Ruskansa huipentumaa lähestyneitä metsävaahteroita (Acer platanoides) kuvattuna sunnuntaina 28.9.2014 Hämeenlinnassa.
Etelä-Suomen ruska on edennyt tämän ko. viikon alun poikkeuksellisen kylmän ma-ti -vaiheen jälkeen ja virittämänä leudossa säässä aikaisempaa nopeammin ja siksi myöhässä ollut ruskan kehitysaste on alkanut saavuttaa tavanomaista ajankohdan aikatauluaan. Niinpä nyt päätin ottaa ruskakauden upeimpiin kuuluvan puulajin esiteltäväksi eli metsävaahteran (Acer platanoides).
Kyseessä on siis aivan tuiki tuttu puulaji meille suomalaisille ja Etelä-Suomessa yleisesti suorastaan kaikenlaisista puistoista ja puutarhoista löytyvä koristekasvi, joten tämäkin on jossain mielessä minulta poikkeava esille otto muutoin harvinaisia ja tuntemattomia lajeja sisältäneessä esittelysarjassani - Osasyy taas tällaiseen "normaaliin" ja "helppoon" tuttavuuteen on se, kun kahdesta pääkasvivalintakohteestani edelleen Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa on ollut puistoremontin tiimoilta epähoukuttelevuutta käyntiä ajatellen. Toisaalta toisessa kohteessa Helsingin Meilahden arboretumissa ei ollut vielä tällä viikolla pari muuta tärppilajia riittävästi ruskaantunut...
Metsävaahtera on toki erittäin hieno puu, joten sitä voidaan esitellä vaikka tekosyidenkin nojalla lisää :) - Puusta riittää paljon kerrottavaa joka tapauksessa ja omassa katsannossani nimenomaan estetiikan ja yleensäkin visuaalisten seikkojen parissa, jotka tästä lajista tunnen erityisen hyvin! Siinä mielessä esim. oikaisemista vaativat mm. tässä lajin Wikipedia-artikkelissa kerrotut virheelliset aikakuvaukset sen kasvuvaiheista mm. kukintansa suhteen.
Laji kasvaa luonnossa laajalti manner-Euroopassa ja Kaukasuksella sekä osassa läntistä Venäjää ja Välimerellä lähinnä vuoristossa. Pohjoisimmillaan sitä on luonnonvaraisena Etelä-Skandinaviassa sekä Etelä-Suomessa. Läntisimmillään sitä kasvaa Pyreneillä, mutta osasta läntistä Eurooppaa sekä kokonaan Britteinsaarilta se puuttuu luonnosta. Viljeltynä se on kuitenkin suosittu koristepuu kaikkialla lauhkealla vyöhykkeellä ja se leviää helposti viljelyksistä luontoon, kuten täällä Suomessa eteläosien rehevillä ja lehtomaisilla kasvupaikoilla paikoin jopa tiheinä kasvustoina. Lajia on istutettu myös Pohjois-Amerikkaan koristepuuksi, kuten New Yorkissa kuuluisan Vapauden patsaan yhteydessä olevaan puistoon jo sen perustamisen aikana. Uudella mantereellakin se on nyttemmin levinnyt monin paikoin runsaasti luontoon.
Täällä Suomessa laji menestyy tietenkin oikein hyvin sen luonnonvaraisella Etelä-Suomen alueella ja itse asiassa viime vuosien lämmenneet säät ovat aiheuttaneet sen levinneisyyden runsastumista ja yleistymistä mm. viljelykarkulaisuuden ansiosta. Viljeltynä se menestyy luontaista aluettaan paljon pohjoisempanakin; niinpä sille on määritelty hyvää menestymisaluetta vyöhykkeille I - IV ja vyöhykkeellä V se voi myös menestyä parhailla paikoilla, kuten Kemissä saakka meren rannalla. Niinpä sitä voidaan suositella kokeiluun pohjoisimmille äärirajoilleen ja vähän ylikin rohkeammin ja runsaammin - Tällöin on kuitenkin otettava viljelyyn vain kestävää kotimaista siemenalkuperää.
Metsävaahteran koristeominaisuuksista lähes syksyn ruskan veroinen on jo heti kasvukauden alussa sen kukinta, joka ilmenee yleensä aina hyvin runsaina huiskiloina kauttaaltaan latvuksissaan lehtien puhkeamisen yhteydessä - Etelä-Suomen normaaliolosuhteissa toukokuun alussa, mutta esim. tänä vuonna etuaikainen kasvukauden kehitysaste jo keväällä aiheutti puun runsasta kukkimista jo huhtikuun loppuun ja Vapuksi. Kukat ovat kirkkaan vihertävän keltaisia ja ne avautuvat huiskiloissaan eriaikaisesti täyteen kukintaan. Aluksi kukkahuiskilot ovat joka tapauksessa voimakkaasti pääosassa puun latvuksessa noin viikon tai 1 - 2 viikon ajan ilman lämpötilojen mukaan, jolloin puun latvukset ovat hyväntuoksuisia kukkameriä.
Kukintaa edeltää noin viikkoa ennen lajin talvisilmujen turpoaminen hyvin isoiksi ja pallomaisiksi mötiköiksi sisempien silmusuomujen kasvaessa esille punaruskeina-vihertävänruskeina; kukkahuiskiloita sisältävät silmut pullistuvat isoimmiksi. Lopulta silmusuomut oikenevat kaarevasti sivuille auki paljastaen kukat ryöpsähdyksen kaltaisesti etenkin lämpöaallon aikana ja pelkkiä lehtiä sisältävissä silmuissa esiin työntyvät samalla lehdet ja versot aluksi tiiviisti nipuiksi laskostuneina kimppuina / tötteröinä.
Kukinnan loppupuolella eli pian toukokuun puolivälin jälkeen lajin lehdet tulevat kukkien rinnalle tuottamaan lajin latvuksiin erikoista värinäytelmää ennen lehtien täyttä kokoa ja täyttä kesävihreyttä - Lehdet avautuvat ja oikenevat tällöin em. nipuista / tötteröistä kuin viuhkat ja pian ne ovat kuin miniatyyrikoossa omansa muotoisia. Tässä vaiheessa ilmenee lajin kussakin yksilössä omansalaista lehtien kevätväritystä, joka oli jo esillä tuossa lehtien tötterövaiheessa, mutta joka alkaa syrjäyttää liukuvasti ja vaiheittain kukintaväriä latvuksissa aiheuttaen värikirjavuutta eri yksilöiden välillä. Nämä kevätlehtisävyt vaihtelevat vaaleanvihreästä kellertävän kautta punaruskeaan / lähes oranssiin. Samalla tässä oienneessa miniatyyrikoossa lehdet ovat hyvin kiiltäviäkin.
Lehtien kasvuvaihe etenee sitten niin, että kukinnan lakatessa lehtensä tulevat puolikokoon ja sen myötä niiden kevätväritykset alkavat haalistumaan vähitellen pois vihreisiin suuntiin ja kiiltonsa himmenee osaksi pois. Samaan aikaan hedelmöittyneistä kukista työntyy nopeasti esille lajille tyypillisiä kaksisiipisiä lohkohedelmiä; niiden kasvu ja väritys noudattaa varsin samaa tahtia ja sävyä kuin ko. yksilössä olevien lehtien kohdallakin tapahtuu. Näin ollen hedelmäsiivet saattavat olla aluksi punertavia juuri niissä puissa, missä lehdissäkin on punertavaa kevätväritystä. Samoin nämä lohkohedelmät tulevat kaikissa puissa täysikokoon samaan aikaan kuin lehtensäkin - Tämä täysikesäkoon saavuttaminen tapahtuu viimeistään kesäkuun ensimmäisellä viikolla Etelä-Suomen normaalioloissa.
Täysikoossa metsävaahteran lehdet ovat varsin isoja; lapa on sormiliuskainen, 5–7-sorminen, kourasuoninen ja läpimitaltaan se voi olla jopa n. 20 cm. Lehdet ovat silti keskenään hieman erikokoisia eri osissa latvusta ja tietyillä erityyppisillä oksilla kokoero on suurin; pienimmät lehdet ovat yllättäen taimien ja nuorten puiden kesällä voimakkaasti pituutta kasvavilla pääversoilla, jotka havaitaan siksi raippamaisina riukuina.
Lehtiensä täysivihreä sävy on hyvin tumma ja se muodostuu kesäkuun mittaan siten, että kuun lopulla viimeisistäkin punertavista kevätsävyistä ei ole enää merkkiä. Sen sijaan kunkin yksilön ominainen lehtien kevätvärisävy ilmenee uudestaan kesän lopulle saakka taimissa ja nuorissa puissa em. voimakkaasti pituutta kasvavien pääversojen latvoista jatkuvasti puhkeavissa uusissa lehdissä.
Metsävaahteran ruska on siis hyvin kirjava ja värikäs tapahtuma, mutta siinä on havaittavissa muutamia säännönmukaisuuksia, joista olen aikaisemminkin kertonut tässä blogissa. Ruska alkaa usein jo häilyvästi osassa puita elokuun mittaan, missä vihreän sekaan tulee osassa latvuksia tyypillisimmin punaisten sävyjen alkuina himmeää violettia / purppuraa.
Lajin ruska voidaan jakaa Etelä-Suomen olosuhteissa kolmeen eri vaiheeseen, missä on ryhmiteltävissä lajin puut ruskan varhaisuuden mukaisiin kolmeen jaksoon järjestykseen - Normaalioloissa ensimmäisessä vaiheessa pieni osa puista saavuttaa ruskahuipentuman jo syyskuun puolivälin paikkeilla ja paikoin jopa vähän aikaisemminkin. Toisessa vaiheessa ruskahuipennustaan tekee suurin osa lajin puista syyskuun lopussa ja osittain lokakuun alkuunkin venyen - Tämä vaihe on täten koko lajin keskimääräinen ruskahuipentuma.
Kolmannessa eli viimeisessä vaiheessa kahden edellisen vaiheen puut ovat jo alastomia lehdistään, mutta pieni osa lajin muista puista jää vielä tekemään ruskaa lokakuun mittaan ja venyen leutoina syksyinä joskus jopa marraskuun alkuun saakka etenkin etelärannikon olosuhteissa. On varsin tyypillistä, että tämän viimeisen ruskavaiheen puut kasvavat rehevimmillä ja / tai kosteimmilla paikoilla tai ne ovat eteläistä alkuperää, kuten esim. viljeltyjen puiden osalta länsi- / keskieurooppalaista taimimateriaalia. Näitä viimeisen ruskavaiheen puita on etenkin etelärannikolla, mutta sisämaasta ne paikoin puuttuvat.
Ruskavärien suhteen punaisimmat värit tulevat ensimmäisen ja toisen ruskavaiheen puihin, mutta viimeisen ruskavaiheen puissa ruska on yleensä yksinomaan keltainen tai lisäksi vain lievästi oranssi / ruskehtava. Juuri ensimmäisen ja toisen ruskavaiheen puissa on tyypillistä sekin, että ensimmäisenä ilmaantuvat punaiset värit ja ne tyypillisesti latvuksen uloimmissa osissa, kuten tuossa kuvassa. Sitten vähän myöhemmin latvuksen sisäosat saavat keltaisempaa ruskaa uloimpien osien jo ollessa alastomia. Olen myös havainnut, että punainen ruska on todennäköisin niissä yksilöissä, missä keväälläkin on punertavaa lehtien kasvuvaihesävyä.
Tämä hyvin kirjava ruska metsävaahteralla ilmentää myös sitä, kuinka jokaisella puulla on omansalainen geeniperimä - Nimittäin näillä em. ruskaväreillä on taipumusta kehittyä kussakin yksilössä omansalaiseen tapaan suunnilleen samalla tavalla joka syksy. Esim. monissa metsävaahteroissa on havaittavissa, kuinka latvus alkaa värjääntymisensä joka syksy samoista latvuksen osista ja etenee joka syksy lähes samaan tapaan punaisista väreistä keltaisiin kullekin puulle ominaiseen tapaan.
Vain normaalista erittäin paljon poikkeavat sääolosuhteet saattavat muuttaa väripalettia huomattavasti, kuten esim. äkilliset kovat yöpakkaset, poikkeuksellisen runsaat sateet elo- ja syyskuussa tai syksyä edeltävä ja osin syksyyn jatkuva paha kuivuus. Kuivuus voi suosia kirkkaita ja punaisia värejä normaalia enemmän ja toisaalta kova yöpakkanen aiheuttaa lehtiin ruskeita vauriosävyjä ja voi katkaista pahimmillaan ruskakehityksen lehtien paleltumiseen; etenkin noissa myöhäisissä kolmannen ruskavaiheen puissa näin voi helposti käydä. Tämä meneillään ollut lämmin syksy on nyt aiheuttanut osassa lajin puita ruskavärien haalistumista ruskeisiin suuntiin. Toisaalta monet muut metsävaahterat eivät ole joka tapauksessakaan pettäneet ruskakirkkaudessaan.
Lajin lohkohedelmät saavuttavat siis täysikoon jo heti kesän alussa, mutta siementen kypsyminen niiden sisällä ottaa silti aikaa koko kesän. Etelä-Suomen normaalioloissa lopullinen kypsyminen ajoittuu ruskan kanssa suunnilleen samaan aikaan, mutta esim. tänä vuonna erittäin etuaikaisen kasvukauden kehityksen ansiosta kypsyminen ajoittui jo syyskuun alkuun, jolloin normaalista poiketen hedelmien lenninsiivet alkoivat muuttua ruskeiksi jo selvästi ennen ruskaa monissa puissa. Lajin lohkohedelmillä on tyypillisesti yksi varisemisvaihe kevätkesän kasvuvaiheessaan joka vuosi - Huonosti pölyttyneet hedelmät tippuvat puusta n. puolikoossa toukokuun lopussa ja usein vain noin puolet muista pääsee kypsymään loppuun saakka. Loppusyksyllä kypsät hedelmät voivat jäädä usein runsaasti puuhun kiinni lehtien varisemisen jälkeen, mutta yleensä viimeistään jouluun mennessä nekin varisevat alas ajankohdan tyypillisissä voimakastuulisissa säissä.
Esteettinen tarkastelu metsävaahteran osalta voidaan kiteyttää etenkin sen kukkimisen aikaan ja tietenkin ruskaan - Kevään keltainen kukinta on vielä muutoin varsin vähän vihertyneessä maisemassa hyvin erottuva ja siten hyvä korostus- ja huomioelementti puusommitteluissa ja ns. paraatipaikkojen kaunistamisessa. Sitä voidaan kontrastoida mm. myöhään lehteen tulevien puiden kanssa dynaamisena kasvuun lähtemisen erilaisuutena tai yhtä varhain lehteen tulevien muiden puiden erilaisten kevätväriensä kanssa; mm. katsuran (Cercidiphyllum japonicum) punaruskea - oranssi. Hyvin tummia taustoja vasten (havupuut ja tummat rakennukset) kukinta iskee esille rajusti. Kesällä metsävaahtera on tietenkin komea viherelementti kaikenlaisten ympäristöjen rehevöittämisessä, kun suurten lehtiensä ansiosta sen latvus on tiheän runsas ja tekstuuriltaan voimakaspiirteinen.
Syksyllä ruska on erityisen vaikea sommiteltava elementti, jolloin pitää tuntea perinpohjin noita em. ruskansa piirteitä erivaiheisuuksista geeniperimien visuaaliseen laatuun - Näitä erilaisia ruskamuotoja voidaan suunnitellusti sommitella, jos nähdään vaivaa ko. värivaiheiden opetteluun istutettavien taimimateriaalien alkuperää ja istutuspaikkaa tutkittaessa - Esim. punaisimmat ja kirkkaimmat ruskasävyt kehittyvät aurinkoisilla kasvupaikoilla ja kevätlehtien punertavuus kertoo muita yksilöitä todennäköisemmistä punaisista ruskaväreistä. Myöhäissyksyllä lehtien varisemisen jälkeen ruskeat hedelmänsä ovat muutoin alastomassa maisemassa koristeellisia oksillaan; joskus alkutalveen saakka.
Lopuksi metsävaahteran viljelystä muutama sana - Laji suosii siis ravinteikasta maata, mutta sitä tavataan kylväytyneenä myös melko kallioistenkin mäkien alueella ja luontaisesti kallionaluspaikoissa. Normaali puutarha- / puistomaa mieluiten kalkittuna on parasta, mutta liika savisuus, märkyys ja niukkaravinteisuus haittaa; erityisesti seisova / soistuva vesi on pahasta, mutta kosteutta saa muutoin olla ja laji suosii esim. virtaavavetisiä alueita luonnossa. Wikipedia-artikkeli kertoo: "Luontaisesti metsävaahtera kasvaa tuoreissa tai kuivahkoissa lehdoissa sekä tuoreissa ja runsasravinteisissa lehti- ja sekametsissä. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat lisäksi kiviset, jopa louhikkoiset kallionalukset ja puronvarsirinteet".
Lajista kasvaa varsin iso puu, joten se ei sovellu istutettavaksi kovin pienille pihoille / ahtaisiin tiloihin. Lopullinen korkeus voi tulla lajilla parhailla paikoilla jopa 20 metrin tienoille ja latvus on vanhemmiten usein pallomaisen leveä tai välillä myös epäsäännöllisen levenevä. Lisäksi on huomioitava, että taimena - nuorena metsävaahtera voi olla hyvinkin nopeakasvuinen; rehevillä paikoilla on silloin aivan tyypillistä, että pääversojen vuosikasvua voi tulla jopa 2 - 3 metriä muutamanakin vuonna peräkkäin / joka toinen vuosi. Vanhemmiten kasvuvauhti hyytyy paljon.
Metsävaahteraa voidaan viljellä sekä yksittäispuuna että monen yksilön ryhmänä - Ruskan suhteen on lähes mahdotonta saavuttaa tasalaatuista väriä ryhmän jokaisen yksilön kohdalla, mutta pelivaraa on tuntiessaan sommitellessaan nuo em. ruskaominaisuudet. Toisaalta kirjavaa ruskaa voidaan metsävaahteraryhmässä korostaa entisestään ottamalla ryhmään yksilöt kukin aivan eri taimimateriaaleista ja alkuperistä. Näin puuryhmän ruskan kokonaispituus voi olla eri vaiheissaan jopa 2 - 3 kuukautta!
Aivan lopuksi listausta metsävaahteran etenkin niistä viljelylajikkeista, joita on kehitetty juuri lehtiensä värikkyydeltään erilaisin ominaisuuksin >> "Crimson King", "Dissectum", "Drummondii", "Faassen's Black", "Reitenbachii" ja "Schwedleri".
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.
No comments:
Post a Comment