Yhteiskunnallispoliittisesti kantaa ottavan popmusiikin esittelyssä olen nyt päättänyt siirtyä välillä 80-luvun musiikista 90-luvun musiikkiin, ja siinä otan nyt esiin aikoinaan profetiaalisesti ilmenneen teeman trilogiana, missä tulee ilmi nykyisen länsirappion pinnalle pulpahtanut pahuus ja se, miten jo 90-luvulla ko. esiteltävä popmusiikki osasi olla sitä ennakoiva hyvinkin raisusti ja osoittelevasti - Tavallaan jopa kriittisemmin (ns. viimeiset vaiheet varoittaa...) kuin niissä aikaisemmissa 80-luvulta peräisin olleissa esittelemissäni tämän sarjan lauluissa on ollut kyse...
-- Otan siis tämän teeman mukaisesti lähes yhdellä kertaa kolme eri kappaletta tarkasteluun, missä kaksi ensimmäisenä julkaistavaa esittelyä kertovat länsirappion karusta sisällöstä juuri Yhdysvaltojen itsensä rappiohavainnollistuksena. Kolmas viimeiseksi julkaistava esittely puolestaan siirtää katseet ko. länsirappion historialliselle, ideologiselle ja maailmankuvalliselle pääsylttytehtaalle Lontooseen eli ns. "Uuteen Roomaan".
Tällä tavalla haluan siis jatkaa yhteiskunnallis-poliittista varoittamista ja valistamista sekä tunteisiin vetoavalla että älyn herkistämistä korostavalla tavalla! Otan tämän trilogian julkaisuun kokonaisuudessaan tämän maanantain 23.2.2015 aikana vaiheittain eli "pysykää kuulolla" >>
Tässä ensimmäisessä trilogiaesittelyssä Englannin Liverpoolista kotoisin oleva yhtye Apollo 440 saa vuoronsa biisillä "Astral America". Se on yhtyeen vuonna 1994 ilmestyneen debyyttialbuminsa "Millennium Fever" ensimmäinen single, joka menestyi Britannian singlelistalla sijan 36 verran. Tuossa debyyttialbuminsa vaiheessa yhtye pysyi vasta kohtalaisesti ja lähinnä vain Britanniassa menestyneenä ns. indiesuosikkina ja oli musiikillisesti vielä perinteisemmän rock-yhtyeen muotoinen, vaikkakin jo selvästi silloisten dancemusiikki- / electronica-vaikutteiden (lähinnä ambient ja techno) parissa kokeileva. Lisäksi tässä vaiheessa yhtye oli korostuneesti yhteiskunnallis-poliittisesti kantaa ottava.
Myöhempi inkarnaationsa 90-luvun loppupuolella puolestaan oli enemmän studioprojektin kaltainen ja reilummin dancemusiikkitrendejä (etenkin drum'n'bass ja big beat) rock-soundiin sekoittava. Se ajanjakso oli yhtyeen kaupallisesti menestynein ja silloin sen menetyskappaleet "Ain't Talkin' 'Bout Dub" (Video) ja "Stop The Rock" (Video) tulivat myös suomalaiselle suurelle yleisölle jotensakin tutuiksi. Tässä kaupallisen menestyksen vaiheessaan yhtye oli jonkin verran vähentänyt yhteiskunnallis-poliittista sisältöään.
Itselleni molemmat yhtyeen vaiheet olivat reaaliajassa tuiki tuttuja, kun olin tuolloin 90-luvulla(kin) innokas brittiläisen popmusiikin nautiskelija ja tutkija. Pidin enemmän sekä tuolloin että vielä nykyäänkin tuosta bändin ensimmäisestä vaiheesta.
Tämä Astral America -kappale on hyvin suorasukainen Yhdysvaltojen rappion paljastus- ja parjauslaulu, missä Yhdysvallat nähdään todellisuudesta erittäin pahasti ja harhaisesti irtaantuneena rappiosirkuksena - Kappaleen lyriikoissa todetaan mm., kuinka siellä mielenmanipulaatio on taistelun kaltaista sekä aina jatkuvaa ja kuinka kaikki politiikkansa johtaa väärään. Laulun kuvailu alkaakin sitä rappiota vastustavan aktivistihahmon julistuksena, mutta tuollaisessa USA:n todellisuuden irvi- ja käänteiskuvassa ihmisyyden sekä mieli että ruumis on joutunutkin viimein "sublimoiduksi" ja "poltetuksi" ko. valtion "imperiaalitahdon loppuun asti kulutettaviksi" toteuttajiksi. Siinä itsekeskeinen ja ahne "minä minä minä" -liberalismi dominoi totaalisesti... Näinkö on yhä oleva?!
Tässä rappion osoittamisen parjauksessa laulu tuo esille osuvasti myös John F. Kennedyn murhan, joka viittaa siihen kuinka laulun aktivistihahmo on valmis "kuolemaan kuin JFK". Laulun musiikkivideossa vilautetaankin laulun ko. kohdassa JFK:n kuvan lisäksi vastaavalla tavalla ko. länsieliitin agendojen tieltä pois murhattuja Martin Luther Kingiä ja Malcolm X:ä.
Lisäksi sanoituksessa todetaan Yhdysvaltojen olevan yhtäältä Jumalan hylkäämä aukko todellisuudessa, vaikka toisaalta ko. valtion sanotaan olevan Jumalan muovaama; tässä on ilmeisesti vihje siitä, että Yhdysvallat olisi lopulta Saatanan vallassa uskonnollisena metaforana - Jumalaa käytetään valeasuna Saatanan toimille. Se myös kuvaa sitä, kuinka USA on oikeastaan erittäin kaksijakoinen ja ristiriitainen maa.
Tähän ristiriitaan liittyy oleellista yhteiskunta-analyysiä - Yhdysvaltojahan on pidetty yhtäältä vapauden, demokratian ja edistyksen kehtona, mutta toisaalta sen maan luonne on ilmennyt etenkin nykyään yhä enemmän päin vastaisena pahuutena mm. sotaisan ulkopolitiikkansa ja imperialistisille pakkomielteille auliin asenteensa takia.
Tälle on aivan selvä historiallinen selitys, joka on ollut LaRouche-liikkeen hyvin seikkaperäisesti tutkimaa: Nimittäin molemmat vastakkaiset em. tulkinnat ovat yhtä aikaa totta ristiriitaisinakin, koska aluksi 1700-luvun lopulla USA muodostui historiallisesti eurooppalaisten eli lähinnä britannialaisten oligarkiaa ja monarkiaa paenneiden idealistien joukoista, jotka halusivat perustaa ja jalostaa ko. uudelle mantereelle ihannevaltion humaanien ja edistyksellisten käsitystensä mukaan ilman Lontoon ja monarkian totalitarismia - Yhdysvallat oli tuleva olemaan Britannian antiteesi.
Pian kuitenkin tämä toiveikkaiden humanistien joukko sai peräänsä ja niskaansa Brittiläisen imperiumin ko. oligarkia-monarkia -vallan, missä sen kätyrit ovat sittemmin koko ajan pyrkineet vaihtelevilla menetelmillä muuttamaan Yhdysvallat Lontoon Cityn ja Windsorin linnan pakkovallan ikeeseen "transatlanttiseksi liitoksi" - Nyttemminhän tämä länsieliitin pääsylttytehdas onkin ollut niskan päällä juuri George W. Bushin ja Barack Obaman kautta tapahtuneena vallankaappauksena! USA on nyt siksi juuri myös sellainen rappiotunkio kuin tässä Astral America -laulussa profetiaalisesti korostettiin olevan jo 90-luvulla.
Siksipä vakava kysymys kuuluukin n y t >> Onko LaRouche-liikkeen ja muiden vastaavien vaihtoehtomedioiden ja valtaliittoteoreetikoiden eli ko. eliittihegemoniaa kyseenalaistavien lisäksi siellä enää olemassa historiallisessa jatkumossa riittävästi sellaisia tiedostavia ja humaaneja idealisteja, jotka voisivat pelastaa Yhdysvallat oikeille raiteilleen ja näyttää siinä maailmalle parasta esimerkkiä hyvinvointivaltion kehittämisessä?! - Pahalta näyttää :( ...
Tässä Astral America -biisin musiikkivideossa on otettu ko. parjausaihe käsittelyyn kokonaisuutena siten, että yhtye on laitettu esiintymään "livekeikan" kaltaisesti suuren Yhdysvaltain lipun päälle, mikä korostaa yhtyeen suhtautuvan ko. rappiomuotoista USA:a kohtaan kynnysmattomaisen halveksuvasti. Samalla vilautellaan Yhdysvaltain kulttuurin julkisia ilmenemismuotoja hyvässä ja ilmeisen pahassa - Kaikkeen tässä kirjoituksessani esitettyyn liittyen voidaan pohtia, että onko tämä halveksunta oikeaa aktivismia vai sittenkin "Brittiläisen imperiumin" ovelaa kätyriyttä mustamaalata tuo "Yhdysvaltain oikeille raiteille" pääsy lopullisesti tukkoon (muka) toivottomana umpikujana? Tätä on hyvä pohtia juuri nykyaktivismin sisällöissä...
Lisäksi videon päälle on laitettu slogan-tyylisesti nopeasti välähtäviä aforismeja ja muita ajatuskiteytyksiä havainnollistamaan ko. USA:n rappiosisältöä - Poimin tuohon alle lopuksi ennen biisilyriikoita ne kaikki lainauksina; niistä kävi ilmi, että ainakin jotkut ovat peräisin ranskalaisen yhteiskuntateoreetikko, sosiologi ja filosofi Jean Baudrillardin ajatuksista.
Tuossa häntä koskevassa Wikipedia-artikkelissa sanotaankin tähän lauluun oleellisesti liittyvänä: "Hän saavutti maailmanmaineen radikaalina mediakriitikkona sekä kulutusyhteiskuntaan kriittisesti suhtautuneena ajattelijana.". Olen merkannut alla oleviin lainauksiin ainakin ne kaksi löytynyttä Baudrillardin ajatusta. Muut(kin) lainatut sloganit kuvaavat mm. Yhdysvaltain ko. rappiomuodon mediallista / julkista spektaakkelia ja hegemoniaa yliluonnollisena aivopesuna, unenomaisena valheena ja ylösalaisin käännettynä todellisuuden peilikuvana...
Toisaalta osa näistä sloganeista kääntää suhtautumista myös biisiin itseensä ja parjaamiseensa ylösalaisin ("No perpetual video, no meaning"...); onko ihmisyydessä eniten kyse sittenkin "vain" teesin ja antiteesin / todellisuuden ja käänteistodellisuuden vuorovaikutuksista, mitä ilman ei ole olemassaoloa...?
Astral America -musiikkivideon sloganit; pilkkuerottelu sanojen kesken on minun:
"Dazzling hyper realism",
"Wellcome to channel zero",
"Dream reality, hyper reality" (kirjotusmuotona videolla on kummallisesti "real-t" ja yhdessä vaiheessa X -ylikirjoitettuna?? - Arvelin tarkoittavan "Reality"...),
Jean Baudrillard - "Enter the fiction of America, enter America as fiction",
"Dazzling spatial, mind blowing",
Yhtyeen laulaja-kitaristin kitarassa: "This guitar kills metaphor"; hmmmm??,
"This is the land of the "just as it is" ",
Jean Baudrillard - "A giant hologram held together by a thread of light",
"Feel the width of language, enter the fiction of America, enter America as fiction",
"No perpetual video, no meaning",
"Mirror video phase, dream reality, hyper reality".
"Astral America, dazzling hyper realism, spatial mind blowing.
Lopuksi voidaan todeta, että tässäpä onkin yllättävän pitkälle ajateltua poplyriikkaa - "Apollo 440" on selvästi varsin intellektuaalinen yhtye ja sehän tuleekin ilmi jo nimessään, joka on fiksu risteytys Antiikin Kreikan jumaltarustoa (Apollon) ja musiikkitiedettä >> Säveltasot hertsiarvoina: "Yksiviivainen a on virallisesti 440 Hz". Lisäksi yhtyeen monen jäsenen saavutuksia katsellessa (Wikipedia) häikäistyy runsauden ja monipuolisuuden edessä!
Apollo 440: Astral America - Video
Lyriikat: "Astral america
La la la l-america
I shall not cease from mental fight
No politics will see me right
No man in space; no space in man
A God shaped hole in a God shaped land
Astral america
La la la l-america
Use up your body; sister sublimate
Burnt up my brain to an empire state
Libera me me me domine
Blow me away like J.F.K.
Astral america
La la la l-america".
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment