin jasmikkeella on hyvin samanmuotoiset puhtaan valkoiset kukat kuin muillakin suvun lajeilla. Tyypillisesti kukkien keskellä erottuu keltaisen pörröinen hetiö ja emiö - Kukkamuotoa voidaan luonnehtia omenankukkamaiseksi.
Muihin ko. suvun lajeihin nähden tämän pensaan kukista on sanottu, etteivät ne tuoksuisi aivan yhtä hurjasti, mutta minun mielestäni tuon kuvan pensaan vieressä oli kyllä melkoinen tuoksushow - Jasmikkeethan ovat tunnettuja erityisesti siitä, että niiden kukat tuoksuvat todella voimakkaasti imelän hajuvesimäiseltä ja tuoksu voi kantautua sopivalla säällä selvästi erottuvana jopa 50 - 100 metrin päähän kasvustosta!
Amurinjasmikkeellakin muiden suvun lajien tapaan kukat avautuvat tähkämäisissä ja pystyissä tertuissa, missä kussakin tertussa on tiiviisti 3 - 11 kukkaa. Ne ovat 2 - 3 cm leveitä. Kukinta tapahtuu Etelä-Suomen normaaliolosuhteissa vähän kesä-heinäkuun vaihteen molemmin puolin, mutta kallistuu enemmän heinäkuun puolelle. Tämän lajin kukinta-aika on suvussaan keskivarhaista ja 1 - 2 viikon aikana kukinta on niin runsasta, että koko pensas peittyy lähes kokonaan valkoiseen kukkamereen ja on siksi hyvin merkittävä koriste-elementti myös visuaalisesti eikä vain tuoksuefektillään.
Kukintansa ulkopuolella tämäkin jasmike on tavallaan melko tylsän oloinen pensas, koska ensinnäkin kukista kehittyy vain pieniä ja siksi huomaamattomia kotia, joiden sisällä kehittyy hyvin pieniä tuulen mukana leviäviä siemeniä; ne vapautuvat kasvukautta seuraavan talven aikana avautuvista kodistaan.
Toisekseen tälläkin jasmikkeella lehdet ovat kesäasultaan melko himmeästi tummanvihreitä, jolloin kyseessä on neutraali - huomiota herättämätön vihermassa. Jasmikkeiden lehdet tosin puhkeavat edukkaasti varhain toukokuun alusta alkaen, mutta kasvunopeus on sen verran hidasta, että vasta selvästi kesäkuun puolella saavuttuu täysilehtisyys; puhkeamisväri on melko tumma ja lehtien nuoruuskarvoituksen takia lievästi harmahtavakin vihreä. Tälläkin lajilla on tuo kaikki samoin. Täysikasvuiset lehdet ovat tällä pensaalla puikeita, 4 - 8 cm pitkiä ja heikosti sahalaitaisia.
Syksyllä puolestaan monilla jasmikkeilla on etuna myöhään - jopa osittain marraskuulle säilyvä kesäasu, mutta tällä lajilla on mantereisempi ruskaantumistapa, missä se saa ruskavärejä muita jasmikkeita varhemmin ja nopeammin lokakuussa. Hyvin leutoina syksyinä tälläkin osa lehdistään voi säilyä marraskuulle. Amurinjasmikkeen ruskavärit ovat pääosin keltaisia, kuten muillakin suvun lajeilla, mutta oransseja - ruskehtavia sävyjä voi olla joukossa kirjavasti vähemmistönä. Varhaiset yöpakkaset voivat vioittaa lehtiä, mutta lievemmin kuin muilla pidempään kesäasussa säilyvillä suvun lajeilla. Talvella tämäkin laji on ulkoiselta habitukseltaan hieman risukkoinen, mutta muita suvun lajeja kaareutuvammat oksat tuovat ilmeikkäämpää olemusta.
Tämän lajin kasvupaikkavaatimuksissa on etuna muihin suvun lajeihin nähden varjoisempia olosuhteita sietävä piirre; kukinta on toki parhain valoisalla paikalla tälläkin. Muutoin laji ei kaipaa ns. tavallista puutarha- ja puistomaata kummempia olosuhteita. Hoitotoimenpiteenä vanhoista pensaista voidaan muutaman vuoden välein poistaa yksittäisiä ränsistyneimpiä runkoja.
Kasvatustapoina voidaan tälläkin pensaalla harjoittaa tuon kellokuusaman tapaan samalla tavalla yksittäispensaana tai usean yksilön ryhmään istuttamista joko omillaan tai osana muita pensaslajeja. Myös vapaasti kasvatettava eli leikkaamaton pensasaidanne on mahdollista tehdä hienosti, mutta tälläkin lajilla on huomioitava kasvutilan tarve leveyssuunnassa joka puolella. Tämä laji on ainakin Etelä-Suomessa sen verran talven- ja hallankestävä, että se parjää myös alavilla ja avoimilla (nurmikko)alueilla, jolloin sen huomiota herättävä kukinta pääsee todella oikeuksiinsa joka suunnalta nähtynä.
Estetiikka on tälläkin pensaalla siis sellainen, että kukinta-aikanaan se on erityisen näyttävä maiseman huomio-, korostus- ja katseenvangitsijaelementti, jonka onnistunut esilläolo mm. paraati- ja edustuspaikoilla on oleellista. Kukinta-aikansa ulkopuolella pensaan kohtalona on olla neutraali vihermassa mm. taustaksi muille kirkkaasti kukkiville pensaille.
Puhtaan valkoinen kukintavärinsä puolestaan tarkoittaa sitä, että se sopii pariksi tai useamman eri lajin seurassa minkälaisen tahansa muun värisen kukinnan kanssa - Samaan aikaan amurinjasmikkeen kukinnan kanssa estetiikkailoittelua voidaan täten saada aikaan esim. juuri noiden kahden edellisviikon kasviesittelylajien kanssa, vaikka kukinta-ajat niillä eivät kokonaan menekään yksiin tämän lajin kanssa.
Keväällä tämäkin jasmike tuo pensasryhmiin hitaasti täysilehteen kasvaessaan lehtirunsauskontrastia vaikkapa nopeasti täysilehteen tulevien lajien kanssa tai dynaamista värikontrastia lehtien puhkeamisväreiltään vihreästä poikkeavien / keväällä näyttävästi kukkivien lajien seurassa. Kesällä kiiltävälehtiset lajit kontrastoivat tekstuurillisesti tämän pensaan himmeiden lehtien kanssa. Syksyllä puolestaan tälläkin lajilla voidaan saada aikaan kontrastia sen kesäasun ja varhain kirkasta ruskaa tekevien lajien kanssa - Ei kuitenkaan yhtä paljon / varmasti kuin myöhempään kesäasussa säilyvien ko. suvun lajien kanssa.
Tässäpä siis varsin tutusta koristepensassuvusta erikoisempi tuttavuus, jonka hyvin runsasta ja tuoksuvaa kukintaa kannattaa tavoitella kaikenlaisille pihoille ja puistoille! Laji sopii joka tapauksessa sekä urbaaniin että maaseutuympäristöön.
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.
No comments:
Post a Comment